Kitarat: kitarakamat ›

varpio: Ei kannata.
 
Eli kitara kannattaakin valita Toledon käppyröiden perusteella, eikä sen mukaan, mikä tuntuu ja kuulostaa omiin korviin parhaalta?
 
Kyllä itse näkisin, että se on parasta ostaa se kitara omien aistien pohjalta, vaikka mukana olisikin voodoota, mojoa ynnä kaikenlaista turhaa huuhaata. Se on kuitenkin se tapa, jolla saa itselle parhaan soittimen. Mitä sillä sitten väliä on, mikä on "absoluuttinen totuus", kunhan itse on tyytyväinen soundiin, puihin ja kaikenlaisiin mojotekijöihin...

Laulava Kylätohtori: Eli kitara kannattaakin valita Toledon käppyröiden perusteella, eikä sen mukaan, mikä tuntuu ja kuulostaa omiin korviin parhaalta?
 
Kyllä itse näkisin, että se on parasta ostaa se kitara omien aistien pohjalta, vaikka mukana olisikin voodoota, mojoa ynnä kaikenlaista turhaa huuhaata. Se on kuitenkin se tapa, jolla saa itselle parhaan soittimen. Mitä sillä sitten väliä on, mikä on "absoluuttinen totuus", kunhan itse on tyytyväinen soundiin, puihin ja kaikenlaisiin mojotekijöihin...
 
En puhunut siitä mikä kannattaa ostaa. Aiheena on että vaikuttavatko puut kitaran saundiin ja miten, ja siinä asiassa ei kannata luottaa omiin kokemuksiin eikä korviin.
 
Itselleen voi kitaran ostaa vaikka maun perusteella eikä siinä ole mitään kannattamatonta. Mutta se ei kuulu tähän.

varpio: En puhunut siitä mikä kannattaa ostaa. Aiheena on että vaikuttavatko puut kitaran saundiin ja miten, ja siinä asiassa ei kannata luottaa omiin kokemuksiin eikä korviin.
 
Itselleen voi kitaran ostaa vaikka maun perusteella eikä siinä ole mitään kannattamatonta. Mutta se ei kuulu tähän.
 
Jos haluaa jauhaa asiasta vain teoreettisella tasolla, niin onhan se niinkin. Mutta itse lähestyin sitä kautta, että se kitaran hankinta on ikään kuin tämän vänkäämisen realisoituma täällä todellisessa maailmassa.
 
Mutta toisaalta, olen edelleen sitä mieltä, että jos peruskäsitteet on määrittelemättä, niin on ihan turha yrittää hakea minkäänlaista tieteellistä aspektia tähän juttuun. Siksi teoreettinen keskustelu on tyhjää, eikä johda koskaan mihinkään...
 
Esimerkkinä vaikka tämä "merkittävä" vaikutus. Mikä on merkittävä vaikutus? Jos tätä sirkusta aiotaan jatkaa, niin eikö tuokin pitäisi määritellä ensin?

Laulava Kylätohtori: Mutta itse lähestyin sitä kautta, että se kitaran hankinta on ikään kuin tämän vänkäämisen realisoituma täällä todellisessa maailmassa.
 
Ei minusta. Kitarat hankitaan ulkonäön perusteella eikä puiden perusteella.

varpio: Ei minusta. Kitarat hankitaan ulkonäön perusteella eikä puiden perusteella.
 
Jokainen tavallaan. Mutta edelleen, eikö tämä "merkittävä vaikutus" pitäisi määritellä ennen kuin voidaan yrittää selvittää, että onko vaikutus merkittävä?

Laulava Kylätohtori: Mutta edelleen, eikö tämä "merkittävä vaikutus" pitäisi määritellä ennen kuin voidaan yrittää selvittää, että onko vaikutus merkittävä?
 
Jos jaksaa. Itse lähtisin siitä että kunnes toisin osoitetaan, vaikutusta ei ole ollenkaan. Silloin ei tarvitse vetää mielivaltaista rajaa merkittävän ja merkittämättömän välille.

Laulava Kylätohtori: Esimerkkinä vaikka tämä "merkittävä" vaikutus. Mikä on merkittävä vaikutus? Jos tätä sirkusta aiotaan jatkaa, niin eikö tuokin pitäisi määritellä ensin?
 
