Studiotyöskentely ›

Mulla on ollut A2:t aika kauan ihan vaan tavallisessa musakuuntelussa enkä ole mitään A3 kaiuttimia vielä päässyt kuulemaan. Mitähän eroa noissa tarkalleen ottaen on keskenään?
 
Ainakin mulle soundillisesti merkittävin ero oli stereokuvan syvyydessä ja yläpään puhtaudessa. A2 soundaa todella "lättänältä" ja keskialue/yläpää paljon suttuisemmalta One15:iin verrattuna.
 
...

No nyt ne One15:t on täällä. Ja jäävät, tietäähän tuon jo jokusen tunnin jälkeen.
 
Ensimmäinen, minkä huomaan Trutheista tullessa: nämä eivät todellakaan taida rasittaa korvia. Tinnitusherkkänä kiitän, että se Trutheissa ärsyttänyt jokin ylemmän keskialueen kovuus puuttuu.
 
Samalla nämä ovat äärimmäisen selkeät. Toiseksi tuntuma onkin se, että nyt loppui kaikenlainen arvailu.
 
Kolmanneksi voin henkäistä kyllä sikäli, että vanhatkaan miksaukset eivät kuulosta huonoilta, vaan hyvää jälkeä niillä Trutheillakin siis tuli. Ainoa vaan että usein meni kauan yrityksen ja erehdyksen kautta. Näistä odotan, että samoihin päätöksiin menee vähemmän aikaa. Joistakin vanhoista miksauksista tosin huomaan, että jaha tuokos siellä on joskus pikkaisen jäänyt vaivaamaan (esim. peltisoundin taajuuksissa). Nyt kuulisi korjata paremmin.
 
edit: Neljänneksi, hämmästyttävästi stereo- ja ylhäällä/alhaalla-kuvassa laulu saattaa tulla pingispallon kokoiselta alueelta (testibiisinä mm. The Divine Comedyn Absent Friends). Kun on tottunut siihen, että tennis- ellei lentopallo se mötti tuossa keskellä kumminkin on ollut.

sami_sumea: Ainakin mulle soundillisesti merkittävin ero oli stereokuvan syvyydessä ja yläpään puhtaudessa. A2 soundaa todella "lättänältä" ja keskialue/yläpää paljon suttuisemmalta One15:iin verrattuna.
 
...
Ok, käsitän. Oikeastaan noita One15:ia pitäisi verrata Argon 1:iin joka voisi myös olla pätevä monitorina samassa kokoluokassa ehkä vähän huonommalla bassotoistolla. Argon 0 4.5" tuuman bassoilla voisi olla stereokuvaltaan vielä noitakin avarampi mutta (pienemmistä bassoelementeistä johtuen) varsinkin pienessä tilassa toimia lähes yhtä hyvin. Ei taida olla Tampereella noita Amphionin Pro sarjalaisia missään kuunneltavissa? Tosin jossain liikkeen kuuntelutiloissa kuuntelu ei tyydytä muuta tarvetta kuin uteliaisuuden. No ehkä pitää ottaa noi uusimmat Argonit ensin kuunteluun.

Mun luona voi tulla fiilisteleen One18:sia, Hatanpäällä.

dewil: Mun luona voi tulla fiilisteleen One18:sia, Hatanpäällä.
 
Mä voisin tulla, pallottelen täs just tilaanko One15:t vai 18:t ;)
 
...

Tänne vaan, vaiks ens viikolla on aikaa kuunteluun.

Päivitystä:
 
Testiaika on ohi ja one15:t ovat osoittautuneet herran enkeleiksi meikäläisen miksaustaitoja ajatellen. Mikä hyppy, väitän, paitsi tuloksissa niin myös saavuttamisnopeudessa. Pari ensimmäistä omaa kappaletta on nyt näillä miksattu masterointikuntoon, ja olipa meinaan helppoa verrattuna aiempaan yrityksen ja erehdyksen kierteeseen. Toki nyt puhutaan melko pienistä valinnoista, mutta valinnoista kumminkin. Näillä miksatessa on koko ajan sellainen olo, että "aha, tuo" ja sitten kun sen päätöksen tekee, niin se kuulostaa testikajareilla ja luotetuilla kuulokkeilla juuri siltä, että sepä se oli.
 
Varsinaisesti nämä osoittavat laatunsa juuri miksauksessa, sillä vaikka ensituntuma kuunnellessa oli jo erittäin hyvä, niin hämmästys- ja kunnioitustaso on siitä vain noussut.
 
Jonkin verran testejä tein siinä, että pistänkö kajarien ja tason väliin 3 vai 6 cm kirjoja dumppaukseksi. Näissä oloissa 6 cm. Tämänkin eron väitän huomaavani. :)
 
Sweet spot on (täällä) melko laaja, mutta kaikista sweetein on aika lähellä, jossain 85 sentin päässä kajareista, korvat kajarien puolivälin tasolla. Toisaalta tykkään nousta seisomaan ja ottaa haara-asennon hieman ylempää kuunnellen - kaikkein eniten "keskellä" musiikkia on näiden suhteen silloin.
 
Todettakoon vielä, että miksaan aika hiljaa, 65-75 db (joskus harvoin 80). Semmoiseen puuhaan siis mitä suositeltavimmat nämä one15:t, sanoisin.
 
Kymmenvuotisen kotistudiourani paras sijoitus, ehdottomasti.

Sepä se. Amphionit kertoo sulle välittömästi, mitä pitää tehdä ja oliko oikein tehty.
Mä miksaan jonkun perus 30-40raitaisen biisin nykyään keskimäärin 4-6 tunnissa. Ennen meni koko päivä ja seuraavana päivänäkin piti vielä vähän tarkistella, että tuliko nyt varmasti hyvä.
Ennätys on nyt se, kun tein perus rokkimiksin 25:ssä minutissa. Tuli epätodellinen olo; "Eihän tää voi olla vielä valmis. kai tälle vielä jotain vois tehdä." No ei voinu ja asiakas oli ihan pähkinöinä.
 
Ja koska teen studiollani kuitenkin noin 80% ajasta masterointeja, ja mun täytyy kuulla sinne pohjalle asti, niin mulla on One18 kaverina tuossa Genen 7070A, jonka sain integroitua hämmentävän hyvin settiin. Ei sitä edes huomaa, ennenkuin pistää pois päältä.
Ehkä joku päivä raskin investoida Baseone25:iin. Anssi yritti semmosia mulle jo tuoda testiin, mutta jouduin kieltäytymään. Tietäähän siinä, miten olisi käynyt.