| Aihe: Bändin imagon rakentaminen | |
|---|
|
Jos ja kun bändihommat alkavat kiinnostamaan toden teolla, voi olla hyödyksi pohdiskella koko bändin imagoa (tai tarvitseeko se sitä).
Musa lisäksi imagoon vaikuttaa monet seikat:
-vaatetus - joskus ne verkkarit eivät vaan toimi bändin eduksi
-muu ulkonäkö (hiukset, meikit jne)
-välispiikit - ei ole cool huutaa "Vitun kova meno", jos yleisö koostuu vaikka lapsiperheistä
-lavalla liikkuminen/liikkumattomuus - ja lavalle ryhmittyminen
-haastatteluissa esiintyminen / toimiminen - kuka on bändin puhemies
Noita yllä olevia kohtia voi kaikkia testauttaa videoimalla sitä omaa esitystä/treenejä
-graafisen puolen seikat; logo, fontti, julisteet, tarrat jne
-promokuvat - yllättävän vaikea kohta useasti tai ainakaan tähän ei kiinnitetä riittävästi huomiota
-nettinäkyvyys - kotisivut on jo usean bändin kohdalla historiaa, some hoitaa?
Ylipäätänsä, mitä haluaa bändistä laittaa julkisesti esille
Kaikki nämä seikat vaatii tietysti sitä, että joku tai jotkut ottavat bändin sisällä vastuun tekemisestä. Hyvä keino jälleen haalia ympärilleen kavereista koostuva oma crew, joka osaa tehdä jotain noista yllä mainituista asioista.
Omaan imagoon voi vaikuttaa helposti, hyvässä ja huonossa.
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |  Funkånaut
22.04.2016 00:21:35 (muokattu 22.04.2016 00:24:26) | |
|
Bonham: Jos ja kun bändihommat alkavat kiinnostamaan toden teolla, voi olla hyödyksi pohdiskella koko bändin imagoa (tai tarvitseeko se sitä).
Musa lisäksi imagoon vaikuttaa monet seikat:
-vaatetus - joskus ne verkkarit eivät vaan toimi bändin eduksi
-muu ulkonäkö (hiukset, meikit jne)
-välispiikit - ei ole cool huutaa "Vitun kova meno", jos yleisö koostuu vaikka lapsiperheistä
-lavalla liikkuminen/liikkumattomuus - ja lavalle ryhmittyminen
-haastatteluissa esiintyminen / toimiminen - kuka on bändin puhemies
Noita yllä olevia kohtia voi kaikkia testauttaa videoimalla sitä omaa esitystä/treenejä
-graafisen puolen seikat; logo, fontti, julisteet, tarrat jne
-promokuvat - yllättävän vaikea kohta useasti tai ainakaan tähän ei kiinnitetä riittävästi huomiota
-nettinäkyvyys - kotisivut on jo usean bändin kohdalla historiaa, some hoitaa?
Ylipäätänsä, mitä haluaa bändistä laittaa julkisesti esille
Kaikki nämä seikat vaatii tietysti sitä, että joku tai jotkut ottavat bändin sisällä vastuun tekemisestä. Hyvä keino jälleen haalia ympärilleen kavereista koostuva oma crew, joka osaa tehdä jotain noista yllä mainituista asioista.
Omaan imagoon voi vaikuttaa helposti, hyvässä ja huonossa.
Tosi on. Graafisessa puolessa, mitä logoon tulee, kannattaa tähdätä yksinkertaisuuteen, koska useimmiten yksinkertainen symboli jää parhaiten mieleen. Vertaa HIMin heartagramia ja perus black metal -bändin risuaitanimilogoa. Toinen jää helpommin skeneä harrastamattomienkin meleen.
Promokuvissa kannattaa tutkia eri bändien promokuvien rakennetta, jotta niitä voisi halutessa rikkoakin. Mikäli promokuva näyttää samalta kuin viidellätoista tusinassa, niin vaikea on erottua. Jotakin mieleenjäävää siinä on hyvä olla. Tässä kannattaa kysyä pätevän kuvaajan neuvoa, pieni kuvauksellinen jippo voi tehdä kuvista paskojen tai ok:n sijasta loistavat. Tosin, jos kuva on paskuudessaan campia niin sekin voi toimia. Sen kortin varaan pelaamisessa jää helposti musta pekka käteen.
