Media ja viihde ›

David Katz - People Funny Boy: The Genius of Lee "Scratch" Perry
 
Melkonen järkäle kirjaksi, pakko sanoa. Käydään kyllä melkoisella tarkkuudella Scratchiin liittyvää jengiä ja tapahtumia läpi joka kertoo siitä, että taustatöitä on todellakin tehty. Toinen kysymys on tietenkin se, onko jokaista pitänyt haastatella ja etenkin se, oliko ihan jokaisen haastatellun sanat pitänyt laittaa lopulliseen kirjaan. No, pääseepä lukemaan lukuiset asiat monen eri ihmisen näkökulmasta joten räikeän puolueelliseksi ei voi teosta syyttää. Ei ollut ihan muutamat hetket lukiessa kun sai ihmetellä että onko Scratch nero, täysi sekopää vai jotakin siltä väliltä.
 
Jos diggaat hepun tuotannosta niin lue, jos et ole kiinnostunut henkilöstä niin paljoa niin tutustu levyihin ja jos ei heppu niinkään kiinnosta niin älä lue. Kovin kevyttä luettavaa teos ei kyllä ole. 4+/5, selkeästi tiivistettynä tulisi paremmat pisteet.

Brannigan & Winwood - Syntymä Metallica Kuolema osat I ja II
 
Aivan kelvollinen ja ei liian nuoleskeleva kaksiosainen bändihistoriikki. Takakannen teksteissä annetaan vähän ymmärtää, että teos on Metallican hyväksymä, mutta näinhän ei suinkaan ole.

Jeff Wagner - Peter Steele
 
Perusteos, jossa ei mitään ihmeellistä. Itse en tiennyt TON:sta ja Steelestä mitään, joten kivasti tämän hotki yhdessä illassa. Teksti ja käännös olivat sujuvaa ja kielessä paikoin jopa lennokkuutta. Tuntui tosin, että tämä oli hieman liian nopealla aikataululla kasattu tekele ja suuremmalla taustatyöllä tai eri kirjoittajalla olisi Herra Steelen henkilöstä saatu enemmän irti. Kirjan avuksi on kuitenkin laskettava se, että se sai minut kuuntelemaan Type O Negativen ja Carnivorouksen musiikkia ensimmäistä kertaa elämässäni. Siinä matskussahan on paljon hyvää tavaraa.

Thomas Piketty - Capital in the 21st Century
 
Tästä on pulistu niin pitihän se plärätä. Kuutisensataa sivua pääomasta ja taloudellisesta epätasa-arvosta. Ei tuo taloustiede sinänsä omiin vahvuuksiin kuulu, mutta aika helppolukuinen tämä oli, vaikka englanniksi vielä jouduin lukemaan. Vaikeat käsitteet oli selitetty kansantajuisesti jne. Toisinaan toki aika teoreettistakin settiä. Mutta sellainen kirjamainen kirja kuitenkin, ei mikään datapaketti. Ja ihan järkeenkäyviä konkreettisia ehdotuksiakin oli.
 
Richard H. Thaler & Cass R. Sunstein - Nudge
 
Olikohan Taleb vai Kahneman, joka tätä suositteli, mutta kumpi hyvänsä niin pakkohan se oli lukea. Kirja käsittelee ihmisten valintojen ohjailua ns. valinta-arkkitehtuurin keinoin. Siis niitä tapoja, joilla ihmiset saadaan tekemään itselleen hyödyllisiä valintoja ilman, että tarvitaan pakottavaa lainsäädäntöä, joka etenkin Yhdysvalloissa taitaa olla vähän kirosana. Oli erittäin hyvä kirja, tosin olisin pitempäänkin aiheesta lukenut. Aika USA-keskeinen se kyllä oli, eli monet konkreettiset ehdotukset olivat aika kaukana siitä, miten asiat Suomessa ovat. Toisaalta se kyllä toimi samalla mielenkiintoisena kurkistuksena amerikkalaiseen julkiseen päätöksentekoon ja älylliseen perustaan sen taustalla, jota helposti tulee Euroopassa parjattua sen kummemmin tutustumatta koko asiaan.

öl m: Carnivore. Pakko puuttua tähän virheeseen, koska kyseisen orkesterin Retaliation oli aikoinaan sen verran korvia avaava elämys.
 
Kiitos tärkeästä korjauksesta.

Kirjataas taasen pari luettua kirjaa.
 
Antonio Damasio - Tapahtumisen tunne
 
Tässä kirjassa Antonio Damasio esittää uuteen tutkimustietoon perustuvan tietoisuuden teorian, joka yhdistää tunne-elämän fyysiset tapahtumat tietoisuuden syntyyn.
 
