Rock, pop, alternative ›

Ei ikinä oikeastaan ole keksitty mitään uutta. Aina se on ollut vanhojen palikoiden laittamista uuteen järjestykseen. Uudemmat genret pop/rock osastolla menee heti tultuaan saman toistoksi. Hyvänä esimerkkinä Rap joka ei ole kehittynyt ensivuosistaan mihinkään ja jonka artisteja ei käytännössä erota kuin kieli. Sama koskee metallin alalajeja kuten death/black/doom-metallia: Liikutaan hyvin ahtaassa musiikillisessa kapeikossa koska "niin-tässä-kuuluu-tehdä". Uudesta on tullut itseään toistavaa ja tylsää. Rapille näin kävi murto-osassa siitä ajasta kuin rockille. Muutamassa vuodessa se alkoi toistaa itseään täysin.

En ole rap-asiantuntija, mutta väittäisin että sielläkin on eri alagenrejä ja fuusiotyylejä (nykyäänhän on radiokamassa räpin taustana jotain EDM-pilpotusta). Samoin metallissa on kehitetty uusia juttuja (en tiedä miten ihan viime vuosina) ja metalli on ollut viimeisen 15 vuoden aikana enemmän mainstreamissa kuin koskaan, ja vastaavasti sitten undergroundissa on tehty kokeellisempia juttuja (djent, deathcoret sun muut, postmetalli, Oranssi Pazuzu jne.).

PsychedelicWarlord: Ei ikinä oikeastaan ole keksitty mitään uutta. Aina se on ollut vanhojen palikoiden laittamista uuteen järjestykseen. Uudemmat genret pop/rock osastolla menee heti tultuaan saman toistoksi. Hyvänä esimerkkinä Rap joka ei ole kehittynyt ensivuosistaan mihinkään ja jonka artisteja ei käytännössä erota kuin kieli.
 
Nyt on skenen asiantuntija äänessä hehjuum.

PsychedelicWarlord: Ei ikinä oikeastaan ole keksitty mitään uutta. Aina se on ollut vanhojen palikoiden laittamista uuteen järjestykseen. Uudemmat genret pop/rock osastolla menee heti tultuaan saman toistoksi. Hyvänä esimerkkinä Rap joka ei ole kehittynyt ensivuosistaan mihinkään ja jonka artisteja ei käytännössä erota kuin kieli. Sama koskee metallin alalajeja kuten death/black/doom-metallia: Liikutaan hyvin ahtaassa musiikillisessa kapeikossa koska "niin-tässä-kuuluu-tehdä". Uudesta on tullut itseään toistavaa ja tylsää. Rapille näin kävi murto-osassa siitä ajasta kuin rockille. Muutamassa vuodessa se alkoi toistaa itseään täysin.
 
Tässä ei ollut mielestäni juuri mitään oikeaan osuvaa.
 
Kyllähän yleisesti musiikin ja rajatummin rockin historiassa on vähän väliä keksitty uutta. Välillä se uusi on mullistavaa ja välillä jotain pientä säätöä. Toki paljon on myös vanhojen asioiden uusiokäyttöä, mutta väite että kaikki olisi aina vain vanhojen palikoiden laittamista uuteen järjestykseen on mielestäni virheellinen.
 
Tietysti jokin hyvin tarkkaan rajatun alalajin musiikki on äkkiä itsensä toistoa, koska se tiukka rajaus tavallaan aiheuttaa sen. Mutta jos katsoo asioita vähän isommalla skaalalla, niin esimerkiksi ne kymmenet ja sadat metallin alalajit todistavat, että kaikenlaista kehitystä ja muutosta on ollut paljonkin.
 
Rappiin en osaa ottaa muuta kantaa kuin että todella monenlaista sellaistakin on tullut kuultua, eikä *kaikki* "rap" toista itseään.

