Kitarat: kitarakamat ›

BugBadWolf: Että miljonäärit heittäisivät rahansa pois?
 
Miksi uskon puute vaivaa minua nyt?
 
Harvemmin ne valmiit miljonäärit ovatkaan olleet muutoksen airueita.

antnis: Minäkin ajattelin joskus hetken aikaa, ettei ole oikein tai mitä lie sanoa, että tyhmät kuuntelevat paskaa, mutta sitten jouduin olemaan sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä päivästä toiseen ja kun se korrelaation näkee sokeakin niin...yrittäkää vaan estää.
 
Totuus ei ole aina poliittisesti korrektia...

Funkånaut: Harvemmin ne valmiit miljonäärit ovatkaan olleet muutoksen airueita.
 
Älä käsitä väärin. Haluan ehdottomasti itsekin muuttaa maailmaa. Jopa paljon.
 
Mutta kenen tavoitettavissa ovat tuollaiset touhut? En se ainakaan vielä lähde ihan autotallibändin rahoilla. Joku wow-streamer ei maksa toki palvelustaan lähes mitään, mutta katsojiakaan ei ole miljoonia. Todellinen maailmankonsertti vaatii isot rahat toteutuakseen.
 
Ehkä tulevaisuus tuo isommat datavirrat. Onhan ne toki kasvaneet tähänkin päivään mennessä. Ei puhelinmodeemiaikaan kukaan kuvitellut lataavansa edes yhtä biisiä netistä. Nyt ei DVD:n sieppaaminen montaa minuuttia kestä.
 
Mutta ajatus siitä että joka bändillä olisi mahdollisuus julkaista samalla mittakaavalla "isojen" kanssa tappaisi megabändit. Vain rajallinen määrä tähtiä mahtuu yhden kuuntelijan kalloon. Bändien määrän kasvaessa isojen osuus pienenee ja bisnestä ei voi tehdä miljoonilla pikkubändeillä. On siis hyvin todennäköistä että tällaista toimintaa vastaan nousee tarpeen vaatiessa todella iso lakimiesten armeija.

Laulava Kylätohtori: Totuus ei ole aina poliittisesti korrektia...
 
Mutta mikä lopulta on paskaa? Jos jengi nauttii löperöstä musasta, niin se musiikkihan täyttää tehtävänsä.

Kefiiri: Mutta mikä lopulta on paskaa? Jos jengi nauttii löperöstä musasta, niin se musiikkihan täyttää tehtävänsä.
 
Mikään musiikki ei ole paskaa. Paskaa on ainoastaan jos ei olisi musiikkia. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi, että musiikki tapahtuu ennenkaikkea kuulijan tajunnassa ja jos cheekki koskettaa ihmistä musiikillaan, niin se on suurenmoista. Musiikin tekijä voi yrittää laskelmoida ja voi kuvitella kontrolloivansa jotakin, mutta oikeasti ilman kuulijan elämän tarjoamaa kaikupohjaa se ei resonoi tunteiden kielillä. Se että jokin musiikki on laajasti suosittua ei tarkoita, että se olisi huonoa tai banaalia, vaan se tarkoittaa, että me ihmiset olemme aika samanlaisia.
 
Minä en pidä cheekistä, mutta katselin cheekin keikkaa telkkarista ja katselin haltioitunutta suurta yleisöä lavan edessä ja olin kateellinen..... suunnattoman kateellinen. En kadehtinut cheekkiä siitä, että hänellä on paljon faneja, vaan kadehdin niitä faneja siitä että heillä oli cheekki...... kuinka suurenmoinen kyky heillä oli hurmioitua tuosta musiikista. Saattoi olla, että minäkin luulin sitä musiikkia paskaksi, mutta oikeasti se olin minä, joka siinä olin paska....... tunteisiin kykenemätön analyyttinen paska, joka luulin voivani riisua merkityksen siltä musiikilta purkamalla sen teoreettisiin osatekiöihinsä ymmärtämättä ettei se musa ole olennaista, vaan se kuulijan kokemus..... kosketetuksi tuleminen.

Kefiiri: Mutta mikä lopulta on paskaa? Jos jengi nauttii löperöstä musasta, niin se musiikkihan täyttää tehtävänsä.
 
Kansankiellä paskaa on se, josta itse ei pidä. Kannattaa pitää tämä mielessä, kun näistä jutellaan. Me olemme kansa. Sinä, minä ja nuo tuolla. Jos maamme tekee jotakin typerää, me olemme paskaa, vaikka olisimme henkilökohtaisesti päätöstä vastaan. Kansankieli on paskaa. Se yleistää.
 
