Rock, pop, alternative ›

En tietyllä tavalla suostu liittymään "vanha pieru" osastoon, vaikka ehkä olenkin jo (29 kesällä). Mutta pakkohan se on vielä yksi linkki laittaa ja käsittääkseni nää ei kovin vanhoja ole meinaan. The Orwells. Tietynlaista anarkiaa ja huumoria meiningissä ja hyviä biisejä: https://youtu.be/wGKDJXW2BNo

Kyllä mulle monet kaikkein mieluisimmista levyistä on tehty tällä vuosituhannella. Olen ostanut jo aikanaan Black Sabbathin ensilevyn C-kasettina silloin kun se ilmestyi, mutta olen seuraillut enemmän tai vähemmän tiiviisti rock-juttuja aina.
 
Ihan viime vuosina ei ole tullut intoiltua mistään, ehkä osasyy on se, että kotikaupungissa levykaupat ovat käytännössä kuolleet, joten se hupi on pitkälti mennyttä.
 
Beck on aina kova, tykkäsin Billy Howerdelin Ashes Divide-projektista, Chinese Democracystä ja monista tässä ketjussa mainituista jutuista.
 
Espanjalainen death metal-yhtye WORMED on pyörinyt usein Spotify-ruudulla.
 
Samoin keikoilla näkee hyviä rock-bändejä, Jukka Nousiaisen touhut, loistava Consciousness Removal Project ja Tryer ovat ihan huippuja.
 
Noita omia levyjä ja demoja tulee joskus kuunneltua, onhan niissä hyviä juttuja, mutta eipä niitä nyt sillä tavalla voi nostaa esiin, ehkä nyt kuitenkin osoituksena siitä, että musiikkia voi ainakin yrittää kehittää uusille urille.

GiovanniDiRondo: Samoin keikoilla näkee hyviä rock-bändejä, Jukka Nousiaisen touhut, loistava Consciousness Removal Project ja Tryer ovat ihan huippuja.
 
Näin on muuten. CRP sais vaan tehdä enemmän keikkoja ja Tryer olla perumatta niitä (toki sairastapauksille ei mitään voi :/)

Post grungen voi mielestäni laskea rockiksi. Eli bändit kuten Creed, Staind, 3 Doors Down jne ovat rockia mielestäni. Creedin With Arms Wide Open ja Higher, Staindin It's Been Awhile sekä 3 Doors Downin Kryptonite, When I'm Gone ja Here Without You kuuluvat ehdottomasti kaikkien aikojen isoimpien rock-klassikoiden joukkoon, sinne samaan kastiin Smoke On The Waterin, Stairway To Heavenin ja Paranoidin kanssa.

HaloOfFlies: Post grungen voi mielestäni laskea rockiksi. Eli bändit kuten Creed, Staind, 3 Doors Down jne ovat rockia mielestäni. Creedin With Arms Wide Open ja Higher, Staindin It's Been Awhile sekä 3 Doors Downin Kryptonite, When I'm Gone ja Here Without You kuuluvat ehdottomasti kaikkien aikojen isoimpien rock-klassikoiden joukkoon, sinne samaan kastiin Smoke On The Waterin, Stairway To Heavenin ja Paranoidin kanssa.
 
Mut Nickelback on noista täysin erilaista paskakuraa?

HaloOfFlies: Post grungen voi mielestäni laskea rockiksi. Eli bändit kuten Creed, Staind, 3 Doors Down jne ovat rockia mielestäni. Creedin With Arms Wide Open ja Higher, Staindin It's Been Awhile sekä 3 Doors Downin Kryptonite, When I'm Gone ja Here Without You kuuluvat ehdottomasti kaikkien aikojen isoimpien rock-klassikoiden joukkoon, sinne samaan kastiin Smoke On The Waterin, Stairway To Heavenin ja Paranoidin kanssa.
 