Tuossa muuten kaikki USA:n 2010-luvun rock-listaykköset.
 
https://en.wikipedia.org/wiki/List_ … _Rock_number-one_songs_of_the_2010s
 
Vastaava listä vuosilta 2000-2009. https://en.wikipedia.org/wiki/List_ … _Rock_number-one_songs_of_the_2000s
 
Aika paljon noissa on sellaisia bändejä, joita olen jo luullut unohdetuiksi kuten nyt vaikka Three Days Grace ja Chevelle. Mutta myös hyvin paljon 2000-luvun alun post grungea kuten Seether. Staind ym. Mikä tietysti vain osoittaa sen, että post grunge on edelleen voimissaan.

Aika monesta 15 vuoden takaisesta isosta bändistä on tullut kyllä välillä yllätys, että "ai tämäkin bändi on vielä olemassa", mutta varmaan monella jenkkibändilläkin on tullut keskittyminen kotimaiden markkinoille, eikä levyjä ole julkaistu tai kiertueita heitetty Euroopassa.

Funkånaut: Nyt on skenen asiantuntija äänessä hehjuum.
 
Ihan yhtä paljon kuin itse tunnit olevan rockista perillä...
 
Pointti on se että monestikin "uusi" on vanhojen juttujen yhdistelemistä:Black Sabbath ei keksinyt kauhujuttuja tai raskasta kitarasoundiakaan mutta otti ne mukaan omaan konseptiinsa josta tuli jotain "uutta". Ja kyllä jos omaa vähänkin korvaa niin rap on todellakin musiikillisesti hyvin suppea laji. Sen ilmaisu on vaan niin rajattua. Tekstillisestihän se toki voi olla hyvinkin monimuotoista. Mä näänkin rapin enemmän teksti kuin musajuttuna. Lähempänä runoutta ja kirjallisuutta.

PsychedelicWarlord:
Pointti on se että monestikin "uusi" on vanhojen juttujen yhdistelemistä:Black Sabbath ei keksinyt kauhujuttuja tai raskasta kitarasoundiakaan mutta otti ne mukaan omaan konseptiinsa josta tuli jotain "uutta".
 
No tuosta olen nyt samaa mieltä, kun ilmaisit noin. Vanhojen juttujen yhdisteleminen uudella (oivaltavalla) tavalla on luovuutta.

Tulipa tarkistettua uudemman kerran, että mikä olikaan tämän ketjun aloitusviesti. Sehän oli ulkomusiikillisista asioista, ei musiikista tai siitä mitä olisi hyvä, uusi tai vielä elossa oleva rock-musiikki.

sustain65: Tulipa tarkistettua uudemman kerran, että mikä olikaan tämän ketjun aloitusviesti. Sehän oli ulkomusiikillisista asioista, ei musiikista tai siitä mitä olisi hyvä, uusi tai vielä elossa oleva rock-musiikki.
 
Eli rock voi hyvin, mutta sillä on rumat vaatteet?

Bonham: Eli rock voi hyvin, mutta sillä on rumat vaatteet?
 
Jaa'a, ei ole kauhiasti halua selittää toisen kirjoitusta, mutta ehkä pikemminkin niin että vaatteet ovat nyt liian kauniit ja niiden sisällä olevat rokkarit liian hyvätapaisia. Ja liian ammattimaisia. Kai jotenkin noin.
 
Sinänsähän tämä aihe on varmaan tuomittu kiertämään kehää, kun lähes jokaiselle meistä sanan "rock" merkitys on erilainen.

Kaikella kunnioituksella, Michael Monroe, mutta olet kuin rikkaan valkoisen metsästäjän kaikkein arvokkain palkintosaalis täytettynä takan päällä, kun istut siinä pyörivässä tuolissasi Olli Lindholmin vieressä. Tai ehkä vielä parempi vertaus olisi undulaatti häkissä. Major labelit viimeinkin nalkitti viimeisen mohikaanirokkarin häpeällisimpään mahdolliseen asemaan entiseen arvomaailmaan nähden.
 
Osallistut täysin rinnoin rockin ja kapinahengen pala palata perusteelliseen henkiseen tuhoamiseen, saman rockin jota rakensit koko elämäsi tinkimättä. Luovuit monesta lupaavasta soolouramahdollisuudesta, koska asiat eivät olleet just niinkuin niiden piti olla, mutta nyt on ok istua vuosikymmenen verran tuolissa. "Rock like fuck" on vaihtunu tosi yllättäen "sit like fuck"iksi.
 