Tuosta voi jo päätellä kirjan aiheen. Melkosen mielenkiintoista luettavaa, vaikka neuropuolen ymmärrykseni onkin ehkä vähän turhan vaatimaton saadakseni tuosta suuremmin mitään irti. Tai no, sain mutten täysin ymmärrä kun termit eivät olleet kaikista tutuimpia. Mielenkiintoista tekstiä kuitenkin siitä, mitä tietoisuus on ja miten se syntyy aivoissa.
 
Anthony de Mello - Uudistuminen - Löydä elämän syvempi merkitys
 
Uudistuminen auttaa tiedostamaan, että ajatuksemme ovat rajallisia, kiertävät kehää ja nojaavat tottumukseen. Tämän ymmärrettyäsi voit aloittaa matkan uuteen suuntaan: kohti toivoa, joka vapauttaa yksinäisyydestä, vihasta, surusta ja masennuksesta.
 
Kirjassa käydään läpi, miten muuttaa ajatusmaailmaa onnellisemmaksi olosuhteista riippumatta. Kiinnostavaa ja sisäistämistä vaativaa tekstiä, vaikka yksinkertaisesti olikin kirjoitettu. Onko kiintymyksestä luopuminen onnellisuuden avain? Onko onnellisuus jokaisessa valmiina, mutta sitä peitellään? Sitä sopii miettiä.
 
Ajattelemisen aihetta kyllä teoksesta löytyy.

Luku_kinkerit jatkukoon.
 
Gary Klein - Seeing What Others Don't - The Remarkable Ways We Gain Insights
 
Teoksessa käydään läpi pitkälti oivallusten merkitystä päätöksentekoon. Osansa saavat
 
- miten oivallukset syntyvät
- mikä estää oivallusten hyödyntämistä
- miten hyödyntää/ruokkia oivaltamiskykyä
 
Kirja on hyvin kirjoitettu ja jokainen oivallustyyppi käydään läpi helposti ymmärrettävien esimerkkien kautta. Suosittelen lukemaan, mikäli ongelmanratkaisu kiinnostaa aiheena.

Boris Pasternak - Tohtori Zivago
 
Pitkästä aikaa tuli luettua klassikkoromaani. Tarina sijoittuu mielenkiintoisesti Venäjän vallankumouksen vuosiin ja kriittisen sävynsä takia julkaistiinkin Neuvostoliitossa vasta romahduksen kynnyksellä.

Lukeminen on parasta, mitä voi tehdä ilman housuja. Kinkerit jatkuvat.
 
Niall Ferguson - Sivilisaatio - me ja muut
 
Teoksen kantava kysymys on se, että miten Euroopan suhteellisen pienet ja alkujaan kehittymättömät pystyivät hallitsemaan koko maapalloa vuosisatojen ajan. Mitä Euroopassa tehtiin eri tavalla muihin alueisiin verrattuna, jotta moinen valta-asema oli mahdollista saavuttaa ja ylläpitää? Miksi muu maailma pyrkii kopioimaan länsimaisia hapatuksia vaatetuksesta lähtien?
 
Mielenkiintoinen historiaan perehtyvä kirja, suosittelen ehdottomasti.

Teppo Vapaus - Herra Ylpön sydän
 
Fanipoikana luin kirjan varmasti hieman puolueellisesti, mutta kyllä se Ylppö vain on kiinnostava henkilö.

Charles Duhigg - Tapojen voima - Miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme
 
Tapojen voima -teoksessa Pulitzer-palkittu taloustoimittaja Charles Duhigg vie meidät kiehtovalle matkalle tieteellisten löytöjen ääreen selvittämään, miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme ja kuinka voimme muuttaa tapojamme. Duhigg sisällyttää valtavan määrän tietoa mukaansatempaavaan kerrontaan, joka vie meidät Procter&Gamblen kokoushuoneista kansalaisoikeusliikkeen etulinjaan.
 
Teos on helppolukuinen eikä vaadi tiedetutkintoja ymmärtämiseen. Duhiggin käyttämä tapojen kierre on selkeä: Ärsyke/vihje -> rutiini -> palkinto.
 
Teoksessa esitellään tapojen/rutiinien hyviä ja huonoja puolia. Toisissa tilanteissa selkeä rutiini on hyvä asia, toisissa ei. Suosittelen lukemaan kirjan, vaikkei lukeminen tapoihin kuuluisikaan. Aukaisee jonkin verran mysteeriä esmes sen suhteen miksi tekee tiettyjä asioita vaikkei haluaisi/tarvitsisi.