Lausella räppi on paskaa sanotaan siis oikeasti:" minä en pidä räpistä ja minä en saa millään mahtumaan päähäni sitä, kuinka joku muu voi siitä tykätä". Sanomalla räppiä paskaksi sanoin itse asiassa:"valtaosa kuulemastani räpistä on sellaista, josta en syystä tai toisesta pidä enkä voi kuolemaksenikaan käsittää, kuinka joku voisi".
 
Voin kirjoittaa Suomi-Paska sanakirjan, jos se aihetta vie eteenpäin ;D
 
Mutta me keskustelemme nyt liikaa siitä, mitä ja miten jotain saa sanoa, kuin varsinaisesta asiasta. Syyt sille, miksi joku ei pidä jostakin, ovat moninaiset. Niistä voisi jutella enemmänkin.
 
Tämä keskustelu on paskaa. Puhumme väärästä asiasta, tässä tapauksessa asian vierestä (enkä nyt tarkoita alkuperäistä, jo kauan sitten unohdettua aihetta). Kainosti haluaisin tiedustella, miksi keskustelun säännöistä puhutaan koko ajan enemmän kuin keskustelun aiheesta?

antnis: Juu mutta ne nuoret, jotka eivät palvo pinnallisuutta ovat enempikin näitä nörttejä. Eivät ne mitään kapinallista musiikkia oikein tee (metalli ei ole kapinaa) tai kapinoi mitenkään muutenkaan.
 
Olinpas muuten kirjoittanut nolon huonosti yhden virkkeen joka tuli lainaukseesi, korjasin alkuperäiseen. Mutta se on sivuseikka.
 
Aika kapeasti ajateltu, tiukkaa lokerointia ja stereotypiaa. On muitakin pinnallisuuden palvonnan väliin jättäviä kuin "nörttejä" (mikä joukko se nyt sitten onkaan, valitse itse). Ja monet nykyajan "nörtit" taitaa kuunnella ihan muuta kuin metallia. Ja ei kai metallia kukaan kapinamusiikkina pidäkään, ainakaan enää. Nykynuoret saattavat kuunnella huoneessaan 40-luvulta kierrätettyä ja uuteen soundimaailmaan puettua iskelmää, kun taasen isä tai isoisä kuuntelee viereisessä huoneessa metallia.
 
Paljon täällä puhuttanut Cheek olisi muuten lapsieni kuuntelemana tavallaan "kapinamusiikkia". (Huh, onneksi he eivät voi sietää.)

jra:...Hurmioituvatko Cheekin yleisön eturivit enemmän Cheekistä, vaiko toisistaan?
 
Kyseessä on laumakokemus. Aivan samalla tavalla kuin missä tahansa kansanjuhlassa. Kun laumassa on tarpeeksi väkeä, he hurraavat mille tahansa asialle.
 
Lue historiaa, jos et usko. Hae vaikka hakemiston kirjaimen Hoo alta. Etsi kaveria, jolla on pienet viikset.
 
Jos voisi olla varma siitä että laumakäytös (ihminenhän on laumaeläin, jos joku ei siitä ole vielä kuullut) ei vaikuttaisi ihmisen musiikkivalintoihin, olisi paljon helpompi pohdiskella mikä on hyvää musiikkia ja mikä ei. Olen varma että jos olisi mahdollista kokeilla ihmisillä jotka eivät ole koskaan musiikkia kuunnelleet, parhaiksi koetuimmat laulut tai teokset eivät olisi lähelläkään meidän käsityksiämme asiasta.
 
Paljonko historiani rock-porukoissa on jalostanut omaa makuani? En tiedä. Varovainenkin arvio on että paljon. Paljonko soittotaito? Vähemmän, vaikka erotankin (mielestäni) kunnolla ja halvalla tehdyt teokset. Olenko oikeassa? Tässä asiassa huomattavasti enemmän kuin musiikkimakuun liittyvissä asioissa.
 
Näin se menee.
 
Paitsi että olen minä kuitenkin aina ja kaikessa oikeassa. Hetkellinen häiriö Voimassa tuossa aikaisemmin... ;D

Nämä keskustelut kiertää kehää. Jotenkin kaikki vaistoavat, että musiikkimaailma on peruuttamattomasti muuttunut. Kukaan ei kuitenkaan osaa ihan täsmälleen sanoa, miten ja miksi. Toisaalta ilmiselvä asia on se, että jotain on tapahtunut - mutta yhtä kärkkäästi ovat toiset väittämässä että "tilanne" ei ole ainutlaatuinen.
 
