Kitarat: kitarakamat ›

Minä olen ajatellut niin, että edullisten soitinten laadun paraneminen on hieno homma musiikkiharrastusta aloittaville. Jopa alle parin sadan saa ihan soivia pelejä. Toisaalta, itsellä se on vienyt paljon fokusta itse asiasta. On ollut liian helppoa ostella halpoja ritsoja ja 20€ säröpedaaleita eBaysta. Saman energian kun olisi käyttänyt soittamisen treenaamiseen.. Tokihan se hetkellisesti piristää, ja luo uutta motivaatiota, kun saa uusia leluja. Itsellä on nyt jonkin sortin vastareaktio, vastedes haluan satsata vähintäänkin sellaiseen peruslaatuun, kitaroitakin on ihan liikaa tarpeeseen nähden.
 
Ehkä se on niin, että niiden sysipaskojen ja laatusoittimien väliin on tullut kilpailukykyistä vaihtoehtoa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ennen oli vain halpoja ja paskoja, ja hyviä ja kalliita. Toivottavasti jokaiselle kitaralle maailmassa löytyy silti soittaja, kitara tykkään kun sitä soitetaan. :)

FastEddie: Hondo, Morris, Dia, El Maya, hyi hitto. Näillähän "soitettiin" 70-luvulla, sormet veressä, epävireessä, kauheella soundilla.
 
Kukaan ei voi kaivata näitä kitaroita!
 
Minä kaipaan... se, että sormet olivat verillä ja intonaatio kateissa johtui siitä, ettei niitä nuorena osattu säätää, eikä edes tajuttu että niin voisi tehdä. Sympaattisia ritsojahan nuo ovat, kaikessa kömpelyydessään ja usein sangen kekseliäässä kustannustehokkuudessaan :)
 
(Toki minuakin ällistyttää kun niistä Torilla pyydetään kolmea satkua kun tolkun hintapyyntö olisi lähempänä kolmea kymppiä.)

mun mielestä olisi hyvä muistaa, että kitara ei ole tärkeä vaan se mitä sillä voi tehdä eli musiikki on tärkeää. Toinen juttu mikä helposti unohtuu on, että musiikki ei ole uutta, vaan uusimusiikki on uudella tavalla tarkasteltua vanhaa musiikkia. Musiikki on siis kulttuurin jatkumo joka uudistuu hitaasti sen kautta että uudet sukupolvet löytää uusia näkökulmia siihen vanhaan musiikkiin. Kun seuraa kaleidoskooppimaisia genrevirtauksia, niin saattaa syntyä vaikutelma valtavasta muutoksesta jossa kaikki vanha hylätään ja korvataan jollakin uudella ja käsittämättömältä (tai ainakin pitäisi olla 12 vuotias ymmärtääkseen niitä).
 
Mitä tulee kalliisiin ja halpoihin soittimiin, niin kehitys on oikeasti johtanut siihen että soittimet ovat kautta linjan parempia kuin ennen (tai ne kalliit soittimet olivat hyviä myös ennen). Mutta laadun parantuessa se yksilöllisyys on vähentynyt ja varsinkin kun mennään mallintaviin vahvistimiin ja kitaroihin niin esineen yksilöllisyys voidaan unohtaa kokonaan. Siksi on vähän surullistakin kuinka liikuttavan tiukasti takerrumme ajatukseen, että jokainen kitara on yksilö, kun ei ne oikeastaan enää juurikaan ole.
 
Minä olen paljon miettinyt mahtaako kitara enää tulevaisuudessa kiinnostaa ketään, mutta toisaalta miksi ei kiinnostaisi? eihän kitaran voima ja vahvuus ole mihinkään kadonnut ja se on vain soittajan mielikuvituksesta mihin hän sitä osaa käyttää, mutta kitarahan sopii ihan kaikenlaisen musiikin tekemiseen ja sen vuoksi se on asemansa säilyttänyt alati muuttuvassa musiikkimaailmassa niin hyvin. Kitaran lisäksi muita kestosuosikkeja on rummut, basso ja piano nyt ainakin. Kun avaan radion ja kuunteles sitä jumputusta mitä kakarat nykyisin diggailee, niin en näe yhtään syytä miksi näiden instrumenttien asema olisi mitenkään uhattuna. Eihän se, että on olemassa musiikkiesityksiä joissa ei käytetä kitaraa, tarkoita että kitara olisi jotenkin syrjäytymässä???

hallu: Eihän se, että on olemassa musiikkiesityksiä joissa ei käytetä kitaraa, tarkoita että kitara olisi jotenkin syrjäytymässä???
 
Syrjäytyi haitarikin, ja ihan syystä... miksi kitaranvinguttajille ei kävisi samoin? Ennen pitkää kitaransoittoa kuunnellaan vain vanhainkodeissa.

