Kitarat: kitarakamat ›

Ibanez uv777... siinnä on sitä jotain

Tokain ate-55- Eipä tuolla ole viime aikohan tullut paljon soiteltua kun ollut hirveesti spuper stratoja jotka soveltuu minun tyyliin paremmin. Tuosta telestä on kerran jo nauhatkin soitettu tappiin. Piti vaihtaa vuosi sitten kun ei sillä voinut enää edes soittaa. Kerran yritin myydäkkin sitä mutta eipä kukaan onneksi ostanut.

heviäijä: 404 ei kuvaa ei kitaraa, oot siis myyny :D
 
Myyris elää ja voi hyvin, linkit olivat vain kuolleet.
 
https://www.dropbox.com/sh/0p4ouqvr … mcs9/AAAC5F5jn2xnPY0HMXJjG50Ta?dl=0

Funkånaut: https://www.dropbox.com/sh/0p4ouqvr … mcs9/AAAC5F5jn2xnPY0HMXJjG50Ta?dl=0
 
Luovuus, joillain sitä vaan on=)
 
Edit.
Reverse lapa on aina REBEL PRKL

Kyllä ne on ainakin nuo ekat akkari ja sähkis!
 
- 35vuoden ikään ehtivä elämää nähnyt Landola puhtaasti tunnearvon vuoksi.
 
-30vuoden ikään ehtivä kesätyörahoilla hikoiltu 80-luvun Japanin Tokai stratocaster, jonka otelauta Brasilian ruusupuuta (sanoi nevalaisen Matti).
Ei mennyt kesätyörahat hukkaan, kun tuon osti! Laatusoitin, jolla tulee vieläkin soitettua tosinaan, kun listalla on perinteisempää menoa!
 
Päätös molempien suhteen on helppo! Ensimmäisen rahallinen arvo on nimellinen. Jälkimmäisen arvo on myös pieni suhteessa soittimen laatuun ja käyttö-arvoon. Toki lopullisen pysyvyyden varmistaa molemmilla tuo vahva tunne-arvo kerroin :)

Fender mehikon sunburst Jazzmasters.. tsaiaiai

Laulava Kylätohtori: Jaahas, olisikin mielenkiintoista pistää tämän ketjun kitarat riviin ja katsoa, kuinka monella on vielä tämä "täst mä en luovu koskaaan"-kitara tallessa...
 
No täällä on ainakin. Ostin tuon -73 Gibson SG Customin (näkyy omissa kuvissa) 16-vuotiaana ja olen omistanut sen 39 vuotta. En oikeastaan enää juurikaan soittele sillä, mutta en myy sitä koskaan. Sen kanssa olen kasvanut ja se on niin tärkeä palanen omaa nuoruuttani, että se pysyy. Yleensäkin olen huono luopumaan hankkimistani kitaroista.

Laulava Kylätohtori: Jaahas, olisikin mielenkiintoista pistää tämän ketjun kitarat riviin ja katsoa, kuinka monella on vielä tämä "täst mä en luovu koskaaan"-kitara tallessa.
 
Edelleen on tallessa ketjun alkaessa kirjatut kitarat. Kalliimmat työkalut myin pois. Olihan niissä nimeä ja hintaa, mutta tässä keskustellut "hyvän fiiliksen kitarat" on tulleet pysyäkseen. Siis edelleen otsikon linjalla eikä linja ole muuttumassa.

Joissain ketjuissa oon hehkuttanut omaa Carvinia ja kuherruskuukausi jatkuu kuudetta vuotta. Jos välillä on tunkkainen meininki niin uusien kielien jälkeen yleensä löytää taas itselleen sen sopivimman ja mukavimman kitaran.

Ei sellasta oo olemassakaan.