Pitäisikö niitä levyjä vain ruveta ostamaan, suunnittelemaan ja tekemään? Niistä se musiikki kuitenkin elää, eikä mistään epämääräisistä tiedostoista jossain palvelimilla. Se nyt vaan ei näytä toimivan.

BugBadWolf: erotankin (mielestäni) kunnolla ja halvalla tehdyt teokset.
 
Ei kai se vaivannäön tai rahan törsäyksen määrä automaattisesti ratkaise teoksen paremmuutta?

GiovanniDiRondo: Nämä keskustelut kiertää kehää...
 
Nettikeskustelu kiertää kehää, koska siinä on liian monesti kyse foorumin kuninkuudesta. En ymmärrä moisen tarpeellisuutta, koska minähän olen jo kuningas ;D
 
Vanha, vanhojen periaatteiden maailma kohtaa uuden, kaupallisempien periaatteiden sellaisen. Kyllähän se aina keskustelua herättää. Keskustelijoiden motiivit vain eivät ole aina samoja.
 
Kaikki puolustelemme omia kantojamme. Jotkut pelkäävät toisten kantojen vievän omilta maton alta. Jne jne. Välillä muistamme itse asian. Välillä itsemme.
 
Ja me olemme joka ikinen esiintyviä taiteilijoita (tai jotkut vielä matkalla siihen, mutta luonto on sama), jotka haluavat loistaa. Niin lavalla kuin foorumillakin. Lajiominaisuus tässä evoluution haarassa joille luonto tarjosi musiikin lahjan ja - tehdäkseen sen esitt'misen muille mahdolliseksi - halun erottua laumassa edukseen.
 
Paskin mahdollinen yhtälö fooruminpidolle ;D

Kefiiri: Ei kai se vaivannäön tai rahan törsäyksen määrä automaattisesti ratkaise teoksen paremmuutta?
 
Itseasiassa suurimmalta osalta kyllä. Jopa niin suurelta osin että rohkenin yleistää. Tuotantomäärän kasvattaminen vie aina laadulta. Aina.
 
Kokeilehan vaikka sellaista hulluntemppua, että veisit koko maailman teollisuustuotannon johonkin halpamaahan. Vaikkapa Kiinaan. Jos maailmassa joskus kävisi näin hullusti, ihmiset varmaankin huomaisivat - halvalla saatujen lahjojen synnyttämän ensirakkauden nopeasti jäähtyessä - että ennen oli kaikki tavara vähän parempaa. Onneksi niin hulluja ei kokeilla viisaiden ihmisten maailmassa.
 
..eikäku...

BugBadWolf: Kyseessä on laumakokemus. Aivan samalla tavalla kuin missä tahansa kansanjuhlassa. Kun laumassa on tarpeeksi väkeä, he hurraavat mille tahansa asialle.
 
Lue historiaa, jos et usko. Hae vaikka hakemiston kirjaimen Hoo alta. Etsi kaveria, jolla on pienet viikset.
 
Kysymys olikin enemmän retorinen. Kyllähän fasismin ja esim. pop-musiikkiin liittyvän joukkohysterian syntymekanismit ovat varmaan suurimmalla osalla täällä tiedossa.
 
GiovanniDiRondo: Nämä keskustelut kiertää kehää. Jotenkin kaikki vaistoavat, että musiikkimaailma on peruuttamattomasti muuttunut. Kukaan ei kuitenkaan osaa ihan täsmälleen sanoa, miten ja miksi. Toisaalta ilmiselvä asia on se, että jotain on tapahtunut - mutta yhtä kärkkäästi ovat toiset väittämässä että "tilanne" ei ole ainutlaatuinen.
 
Pitäisikö niitä levyjä vain ruveta ostamaan, suunnittelemaan ja tekemään? Niistä se musiikki kuitenkin elää, eikä mistään epämääräisistä tiedostoista jossain palvelimilla. Se nyt vaan ei näytä toimivan.
 
Ei se fyysisten äänitteiden aikakausikaan ollut mikään kovin pitkä status quo. Savikiekot, singlet, lp:t, cd:t. Jokaisen kulta-aika kesti ehkä muutaman kymmenen vuotta. Mutta kyllä tämä muutos on tosiaan jotain aivan muuta kuin nuo aiemmat formaattivaihdokset, mutta eipä tallennemyynti ole ainoa elämänala jonka netti on pistänyt täysin uusiksi.

