Aihe: Halpismerkit bändihommissa | 1 |
---|
Misiu 02.05.2016 01:43:41 (muokattu 02.05.2016 02:57:08) | |
|
Ehdin jo kirjoittaa sivun mittaisen sepostuksen asiasta mutta sittenpä tuli mieleen että jos pysytään asiassa. Elikkä; onko nämä halpismerkit edelleen sellaisia, mihin ei kannata koskea eikä niihin sotkeutua, vai onko lapsenviat jo korjattu? Mitkä ovat mielestänne pahimmat halpismerkit? Meillä on ainakin ollut käsittämättömän huonoa tuuria Behkun (Behringerin) kanssa jos niitten kanssa on jouduttu värkkäämään. Parilla kerralla hajonneet käsiin keikalla. Onneksi on saatu varakamppeita lainaksi nopeasti. Näistä jutuista viisastuneena olemme tehneet pari periaatepäätöstä: Se, joka joko ehdottaa tai pahimmassa tapauksessa hankkii yhtyeelle mitään, missä lukee Behringer, hirtetään aamun koitteessa reeniksen pihakoivuun. Niihin ei jumalauta vaan kosketa. Toinen päätös on että jos ei tarkkaan tiedetä, millaiset kamppeet talolla on tarjota, niin aina otetaan omat romut. Ne ainakin tiedetään toimiviksi ja osaa osataan jopa käyttää. Rumpupuolelta tunnetaan halpamerkeistä ainakin Millenium, tosin on pakko myöntää että ostin kummipojalle Milleniumin Jr.-setin joululahjaksi, kun hän oli 2v. Pojan vanhemmat muuten kiitteli ihan kädestä pitäen ja selkään ystävällisesti läimien. Toki ei olis mitään järkeä ollut ostaa jotain DW:n settiä sen ikäiselle. Eipä kyllä olis ollut varaakaan. Mitäs muita? Behringer, Millenium, The Box, Trax, Mackie (?).. Ja eritoten kiinnostaa, mitkä on teidän pahimmat kokemukset halpismerkkien kanssa leikkimisestä? Tai onko joku halppari yllättänyt niin positiivisesti että olisitte olleet valmiit maksamaan kyseisestä laitteesta tms ns merkkituotteen hinnan? "Ei mitään hätää! Kyllä se ehitään soundcheckissä harjotella!" |
|
No se nyt vähän riippuu. Esimerkiksi eräällä studiolla Helsingissä, jossa on äänitetty muutamia platinalevyjä käytetään ihan suvereenisti t-bonen mikkejä joihinkin tehtäviin. Oman yhtyeeni kanssa ollaan kierrelty ihan suurimpia festivaalilavoja noilla squier ja behrutouhuilla. Korvamonitorini ovat LD-systemsin ja hyvin toimineet. Jotkut näistä laitteista toimivat ja täyttävät funktionsa hyvin. Jotkut eivät. Mitä enemmän tätä touhua tekee niin huomaa, että loppujen lopuksi se merkki ei enää olekaan se suurin juttu koko touhussa. Musiikki on kokonaisvaltainen kokemus ja bändi voi soittaa helvetin upean keikan, vaikka jokaisella lukisi harley benton lavassa ja miksaaja hakkaisi hiki hatussa behrulla soundia lavalta. Nämä nyt silti ovat vain minun näkemyksiäni. Tätä touhua tehty vuosikymmen ja ainakin itse olen tullut siihen tulokseen, että ne bändit jotka panostavat rantasaunoihin ja pelkästään siihen AAA-luokan kalustoon yleensä eivät saavuta mitään muuta kuin tyhjän rahapussin. Silloin kun on tarve luoda niin musiikki on pääasia ja kaluston kunto tulee vasta myöhemmin. |
|
Moi. Mainitsemistasi merkeistä päätellen rajaudutaan viimeisen parin vuosikymmenen halpiksien ruotimiseen? Jos kauemmas mentäisiin, nykyhalpikset taitaisvat olla suhteessa huippulaatua ;). Ja lähinnä kai merkkeihin joiden halpis-status on saavutettu "ulkoistamalla" R&D, ja luopumalla korjattavuuden ikeestä? Valmistuspaikat kun ruukaavat olemaan likipitäen kaikilla samat. Takuu on toisaalta nykyhalpiksilla ostopaikasta riippuen jopa parempi kuin ns. "laatumerkeillä", ainakin jos hintaan suhteuttaa.
