Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Jos kosteusolosuhteet muuttuu niin puun kosteuselämistä ei voi estää.
Mitä suuremmat ja nopeammat muutokset, sen enemmän ongelmia on tiedossa.
Ja tuo koskee kyllä ihan kaikkia kitaramerkkejä.
 
Jos ei jaksa pelata kostuttimien kanssa, niin laminaattirakenne tai lämpökäsitelty voi olla vaihtoehtoja. Tai peltiresonaattori.

Itselläni on tanglewoodin kokopuukantinen akustinen. Ostaessani sen myyjä antoi mukaan sellaisen kaikuaukkoon laitettavan kostuttimen ja sanoi, että varsinkin talvella kannattaa sitä käyttää tai kansi voi haljeta. En kuitenkaan esimerkiksi tänä talvena ole käytännössä ollenkaan käyttänyt kostutinta ihan vain koska en ole muistanut, mutta ei ole kyllä yksikään kitara sanonut yhtään mitään. Kauloissa ei ole tapahtunut muutoksia, kaikki kielet soivat ja kansissa ei ole minkäänlaisia halkeamisen merkkejä. Liekkö nuo Tanglewoodit sitten vähemmän herkkiä kosteuselämiselle? Luulen että syynä on kuitenkin se että muutoksia suhteellisessa ilmankosteudessa ei käytännössä ole ollut, sillä ilmalämpöpumppu pitää talon - tai ainakin huoneen jossa kitarat asuvat - kostusprosentin tasaisesti noin 55-60:ssä ympäri vuoden.

Mä en ole kuullut, että Martinit olisivat erityisen herkkiä halkeilemaan. Enemmän ole kuullut Gibsoneissa olevan ongelmia puun elämisen kanssa. Kuten aiemmin mainittiin, kokopuusta olevat kitarat ovat aina herkempiä kosteuden ja lämpötilöan vaihteluille kuin laminaatista tehdyt. Ja kun haetaan parasta sointia, niin rakenteet ovat kevyempiä, esim. kannet ohuempia ja rimoitukset sirompia. Kääntöpuolena voi olla vaurioille herkempi kitara. Jos kitaraa säilytetään huoneessa, jossa ilmankosteus vaihtelee kosteahkosta äärimmäisen kuivaan, halkeamia ja muuta puun elämistä on odotettavissa kitaran merkistä riippumatta. Mun akkarissa (Alvarez) on kokopuuta kansi ja pohja. Koskaan en ole käyttänyt mitään kostuttimia, mutta säilytän skittaa omassa laukussaan. Ei ole ollut mitään ongelmia sen 15 vuoden aikana, mitä tuo kitara on mulla ollut.

Ei kai ilmasto Suomessa erityisen kitaroita halkova ole, ole mutta kerrostaloasunnoissa ilma on usein kuivaa talvella.

Kefiiri: Ei kai ilmasto Suomessa erityisen kitaroita halkova ole, ole mutta kerrostaloasunnoissa ilma on usein kuivaa talvella.
 
Ja, tuosta syystä, kun aloituksen perusteella aiemminkin on eri valmistajien kitaroiden kanssa ollut halkeamistaipumusta ko. asunnossa, niin mahdollisuus on, että merkistä ja valmistuspaikasta riippumatta seuraavakin kitara saattaa haljeta jos ei mitään ilmankosteuteen edullisesti vaikuttavaa ratkaisua käytetä.
 
Kyllähän nuo aika pitkälle tuuristakin riippuu (ehkä enemmän kuin merkistä), mutta itse en ottaisi riskiä tuossa tapauksessa vaikka itsellä ei halkeamisia ole sattunutkaan. Vähintäänkin tarkkailisin asunnon sisäilmankosteutta ja pitäisin huolen että kitara on kaukana pattereista ja paikoista joissa on lämpötilanvaihteluita (esim. jos käytetään parveketta talvella tai tuuletusikkunoita). Laukussa/kitarassa olevan kostuttimen sijaan voisi kokeilla myös huoneilman kostutinta, ainakin vuodenaikoina kun huoneilma on kuivimmillaan.

jra: Laukussa/kitarassa olevan kostuttimen sijaan voisi kokeilla myös huoneilman kostutinta, ainakin vuodenaikoina kun huoneilma on kuivimmillaan.
 
Juu, se ei varmaan olisi haitaksi ihmisillekään.

