Löytyyhän niille, mutta vastataan nyt tähän. En ala musan teoriaa sen enempää selvittämään - joten jos joku termeistä hämmentää, niin tsekkaa ne jostain.
Noita kantrivenytyksiä tehdään usein seuraavalla kaavalla:
1. oletetaan että bändi soittaa vaikka sointua A (duuri)
2. etsi kieliparilta paikka, jossa ohuemmalla kielellä on soinnun ääni, ja paksummalla kielellä toisen sormen alle sävelaskel (tai puoli) soinnun äänen alapuolelta (ei tarvitse olla vierekkäinen kielipari, mutta niistä on hyvä aloittaa)
3. soita rytminen kuvio yllämainituilla äänillä, jonka aikana venytät alapuoliselta kieleltä matalaksi jääneen äänen soinnun ääneksi.
4. toista sama kuvio tismalleen sävelaskelta alempaa, jolloin noin 90% tapauksista merkkaat dominanttitehon (G-kolmisoinnun sävelet yli A:n merkkaa b7:n 9:n ja 11:n)
5. kun olet toteuttanut kohdan 4. löytyy usein G:n alapuolelta paikka, jossa taas taustalla olevan soinnun äänet kohtaavat.
tällä systeemillä on toteutettu todella paljon dominanttitehoisia kantrijuoksutuksia. Veikkaan että jos tiedät mitä tossa Sorsakosken biisissä on sointuna, saat pienen tutkimuksen jälkeen aika nopsaan kiinni siitä mitä tuossa toi soolokitaristi soittaa. Vaikka musiikki kuulostaisi hyvältä, se ei välttämättä ole sitä. |
NCT
Chunga