Perimmälti kokemukset nykyhalpiksista ovat olleet yllättävän positiivisia. Varmaankin pääasiassa siksi että laitteisiin on asennoiduttu alkujaankin niin että jos/kun hajoaa, ei edes kuvitella korjattavan, vaan suoraan uutta kehiin jos takuu ei ole voimassa. Kaikki on tullut ostettua uutena, jälleenmyyntiarvoksi lasken 0. Itse olen kyllä Behkultakin rajoittanut omistukseni pelkästään prosessoreihin, eikä Lo-Fi livekäytössä ole ollut mitään ongelmia. Studioon noista ei oikein ole, kohisevat liiaksi, muuten kyllä toimisivat. Muutamien päätevahvistimien kiukuttelua olen vierestäkin seurannut, mutta tiskit ovat toimineet loistavasti. Millenium rumpukokemus löytyy myös täältä, siskonpojille meni kaksatanen setti. Varmaan vieläkin patoutumienpurkuvärkkinä, jollaisena hakkaa kattilat/lautaset/ämpärit -mitä nyt penska keksii rummuttaa- 10-0.
En SVT:n hintaa varmaankaan tuosta Fame (Smarvo) BVH300 putkinupista (~650€) maksaisi, mutta eipä se toisaalta SVT:tä yritä kopioidakaan (paitsi mainos-tehon kannalta), ja ainakin toiminut paremmin kuin CL aikoinaan. Eikä hinta toki aina kaikkea kerro, Eden möi samaa Smarvon nuppia yli tuplahintaan, eikä se toki hinnannostosta yhtään sen paremmaksi muotoutunut. Teknisestä aivopierusta johtuen päinvastoin. Ennen tuon nupin löytymistä keräilin rahaa SVT-klooniin jonka olisin tehnyt paremmin kuin tuolloin ainoana markkinoilla oleva itämaan CL, mutta Smarvon hinnalla ei olisi saanut edes puolia osista. Valinta oli helppo, etenkin kun reippaasti tuon verran oli jo kasassa.
Oma kokemuksen luoma mielipide on se ettei pelkkään brändiin/hintaan kannata paljon enää tänäpäivänä tuijottaa, käyttötarkoitukseen sopivia laitteita löytyy yritysryppäältä jos toiseltakin. Jos en sijoitusmielessä tai nostalgiankaipuisena jotain tiettyä esinettä etsi, mulle on aikalailla sama mitä hintalapussa ja naamataulussa lukee. Varsinkin kun naamataulubrändin takana on hyvin usein jotain muuta kuin mielikuva jonka ko. brändi aikaansaa. Laatulaittein on toki kiva työskennellä, mutta harvoin tuo laatu on niin ylivertaista että yleisökin sen havaitsisi. T:Samuli |
|
Toisessa bändissä ollaan vedetty behkun kitarakaapeilla ja mikserillä vuosikaudet ilman mitään ongelmaa. |
|
Misiu: Näistä jutuista viisastuneena olemme tehneet pari periaatepäätöstä: Se, joka joko ehdottaa tai pahimmassa tapauksessa hankkii yhtyeelle mitään, missä lukee Behringer, hirtetään aamun koitteessa reeniksen pihakoivuun. Niihin ei jumalauta vaan kosketa. Tämän periaatepäätöksen on luultavasti tehnyt aika moni. Ja pyörtänyt viimeistään siinä vaiheessa kun on huomattu, että ammattireiskat vetelee ihan tyytyväisenä X32:lla. Funkånaut: Noi naisten halut kuulostaa kyllä melko paljon luodilta mukesin katossa poistutettuja varusmiehiä kutittelemassa eiku mun perseeseen. |
|
Vessajono: Tämän periaatepäätöksen on luultavasti tehnyt aika moni. Ja pyörtänyt viimeistään siinä vaiheessa kun on huomattu, että ammattireiskat vetelee ihan tyytyväisenä X32:lla. Tämä. Kävin alkuvuonna keskustelun lukioikäisen muusikonalun kanssa eräällä bäkkärillä ja hän kysyi tosissaan esimerkiksi voiko muka Reaperilla saada hyvää soundia aikaan. Myhäilin siinä hieman, kun tiedän että "muutamat" platinalevytkin tuolla dawilla väännetty. Laitoin samalla squieriani laukkuun, kun ukko esitteli hullun professorin tuotteitaan tohkeissaan. |