Vaatetuksessa tärkeintä on se, että sopii musatyyliin ja ovat keskenään suht yhteneväisiä. Jos yhdellä on puku ja lopuilla "casual" kuteet kolmen soinnun rokkia veivatessa, niin näyttäähän se hivenen kummalta. Tai verkkarit. Tässäkin pätee aiemmin mainittu, eli ainostaan tuntemalla "etiketin" voi sitä rikkoa tyylillä. Tai sitten vedetään totaalisen yli. Mutta tässäkin kohdassa kannattaa muistaa se, että toisissa skeneissä ollaan tarkempia kuin toisissa.
Crewn hommaamisessa voi olla ongelmana se, että jos bissepalkalla vedetään keikkoja niin moniko lähtee hoitamaan bändin, jossa ei edes soita, asioita pro bono -henkeen? Muistakaa korvata kavereille heidän ajankäyttöään bändinne eteen, ei sen välttämättä tartte iso summa tai rahaa ollenkaan mutta edes jotakin. Tässä on monilla opittavaa. Teette vaikka safkat tai järkkäätte saunaillan tai jelppaatte muutossa, tapoja on monia.
"I've been described, ladies and gentlemen, as a sex symbol. That symbol is a question mark. Followed by a no." Jimmy Carr | |
Meidän bändillä imagoa on pyritty rakentamaan jo alusta asti johdonmukaisesti. Tästä bändistä ei välttämättä tule sitä uutta Yölintua tai Agentsia, mutta ainakin matkan varrella on opittu paljon ja hauskaa on ollut!
Me aloitettiin sopimalla esiintymisasuista, alunperin meillä oli mustat kauluspaidat, pikkutakit ja farkut. Samalla sovittiin myös semmoisista hommista että parrat on vähintään siistitty ja hiuksetkin asiallisesti kun keikoille mennään.
Nykyään keikka-asu on bändin oma paita, joka toisella jäsenellä valkoinen paita mustalla logolla ja joka toisella musta paita valkoisella logolla.
Mie suunnittelin logon, ja kyselin jätkiltä että käykö tämmöinen idea ja kaikille passas. Facebook on toiminut nyt meillä "kotisivuina", toki ollaan mietitty ihan domainin varaamista ja kotisivujen tekemistä.
Logon nakkasin myös rumpusetin etukalvoon.
Välispiikeissa on aina painotettu sitä, että me ollaan ensisijaisesti viihdyttäjiä ja esiintyjiä ja se tehdään musiikin keinoin, mutta joka kerralla kun me saamme ihmisille hymyn ja naurun, niin olemme onnistuneet!
Jos me soitetaan millisekunnilleen oikein, ja teknisesti äärettömän taitavasti (mitä ei varmasti kukaan osaa meistä tehdä), mutta yleisö ei vaan viihdy niin me ollaan tehty paska keikka.
Imagoon liittäen ollaan myös mietitty käyntikortteja, keikkojen jälkeen kun aina joku tulee porisemaan pikkukaljoissaan että pitäis synttäreille bändi saada, niin voisi antaa käyntikortin suoraan käteen. Ehkä menee liian pro-meiningiksi? If its worth doing, its worth overdoing?
Facebook-imagosta kannattaa muuten huomata sekin, että joskus ihmiset katsovat bändin lisäksi myös soittajien profiileja! Jos Taikuri Luttinen vetelee omassa profiilissa viivaa ja postailee nonude-kuvia niin työt loppuvat aika nopeasti.
Mutta niin, imagoahan lähdetään rakentamaan jo alkuvaiheessa kun aletaan kokoamaan sitä porukkaa ympärille, ja bändille valitaan nimi. Satans Hellpit on vaikea kuvitella soittamaan humppaa ja Halinallet vaikeaa kuvitella vetämään Tuskassa päälavalla.
Semmosia mietteitä. | |
Me olemme tehneet bändeille käyntikortteja, joissa on QR koodi, joka vie suoraan bändin Youtube videoon. Toimii muuten todella hyvin ainakin nuoremman jengin kanssa - niille ei tarvitse selittää mikä se häkkyrä siinä kortissa on. Ne kaivaa suoraan kännnykän esille ja skannaa koodin. Keikoilla todella toimiva tapa promota bändiä! Plus ei maksa juuri mitään
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |  Sir Härö
24.04.2016 17:42:53 (muokattu 24.04.2016 17:43:32) | |
|
Kaikki nämä seikat vaatii tietysti sitä, että joku tai jotkut ottavat bändin sisällä vastuun tekemisestä. Hyvä keino jälleen haalia ympärilleen kavereista koostuva oma crew, joka osaa tehdä jotain noista yllä mainituista asioista.