Lisään tähän loppuun vielä muutamia omasta päästäni generoimiani VoF-sitaatteja: "Sä oot siisti jäbä, sul on toi sun oma tyyli, pidä se" "Eiih, toi oli niin mahtavaa, sä oot ihan valmis artisti" "Toi meni kyllä selkäytimeen, ihan mahtavaa nähdä tollaset rokkijätkät rokkaamassa"

Gritsen: Kaikella kunnioituksella, Michael Monroe, mutta olet kuin rikkaan valkoisen metsästäjän kaikkein arvokkain palkintosaalis täytettynä takan päällä, kun istut siinä pyörivässä tuolissasi Olli Lindholmin vieressä. Tai ehkä vielä parempi vertaus olisi undulaatti häkissä. Major labelit viimeinkin nalkitti viimeisen mohikaanirokkarin häpeällisimpään mahdolliseen asemaan entiseen arvomaailmaan nähden.
 
Osallistut täysin rinnoin rockin ja kapinahengen pala palata perusteelliseen henkiseen tuhoamiseen, saman rockin jota rakensit koko elämäsi tinkimättä. Luovuit monesta lupaavasta soolouramahdollisuudesta, koska asiat eivät olleet just niinkuin niiden piti olla, mutta nyt on ok istua vuosikymmenen verran tuolissa. "Rock like fuck" on vaihtunu tosi yllättäen "sit like fuck"iksi.
 
Lisään tähän loppuun vielä muutamia omasta päästäni generoimiani VoF-sitaatteja: "Sä oot siisti jäbä, sul on toi sun oma tyyli, pidä se" "Eiih, toi oli niin mahtavaa, sä oot ihan valmis artisti" "Toi meni kyllä selkäytimeen, ihan mahtavaa nähdä tollaset rokkijätkät rokkaamassa"
 
Ihmisiä ne rokkaritkin on lopulta. Kyllä jo vuosikymmenien ajan rokkarit ovat kääntäneet takkejaan ja ruvenneet ties mihin. Sitä se ikä joskus teettää. Ei vaan jaksa enää riehua. Aika luonnollista että sitten haluaa tehdä jotain kevyempää.
 
Ja Mike Monroen tapauksessa syynä viimeaikaisille uravalinnoille on kyllä varmaan ollut myös raha; vaikka Monroe on suosittu ja omaa jonkinlaisen legendastatuksen, niin ei pelkistä keikoista ja levyistä mitenkään liian paljon rahaa saa. Mutta tv-ohjelmista, etenkin suosituista sellaisista, voi kyllä saada oikein mukavasti lisätuloja. Ja ihmiset muistaa paremmin tulla keikoillekin jos on telkkarissakin. En kyllä itse yhtään ihmettele jos se houkuttaa. Enemmistö kääntää takkia jos tarpeeksi rahaa tarjotaan.
 
Mutta Monroen puolustukseksi täytyy kyllä sanoa se että tyyppi tekee yhä hyvää musaa bändinsä kanssa ja jaksaa vetää keikkojakin. Siihen eivät kaikki saman ikäluokan, eloonjääneet rokkarit pysty. Suomalaisista voi tässä kohtaa miettiä erästä Andy McCoyta...
 
Mutta jossain mielessä McCoy on kyllä Hanoin tyypeistä se eniten rock. Tosin en tiedä onko se oikeastaan hyvä juttu. Rock-elämällä on se huono puoli että sitä ei voi elää kovin kauaa, jos ei halua kuolla tai päätyä huonoon kuntoon suhteellisen varhaisella iällä. Ja ikävän usein se loputon sekoilu vie myös kyvyn tehdä musiikkia ja soittaa.

Tervemenoa tutustumaan Shiraz Lanen debyyttiin, vaikkapa näiden tekstien saattelemana!
 