Kefiiri: ... miksi kitaranvinguttajille ei kävisi samoin?...
 
Niin... Jos tuota ajatelee vain tekniikan kannalta, niin kyllähän pianon uusin versio, ts työasema, on laitteena huomattavasti kitaraa parempi työkalu. Nykyisillä voi soittaa kaikkien olemassaolevien soittimien äänillä (enemmän tai vähemmän aidosti) ja tehdä jos jonkinlaisia isompiakin bändejä. Vire on täydellinen jne jne. Ja myös soitettavuus on huomattavasti laajamuotoisempaa 10:n (Holmesin Jussin sukulaisilla 11:n) äänen sointuineen. Harvalla soittimella voi säestää omat soolonsa (kitarallahan se toki onnistuu, mutta rajatusti) ja koko paketti on jotekin vain niin kätevä. Eli tulevaisuus voi tietysti olla sielläkin.
 
En näe tietokoneohjelmilla samanlaista tulevaisuutta. Vaikka joka nuotin voi värkätä erikseen ja periaatteessa kuka tahansa voi tehdä äänitteen vaikka sinfoniaorkesteria apinoiden ilman yhdenkään soittimen hallintaa, kyllä siinä hiirenklikkailussa aina sellainen huijauksen maku on.
 
Todennäköisesti monessakin genressä nämä tulevat kuitenkin olemaan kasvavassa roolissa. Mutta eiköhän - vai pitäisikö tuumata että toivottavasti - aito soitin ja ennenkaikkea oikea soittaja eivät katoa maailmasta.

BugBadWolf: toivottavasti - aito soitin ja ennenkaikkea oikea soittaja eivät katoa maailmasta.
 
Joo, eihän toisaalta viulukaan ole kadonnut mihinkään. Onko se joidenkin soittimien ilmaisuvoimaisuus, joka pitää ne käytössä?

Kefiiri: Syrjäytyi haitarikin, ja ihan syystä... miksi kitaranvinguttajille ei kävisi samoin? Ennen pitkää kitaransoittoa kuunnellaan vain vanhainkodeissa.
 
Oikea sähkökitara on niin ilmaisuvoimainen, ainutlaatuinen ja ikoninen soitin ettei sitä voi korvata mikään. Vähän sama kuin korvattaisiin sinfoniaorkesterit kokonaan jollakin aivan muulla.

ÄrGee: Oikea sähkökitara on niin ilmaisuvoimainen, ainutlaatuinen ja ikoninen soitin ettei sitä voi korvata mikään. Vähän sama kuin korvattaisiin sinfoniaorkesterit kokonaan jollakin aivan muulla.
 
Kas, meillä oli vähän saman sorttinen ajatuskulku. Mutta oletko kuullut millaista hemmetin säksätystä nuoriso nykyään kännyköistään kuuntelee? Ei ole sähkökitarasta tietoakaan.

Kefiiri: Mutta oletko kuullut millaista hemmetin säksätystä nuoriso nykyään kännyköistään kuuntelee? Ei ole sähkökitarasta tietoakaan.
 
Valitettavasti... mutta löytyy teini-ikäisistäkin paljon kitaralla soitetun musiikin faneja.

Kefiiri: ...Mutta oletko kuullut millaista hemmetin säksätystä nuoriso nykyään kännyköistään kuuntelee?...
 
Muodit tulevat ja menevät. Omasta nulikkaiästä muistan että silloinkin - dinosaurusten ruoka-aikoja pelätessä - muutamilla oli kotosalla ihan toisenlaista musiikkia kuin porukassa ollessaan kertoivat. Se on se laumaeläin niin vahva nuorissa.
 
Säksätykseksi ja räminäksi ne meidän kääkkäikäistenkin mummot rockia sanoivat. Eli tällä perusteella jopa räpittäminenkin saattaa olla musiikkia.
 
Mitä ihmettä minä hölisen? Ei ole ;D

ÄrGee: Valitettavasti... mutta löytyy teini-ikäisistäkin paljon kitaralla soitetun musiikin faneja.
 
On niitäkin... ja ainakin vanhemmat toistaiseksi tykkäävät kitaramusasta ja ostavat muksuille kitaroita, jos vaikka sattuisi musaharrastus nappaamaan.

Tottakai kitara säilyy soittimena, sillä soitettu musiikki vain kiinnostaa yhä harvempia.

BugBadWolf: Säksätykseksi ja räminäksi ne meidän kääkkäikäistenkin mummot rockia sanoivat. Eli tällä perusteella jopa räpittäminenkin saattaa olla musiikkia.
 