Unohdit Puddle of Muddin

HaloOfFlies: Post grungen voi mielestäni laskea rockiksi. Eli bändit kuten Creed, Staind, 3 Doors Down jne ovat rockia mielestäni. Creedin With Arms Wide Open ja Higher, Staindin It's Been Awhile sekä 3 Doors Downin Kryptonite, When I'm Gone ja Here Without You kuuluvat ehdottomasti kaikkien aikojen isoimpien rock-klassikoiden joukkoon, sinne samaan kastiin Smoke On The Waterin, Stairway To Heavenin ja Paranoidin kanssa.
 
Unohdit Hoobastankin.

carnation: Unohdit Hoobastankin.
 
Se on sama kuin Nickelback, kuten nuo muutkin mainitut.

HaloOfFlies: Post grungen voi mielestäni laskea rockiksi. Eli bändit kuten Creed, Staind, 3 Doors Down jne ovat rockia mielestäni. Creedin With Arms Wide Open ja Higher, Staindin It's Been Awhile sekä 3 Doors Downin Kryptonite, When I'm Gone ja Here Without You kuuluvat ehdottomasti aikkien aikojen isoimpien rock-klassikoiden joukkoon, sinne samaan kastiin Smoke On The Waterin, Stairway To Heavenin ja Paranoidin kanssa.
 
Makunsa kullakin. Mark Arm tiivistäköön ajatukseni tuosta postgrungesta "if Im the guy whos responsible for "grunge" and these guys are also grunge...please shoot me in the fucking head" tjsp.(no Staindia pystyy jostain syystä kuuntelemaan ilman haukottelua...tosin mieluummin sanoisin sitä vaikka moderniksi alternative rokiksi, enkä todellakaan liittäisi grungeen, joka jo itsessään aika hölmö määritelmä. Itselle se tarkoittaa lähinnä Seattlelaisia bändejä, jotka eivät soittaneet suoraviivaista heviä tai punkkia vaan jotain siltä väliltä vuosina ja kuulostivat melko erilaisilta 1985-1994...ja flanellipaita

http://www.soundi.fi/kolumnit/kolum … rarockin-katovuodet-ovat-kaynnissa/
 
Aiheellista pohdintaa. Rival Sons on ihan hyvä uusi rock-bändi, mutta lisää samanlaisia tarvitaan. Muuten musiikkimaailmassa on muutaman vuoden päästä liian iso aukko paikattavaksi.

Ihan sama. Meillä on Ghost ja Royal Blood.

HaloOfFlies: http://www.soundi.fi/kolumnit/kolum … rarockin-katovuodet-ovat-kaynnissa/
 
Nyt jos koskaan sitä uutta Nirvanaa ja grunge-ilmiötä tarvittaisiin kipeästi.
 
Edelleenkin, miksi ihmeessä tarvittaisiin? Ensinnäkin, grunge ja Nirvana olivat vahvasti 90-luvun alun ilmapiiriin ja aikaan sidottuja juttuja. Samoin kuin muutkin aikauden muoti-ilmiöt. Maailma oli silloin täysin erilainen. Jos nyt tulisi joku "uusi Nirvana", niin tuskin se olisi kiinnostava ilmiö. Se vaikuttaisi vain epätoivoiselta yritykseltä ja nostalgialla rahastamiselta, vähän samoin Rolling Stonesien keikat ja Gunnarien "reunion". Menneisyyteen ei vaan ole paluuta ja kaikkien rock-jäärienkin olisi syytä se tajuta. Me elämme 2010-lukua, emme kasaria tai ysäriä. Ne jutut jotka vuosikymmeniä sitten herättivät innostusta, eivät herätä sitä enää tänään. Ja hyvä niin, koska se pakottaa musiikin uudistumaan.
 
Se mitä nykyään musiikissa tarvitaan, on jokin aidosti uusi ja mielenkiintoinen ilmiö. Jokin mikä ravistelisi perinteisiä rakenteita. Ja kitararockista ei vaan taida olla siihen. Genre ei ole tuottanut mitään uutta sitten 1980-luvun. Eiköhän voisi jo myöntää että homma on tehty ja jäljellä on pelkkä viihteellisyys. Mikä ei ole huono asia, tarvitaanhan sitä pelkkää viihdettäkin välillä.
 
