Kitarat: kitarakamat ›

Helppo juttu!
 
Kasha Rockmod II. Joskus ysärin lopuilla törmäsin erään musakaupan poistohyllyssä tuohon. Oli poistossa rikkinäisenä kun etupaneelin inputista puuttui mutteri. Kertoo kauppiaan kiinnostuksesta ko. vermeeseen, että takapaneelissa oli toinen inputti... Maksoi huimat 500mk. Kaveri oli joskus kehunut tollasta kovasti ja ajattelin, että kai siitä omansa saa joskus takaisin. Ei muuten saa. Tää on varmaan se ainoa pitopeli talossa... Siis kitarakamoista. (Huh, ehdin ennen ku vaimo näki :D)

Paras ostos epäilemättä on toi 1967 Marshall "Plexi" Super PA nuppi, josta maksoin 900 markkaa vuonna 2000.

PIM: Paras ostos epäilemättä on toi 1967 Marshall "Plexi" Super PA nuppi, josta maksoin 900 markkaa vuonna 2000.
 
Siitä on mahdollista saada omansa pois.

Varmaankin tuo sininen SG jonka aikoinaan jenkkilässä Guitar Centerin seinältä kaappasin mukaani. Ei se mikään maaginen soittokama ole, ei semmoisia ole olemassakaan, mutta tunnearvoa löytyy kun kitaran kanssa on tullut pööpöiltyä ympäri maailman.

Laulava Kylätohtori: Eikös Marshall ole se puhelinvalmistaja?
 
Niin on Telefunkenkin ;)
http://www.telefunken.com/products/smartphone/

I3enjam1n: Niin on Telefunkenkin ;)
http://www.telefunken.com/products/smartphone/
 
Kai tuo sentään toimii putkilla? Pitää antaa soida aina vähän kauemmin, että putket lämpeää ja pystyy vastaamaan....

Laulava Kylätohtori: Kai tuo sentään toimii putkilla? Pitää antaa soida aina vähän kauemmin, että putket lämpeää ja pystyy vastaamaan....
 
Ja tottakai NOS-putket kun toi puhelin on oikein Telefunken.

Ite Kävin hakemassa Kälviältä MIJ Tokain kovalla laukulla 250e. Mielestäni ihan hyvä diili:D Jos joskus menee myyntiin niin luulisi jäävän vähän käteenkin:D

Jucciz: Siitä on mahdollista saada omansa pois.
 
Paljon mahdollista.

Rahallisesti mitattuna paras ostos oli Marshallin 4x12 -kaappi joskus ysärillä (en muista mallia yhtäkkiä). Maksoin 800 markkaa, tuli kaverilta minttikuntoisena makkarisoitosta. Myin kymmenisen vuotta sitten 350 eurolla siirtyessäni roudausystävällisempään 2x12-konstruktioon.

arppah8: Rahallisesti mitattuna paras ostos oli Marshallin 4x12 -kaappi joskus ysärillä (en muista mallia yhtäkkiä). Maksoin 800 markkaa, tuli kaverilta minttikuntoisena makkarisoitosta. Myin kymmenisen vuotta sitten 350 eurolla siirtyessäni roudausystävällisempään 2x12-konstruktioon.
 
Todennäköisesti silti sekä ostit että myit ihan käypään hintaan.

Gabe: Millainen on higain Hiwatt? Voisi olla päheä kone, puhtaat noissa on ainakin upeat.
 
On päheä kone. Nämä on saanut sekä kehuja että haukkuja. Putistiti eivät hyväksi mutta monet jotka on avoimin mielen testannut taas kehuu aika vuolaasti. Ite pidän todella paljon kyseisestä nupista

Kylläpä se taitaa olla tuo viimeisin kitara. Se on vain aivan paras.

Laulava Kylätohtori: Näinhän se aina on. :)
 
Mutta joo, teikäläisen kohdalla se taitaa tällä kertaa olla ihan totta. Onhan se mahtavan hieno peli (siis, jos se on se vihreä)...
 
