Roots ›

blaekie:
..
Mä en nyt tiedä mistä tämä hajatelma imitoinnista tuli mieleen ? Albert King:n ja SRV:n musiikillisessa suhteessa ei ole millään muotoa imitoinnista kylläkään kyse.
..

 
En minäkään mielellään käytä sanaa imitointi vaan puhun mieluummin vaikutteista, mutta kyllähän tuo sokea Reettakin, ellei satu olemaan kuurokin, huomaa kumpaakin kuultuaan, että SRV oli sisäistänyt Albert Kingin soittosysteemin, ja herkullisimmat pihvit hänen burgereissaan ovat Albertin suoraa perintöä tai etten sanoisi lainaa. Tosin hän toi niihin myös lisää valkoisille nuorille soittajille tyypillistä superhehkutusta ja powerdraivia. Blueskitarismin aatelia hän tietysti oli joka tapauksessa, ja kuten sanottu kokeili moniakin esikuvatyylejä uransa aikana (kuten Hendrix ja Burrell).
 
Silloin kun ruvetaan kopioimaan kokonaisia soolochoruksia, alan minäkin jo puhumaan imitoinnista. Kuuluisa esimerkki taisi olla Claptonin Strange Brew. Mutta jos omaksutaan vain cooleja lickejä, se on vähän sama kuin kirjailija omaksuisi uusia sanoja.

Peter Green ja ne kolme Kingiä on jotenkin toiminu omaan makuun parhaiten. Hyviä on kyllä niin perhanan paljon kun kuuntelee vaikka spotifysta randomilla.. Ja Claptonia pitää aina haukkua ku mahdollista, mutta tuskin se menoaan muuttaa vaikka Heiskanen Tampereelta ei sen soitosta diggaakaan :)

Paras blues kitaristi? Onko musiikki urheilua? Ei se ainakaan kukaan valkonaama ole.

"Paras" on kyllä vähän turha ajatus, kun ei liene mittaria, jolla faktisesti se paremmuus osoitettaisiin, mutta yx tykkää äitistä ja toinen tyttärestä, eli makuasia, mutta itte diggasin nuorempana kovastikin - kun ittekki vähän yritin kitaraa opetella soittamaan - jimmie vaughanista. Jimmiellä on just se, että ei tartte soittaa niin paljon. Vääräleuat ymmärtää nyt väärin, mutta Jimmien soitossa on parasta se, että se ei soita koko ajan ns. Tilaa täyteen. Ja kun se soittaa, se toimii.
Kyllä mä silti viel kovemmaks jampax nostaisin sekä laulajana että kitaristina jo edesmenneen Nick Curranin.

Jytäurpo: Paras blues kitaristi? Onko musiikki urheilua? Ei se ainakaan kukaan valkonaama ole.
 
Miksei ole? blueshan on niin laaja käsite, että ei mustat edes soita kaikkea bluesia..... osa on valkoisten soittamaa. itse en tykkää kilpailuista enkä musiikin ureheilullistamisesta, mutta jos olisi pakko valita niin Esa Kuloniemi olisi varteenotattava vaihtoehto.

Paljon hyviä valkoisia blueskitaristeja löytyy Ameriikan suunnalta. Sieltä kun alkaa etsiä niin tulee tulosta. Osa Briteistä.

BigPapa: Paljon hyviä valkoisia blueskitaristeja löytyy Ameriikan suunnalta. Sieltä kun alkaa etsiä niin tulee tulosta. Osa Briteistä.
 
Ja osa suomesta..... kuten vaikkapa sinä itse olet yksi tiukimpia blueskitaristeja mitä tiedän. Ihan turha meidän on itseämme väheksyä kun tässä samassa maailmassa elämme niiden ameriikkalaisten ja brittien kanssa eikä blues ole heidän yksinoikeutensa.

Blues on Afrikasta lähtöisin olevaa musaa, joten loogisinta olisi parasta blues-kitaristia etsiä sieltä. Mikäli parasta blueskitaristia edes on.

Blues ei ole Afrikasta lähtöisin olevaa musiikkia, vaan Pohjois Amerikan syvässä etelässä kehittynyt musiikinmuoto. Siinä yhdistyvät mm. Afro-Amerikkalaiset työlaulut ja Eurooppalais-Amerikkalainen folk musiikki. Blues sisältää mm. hengellisiä lauluja, työlauluja, pelto hoilotuksia, huutoja, toistoja, loppusoinnullisia yksinkertaisia kertovia balladeja. Eli katseet kääntyvät Amerikkaan. Parhaista en tiedä, mutta helvetisti siellä on hyviä bluesukkoja, vaikka minkä värisiä.

BigPapa: Blues ei ole Afrikasta lähtöisin olevaa musiikkia, vaan Pohjois Amerikan syvässä etelässä kehittynyt musiikinmuoto. Siinä yhdistyvät mm. Afro-Amerikkalaiset työlaulut ja Eurooppalais-Amerikkalainen folk musiikki. Blues sisältää mm. hengellisiä lauluja, työlauluja, pelto hoilotuksia, huutoja, toistoja, loppusoinnullisia yksinkertaisia kertovia balladeja. Eli katseet kääntyvät Amerikkaan. Parhaista en tiedä, mutta helvetisti siellä on hyviä bluesukkoja, vaikka minkä värisiä.
 