Toimii hienosti jos bändi koostuu 13v lapsista.
Tolleen niinkun aikuisten maailmassa kaverit tekevät oikeita töitä.
saatana on herra | |
Sir Härö: Toimii hienosti jos bändi koostuu 13v lapsista.
Tolleen niinkun aikuisten maailmassa kaverit tekevät oikeita töitä.
Joo. Täällä pitäisi kai olla valmiiksi jokaisen viestilaatikon alalaidassa teksti: "Ei mahdollisesti toimi juuri sinun kohdallasi tässä merkityksessä!"
Tottakai tilanteet vaihtelee. En tiedä onko sulla vaan sellasia frendejä, jotka ei tähän lähde. Itse tiedän melkoisen joukon jengiä, jotka jeesaa tuttaviensa bändejä mielenkiinnosta ja hyvästä tahdosta - ja ihan aikuisia työssäkäyvää porukkaa. Valtakunnan tietoisuudessa olevia bändejä, joita joku on tukenut täysin omasta pussista pitkäänkin ja nyt kaikki saavat nauttia siitä.
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) | |
Liivit ja mopo olis kiva imago. | |
Mä en tiedä muista, mutta jotenkin on alkanut häiritsemään se, että imagon rakennus ja kaikki bändin brändäysjutut tuntuvat korostuvan aivan alkumetreiltä asti. Haluavatko levy-yhtiöt oikeasti valmiiksi brändättyjä yhtyeitä?
Jotenkin kaipaisin enemmän sattumaa ja sähellystä demobändeille. Enemmän rock-romantiikkaa.
Pitipähän avautua näin nopeasti.
Pelko: https://www.facebook.com/pelkohelsinki/
https://soundcloud.com/pelko-264900760 | |
Misiu:
Imagoon liittäen ollaan myös mietitty käyntikortteja, keikkojen jälkeen kun aina joku tulee porisemaan pikkukaljoissaan että pitäis synttäreille bändi saada, niin voisi antaa käyntikortin suoraan käteen. Ehkä menee liian pro-meiningiksi? If its worth doing, its worth overdoing?
Mun mielipiteeni on se, että vaikka homma olis kuinka harrastelua ja vaikka tavoitteena olis ihan vaan hauskanpito niin monet asiat kannattaa pyrkiä tekemään niin ammattimaisesti kuin osaa.
Etenkin keikalla, koska yleisö/tilaaja ei tykkää eiku- meiningillä vetelevästä bändistä missä touhu näyttää päättömältä haparoinnilta vaikka itte soitto kulkiskin.
Niinbä etenkin keikkailevan bändin kannattaa laatia ittelleen "raideri" - vaikka sitä ei koskaan tilaajalle edes vilauttaisi, mutta ittelleen muistilistaksi mitä kaikkea keikkaa sopiessa pitää muistaa kysyä/selvittää.
Myös lavakartta vaikka bändi hoitais roudaukset ja kamojen pystytykset itte. Ihan sillä, että jokaiselle bändiläiselle tulee selväksi missä on minkäkin vehkeen paikka, miten kamat lastataan kyytiin ja mis järjestyksessä ne kandee kantaa lavalle. Muus tapauksessa käy usein niin, että kun runpali tuo bassarin lavalle, niin runpalin ruudussa on piuhalaatikko. Jonka hän potkaisee syrjään. Ja tietty siihen paikkaan mihin ollaan seuraavaksi tuomassa bassokaappia. Sit siinä meneekin hauskasti vaikka varttitunti kun kukin vuorollaan siirtää sitä samaa piuhalaatikkoa pois omista jaloistaan.
Tommoisessa käyntikortissa ei o mitään overdoota jos bändillä on aikomus keikkaa tehdä. Niit pitää olla jokaisella bändiläisellä muutama taskussa. Jos joku kysyy, niin homma ratkeaa sekunnissa ja onnistuu vaikka olis kuinka kiire. Muussa tapauksessa lähdet etsimään kynää ja paperia ja kun ne löydät, niin kysyjä on saattanut jo hypätä taksiin.