Itse ihmettelen näitä yleisimpiä keskusteluja tällä hetkellä. Täällä kiistellään puiden vaikutuksesta soundiin. Moni vahvasti sitä mieltä ettei väliä onko lehmus tai leppä. Samaan aikaan naapurissa väitetään, että 30cm letkunpätkä vanhan piuhan perässä, ennen sitä fenderin mustangia tuo ihan häkellyttävän eron. Ehän tässä ole järkiä ennään ollenkaan. Vielä kun saataisiin väittely miten 4g puhelinmasto vaikuttaa vahvistimeen ja kuinka paljon eri pistorasiat tuo kirkkautta akustiseen sointiin.
 
Lainaus sopi etäisesti johonkin, että pääsin avautumaan. Pahoittelen sitä ja nyt olen puhunut!

JaaGeRMaisTeR: Itse ihmettelen näitä yleisimpiä keskusteluja tällä hetkellä. Täällä kiistellään puiden vaikutuksesta soundiin. Moni vahvasti sitä mieltä ettei väliä onko lehmus tai leppä. Samaan aikaan naapurissa väitetään, että 30cm letkunpätkä vanhan piuhan perässä, ennen sitä fenderin mustangia tuo ihan häkellyttävän eron. Ehän tässä ole järkiä ennään ollenkaan. Vielä kun saataisiin väittely miten 4g puhelinmasto vaikuttaa vahvistimeen ja kuinka paljon eri pistorasiat tuo kirkkautta akustiseen sointiin.
 
Lainaus sopi etäisesti johonkin, että pääsin avautumaan. Pahoittelen sitä ja nyt olen puhunut!
 
Tämmöstähän tää on. Tosisoittomies tulis päihteissä paikalle. Tökkäis ritsan kiinni lainavahvariin, vetäis keikan ja lähtis kybädona tilillä naiset kainalossa hotellille.

JaaGeRMaisTeR: Itse ihmettelen näitä yleisimpiä keskusteluja tällä hetkellä. Täällä kiistellään puiden vaikutuksesta soundiin. Moni vahvasti sitä mieltä ettei väliä onko lehmus tai leppä. Samaan aikaan naapurissa väitetään, että 30cm letkunpätkä vanhan piuhan perässä, ennen sitä fenderin mustangia tuo ihan häkellyttävän eron. Ehän tässä ole järkiä ennään ollenkaan. Vielä kun saataisiin väittely miten 4g puhelinmasto vaikuttaa vahvistimeen ja kuinka paljon eri pistorasiat tuo kirkkautta akustiseen sointiin.
 
Lainaus sopi etäisesti johonkin, että pääsin avautumaan. Pahoittelen sitä ja nyt olen puhunut!
 
Onhan tämä absurdia, jopa naurettavaa, varsinkin, jos miettii, että joskus haettiin sitä soundia puukottamalla elementtejä, käyttämällä huonoja pitkiä kierrepiuohoja ym... :D
 
Nyt hifistellään kitaran särösoundien kanssa kuin pahimmatkin hifistit, vaikka särösoundi on jo lähtöjään ristiriidassa tuollaisen hifistelyn kanssa...

s8na: Tämmöstähän tää on. Tosisoittomies tulis päihteissä paikalle. Tökkäis ritsan kiinni lainavahvariin, vetäis keikan ja lähtis kybädona tilillä naiset kainalossa hotellille.
 
Näin sen pitäisikin mennä. Se vahvistinkin todennäköisesti olisi potkittu paloiksi pitkin lavaa.

Kuinkahan paljon kokemukseen kitaran "omasta soundista" vaikuttaa juurikin attackissa olevat taajuudet?
 
Sanotaan nyt vaikka että soitettaessa hyvänkuuloista kitaraa mikeistä kuuluu attackissa voimakkaasti esim. 100 Hz taajuuden tienoilla olevaa ääntä.
 
Jospa korva jotenkin yhdistää tämän kielen soinnin ja sen pohjataajuuden yhteen ja sanotaan että kitara kuulostaa vaikka jossain oktaavikerrannaisessa korostavan 400 Hz, vaikka mittari ei tuossa kohtaa näytä mitään eroa johonkin toiseen kitaraan.
 
Sitten on toinen kitara, jossa on 150 Hz:n kohdalla jotakin enemmän. Siinä tuntuisi korostuvan sitten vaikka 600 Hz. Korvalle tuo on jo sitten ihan eri juttu.
 
Kyllähän tuossa aiemmin viitatussa Strandbergin kokeessa oli jotakin aktiviteettia löytynyt myös siellä aivan ylemmillä taajuuksilla.
 