Uuden musiikillisen ilmiön tulisi olla sellainen että vanhaan menoon tottuneet pitäisivät sitä vastenmielisenä. Jos musiikissa tapahtuu lähitulevaisuudessa jokin todellinen mullistus ja kapina, tuskimpa kitararokkarit ovat siitä innoissaan.
 
Antaa vaan aikojen muuttua. Musiikkia kyllä tullaan tekemään ja paras pitää korvat auki, jos vaikka löytäisikin jotain uutta.

HaloOfFlies: http://www.soundi.fi/kolumnit/kolum … rarockin-katovuodet-ovat-kaynnissa/
 
Aiheellista pohdintaa. Rival Sons on ihan hyvä uusi rock-bändi, mutta lisää samanlaisia tarvitaan. Muuten musiikkimaailmassa on muutaman vuoden päästä liian iso aukko paikattavaksi.
 
Aikamoista huuhaata kirjoittelee, eihän Grungessa edes ollut mitään uutta ja ihmeellistä vanhempiin verrattuna. Ja miksi edes halutaan jotain kapinaa kun maailma on täysin eri kuin joskus 50 vuotta sitten. Ketä vastaan edes kapinoitaisiin, eurodancea?

JamieR: Edelleenkin, miksi ihmeessä tarvittaisiin? Ensinnäkin, grunge ja Nirvana olivat vahvasti 90-luvun alun ilmapiiriin ja aikaan sidottuja juttuja. Samoin kuin muutkin aikauden muoti-ilmiöt. Maailma oli silloin täysin erilainen. Jos nyt tulisi joku "uusi Nirvana", niin tuskin se olisi kiinnostava ilmiö. Se vaikuttaisi vain epätoivoiselta yritykseltä ja nostalgialla rahastamiselta, vähän samoin Rolling Stonesien keikat ja Gunnarien "reunion". Menneisyyteen ei vaan ole paluuta ja kaikkien rock-jäärienkin olisi syytä se tajuta. Me elämme 2010-lukua, emme kasaria tai ysäriä. Ne jutut jotka vuosikymmeniä sitten herättivät innostusta, eivät herätä sitä enää tänään. Ja hyvä niin, koska se pakottaa musiikin uudistumaan.
 
Se mitä nykyään musiikissa tarvitaan, on jokin aidosti uusi ja mielenkiintoinen ilmiö. Jokin mikä ravistelisi perinteisiä rakenteita. Ja kitararockista ei vaan taida olla siihen. Genre ei ole tuottanut mitään uutta sitten 1980-luvun. Eiköhän voisi jo myöntää että homma on tehty ja jäljellä on pelkkä viihteellisyys. Mikä ei ole huono asia, tarvitaanhan sitä pelkkää viihdettäkin välillä.
 
Uuden musiikillisen ilmiön tulisi olla sellainen että vanhaan menoon tottuneet pitäisivät sitä vastenmielisenä. Jos musiikissa tapahtuu lähitulevaisuudessa jokin todellinen mullistus ja kapina, tuskimpa kitararokkarit ovat siitä innoissaan.
 
Antaa vaan aikojen muuttua. Musiikkia kyllä tullaan tekemään ja paras pitää korvat auki, jos vaikka löytäisikin jotain uutta.
 
Tietyllä tavallahan rap on mullistanut rakenteet, kun enää ei tarvitse kuulostaa siltä, että olisi käyttänyt musikaalisia paukkuja tuotteeseen.

Funkånaut: Tarkemmin ottaen Kanye on ainoa, joka ei viitsi tehdä selkeitä pastisseja vanhoista. Hyvä, että edes yksi yrittää kun nykyrokkareista ei siihen ole. Liikaa kiire olla sovinnainen.
 