Se että pyrkii tekemään hommat mahdollisimman hyvin, suunnitelmallisesti ja ammattimaisesti ei vähennä homman hauskuutta yhtään. Pikemminkin päinvastoin. Siinä säästää itteään. Ja se näyttää hyvältä. Bändin ei koskaan tartte näyttää siltä kuin se olisi ekaa kertaa keikalla - vaikka olisikin.
Jos maailma olis mun suunnittelema, niin hyttyset söis porkkanoita. | |
Objectif Lune: Mä en tiedä muista, mutta jotenkin on alkanut häiritsemään se, että imagon rakennus ja kaikki bändin brändäysjutut tuntuvat korostuvan aivan alkumetreiltä asti. Haluavatko levy-yhtiöt oikeasti valmiiksi brändättyjä yhtyeitä?
Jotenkin kaipaisin enemmän sattumaa ja sähellystä demobändeille. Enemmän rock-romantiikkaa.
Pitipähän avautua näin nopeasti.
Eivät pelkästään levy-yhtiöt. Myös yleisö haluaa tarinan. Musiikista on tullut tarinateollisuutta, jossa se ratkaisee enemmän millä myydään, kuin mitä myydään. Bändit tuovat aina jonkun tunteen kuulijalleen ja imagon tulisi korostaa tuon tunteen paikkaansapitävyyttä. Jokainen menestynyt yhtye on rakentanut jonkun tarinan, jota kautta tuo itseään esille. Perus bluejeansfarkut ja Motörheadin paita eivät herätä mitään muita mielikuvia, kuin sen että olisipa joku opastanut pukeutumista tuollekin urpolle.
http://www.joosua.fi |  Kefiiri
27.05.2016 10:52:23 (muokattu 27.05.2016 10:55:06) | |
|
simohovari: Eivät pelkästään levy-yhtiöt. Myös yleisö haluaa tarinan.
Näin se on. "Tarinan" ei tarvitse olla uskottavakaan, kunhan tulee vaikutelma, että bändi ei ole satunnainen lauma sekalaisia hiippareita.
Uskottavuusasialla tarkoitan, että lavapersoona voi olla erilainen kuin siviiliolemus, eikä moista tilannetta koeta haitallisella tavalla ristiriitaiseksi. Kai?
En ole musiikin asiantuntija. | Funkånaut
27.05.2016 11:59:51 (muokattu 27.05.2016 12:06:30) | |
|
Kefiiri: Uskottavuusasialla tarkoitan, että lavapersoona voi olla erilainen kuin siviiliolemus, eikä moista tilannetta koeta haitallisella tavalla ristiriitaiseksi. Kai?
Maailma on täynnä artisteja/esiintyjiä, joilla lavapersoona eroaa "siviiliolemuksesta" kuin yö päivästä. Parin sekunnin miettimisellä tulee mieleen muutama edesmennyt suuruus, joiden arki-ja lavapersoonien välillä oli vähintäänkin melkoinen kontrasti. Mitä olen lukenut.
- Jimi Hendrix
- Freddie Mercury
- Michael Jackson
- Prince
"Ei riitä pelkkä netissä mouhoominen, pitää olla myös kova kullimies ja otollinen Saatanalle." - Vessajono | |
simohovari: Eivät pelkästään levy-yhtiöt. Myös yleisö haluaa tarinan. Musiikista on tullut tarinateollisuutta, jossa se ratkaisee enemmän millä myydään, kuin mitä myydään. Bändit tuovat aina jonkun tunteen kuulijalleen ja imagon tulisi korostaa tuon tunteen paikkaansapitävyyttä. Jokainen menestynyt yhtye on rakentanut jonkun tarinan, jota kautta tuo itseään esille. Perus bluejeansfarkut ja Motörheadin paita eivät herätä mitään muita mielikuvia, kuin sen että olisipa joku opastanut pukeutumista tuollekin urpolle.
Tämä on totta.
Homman voi ajatella sillai, et jos kyseessä on "bändi". Siis "vaan" bändi" niin se kertoo korkeintaan sen, että kaverukset jammalevat kellarissa eivätkä ikinä tule tai tule pääsemään kellarista pois.