Ei se puu ressukka tiedä minkä merkisessä kitarassa vietetään aikaa. Jos haluaa ettei halkea, niin kostutusta peliin. Omalla riskillä mennään, jos kostutuksesta ei välitä mitään.

Sitten ainakin on hyvä varmaan käyttää kostutinta jos kämpässä on sähköpatteri lämmitys. Ilma on silloin paljon kuivempi. Olen aina asunut vesikiertopattereilla lämmitetyssä asunnoissa eikä ole talven takia haljennut akkarit eikä ole tarvinnut kaulojakaan säädellä. Muuta syytä en ole keksinyt.

Eri merkkisillä kitaroilla rakenne voi olla erilainen, ja toiset sitten herkempiä halkeilemaan... vanhat englantilaiset pianot tuppaavat särisemään, kun ne on tehty kosteassa ilmastossa ja kuivemmassa puuosat sitten kutistuvat. Mutta kitaroita tehdessä sitä puutavaran kosteusprosenttia ymmärtääkseni pyritään pitämään sen verran pienenä etteivät heti tehtaalta lähdettyään halkeaisi. Mutta talvella lämmitys tosiaan voi kuivattaa ilman perusteellisesti.
 
Sitä en oikein usko että olisi eroa sähkölämmityksellä tai vesikiertoisella keskuslämmityksellä, jos lämmitys on totetutettu pattereilla. Mutta asuntojen tiiviydellä ja muilla jutuilla voi olla eroja, jotka vaikuttavat sisäilman kosteuteen.

Kefiiri: Sitä en oikein usko että olisi eroa sähkölämmityksellä tai vesikiertoisella keskuslämmityksellä, jos lämmitys on totetutettu pattereilla.
 
Tää asia on muakin jäänyt mietityttämään. Asiaa kun usein toistellaan totuutena, mutta miksi (tai miten) sähkölämmitys kuivattaisi ilmaa? Vai vuotaako vesikierrosta höyryä huoneilmaan? Asiasta voisi ehkä löytyä joku tutkimuskin jostain rakennustekniikan laitokselta.

luppa: Tää asia on muakin jäänyt mietityttämään. Asiaa kun usein toistellaan totuutena, mutta miksi (tai miten) sähkölämmitys kuivattaisi ilmaa? Vai vuotaako vesikierrosta höyryä huoneilmaan? Asiasta voisi ehkä löytyä joku tutkimuskin jostain rakennustekniikan laitokselta.
 
Eikös sähkölämmityksessä patterit käy hetkellisesti huomattavsti kuumempina, eli termostaatti katkoo on/off, patterin rakenteesta riippuen sitten se varaa tai ei varaa lämpöä. Vesikiertoisessa systeemissä taas patterien lämpötila on tasaisempi ja huiput pienempiä. Aiheuttaako tuo sitten ilman kuivumista ja/tai suurempia lämpätilanvaihteluita vaikka tilan keskilämpö olisikin sama? Mulla ei tuosta ole kyllä mitään faktaa tai edes mielipidettä, kun aina olen vesikiertoisissa asunut.

Minullakaan ei mitää faktaa ole mutta talvella huomaa että kun käy jossain missä huoneilma on korvennettu sähköpattereilla vaikka 22_C, niin nenään ottaa ihan selvästi. Talvella tietty on ilma muutenkin kuivempaa ja kylmää niin pattereita huidatetaan suuremmalla teholla, jolloin patteri käy aika kuumana ja siten kuivattaa ilmaa :D ja onhan se halkeilu erilaista eri puulajeilla. Uskoisin myös että kitaran säilytyspaikallakin on väliä. Jos talvella se on lattiatelineessä missä yleensä on vähintään 5 astetta vähemmän kuin pään korkeudella. Lämpötilan vaihtelutkin ovat aikamoista myrkkyä soittimille.

Vanhemmissa sähköpattereissa palaa varmaan vastusten pintaan kertynyt pöly välillä tuoden käryä.

jra: Eikös sähkölämmityksessä patterit käy hetkellisesti huomattavsti kuumempina, eli termostaatti katkoo on/off, patterin rakenteesta riippuen sitten se varaa tai ei varaa lämpöä. Vesikiertoisessa systeemissä taas patterien lämpötila on tasaisempi ja huiput pienempiä. Aiheuttaako tuo sitten ilman kuivumista ja/tai suurempia lämpätilanvaihteluita vaikka tilan keskilämpö olisikin sama?
 