|
emukka: Tämä. Kävin alkuvuonna keskustelun lukioikäisen muusikonalun kanssa eräällä bäkkärillä ja hän kysyi tosissaan esimerkiksi voiko muka Reaperilla saada hyvää soundia aikaan. Tää on tätä. Monet elää edelleenkin sitkeästi siinä harhaluulossa, että Pro Tools on jotenkin objektiivisesti arvioituna paras softa. Tota Behringeriä jäin vielä miettimään. X32 ja ne pienemmät XR:t on vissiin jo aika selkeästi approved by professionals mut onko jotain muuta? ADA8000 on ainakin aika monessa räkissä tullu vastaan. Funkånaut: Noi naisten halut kuulostaa kyllä melko paljon luodilta mukesin katossa poistutettuja varusmiehiä kutittelemassa eiku mun perseeseen. |
|
Vessajono: Tää on tätä. Monet elää edelleenkin sitkeästi siinä harhaluulossa, että Pro Tools on jotenkin objektiivisesti arvioituna paras softa. Tota Behringeriä jäin vielä miettimään. X32 ja ne pienemmät XR:t on vissiin jo aika selkeästi approved by professionals mut onko jotain muuta? ADA8000 on ainakin aika monessa räkissä tullu vastaan. Eikö tuo x32 ole juurikin niitä Midaksia, jotka kaupan yhteydessä muuttui Behringeriksi? Melkoisen suuri ero parissa asiassa... Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
|
Ei se merkki sinänsä mitään kerro vaan vehkeen hinta. Toki on merkkejä jotka tekevät tuotteita enemmän kuluttajille ja toiset taas pelkästään ammattikäyttöön. Sanoisin että samassa hintaluokassa vehkeet ovat noin suunnilleen yhtä hyviä/huonoja merkistä riippumatta. Behku on viimeaikoina kohentanut profiiliaan huomattavasti eikä esim ada8000/ada8200 ole koskaan mikään kelvoton ollut. Uudet digitiskit kelpaavat jo ammattireiskoillekin vaikka joku aina jaksaa haukkua niitä kun joku 100k€ mikseri soundaakin paremmalta. Myös behkun pikkumikserit ovat reeniksellä ihan OK, veikkaisin että ovat parantuneet huomattavasti viimeisen 10 vuoden aikana. Behkun interfacetkin ovat kelvollisia. Jossain T-kaupan kajareissakkin halvimmat ovat täyttä paskaa (ei pitäis yllättää kun hintaa katsoo), mutta ne kalliimmat ovat varsin käyttökelposia. Harley Benton power plant jr. on tosi hyvä, mutta joku muu harrikka-tuote voi olla sysihuono. Ei pitäis taaskaan yllättää jos alle 100e maksanut kitara ei olekaan kauheen hyvä. Halvat ständit ovat aina huonoja. Kamarunkkaus on kuin laittaisi rahaa pankkiin jonkun muun tilille. |
|
Mulla on keikkakäytössä t-kaupasta hankittu satkun hintanen jazzbassokopio. Ihan ok peli on ollut. On tienannut itsensä jo moneen kertaan. Noissa halpiskitarahankinnoissa voi joskus käydä tuuriakin.. voi saada ihan paskan rimpulan tai sitte soivan pelin kuten ma. "Siwa-stemma - yllättävän lähellä" |
|
Mä soittelin yhden keikan käytettynä 230e ostamallani indonesian ibanezilla ja japanin Jem oli varakitarana. Ei tarttenut Jemiin koskea =) |
|
artope: Mulla on keikkakäytössä t-kaupasta hankittu satkun hintanen jazzbassokopio. Ihan ok peli on ollut. Soittelin joskus pari keikkaa halpis Ibanezilla. Kitaristi sitten sanoi painokkaasti että nyt tarvii soitinta kyllä vaihtaa. Ihmettelin että onko tässä nyt sitten niin huono soundi vai. Kaveri vastaisi että ei sillä soundilla oo bassoissa mitään merkitystä mutta se soitin on niin ruma että häiritsee silmää. |
|