Jotekin tällaisista kokonaisuuksista voi myös syntyä se vaikutelma sähkökitaran omasta, sähköisestäkin soinnista.

GiovanniDiRondo: Kuinkahan paljon kokemukseen kitaran "omasta soundista" vaikuttaa juurikin attackissa olevat taajuudet?
 
Sanotaan nyt vaikka että soitettaessa hyvänkuuloista kitaraa mikeistä kuuluu attackissa voimakkaasti esim. 100 Hz taajuuden tienoilla olevaa ääntä.
 
Jospa korva jotenkin yhdistää tämän kielen soinnin ja sen pohjataajuuden yhteen ja sanotaan että kitara kuulostaa vaikka jossain oktaavikerrannaisessa korostavan 400 Hz, vaikka mittari ei tuossa kohtaa näytä mitään eroa johonkin toiseen kitaraan.
 
Sitten on toinen kitara, jossa on 150 Hz:n kohdalla jotakin enemmän. Siinä tuntuisi korostuvan sitten vaikka 600 Hz. Korvalle tuo on jo sitten ihan eri juttu.
 
Kyllähän tuossa aiemmin viitatussa Strandbergin kokeessa oli jotakin aktiviteettia löytynyt myös siellä aivan ylemmillä taajuuksilla.
 
Jotekin tällaisista kokonaisuuksista voi myös syntyä se vaikutelma sähkökitaran omasta, sähköisestäkin soinnista.
 
Tässähän voi olla jotain todellista psykoakustiikkaa kyllä. Kerta on olemassa testejä joissa ihminen näkee mustavalkokuvan värillisenä kunnes räpäytetään silmiä. Testin alussa on tuijotettu pelkkää väripalikkakuvaa ja sitten väripalikkakuva on vaihdettu mustavalkoiseksi valokuvaksi, johon värit sopivat, niin aivot näyttävät kuvan värillisenä. Tämän analogian perusteella se atacki voi pistää aivot lisäämään omia korjauksiaan ääneen. Tämä oli ihan mun asiallinen kommentti vaikkei teksti ihan parasta ulosantia olekaan. Väsy painaa....

GiovanniDiRondo:
Jospa (...) jotenkin (...) tuntuisi (...) jotakin (...)
Jotekin
 
Niinpä.
 
fillerii

Jonkin verran on nyt tullut paneuduttua kitaran akustiseen sointiin viime vuosina. Joskushan se on mennyt pakkomielteen puolelle, kun ostokrapulassa on verrannut uuden kitaran sointia edellisiin luottokirveisiin ja kironnut, kun se perkele ei vain resonoi samalla lailla ja on vielä painavampikin.
 
Onkos kellään käynyt niin päin, että heikommin resonoiva kitara voi silti soida miellyttävämmin kuin villisti värisevä vastine? Itselläni on esim. lehmuksesta (basswood) valmistettu CIJ Jazzmaster, joka soi akustisesti kovaa, lähestulkoon aaltoilee soidessaan. Ilmeisesti lehmus korostaa aika kovin tuota middleä, jonka edessä diskanttipuoli kutistuu melkeinpä olemattomiin. Sitten on esimerkiksi Fano SP6, joka on painava ja ei soi kovin kovaa. Mutta sitten kun se soi, niin se soi kuin flyygeli. Sustainia löytyy ja saundissa on kerroksellisuutta, jota en muista kitaroista en ole vielä löytänyt.
 
Kitarafoorumit ovat pullollaan viestejä, jossa perseesä asti tuntuvan resonoinnin ja ihanteellisen akustisen soinnin välille vedetään yhtäläisyysmerkkeji. Molemmista kitaratyypeistä on kokemusta, mutta monesti ne kovaa soivat saavat silti vähemmän soittoa kun ne kytketään vahvistimeen. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

tumppusormi: Tässähän voi olla jotain todellista psykoakustiikkaa kyllä.
 
Tässä keskustelussa ja muuallakin on useasti viitattu psykoakustisiin ominaisuuksiin. Aihe on jo yksinään kiinnostava vaikka eriyttää ihan omakseen, mutta eipä siitä vaan vielä ole kukaan tehnyt erilistä otsikkoa. Haku tarkisti ja ei ole.
Pitäiskö tehdä ja kasata sinne pöhinää kaikki mikä psykoakustisesti vaikuttaa soundiin?

pliksu: Jonkin verran on nyt tullut paneuduttua kitaran akustiseen sointiin viime vuosina. Joskushan se on mennyt pakkomielteen puolelle, kun ostokrapulassa on verrannut uuden kitaran sointia edellisiin luottokirveisiin ja kironnut, kun se perkele ei vain resonoi samalla lailla ja on vielä painavampikin.
 