Jos patteri ei joudu jatkuvasti olemaan päällä, niin kyllähän se lämpötila heittelee. En säilyttäisi akustista sähköpatterin (ainakaan jos se ei ole öljytäytteinen) vieressä - mutta en kyllä vesikiertoisen patterinkaan vieressä. Lämpötila ei matkan päässä enää heittele. Mitä kuumempana patteri käy, sitä enemmän se myös kierrättää ilmaa.
 
Itse on tullut noita kosteusprosentteja seurattua talvella, lähinnä terveys- eikä akustisista syistä :) On siis sähkölämmitys, ja nyt jokunen vuosi lämpöpumppu, eikä sähköpatteria juuri enää käytetä. En ole huomannut eroa kosteusprosenteissa, mutta talvetkin on tietty erilaisia. Ja nuo käyttämäni mittarit varmaan aika paskoja...
 
Vai kuivattaako tuo lämpöpumppu samanlailla ilmaa? (Tässä mallissa on muuten kosteudenpoisto-ominaisuus... en ole pitänyt talvisin päällä :)
 
MHFV90: jolloin patteri käy aika kuumana ja siten kuivattaa ilmaa :D
 
Mihin se vesi oikein menee? Seinän läpi, sähköjohtoa pitkin sähkölaitokselle, hajoaa sähköpatterin kuumuudessa vedyksi ja hapeksi?
 
Edit:
anapena: Vanhemmissa sähköpattereissa palaa varmaan vastusten pintaan kertynyt pöly välillä tuoden käryä.
 
Täällä on juuri tuommoiset. Huomaa etenkin silloin kun pitkän tauon jälkeen laittaa päälle. Samaten muistan "jostakin" että kun tuo mahdollisesti kovempi lämpötila kierrättää ilmaa, niin se nostaa myös enemmän pölyä kiertoon ja mahdollisesti korventaa sitä tuossa mennessään, ja tästä aiheutuu hengitysoireita joillekin.

Moi.
 
luppa: Mihin se vesi oikein menee? Seinän läpi, sähköjohtoa pitkin sähkölaitokselle, hajoaa sähköpatterin kuumuudessa vedyksi ja hapeksi?
 
Nyt ollaan asian ytimessä!
 
Eihän se vesi mihinkään mene ellei vartavasten poisteta.
 

 
Akustisten instrumenttien kostutuksesta on kahkottu niin kauan kuin muistan.
Koska olen nuorehko, asiasta on kahkottu takuuvarmasti jo vuosikymmeniä aiemminkin.
 
Aina kehotetaan kostuttamaan, etenkin talvella, mutta jotkut ovat olleet sitäkin mieltä että ympäri vuoden pitää kostuttaa.
Varmuuden vuoksi.
Koska muuten kuivuu ja tapahtuu kamalia.
 
Asioista paremmin perillä olevat ovat yhtä kauan toppuutelleet ylenmääräistä kostutusintoa, järkisyihin vedoten.
 
Vaikka matoja toki omistankin (kun kakarana uskoin kauppiasta), itse en kostuttele, mutta eipä sitten Tayloria ja K. Yairia kummoisempia kokopuukantisia akustisia arsenaalista kyllä löydykään.
Vanhassa veistohirsitalossa en luultavimmin kyllä kostuttelisi arvokkaampiakaan.
Betonihelvetissä ehkäpä?
 

 

 

 
Jos ilmaa ei koneellisesti kostuteta/kuivata tavalla tai toisella, sisäilman kosteus seuraa aina ulkoilman kosteutta.
 
Joillain rakenne- ja ilmanvaihtoratkaisuilla miltei suoraan, joillain viiveellä.
 
Massiivipuurakenteilla, esim. hirsi, vaihtelu on hyvin rauhallista.
Kivirakenteilla, esim. betoni, hyvinkin äkkinäistä.
 
Kaikilla materiaaleilla on erilainen kyky ilmankosteutta rakenteeseensa sitoa ja luovuttaa, kuten myös erilaiset raja-arvot joiden välillä rakenteen kosteus vaihtelee.
 
Pääsääntöisesti rakenteetkin pyrkivät tasapainotilanteeseen, eli ilmankosteuden muutosten mukaan rakenteet sitovat välillä itseensä kosteutta, välillä luovuttavat sitä takaisin huoneilmaan.
Sama koskee tietysti myös huonekaluja, mutta yleensä pienemmästä pinta-alasta ja tilavuudesta johtuen vaikutus ei useinkaan ole merkittävä.
 