"Lately much has been made of the argument Where are the next batch of superstar bands coming from? No need to worry rock fans, they have already arrived and their name is Shiraz Lane."
 
http://www.fullthrottlerock.net/app … iew-shiraz-lane-for-crying-out-loud
 
"I have heard one of the best hard rock albums to hit in the last 25 years and it is For Crying Out Loud. Shiraz Lane has everything that it takes to be one of the greatest hard rock bands of all time and this album will launch this band into the stratosphere. In a time when metal needs a poster child, the generation wild has given us that salvation and that band is Shiraz Lane."
 
http://rockinthefastlane.com/blog1/ … burning-bright-for-crying-out-loud/
 
"Shiraz Lane osaa käyttää hyväkseen hard rockin ja heavy metalin kliseitä kuitenkaan olematta kliseinen tai laiska ja tuoda niihin jotakin omaa, mikä saa ne tuntumaan tuoreilta. For Crying Out Loud on todella kovatasoinen taidonnäyte nuorelta yhtyeeltä, jolla on valtavasti potentiaalia. Jos musiikin taso pysyy näin korkealla, Shiraz Lanella on kaiken oikeudenmukaisuuden nimissä edessään kirkas tulevaisuus. Jokin saa minut uskomaan, että aivan täysi potentiaali saavutetaan tulevilla albumeilla, kun viimeisetkin palaset loksahtelevat paikoilleen. For Crying Out Loud ei ole täydellinen tai virheetön, mutta silti yksi kovimmista hard rock -albumeista pitkään aikaan."
 
http://kaaoszine.fi/shiraz-lane-for-crying-out-loud/
 
"Jos nykyiseen musiikki-ilmastoon vielä rocktähtiä mahtuu, nyt olisi aika hyviä ehdokkaita!"
 
http://www.soundi.fi/levyarviot/shiraz-lane-crying-loud/
 
"Noin kahdeksan kuukautta sitten arvioin Shiraz Lanen omakustanne-ep:n ja löysin siitä kosolti parannettavaa. Nyt bändin esikoistäyspitkä julkaistaan maailman johtavan hard rock -labelin toimesta ja toivomieni parannusten lisäksi on tehty vielä lisää. Moottori käy nyt nätisti kaikilla sylintereillä ja niitä on vähintään kaksitoista!"
 
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=16845
___
 
http://www.levykauppax.fi/artist/sh … az_lane/for_crying_out_loud/#454528

Onko Shiraz Lane rockin uusi pelastaja? Onko tämä glam rockin uusi tuleminen?

Exhausted: Onko Shiraz Lane rockin uusi pelastaja? Onko tämä glam rockin uusi tuleminen?
 
Jokainen saa tehdä siitä oman johtopäätöksensä itse ja kukapa tuollaista muutenkaan tietää. Itseä kiinnostaa vain se, että saadaan tehdä sellaista rokkia kun huvittaa ja se onneksi myös noteerataan.

Exhausted: Onko Shiraz Lane rockin uusi pelastaja? Onko tämä glam rockin uusi tuleminen?
 
Kyllähän nämä Shirazit ja Santa Cruzit on mun mielestä oikein tervetulleita bändejä tänä aikana. Jengi valittaa kun Keekki sitä ja Keekki tätä - tässähän on pari oivaa bändiä vastapainoksi! Perinteinen kitaravetoinen rock toimii mun mielestä aina.
 
Santa Cruz on jo kovassa tikissä ja taitaa olla aika kärjessä mitä tulee maailmaa kiertäviä suomibändejä - ei sielläkään oikein pärjää, jollei homma pelitä.
Shiraz Lanen olen kerran nähnyt livenä ja vähän raakilehan se vielä on - mutta kundit myös nuoria, hyvä tästäkin tulee!

Tulisikohan se rockin uusi tuleminen tai pelastus Glam Rockista?
 
Hiukan kyllä epäilen, vaikka kyllä sielläkin osastolla voi olla uusia ihan ok bändejä. Se ruuti on kuitenkin jo keksitty...

Jos nää uudet glam-bändit innostaa nuoria skidejä tarttumaan kitareisiin ja rumpuihin niin silloinhan rock elää. Sitten myöhemmin jotkut niistä skideistä haluaa soittaa jotain muuta kuin glämiä ja sitten syntyy ehkä taas jotain uutta.