Tähän voisi varmaan laittaa ensimmäisen akustisen, mutta sekin on jo museokunnossa. Slidekitarana toimii omassa slidekannel virityksellä ja viidellä kielellä. Ei siitä kuitenkaan enää ole 6-kieliseksi kitaraksi ja kitarana sen arvo on myös sellainen, ettei siihen ole järkeä mitään remontteja tehdä.
Soittimet kun ovat tarkoitettu käyttöön ja joskus voi jonkun kitaran/soittimen tunnearvo olla monia kertoja suurempi kuin sen kunnostaminen. En tiedä voiko näitä sitten kutsua enää pitopeleiksi, joita ei ollut koskaan tarkoitus myydä, vai ovatko ne vain jääneet itselle syystä tai toisesta?
Itse kyllä ajattelen tuota jälkimmäistä enemmän, vaikka ei tuo ensimmäinen akustinen ole koskaan niin myynnissä ollutkaan. Ei silloinkaan kun se oli vielä ihan soittokunnossa. Se on myös jäänyt osaksi senkin takia, ettei Landola C-21 mallista ole koskaan saanut sellaista summaa, että se olisi kannattanut vaihdossa antaa. Ei tarvitse kovinkaan kallista soitinta/tavaraa ostaa, niin käteisalennus on jo enemmän mitä tuon soittimen vaihtoarvo on/oli ja nykyään parinkympin takia ei enää kannata myydä. Tosin tästä ei saisi tuossa kunnossa sitäkään. Eli kyllä tuokin olisi varmasti joskus ollut kaupan jos se olisi kannattanut vaihdossa antaa tai sen olisi muutoin joku halunnut ostaa. Parempi kuntoisia Landoloita on vaikka kuinka myynnissä ja aika monelta soittajalta sellainen löytyy tai vastaava jo muutenkin.
 
Myöskin sellaisen asian olen huomannut, että jos jotain kitaraa pitää kuin kukkaa kämmenellä-->Niin se on varmin tapa saada siihen kolhuja ja muita naarmuja. Siksipä, itse yritän vain soittaa noilla mitä on ja kaikki on kaupan jos tulee sellainen tarjous että se kannattaa hävittää. Ei minulla ole ainakaan mitään sellaisia kitaroita/soittimia, etteikö ne samat soitot voisi tehdä jollain muullakin. Ihan kaikkea en tosin kauppaa mitenkään ahkerasti/aktiivisesti, mutta kyllä kaiken voisi siis soittaa jollain muullakin. Ne ovat vain soittimia, ei sen kummempaa.
 
Myöskään kun tulevaisuutta ei voi ennustaa, niin koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Mitä enemmän jotain tavaroita itsensä ympärille haalii ja niitä joltain varjelee-->Niin sitä varmemmin joillekkin niistä jotain sattuu(ainakin yleensä näin käy jossain vaiheessa), vaikka se ei sitten oma syytä olisikaan.
Tässäkin on yksi sellainen seikka, miksi nykyään soitan etupäässä aika edullisilla soittimilla ja yritän myydä/hävittää arvokkaammat pelit niitä enemmän tarvitseville.
Joku kumma siinä vain on, että joku edullinen kitara jota säilyttää vähän miten sattuu-->Kestää vuosikymmeniä ja saattaa osoittautua jopa todellakin hyväksi soittimeksi.
Sitten mitä arvokkaampi soitin on ja sitä yrittää säilyttää oikein hyvin-->Niin tällaiset kitarat ovat yleensä niitä jotka kaikista todennäköisemmin kaatuvat, ottavat osumaa vaikka säylyttäisi niitä miten hyvin tahansa.
Varmaan poikkeus vahvistaa säännön tuon oman Landola C-21 kohdalla, mutta on noita vahinkoja sattunut joskus hieman arvokkaidenkin soittimien kohdalle. Akustiset ovat tietysti hieman toisenlaisia kun verrataan sähkökitaroihin ihan jo ilmastonkin takia, mutta kuitenkin...
 
Jos on useita kymmeniä vuosia soittanut, niin on varmaan huomannut ettei oikeasti voi tietää/ennustaa mikä soitin on sellainen jota ei ikinä myy, anna tai vaihda pois. Musamaku ja soittotyylikin voivat muuttua vuosien varrella ja jos joskus loppuu syystä tai toisesta bänditouhut-->Saattaa sen seurauksena moni sähkökitara jäädä itselle tarpeettomaksi, vaikka kuinka hyvä olisikin. Tällöin sitten olisi taas ehkä käyttöä jollekkin akustiselle enemmän ja koko soitin arsenaali saattaa mennä joiltakin osin uusiksi...
 
Ehkä parempi kun ei kauheasti vanno minkään tavaran perään, mutta tämä on vain oma mielipiteeni :)

Niitä sellaisia on ollut niin monta, eikä yhtään niistä ole talossa enää, puuta ne vaan on...pisimpään viihtyi Lottonen LP (19vuotta).