 

 
Tasaisessa kosteudessa rakennekuiva puu ei juurikaan elä, joten halkeamisen aiheuttavia jännityksiä ei pääse muodostumaan.
 
Materiaalin kykyä ja rajoja sitoa ja luovuttaa kosteutta voidaan muokata jonkin verran kyllästys-/pintakäsittelyillä sekä lämpökäsittelemällä ja vaikutuksia pienentää sitomalla tai kumoamalla muodonmuutos tavalla tai toisella.
 
Ja kaikki lähtee toki siitä onko materiaali alun alkaenkaan ollut oikeassa kosteusprosentissa kun esim. kitara on valmistettu.
 
"Tuoreesta" tai vaillinaisesti kuivatusta puusta kun kohtuullisesti soivan kitaran kannen vääntää, halkeaa satavarmasti riippumatta siitä mitä taikatemppuja tekee.
 
Samoin jos määrättömästi kostuttaa pidemmän aikaa valmista instrumenttia ja päästää kuivumaan nopeasti, halkeaahan se ohut viilu.
Jos on haljetakseen.
Halkeamista toki vielä usein edesauttaa erilaiset pintakäsittelyt puolin ja toisin, jolloin kosteuseroista saattaa tapauksesta riippuen muodostua liian suuria jännityksiä materiaaliin.
 

 

 
luppa: Vai kuivattaako tuo lämpöpumppu samanlailla ilmaa? (Tässä mallissa on muuten kosteudenpoisto-ominaisuus... en ole pitänyt talvisin päällä :)
 
Normaalikäytössä lämpöpumppu ei tilanteessa jossa lämpövirta on ulkoa sisälle, kuivaa sen enempää kuin kostutakaan sisäilmaa.
 
Mikä tahansa lämmittäminen toki nostaa ilman kastepistettä, seikka joka rakenteista ja kosteussuhteista riippuen aiheuttaa suhteellisen kosteuden muuttumista.
 
Vaikutus on kuitenkin mitätön verrattuna normaaliin ilmanvaihtokertoimeen säädettyyn ilmanvaihtoon.
Muutamassa tunnissa se ilma on joka tapauksessa sekoittunut/vaihtunut ulkoilman kosteudessa ovlevaan.
 
Kuivattaminen on ilman väliainetta mahdollista ainoastaan härmistämällä tai kastepisteen alittamalla ja nesteen keräämällä, joista jälkimmäinen on toki se tavallisin ilman kuivaustapa.
"Halpa" kun on.
 

 

 
luppa: Ja nuo käyttämäni mittarit varmaan aika paskoja...
 
Tämä on se yleisin syy miksi asuintilojen huoneilmaa yleensäkin kuivataan tai kostutetaan.
Kun lähtötiedot ovat puutteellisia tai vääriä, ovat yleensä myös niiden siivittämät toimenpiteet yhtälailla vääriä.
 
Kunnolliset ilmankosteusmittarit ovat kalliita, ja koska toimintaperiaatteitakin on useita, eivät tulokset eivätkä varsinkaan lukuarvot välttämättä ole suoraan vertailukelpoisia.
 
Ilmankosteuden muutoksen aistimiseen ääripäitä lukuunottamatta kun meille ei ole välineitä suotu.
Ja ääripäätkin aistimme vain välillisesti muiden tuntemusten avulla.
 

 
Aina kun mennään suhteellisessa ilmankosteudessa joko alle tai yli terveydelle hyvän sisäilman "optimina" usein pidetyn alueen 40-60%, jotkin yksittäiset haitat saattavat tapauskohtaisesti vähentyäkin.
Pääsääntöisesti haitat kuitenkin lisääntyvät, ja varsinkin ylöspäin mentäessä asuintilojen rakenteetkin alkavat olla vaarassa.
Yksilökohtainen vaihtelu on myös hyvin laajaa.
 

 

 
Kitaran kostutuksesta on varmasti tietyissä tapauksissa hyötyä, mutta kuten kaikessa muussakin touhuamisessa, kannattaa ensin selvittää onko toiminnalle todellista tarvetta vai onko tarkoitus autuaampi kuin lopputulos.
"Kaikkeni yritin" ei lohduta kun kakkostuote paiskautuu propelliin.
 
T:Samuli