Sen sijaan:
Tribuuttibändi Brainbow
Tanssiorkesteri Datsun
Punkbändi Rotammyrkky
Kuplettiduo Viljami&Valtteri
ovat jo "brändejä" joilla on imagollista potentiaalia myydä keikkaa.
Jos maailma olis mun suunnittelema, niin hyttyset söis porkkanoita. | |
rintapek: Tanssiorkesteri Datsun
Eiku tanssiorkesterien pitää aina olla joku lautapeli ja sit pitää olla se solisti, jonka nimi on toinen nimi ja äidin tyttönimi.
Funkånaut: Noi naisten halut kuulostaa kyllä melko paljon luodilta mukesin katossa poistutettuja varusmiehiä kutittelemassa eiku mun perseeseen. | |
Olen jonkin verran grafiikkaa tehnyt omille bändiprojekteilleni, esimerkiksi kahden bändiprojektin logot olen suunnitellut itse. Lisäksi Tuura-projektille olen tehnyt joitakin kansikuvia. Bändeissä on joskus hyvä liikkua.
Usein uransa alkuvaiheessa olevat bändit etenkin demobändit jakavat musiikkia ilmaisissa musiikkipalveluissa (esim. Mikseri.net, Soundcloud) jolloin saattaa tulla jonkin verran näkyvyyttä myös netin puolelta. Bändiprojektieni kappaleet löytyvät tällä hetkellä Mikseri.netistä ja Maihinnousu.netistä.
Ehkä yleisö saattaa vaatia tarinoita mutta voiko jokin kantaaotettava kappale ylipäätänsä olla jonkinlainen tarina? Toisaalta suurin osa kappaleista on tietysti sellaisia että niiden takana on jokin tarina.
Minulla on muuten ollut sellainen mielikuva että yleensä raskaan rock- ja metallimusiikin puolella suositaan tuumia värejä vaatetuksessa sekä graafisessa ilmeessä, esimerkiksi musta taitaa olla suosittu väri bändipaidoissa. Mutta jos tekisi kevyttä musiikkia kuten vaikka tanssimusiikkia silloin vaaleat sävytkin kelpaa.
Nimeni on Tomi Antinoja | |
simohovari: Eivät pelkästään levy-yhtiöt. Myös yleisö haluaa tarinan. Musiikista on tullut tarinateollisuutta, jossa se ratkaisee enemmän millä myydään, kuin mitä myydään. Bändit tuovat aina jonkun tunteen kuulijalleen ja imagon tulisi korostaa tuon tunteen paikkaansapitävyyttä. Jokainen menestynyt yhtye on rakentanut jonkun tarinan, jota kautta tuo itseään esille. Perus bluejeansfarkut ja Motörheadin paita eivät herätä mitään muita mielikuvia, kuin sen että olisipa joku opastanut pukeutumista tuollekin urpolle.
----
Kefiiri: Näin se on. "Tarinan" ei tarvitse olla uskottavakaan, kunhan tulee vaikutelma, että bändi ei ole satunnainen lauma sekalaisia hiippareita.
Uskottavuusasialla tarkoitan, että lavapersoona voi olla erilainen kuin siviiliolemus, eikä moista tilannetta koeta haitallisella tavalla ristiriitaiseksi. Kai?
Joo ootte tietty tuossa oikeassa. Ilmaisin itseäni tietenkin epäselvästi, kun ei ollut ihan selvänä ajatus päässä. Tulipahan keskustelua.
Mulle on jotenkin itsestäänselvyys, että lavapersoonat/bändipersoont ovat oma maailmansa ja bändillä tulee olla tarina. En oikein pidä sitä vielä brändäyksenä. Enemmänkin mietin sitä, että brändäystä tehdään ilman sitä sisältöä, jota brändätä. Levyt on hienoja digipakkeja ja grafiikat kunnossa, mut sit sieltä takaa ei löydykään mitään tarinaa. (Tietty sitä myös pelkää, että itse kuuluu samaan kategoriaan...)
Varmaan mulla kolkuttelee takaraivossa joku absurdin naiivi kuvitelma siitä miten joskus 80-luvulla meno oli aitoa ja tehtiin C-kasetteja ja pla pla pla. Enhän mä ees elänyt sitä aikaa!