Se pm ameriikasta lähtöisin kuten moni muukin kulttuurimme ilmiö, mutta ei ne sitä omista. Bluesia soitetaan ihan joka puolella planeettaa ja mun mielestä esimerkiksi Britit kuuskytluvulla veivat bluesia eteenpäin ihan oikeasti syntyjuuriltaan. Mun mielestä myös suomessa tehtiin erityisesti kaheksankytluvulla kiinnostavaa ja omaleimaista bluesia.
 
Miksi amerikkalainen tulkinta bluesista olisi sen parempi kuin mikään muukaan tulkinta? olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että ameriikassa varmasti on vahvin blueskulttuuri ja sieltä löytyy joka lähtöön bluesukkoja ja akkoja, mutta halusin vain alleviivata sen kansainvälistä luonnetta ja sitä, että vaikka se siellä ameriikan etelässä syntyikin, niin onhan se lähtenyt kehdostaan jo aikapäiviä sitten.
 
Mutta joo, parasta blueskitaristia kysyttiin ja ei sellaista munkaan mielestä varsinaisesti ole on niin paljon omaleimasta ja omaehtoista bluestekemistä, että parhaan nimeäminen on vain yksinkertaisesti mahdotonta.

Ei ehkä liity aiheeseen juurikaan, mutta käytän tätä ketjua raakasti hyväksi vain toteakseni että tämä Roots-osasto on kyllä kuihtunut entisestään, sen jälkeen kun skabat siirrettiin omaan osastoon. Ei ole viikkoon ollut yhtään "oikeata" viestiä.
Mun puolesta jos keskustelu on näin vaisua, voi koko osaston sulkea, ja mä alan kuuntelemaan humppaa.

Kuha: Tua noin...paras humppakitaristi on...
 
Esa P
 
Virhe, kuten kaikki yleensä on.

blaekie: Ei ehkä liity aiheeseen juurikaan, mutta käytän tätä ketjua raakasti hyväksi vain toteakseni että tämä Roots-osasto on kyllä kuihtunut entisestään, sen jälkeen kun skabat siirrettiin omaan osastoon. Ei ole viikkoon ollut yhtään "oikeata" viestiä.
Mun puolesta jos keskustelu on näin vaisua, voi koko osaston sulkea, ja mä alan kuuntelemaan humppaa.
 
No, nyt ovat sitten skabat poissa sotkemasta etusivua ja pilaamasta keskustelua... Mut ei siinä, kuuntele humppaa, mutta lupaa ettet ala soittaa sitä! :D

Illu: .. kuuntele humppaa, mutta lupaa ettet ala soittaa sitä! :D
 
Sen voin luvata käsi sydämellä. Never ! :-)

blaekie: Sen voin luvata käsi sydämellä. Never ! :-)
 
Humpan ongelma ei ole humppa. Humpan ongelma on huonosti ja kehnolla asenteella soitettu humppa.
 
Älä lupaa tuollaisia, kun tässä maassa suurimmalle osalle soittajista humppa on ainoa tapa tienata edes joku seteli silloin tällöin. Lupaa sen sijaan, että jos soitat humppaa, teet sen kunnolla.

BugBadWolf: Humpan ongelma ei ole humppa. Humpan ongelma on huonosti ja kehnolla asenteella soitettu humppa.
 
Humpan suuri ongelma on ykköselle ja kolmoselle tahtia läpsivä humppayleisö.

BugBadWolf: Lupaa sen sijaan, että jos soitat humppaa, teet sen kunnolla.
 
Nyt ollaan asian ytimessä! Pieteetillä soitettu humppa on ärhäkkää musaa. Toki lähestymistapa sopii muuhunkin musiikkiin.
 
On ihan terveellistä kuunnella J.B. Hutton boogien väliin A. Aimoa. Kova draivi on kummallakin!

Zeeboo: Humpan suuri ongelma on ykköselle ja kolmoselle tahtia läpsivä humppayleisö.
 
Yleisölle pitää humpata siihen malliin, että ne innostuvat liikehtimään tavoilla joita me (ihmiskunta) olemme yhteisesti sopineet nimittävämme tanssiaskeliksi. Siinä on lisäksi sovittu sellaisesta, että tanssiaskelia ottavat pitävät tukevasti toisistaan kiinni, eivätkä läpsi yhtään (patsi jos flamencoa tanssivat, niin siinä sulhasta joskus leivotaan korville niin että kipinät tanssivat silmissä). On siis soittajan kehnoutta taas kaikki, vaikka muita syytti, kun ei humppayleisöä humpalla humpattanut.
 
Humppahan on sitäpaitsi eräänlainen soidinmeno, joka jo rytmillään pyrkii kehoittamaan tassijoita myöhemmin illalla tanssilavan halkopinoa vasten tapahtuvaan lemmenhetkeen. Kun humppamuusikko kuule pinon päällimmäisten koivujen kalatelevan humppaajiin istuttamansa rytmin tahtiin, hän voi tyytyväisenä kannattaa basistilla vahvistimensa autoon ja iloita osaamisestaan.
 
Sellaisesta lemmenhetkestä saattaa tulla tulokseksi uusi ihmistaimi, joka jalostuu bluesin hartaaksi ystäväksi. Hänkin, tarpeeksi kuunneltuaan ja vähän vaikka itsekin soiteltuaan, toteaisi että ei ole parhaita blues-kitaristeja maailmassa.
 
(voiko aasinsilloista saada Nobelin kansalainen X?)

Taas on vuotuinen raati laittanut kappaleita ja poppareita järjestykseen.
Ja tänä vuonna parhaan kitaristin tittelin vei suomeenkin kesällä saapuva Sonny Landreth :)
 
http://www.blues-finland.com/news5/news0767.html