Onkos kellään käynyt niin päin, että heikommin resonoiva kitara voi silti soida miellyttävämmin kuin villisti värisevä vastine? Itselläni on esim. lehmuksesta (basswood) valmistettu CIJ Jazzmaster, joka soi akustisesti kovaa, lähestulkoon aaltoilee soidessaan. Ilmeisesti lehmus korostaa aika kovin tuota middleä, jonka edessä diskanttipuoli kutistuu melkeinpä olemattomiin. Sitten on esimerkiksi Fano SP6, joka on painava ja ei soi kovin kovaa. Mutta sitten kun se soi, niin se soi kuin flyygeli. Sustainia löytyy ja saundissa on kerroksellisuutta, jota en muista kitaroista en ole vielä löytänyt.
 
Kitarafoorumit ovat pullollaan viestejä, jossa perseesä asti tuntuva resonointi ? ihanteellinen akustinen sointi. Molemmista kitaratyypeistä on kokemusta, mutta monesti ne kovaa soivat saavat silti vähemmän soittoa kun ne kytketään vahvistimeen. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
 
Itse en kyllä vetäisi yhtäläisyysmerkkiä hyvän kitaran ja kovan resonoinnin välille. Kyllähän jotkut Squiret ym. resonoi ja helisee kuin mitkäkin ja taas vähän paremmat skebat ei niinkään. Mielestäni ei se resonoinnin määrä, vaan sellanen sopiva tasapainoinen ja soiva resonointi ja sointi muutenkin, siis akustisesti. Sellanen miellyttävä kokonaisuus ja heleä sustainikas sointi.
 
Mutta mä vaan nykyään soittelen tuolla wanhalla Tokain stratolla, joka on todella luotettava ja hyväsoundinen skeba. Viime keikalla tuli vedet teltan saumasta otelautaan, eikä Toksu ollut siitä moksiskaan. Eipä tarvitse viritellä haastavimmissikaan olosuhteissa. Kai siinä sitten hyvät puut on, se riittää mulle. :)
 
E. Vielä 16 vuoden jälkeen tuo Tokai yllättää, kuinka hyvin se pitää vireensä muuttuvissa olosuhteissa...

Mulle tämä keskustelu opetti sen, että kun joku vaatii todistamaan jotakin, niin kannattaa nostaa hanskat pystyyn ja peräytyä väitteissään. Soon meinaan yllättävän vähän asioita joita meikäläinenkään pystyy oikeasti todistamaan, vaikka mieluusti näkemyksiäni huutelen milloin mihinkin ketjuun.
 
Toisaalta on todella tervettä välillä vähän ravistella itsestään selvyyksinä pitämiämme uskomuksia ja muistaa, että lopulta nekin on uskomuksia. Ja vaikka en itseänikään erityisen uskovaisena ihmisenä pidä, niin yllättävän monen asian uskon todeksi muitta mutkitta ilman sen kummempia todisteluita.
 
Tiede on toki tiedettä, ja tieteessä totuus on suuri sana jota harvoin ääneen lausutaan. Jos arkitodellisuudessaan vaatii tieteellistä varmuutta arkisille asioille, niin voipi käydä arki äkkiä raskaaksi ja mahtaisiko moinen totuuden etsijä edes töihin selvitä kun jo aamukahveja keittäessään jumiutuisi pohtimaan onko kuppi todellinen vai harhaisen mielen luoma illuusio :-D.
 
Minä olen aina tiennyt, että en tiedä miksi kitarat ovat soundeiltaan erilaisia ja minua on aina ihmetyttänyt että osa kitaristeista tietää niin varmasti mistä ja miten se soundi syntyy. Siksi tämä keskustelu oli minulle erityisen viihdyttävää luettavaa kun näitä juttuja vähän ravisteltiin.

Osteri: ...kukaan tehnyt erilistä otsikkoa. Pitäiskö tehdä ja kasata sinne pöhinää kaikki mikä psykoakustisesti vaikuttaa soundiin?
 
Ei tartte, koska siihen vaikuttaa vain... mojo.