Pelko: https://www.facebook.com/pelkohelsinki/
https://soundcloud.com/pelko-264900760 | |
Objectif Lune: ----
Joo ootte tietty tuossa oikeassa. Ilmaisin itseäni tietenkin epäselvästi, kun ei ollut ihan selvänä ajatus päässä. Tulipahan keskustelua.
Mulle on jotenkin itsestäänselvyys, että lavapersoonat/bändipersoont ovat oma maailmansa ja bändillä tulee olla tarina. En oikein pidä sitä vielä brändäyksenä. Enemmänkin mietin sitä, että brändäystä tehdään ilman sitä sisältöä, jota brändätä. Levyt on hienoja digipakkeja ja grafiikat kunnossa, mut sit sieltä takaa ei löydykään mitään tarinaa. (Tietty sitä myös pelkää, että itse kuuluu samaan kategoriaan...)
Varmaan mulla kolkuttelee takaraivossa joku absurdin naiivi kuvitelma siitä miten joskus 80-luvulla meno oli aitoa ja tehtiin C-kasetteja ja pla pla pla. Enhän mä ees elänyt sitä aikaa!
Ja nuo digipakit ja grafiikat voi heittää pitkälti kankkulankaivoon. Kovin harva enää välittää fyysisestä levystä tai sen grafiikoista.
Tarina tulee ilmi musiikkivideoista ja biiseistä. Haastattelut ovat kadottaneet merkityksellisyytensä keskivertokuluttajan elämässä, joten nuo edellämainitut tuloväylät ovat niitä harvoja reittejä, joilla bändi voi osoittaa kenelle sitä musiikkia tekee ja mitä sieltä taustalta löytyy. Hyvä pop-biisi on noin kolme minuuttia ja siinä täytyy kertoa joku elämää suurempi totuus. Tuon totuuden pitää myös olla aika universaali. Sen pitää myös sisältää bändin tarinan. Helvetin pienillä detaljeilla näitä tuodaan esiin ammattilaispiireissä. Saatetaan miettiä jotain sanaa tuhat kertaa uudelleen biisissä, että se uppoaisi ihmisiin paremmin.
Musiikista on tullut hirveää kilpajuoksua.
http://www.joosua.fi | Kefiiri
28.05.2016 15:40:29 (muokattu 28.05.2016 15:42:41) | |
|
TomiA.: Minulla on muuten ollut sellainen mielikuva että yleensä raskaan rock- ja metallimusiikin puolella suositaan tuumia värejä vaatetuksessa sekä graafisessa ilmeessä, esimerkiksi musta taitaa olla suosittu väri bändipaidoissa. Mutta jos tekisi kevyttä musiikkia kuten vaikka tanssimusiikkia silloin vaaleat sävytkin kelpaa.
Raskaan rokin visuaalinen standardointi on kyllä todella vankalla pohjalla kun esim. Soundi-lehteä selaa. Joka aukeamalla on kuva mustissa vaatteissa jorottavista partajeesuksista seisomassa mielikuvituksettomassa muodostelmassa naama peruslukemilla.
Tämän saman horinan olen jo kirjoittanut johonkin ketjuun, toivottavasti en tähän :)
Juu ei ollut tässä, tarkistin.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Kefiiri: Raskaan rokin visuaalinen standardointi on kyllä todella vankalla pohjalla kun esim. Soundi-lehteä selaa. Joka aukeamalla on kuva mustissa vaatteissa jorottavista partajeesuksista seisomassa mielikuvituksettomassa muodostelmassa naama peruslukemilla.
Kieltämättä.
"Ei riitä pelkkä netissä mouhoominen, pitää olla myös kova kullimies ja otollinen Saatanalle." - Vessajono | |
Kefiiri: Raskaan rokin visuaalinen standardointi on kyllä todella vankalla pohjalla kun esim. Soundi-lehteä selaa. Joka aukeamalla on kuva mustissa vaatteissa jorottavista partajeesuksista seisomassa mielikuvituksettomassa muodostelmassa naama peruslukemilla.
Tämän saman horinan olen jo kirjoittanut johonkin ketjuun, toivottavasti en tähän :)
Juu ei ollut tässä, tarkistin.
Plussaa ...
Toisaalta myös tuo niinsanottu "hevi-standari" on luonut tylsän ja mielikuvituksettoman oikotien myös rockmusiikkiin yleisestikin.
had a rough night, and I hate the fucking Eagles, man...
The Big Lebowski | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