Niall Ferguson - Rahan nousu - Maailman rahoitushistoria
 
Teoksessa käydään rahan (tai rahoituksen) historiaa ja selvitetään, miten luoton ja velan kehitys vaikutti esmes renesanssiin, miten joukkovelkakirjat ratkaisivat Yhdysvaltojen sisällissodan, miten Ranskan vallankumouksen juuret olivat vuosikymmeniä sitten viljelty pörssikuplan mukana ja niin edelleen.
 
Suosittelen.

Juan Rulfo - Tasanko liekeissä
 
Tämä novellikokoelma on tullut luettua kerran aikaisemmin joskus vuoden 2010 tienoilla yhdessä saman kirjailijan ainoan romaanin Pedro Paramon kanssa (tämä romaani ja novellkokoelma muodostavat yhdessä koko Rulfon kirjallisen tuotannon). Nyt samainen kirja tarttui mukaan Rosebudin alennusmyynnistä ja valikoitui matkalukemiseksi taannoiselle Ateenan vierailulleni pienen fyysisen kokonsa ansiosta.
 
Jos Márquez oli latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden maagisen realismin mestari, onnistui Rulfo tuomaan Meksikon eläväisenä lukijoiden silmien eteen kaikessa karussa ja kaunistelemattomassa realismissaan. Novellit sijoittuvat ankaralle ja koruttomalle maaseudulle ja sen pieniin rähjäisiin kyläpahasiin, jossa nimettömät ihmiskohtalot ovat vankeina välinpitämättömän elämän pyörteissä kamppailen luontoa, köyhyyttä, nälkää, hallitusta, kuolemaa ja toisiaan vastaan.
 
Rulfon proosan nerous piilee siinä, kuinka fyysista se on ja tavassa, jolla se pääsee ihon alle: lukija aistii selvästi, kuinka kuolema leijailee alati ihmisen yllä, tuntee auringon polttavan kuumuden, yön luihin pureutuvan viileyden, janon, nälän sekä hien että veren vuotavan pitkin ihmiskehoa. Jokaisella väkivallan teolla on oma tuntuva painonsa, vaikka ihmiselämä, johon ne kohdistuvat, on merkityksetön, arvoton.
 
Rulfon novellit eivät keskity pitkiin tarinan kaariin taikka syvällisiin henkilöhahmoihin. Pikemminkin ne ovat vähäeleisiä mutta silti käsin kosketeltavan väkeviä tuokiokuvauksia ja välähdyksiä unholaan vajonneista hetkistä ja kohtaloista meksikolaisesta ja latinalaisen Amerikan kulttuurin rikkaasta ja kirjavasta mosaiikista.

Harry Potter ja viisasten kivi.
 
Aina näitä pottereita kehutaan ja työkaveri jaksoi jankuttaa siitä, että nämä pitäisi minunkin jossain välissä lukea, joten otin sitten äänikirjana kuunteluun vihdoinkin. Tarjolla oli englanninkielinen versio ja suomalainen. En normaalisti ikinä kuuntele mitään suomeksi, mutta nyt päätin kokeilla, millainen kertoja Vesa Vierikko on. Kirja oli oikein sujuvasti suomennettu ja Vesan ääntä ei ärsytä kuunnella.
 
Itse kirja oli ihan hyvä. Ei nyt mitään tajuntaa räjäyttävää settiä, mutta hyvin sitä kuunnellessa viihtyi, eikä kertaakaan tehnyt mieli lopettaa kesken. Kuuleman mukaan tämäkin sarja paranee mitä pidemmälle sitä lukee/kuuntelee ja jos tämä pitää paikkansa, niin tuskinpa tulee tylsää kuunnellessa.
 
Arvosanaksi antaisin ehkä 3,5/5. Kuuntelun alla onkin nyt sitten salaisuuksien kammio.

Patti Smith - M Train
 
Olipa kyllä ihan sairaan tylsä kirja. Ei kuulu tapoihin jättää kirjoja kesken, joten tämäkin tuli rämmittyä läpi. Just Kids teoksessa oli sentään vielä jotain ideaa, mutta näissä horinoissa ei ollut yhtäkään mitään kiinnostavaa. Osaahan Smith kirjoittaa ja suomennoskin on laadukas, mutta lahjakkuutta voisi käyttää mielenkiintoisemman sisällön tuottamiseen.

Jean Genet - Kukkien Madonna
 
Jean Genet oli minulle täysin tuntematon entuudestaan, ennen kun hänen teoksensa Querelle tuli valituksi kirjakerhomme seuraavaksi luettavaksi. Itselleni tyypilliseen tapaan halusin tutustua kirjailijan aiempaan tuotantoon, joten päätin jälleen aloittaa Genetin esikoisteoksesta Kukkien Madonnasta.
 