Kyllä se on tuo vihreä. Ainokaisena tuo ylhäisessä yksinäisyydessään joutuu nyt olemaan. Ei ole onneksi budjettia, muttei ole kamalaa haluakaan ostaa ihan mitä tahansa kepakkoa kaveriksi.

Jucciz: Todennäköisesti silti sekä ostit että myit ihan käypään hintaan.
 
Wanha juttu mutta kyllä nuo hyväkuntoiset Marshallin kaapit maksoivat käytettynä tuohon aikaan muistaakseni ainakin jotain 2000-3000 markkaa. Eli halvalla sen aikaiseen hintatasoonkin nähden sain käytännössä minttikuntoisen komootin.

Käänteentekevä hankinta siihen tilanteeseen: Mesan roadster nuppi ja 4x12 traditional kaappi. Lähti ihan jees diilillä koko läjä ja kovasti kyllä mietin etukäteen miks hommaisin jäätävät pytyt kun pienempää piti hommata...
 
Ihan eri tavalla kuuluu kitara ja saa fiilistä eri tavalla soitella. Digipiereskelyt oli mun osalta tässä ;) vanhenen ja pieruhdan rauhassa ylisuurien, yliegoististen, ylikalliiden ja ylimökäävien kamojen kanssa... mut kyl tää vaan soundaa... tsaijai..
 
Ja olihan se LP 57 custom shop kans aika kova...
 
Edit: Bossin DD-20 on kyllä tienannut hintansa takaisin. Ei ehkä paras soundi ikinä, mutta omaan käyttötarkotukseen toimiva laitos.

tarina on tässä:
 
Innokkaana, mutta amatöörinä historiantutkijana olen perehtynyt yhteen ihmiskunnan turhauttavimpaan etsintään, joka eeppisyydessään vetää vertoja Indiana Jonesin hurjimmillekin retkille: nimittäin hyvän Telecaster-sähkökitaran etsimiseen. Eräänä päivänä sain sitten käsiini Fender Classic Player Baja Telecasterin ja rakastuin.
 
Telecaster on sähkökitaroiden traktori sekä Leatherman. Työkalu. Telen päältä voi ajaa vaikka bussilla eikä mene rikki. Telecaster käy mihin tahansa musatyyliin humpasta jatsin kautta black metalliin.
 
Olen omistanut elämäni aikana monituista Teleä: Fendereitä, Squiereita, Tokai-kopioita. Jostain syystä yksikään ei ole jäänyt pitopeliksi. Yleensä kaula ei sittenkään ole sopinut pikku kätösiini tai sitten mulla on sormet kuin talousnakit.
 
Meksikossa valmistetussa Baja Telessa kaikki on kohdillaan. Vaahterakaula on pesäpallomailamaisen paksu, mallia soft V. Yksikelaiset mikrofonit ovat Fenderin Custom Shopin suunnittelemat ja täydellisen tyrnät. Mikkivalitsimessa on normaalin 3 asennon sijasta 4 positiota. Lisäksi volume-potikassa on alas painettava S1-kytkin, jolla saa vielä 2 vastavaiheista lisäsoundia kehiin.
 
Kitaran sähkösoundeissa on reilusti nahkeaa kuivunutta vaikkua, tuhkaluukkuun juuttunutta reggaepötkylää sekä makoisaa rekkamiehen pastillia. Mainiota!
 
Tästä en luovu. Suosittelen lämpimästi kaikille tiluttajille, rämpyttäjille sekä vonguttajille.

hemmo: tarina on tässä:
 
o tuohon tarinaan voisin samaistua. Bajatellu on minunkin sydämeni vienyt ja juurikin mikkikytkennät ovat kirsikka kakussa oikea helmi :-). Nykyisin tulee käytettyä niitä vastavaihesoundeja tosi paljon.