Dirtyh: Soittelin joskus pari keikkaa halpis Ibanezilla. Kitaristi sitten sanoi painokkaasti että ei sillä soundilla oo bassoissa mitään merkitystä mutta se soitin on niin ruma että häiritsee silmää. Kitaristi vaihtoon ennemminkin tuossa tilanteessa kerta ei musiikista mitään ymmärrä kausalgia.bandcamp.com |
|
Viocress: Kitaristi vaihtoon ennemminkin tuossa tilanteessa kerta ei musiikista mitään ymmärrä No kyllä, juuri noin. |
|
Viocress: Kitaristi vaihtoon ennemminkin tuossa tilanteessa kerta ei musiikista mitään ymmärrä Ei ei... kyllä soittimessa ulkonäkö on tärkein asia, soundiahan saa säädettyä vahvistinta ruuvaamalla! En ole musiikin asiantuntija. |
|
Kefiiri: ...soittimessa ulkonäkö on tärkein asia... Tuota kannattaisi ehkä vielä vähän funtsia, mutta toki kukin meistä kulkee valitsemaansa tietä. |
Kefiiri 07.05.2016 06:40:48 (muokattu 07.05.2016 06:45:55) | |
|
sustain65: Tuota kannattaisi ehkä vielä vähän funtsia, mutta toki kukin meistä kulkee valitsemaansa tietä. Niin... olen joutunut soittamaan keikkoja mustalla kitaralla, se on tylsyyden huippu, mutta paremman väriset kitarat olivat väärän muotoisia, ja semmoinen näyttää vielä huonommalta kuin väärä väri :) Ja itse aiheesta: nykyäänhän saa vanhoja, vähän kolhompia, painavampia ja rasittavammin roudattavia laitteita uusien halpisten hinnalla. Käyttöä ne usein kestävät huomattavasti paremmin kuin rimpulat nykyvehkeet. En ole musiikin asiantuntija. |
BugBadWolf 08.05.2016 16:05:01 (muokattu 08.05.2016 16:08:20) | |
|
Kefiiri: Niin... olen joutunut soittamaan keikkoja mustalla kitaralla, se on tylsyyden huippu... Mustahan on ainoa oikea väri kitaralle. Miksi ihmeessä pitäisi maalia lätkiä kitaraan, kun se ei äännä sen paremmin vaikka koko värikartan siihen lätkisi? Kun maalaa kitaran mustaksi, saa liäksi kaikki kiusalliset oksankohdat ja kittipaikat piiloon. Sitäpaitsi meillä komeilla on aina varaa antaa huomion kiinnittyä itseemme. Musta kitara ei vie silmiä pois tärkeimmästä ;D E: Aiheesta sen verran, että muutaman vuoden takaiset Behringerit olivat laatuvaihtelultaan ongelmaisia. Jotkut toimivat kymmenen vuoden jälkeenkin ja jotkut levisivät aika nopeasti. Nykyisin tilanne on vähän parempi. Myös Thomannin halpiskaapit ja -vahvistimet toimivat pääsääntöisesti, vaikka itselläni kilahti kyllä t.amp S-150 pääte. En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D |
|
Mä soittelin pari vuotta kontrakeikat t-bonen viisseiskakopiolla mikittäen. Soundi oli just se mitä hain eikä ollut kierto-ongelmia. Mutta varsinkin nuoret äänijampat tykkäs vittuilla että "et oo tosissas, mitä sä tollasella". Kokeneemmat maltto kuunnella tsekin loppuun ja todeta että katohan, sehän toimii. Mutta sit kun olin niitä nuoria ääni(k)ukkoja kuunnellu pari vuotta niin alkoi ärsyttää se et joutuu omaa tekemistä oikeuttaan vieraille ihmisille; marssin kauppaan ja ostin DPA4099:n. Sen jälkeen muuttu ääni kellossa. Nyt kun on kallis mikki niin nuoret miksaajat on en että kylläpä on hyvä saundi, mut samalla kiertoherkkyys on kasvanu ja en nyt sit tiedä onko se sen arvoista. Vaan eipä tarvi kuunnella leukailua enää. "Kaikki jotka soittavat bassoviulua tai pasuunaa, ovat useimmiten neuvottomia." -Anton Tsehov, Romaani bassoviulusta |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|