BugBadWolf: Kyseessä on laumakokemus. Aivan samalla tavalla kuin missä tahansa kansanjuhlassa. Kun laumassa on tarpeeksi väkeä, he hurraavat mille tahansa asialle.
 
Lue historiaa, jos et usko. Hae vaikka hakemiston kirjaimen Hoo alta. Etsi kaveria, jolla on pienet viikset.
 
Jos voisi olla varma siitä että laumakäytös (ihminenhän on laumaeläin, jos joku ei siitä ole vielä kuullut) ei vaikuttaisi ihmisen musiikkivalintoihin, olisi paljon helpompi pohdiskella mikä on hyvää musiikkia ja mikä ei. Olen varma että jos olisi mahdollista kokeilla ihmisillä jotka eivät ole koskaan musiikkia kuunnelleet, parhaiksi koetuimmat laulut tai teokset eivät olisi lähelläkään meidän käsityksiämme asiasta.
 
Paljonko historiani rock-porukoissa on jalostanut omaa makuani? En tiedä. Varovainenkin arvio on että paljon. Paljonko soittotaito? Vähemmän, vaikka erotankin (mielestäni) kunnolla ja halvalla tehdyt teokset. Olenko oikeassa? Tässä asiassa huomattavasti enemmän kuin musiikkimakuun liittyvissä asioissa.
 
Näin se menee.
 
Paitsi että olen minä kuitenkin aina ja kaikessa oikeassa. Hetkellinen häiriö Voimassa tuossa aikaisemmin... ;D
 
Meinasin kirjoittaa juuri samoin. Tuo hurmioitumisen tarve on ilmennyt populaarikulttuurissa (ja muutenkin joo) kautta aikojen. Muistammehan vielä biitlemanian sun muut.
Musiikki on sinällään toisarvoista, mutta ilman sitä tuota hurmiota ei ehkä syntyisi (onko joku ollut todistamassa samankaltaista ilmiötä esim runonlausuntatilaisuudessa?).
 
Edit : mielenkiintoinen keskustelu - eipä olisi taas topikista arvannut....niin ja keekki on roskaa mutta biitles ei.

qal: Meinasin kirjoittaa juuri samoin. Tuo hurmioitumisen tarve on ilmennyt populaarikulttuurissa (ja muutenkin joo) kautta aikojen. Muistammehan vielä biitlemanian sun muut.
Musiikki on sinällään toisarvoista, mutta ilman sitä tuota hurmiota ei ehkä syntyisi (onko joku ollut todistamassa samankaltaista ilmiötä esim runonlausuntatilaisuudessa?).
 
Edit : mielenkiintoinen keskustelu - eipä olisi taas topikista arvannut....niin ja keekki on roskaa mutta biitles ei.
 
Ellei sitten runoja olisi lausumassa mies pienissä viiksissään.
 
Beatlesien ja vastaavien takavuosien ilmiöiden kohdalla tulee ehkä sama vääristymä kuin siinä, että suomalainen altistuu enemmän suomalaiselle huonolle musiikille kuin vaikkapa saksalaiselle tai afrikkalaiselle (Funkon pointti edellä). Eli samalla tavalla kuin maantieteellinen tai kulttuurinen etäisyys suodattaa osan kuonasta, myös vuosikymmenet häivyttävät sen, että iso osa jo unohtuneista 60- ja 70-lukujen suosikkiartisteista olivat melkoisen köpöjä. Varmaan klasariosastolla sama juttu.

jra:...mutta eipä tallennemyynti ole ainoa elämänala jonka netti on pistänyt täysin uusiksi.
 
Puhumattakaan ajasta ennen tallenteita. Maailmassa on ollut nimekkäitä muusikoita satoja vuosia ennen tallenteiden aikaa ja musiikkia ennen kulttuuria jossa joku ylipäätään todettiin muusikoksi.
 
Voin kuvitella, että jossain on kirjoitettu sanomalehden yleisönosastoon pitkät tappelut siitä, kuinka tallenteen ostaminen tuhoaa musiikin, koska nyt musiikkia voidaan kuunnella väärissä ja varsinaisesti tarkoitukseen rakentamattomissa tiloissa ja ilman asiantuntevan kapellimestarin ohjausta.
 