Itse olen tullut nykyisin vähän allergiseksi minkään tyylilajin tai taiteenmuodon lyttäämiselle pelkästään sen perusteella että itse ei sitä ymmärrä. Jos tekijä saa itseään ilmaistuksi ja se aikaansaatu tekele vielä jollain tasolla liikuttaa jotain toistakin ihmistä niin kyllä se on paikkansa lunastanut.. ja näkisin että ei sillä ole suurtakaan merkitystä miten ja millä se on toteutettu. Vaikka itse en kuuntele rappiä niin sen olen huomannut että onhan se parhaimmillaan ihan mielenkiintoista kielen käyttöä. Sehän on selvää että mitä suuremasta muoti ilmiöstä kulloinkin on kyse niin sitä enemmän siellä on luokatonta paskaa mukana. Itse ainakin kuuntelen musiikkia ihan laidasta laitaan, kävisi aika tylsäksi kuunnella pelkästään yhtä genreä.
 
Sitäpaitsi ainahan nuoriso on isolla laumalla tehnyt asioita mitä vanhempi sukupolvi ei ymmärrä, ennen se oli rock ja punk.. nykyään se on Antti Tuisku ja Cheek. Pakkohan niissä on jotain olla kun ne niin suuria tunteita kerran herättävät. :D

Johan tässä mainittiin edesmennyt Motörhead Lemmy joka valitsi soittimekseen basson. Myöskin se soitin oli sellainen valinta häneltä, että hänen omien suosikki rockbändien kokoonpanossa oli aikoinaan bassokitara. Toki Lemmy soitti sitten sillä soittimellaan omanlaista musiikkia, mutta soittimen valinnan syy löytyy varmaan myöskin häneltä niistä omien nuoruuden suosikeista. Luulisin...
 
Jos nyt on sellaisia bändejä, joissa ei ole kitaraa ollenkaan. Niin onhan sekin tulosta jostain samanlaisesta ilmiöstä ja kitaraa ei enää pidetä niin kapinallisena, mielenkiintoisena ja tärkeänä soittimen kaikenlaiseen musiikkiin. Musiikki ja kaikki kehityy, halusipa sitä tai ei.
Myöskin kun tulevaisuudessa kuunnellaan tämän päivän musiikkia, jossa ei ole kitaraa ollenkaan ja sellaisesta tykätään--->Niin minusta on aika epätodennäköistä, että sellainen kaveri haluaisi soittaa kitaraa jos jostain sellaista tykkää jossa sitä kitaraa ei ole nytkään.
Voi toki joku häviävän pieni prosentti valita soittimekseen kitarankin, mutta todennäköisempi valinta on varmaan joku omien suosikkisoittajien instrumentti. Mikä se sitten joskus onkaan tai nykyäänkin.
 
Ei kitaran soitto kuitenkaan koskaan kokonaan kuole. Eikä mikään muukaan rytmimusiikki.
 
Aikoinaan big bandeissä soitettiin 4-kielistä tenoribanjoa ennen kitaraa. Sähkökitaran hyväksyminen jazz orkesteriin tasavertaiseksi soittimeksi muiden kanssa kesti yllättävänkin kauan.
Saksofoni myös syrjäytti aikoinaan klarinetin ja ei sekään tarkoita, etteikö myöskin klarinettiakin soitettaisi edelleenkin. Monelle soittimelle on käynyt historian aikana näin ja se on ihan luonnollista. Hyvinkin monia soittimia, jopa vanhoja sellaisia kuitenkin soitetaan edelleen. Kitara on soittimena vielä moniin muihin verrattuna niin laajalle levinnyt, ettei sitä ihan kokonaan kyllä mikään elektrooninenkaan musiikki varmaan hävitä tai mikään mukaan.
 
Kitara on melko yksinkertainen soitin päästä sisälle siihen ja varmaan sekin on ollut yksi syy sen suosioon. Sillä on ollut suhteellisen helppo soittaa yksinkertaisia kappaleita ja on siinä suhteessa moniin soittimiin paljon helpompi aloittaa. Toki hyvä soittaja joutuu tekemään instrumenttinsa eteen paljon työtä(olipa se soitin mikä tahansa), mutta jos soittaja on oikeasti hyvä-->niin ei sillä instrumentilla taida olla niin kauheasti väliä. Kyllä hyvää soittoa kuuntelee ihan mielellään soittimesta riippumatta.
 
Kyllä itse väitän, että kitara on jo menettänyt asemiaan rock-musiikissa. Ei se enää edusta sellaista kapinallisuutta, eikä ehkä kiinnosta ihan niin monia kuin aikaisemmin.
Uutta musiikkia voidaan toki tehdä koneilla ja muillakin soittimilla & vehkeillä nyt ja tulevaisuudessa. Kehitys menee eteenpäin joka tapauksessa. Myöskin jokainen voi itse soittaa sillä kitaralla sellaista musiikkia kuin haluaa ja ei kitara tule varmasti koskaan häviämään.
 