Jos mun pitäis pitäis perustaa bändi täältä forumilta samaa mieltä olevien ihmisten kanssa, siitä tulis vain trio. Sä ja sit epämuusikko. Luv.

Gritsen: Jos mun pitäis pitäis perustaa bändi täältä forumilta samaa mieltä olevien ihmisten kanssa, siitä tulis vain trio. Sä ja sit epämuusikko. Luv.
 
Olisi epäilemättä maailman kovin trio. :)

Funkånaut: Olisi epäilemättä maailman kovin trio. :)
 
Pelastaisi rockin kyllä

Kovin on eriäviä mielipiteitä, että mikä sen rokin pelastaisi. Toiset kaipaa uutta Nirvanaa, toiset periaatteessa jotain aivan erikoista joka ei välttämättä edes ole rokkia.
Väittäisin, että yksi asia on varma, että ei mitään Nirvanan kokoluokan rokkibändiä varmaan vaan kertakaikkiaan enää voi tulla näin internet aikana tai ainakaan sillä nopeudella millä se aikanaan tuli (itsehän olin juuri ja juuri vaipoista päässyt eroon vuosina 91-92, mutta kiinnosta kovasti tuo aikakausi ja yritän ymmärtää luettuna niin paljon kuin mahdollista). Toisaalta voi olla ihan kitaramusiikin pelastus, että internetin kautta kuitenkin löytää bändejä, jotka selviävät juuri sen takia, että voivat ilman isoja levy-yhtiöitä levittää musiikkia, tietoa kiertueista ja myydä merchandisea.
Jotenkin tuntuu, että ei isot levy-yhtiöt enää edes jaksa antaa samanlaisia tilaisuuksia kitarabändeille, kuin vaikka popartisteille. Tai vaikka antaisi niin porukkaa ei vaan kiinnosta. Jotenkin näin kävi mielestäni vaikka Gaslight Anthemille pari vuotta sitten. Suosio toki vähän nousi, mutta eipä todellakaan mitenkään räjähdysmäisesti, vaikka naamat ja musa oli ns. joka paikassa. Ja hieno levy. Handwritten. Ja toisaalta kaikkia bändejäkään ei voisi vähempää kiinnostaa isot yhtiöt, jos kaiken voi tehdä itse tai edes indielevy-yhtiö pohjalta. Ja indielevy-yhtiöitäkin on aika isoja jo nykyään (Fat Wreck, Sideonedummy, Epitaph etc.) joilla lähes sama meininki, mutta enemmän vapauksia ymmärtääkseni. Jotenkin olen ymmärtänyt, että radiosoitosta on melko turha haaveilla ilman major labeleita ja varsinkin Jenkeissä ihan siitä kiinni kuinka paljon nuolee minkäkin radio aseman persettä tai vie aseman johtajan tyttäriä lounaalle (Brian Fallonin näkemys asiasta meni jokseenkin näin :D ). Johan on taas tajunnan virtaa. Mistä täällä enää edes puhutaan? Missä mä oon? Koska saa laittaa youtube linkkejä? Kuka ampui Kennedyn? John Äffän siis?

Tuskin koskaan syntyy uutta Nirvanaa, kun media on niin pirstaloitunutta. Enää ei ole sitä yhtä MTV:tä, joka on yhteinen lähde uudelle musalle ja musaskeneille.
 
En näe sitä hyvänä tai huonona asiana, se vain on niin.
 
Nykyajassa on kuuntelijalla se etu, että voi parilla hiiren klikkauksella seurata reaaliaikaisena parilla mieluisia skenejä ympäri maailman. Isojen bändien (ja sellaiseksi haaveilevien) kannalta huono puoli on se, että kaikki voivat seurata reaaliaikaisena eri skenejä ympäri maailman reaaliaikaisena joka johtaa jengin pirstaloitumiseen seuraamien skenejen suhteen eikä yhtä suurta pääse niin helposti syntymään kuin yhden suuren median pakkosyötön (MTV) aikaan.