Kinaaminen on toki ollut hitaampaa. Varsinkin jos "foorumiviestit" ilmestyivät viikkolehdessä ;D

Tämä ketju saa nostalgiseksi. :)
 
Tuli mieleen että on ne ajat vain muuttuneet äkkiä. Poika juuri kuuntelee musiikkia tabletilla näpytellen. Kun itse olin pieni ja asuin Lapissa niin piti aina väijyä onko jonkun vanhemmat lähdössä käymään Rovaniemellä ja sitten se oli 150km/suunta jos halusi levykauppaan hankkimaan uutta musiikkia. Kun tuli tietokone, internet ja mahdollisuus tilata levyjä sitä kautta suoraan kotiin tuntui kuin olisi ihan uusi maailma auennut.

Gabe: Tämä ketju saa nostalgiseksi. :)
 
Tuli mieleen että on ne ajat vain muuttuneet äkkiä. Poika juuri kuuntelee musiikkia tabletilla näpytellen. Kun itse olin pieni ja asuin Lapissa niin piti aina väijyä onko jonkun vanhemmat lähdössä käymään Rovaniemellä ja sitten se oli 150km/suunta jos halusi levykauppaan hankkimaan uutta musiikkia. Kun tuli tietokone, internet ja mahdollisuus tilata levyjä sitä kautta suoraan kotiin tuntui kuin olisi ihan uusi maailma auennut.
 
Itse asun Porissa. Kun olin pieni, kävelin parisataa metriä levykauppaan. Nyt meillä ei ole enää levykauppoja. Ottaa päähän.

jra: Kuinka pitkälle tuo lähestymistapa venyy? Itsekin haluaisin joskus saada musiikista tai taiteesta yleisemminkin samanlaisia kokemuksia kuin jotkut tuntuvat saavan (esim. Megan Melartin-tykytykset), mutta en osaa olla kateellinen esim. alla olevan musiikkiesityksen yleisössä olevan punapuseroisen naisen haltioitumisesta (ylhäällä keskellä):
https://www.youtube.com/watch?v=vPRfP_TEQ-g
 
Hurmioituvatko Cheekin yleisön eturivit enemmän Cheekistä, vaiko toisistaan?
 
Se venyy juuri niin pitkälle kuin sitä itse jaksaa venyttää :-) . kuten jo vähän vihjasin, niin itse olen koittanut kovasti tehdä töitä päästäkseni alas norsunluutornistani ja pystyäkseni lopettamaan muiden ihmisten ylenkatsomisen.
 
Tietenkin yleisötilaisuuksissa yleisö hurmioituu toisistaan, mutta kyllähän ihmiset diggailee siitä musasta myös yleisötilaisuuksien ulkopuolella joten sen on pakko löytää yhtymäkohtansa ihmisen elämästä. Se mun pointti oli että ei sitä hittiä tee levyhtiö, tuottaja tai cheekki, vaan sen hitin tekee se yleisö joka sen hitiksi nostaa, valitsee, hyväksyy, ihan miten vaan. Itsekin kuvittelin joskus, että ihmisiä voi manipuloida tykkäämään huonosta musiikista, mutta eihän se ole totta. Ihmiset tykkää ainoastaan hyvästä musasta eikä se, että ihmisten kuultavaksi saatetaan musiikkia, ole manipulointia vaan markkinointia tai julkista palvelua tai musiikkijournalismia, katsantokannasta riippuen. Se että joku tykkää siitä biisistä tarkoittaa sitä että se on hyvä biisi. Jos minä en tykkää siitä biisistä ei tarkoita sitä, että biisi olisi huono (jos joku muu tykkää siitä), vaan että minulta puuttuu kyky tykätä siitä biisistä. Muussa tapauksessa asettuisin toisen ihmisen yläpuolelle pitämää itseäni parempana ja arvostelukykyisempänä ja asioista paremmin perillä olevana, silloin olisin lopullisesti pihalla koska riistäisin itseltäni mahdollisuuden oppia lukitsemalla vastauksen oman mukavuusoalueeni mukaan.
 
E: jatkan vielä yhden lauseen :-). Jos pidän jotakin kappaletta huonona tai hyvänä, ei keroo siitä kappaleesta, vaan se kertoo minusta. Se kertoo siitä, mikä minua koskettaa ja saa suuttumaan ja reaktioni kertoo asenteestani elämään ja toisiin ihmisiin. Siksi biisi ei voi olla paska, vaan ainoastaan minä voin olla paska. Tietenkin jos kappale ei tavoita ketään eikä kosketa ketään eikä tule kenekään ymmärtämäksi, niin pitää miettiä onko se musiikkia lainkaan, en tiedä miten raja-alueella pitäisi ajatella.