Kukkien Madonassa ei ole selkää tarinavetoista narratiivia, vaan kirja seuraa vapaasti ilmeisesti erilaisten transgender-ihmisten, bi-seksuaalien, homojen, sutenöörien ja pikkurikollisten elämää ja edesottamuksia lähinnä Pariisissa. Kirja keskittyy vuorollaan eri henkilöihin ja kertojana on postmoderniin tyyliin Jean Genet itse, joka kertoo kirjan tapahtumia kaikkitietävänä kertojana vankilasta käsin. Kerronta hyppii kronologisesti myös useasti hyvin vapaasti menneen ja nykyisyyden välillä. Yleisesti ottaen kerronta muistutti minusta Henry Millerin tyyliä, vaikkakin Genet ei omasta mielestäni saavuta kyllä Millerin sfäärejä.
 
Ymmärtääkseni Genet on jossain määrin niin sanotun sateenkaarikirjallisuuden merkkihenkilöitä, mutta itselleni nuo sateenkaariteemat jäivät paikoin vain tietynlaisiksi mausteiksi tai sitten ne eivät vain puhutelleet tällaista heteromiestä samalla tavalla kuin muita erilaisen seksuaalisuuden omaavia henkilöitä. Muutenkaan teoksen erilaiset ihmiskohtalot eivät puhutelleet allekirjoittanutta erityisesti. Kirja tuli luettua kuitenkin ilman mitään vastentahtoisuutta ja eniten nautin sen teknisestä, kirjallisesta tyylistä. Kai tätä voisi suositella kevyestä postmodernista kirjallisuudesta ja/tai sateenkaarikirjallisuudesta kiinnostuneille.

Decadetroll:
Itse kirja oli ihan hyvä. Ei nyt mitään tajuntaa räjäyttävää settiä, mutta hyvin sitä kuunnellessa viihtyi, eikä kertaakaan tehnyt mieli lopettaa kesken. Kuuleman mukaan tämäkin sarja paranee mitä pidemmälle sitä lukee/kuuntelee ja jos tämä pitää paikkansa, niin tuskinpa tulee tylsää kuunnellessa.
 
Hienoa että ihmiset alkavat lukemaan Pottereita vielä aikuisiällä. Itse olin sitä ikäluokkaa että myöhemmät kirjat ilmestyivät kun olin parhaassa lukuiässä. Englantia myös oppi hyvin kun ei jaksanut odottaa suomennosta. Tosin niissä oli varmaan 50% sanoja joita en ymmärtänyt, mutta niistä suurin osa oli adjektiiveja, joten niiden tilalle vaan kuvitteli jotain. Itseasiassa tuosta johtuen oman mielikuvituksen varaan jäi vielä enemmän kuin muutoin. Vähän kuin olisi joku yleisadjektiivisana jonka tilalle aivot saa kuvitella mitä haluaa - sehän on tehokkaampi kuin joku spesifi adjektiivi, mutta silti eri asia kuin ei adjektiivia ollenkaan.
 
En muista onko viimeisin lukemani kirja Potter mutta voi ollakin, hyviä kirjoja kyllä, ja totta on että ne käy jännemmäksi sitten myöhemmin kun suuremmat juonikuviot astuvat kehiin.

Flash: Patti Smith - M Train
 
Olipa kyllä ihan sairaan tylsä kirja. Ei kuulu tapoihin jättää kirjoja kesken, joten tämäkin tuli rämmittyä läpi. Just Kids teoksessa oli sentään vielä jotain ideaa, mutta näissä horinoissa ei ollut yhtäkään mitään kiinnostavaa. Osaahan Smith kirjoittaa ja suomennoskin on laadukas, mutta lahjakkuutta voisi käyttää mielenkiintoisemman sisällön tuottamiseen.
 
Sama juttu. En edes lukenut siihen saakka, että osaisin sanoa oliko kirjassa mitään ideaa, kun en vaan jaksanut taistella tylsyyttä vastaan. Tosin lainasin samaan aikaan kasan muita kirjoja, jotka olivat heti paljon koukuttavampia tai ainakin tärkeämpiä.

HP ja salaisuuksien kammio.
 
Tämä oli jotenkin hitaamman ja tylsemmän tuntoinen kirja kuin tuo ensimmäinen osa ja oikeastaan isommat actionit jäivät ihan viimeisille hetkille. Jotenkin hassusti sitten tyyppien pelastumiset jähmetyksestä ja viimeisen taistelun kliimaksi ohitettiin vähän olan kohautuksella ja kirja loppui. No, jospa seuraava sitten taas lähtisi kunnolla vauhtiin. Arvosana 25/5