Jos minun aikaan vanhainkodissa soi enemmän kitara kuin haitari, niin minusta se on vain hyvä asia :)
...mutta kyllä haitarillakin voidaan soittaa hyvin ja mielenkiintoisesti jos on vain todella taitava soittaja.

mpekkanen: Johan tässä mainittiin edesmennyt Motörhead Lemmy joka valitsi soittimekseen basson. Myöskin se soitin oli sellainen valinta häneltä, että hänen omien suosikki rockbändien kokoonpanossa oli aikoinaan bassokitara. Toki Lemmy soitti sitten sillä soittimellaan omanlaista musiikkia, mutta soittimen valinnan syy löytyy varmaan myöskin häneltä niistä omien nuoruuden suosikeista. Luulisin...
 
Itse asiassa ei, sanojensa mukaan Lemmy päätyi bassoon ensimmäistä kertaa Hawkwindin keikalla 1971, kun bändin basisti oli niin sanotusti estynyt soittamasta ja olisiko ollut Dik Mik, joka kaverinsa Lemmyn pyysi bassoa keikalle skulaamaan noin minuutin varoitusajalla. Aiemmissa bändeissään The Rocking Vicarsissa ja Sam Gopal Dreamissahan Lemmy soitteli kitaraa. Tästä syystä Lemmyn soittotyyli muistuttikin hyvin paljon kitaran soittamista vaan paksummilla kielillä.

Kitarassa on se ongelma että se on lopulta melko vaikea soitin oppia soittamaan millään edes hyväksyttävällä tasolla ja nykypäivän kiireisessä kertakäyttökulttuurissa kellään ei ole aikaa tai kiinnostusta moiseen, varsinkin nuorille vielä vaikeempaa sen lisäksi että julkisuudesta puuttuu kaikki superkitaristit innoittamassa harrastusta.

tuskiz: Kitarassa on se ongelma että se on lopulta melko vaikea soitin oppia soittamaan millään edes hyväksyttävällä tasolla ja nykypäivän kiireisessä kertakäyttökulttuurissa kellään ei ole aikaa tai kiinnostusta moiseen, varsinkin nuorille vielä vaikeempaa sen lisäksi että julkisuudesta puuttuu kaikki superkitaristit innoittamassa harrastusta.
 
Eikös päinvastoin kitaran (aiempaa) suosiota ole perusteltu sillä, että sen alkeet on erittäin helppo oppia? Päivän hitit lähtee sängyn raunalla ja nuotiolla kunhan kolme sointua on auttavasti hallussa, tai kovat riffit yhdellä tai kahdella sormella. Melkein mikä tahansa muu soitin on vaikeampi aloittaa. Kitaran etu on lisäksi se, että se on halpa, helppo kuljettaa mukana ja sitä voi soitella viihdyttävästi myös yksin. Harvassa soittimessa yhdistyvät nuo kaikki (kazoo).
 
Ei itseä haittaa jos kitara putoaa yhdeksi soittimeksi muiden joukossa. Ei se mihinkään katoa, mutta kitarabisnekseen en kyllä sijoittaisi latiakaan, tai ostaisi 70-luvun jälkeen valmistettuja kitaroita sijoitusmielessä, harrastusvälineeksi tai työkaluksi kyllä.

jra: Eikös päinvastoin kitaran (aiempaa) suosiota ole perusteltu sillä, että sen alkeet on erittäin helppo oppia? Päivän hitit lähtee sängyn raunalla ja nuotiolla kunhan kolme sointua on auttavasti hallussa, tai kovat riffit yhdellä tai kahdella sormella. Melkein mikä tahansa muu soitin on vaikeampi aloittaa.
 
Ei itseä haittaa jos kitara putoaa yhdeksi soittimeksi muiden joukossa. Ei se mihinkään katoa, mutta kitarabisnekseen en kyllä sijoittaisi latiakaan.
 
Joo mutta aikaisemmin ne hitit oli levytettykin kitaroilla, nykyään ei. Eikä kitarasta oikein kapinankaan lähtökohdaksi ole kun ei ole enää mitään, mitä vastaan kukaan haluaisi kapinoida. Ja hyvä niin.

antnis: Joo mutta aikaisemmin ne hitit oli levytettykin kitaroilla, nykyään ei. Eikä kitarasta oikein kapinankaan lähtökohdaksi ole kun ei ole enää mitään, mitä vastaan kukaan haluaisi kapinoida. Ja hyvä niin.
 
Onhan päivän hiteistä nuo Taylor Swiftit ja Adelet, Sannit ja Sonnit vielä melkoisen sujuvaa nuotiokitaramatskua, vaikkei puhdas räppi- tai koneosasto olisikaan.
 
E: Just tv:ssä Knucklebone Oscar pistää kitaroita päreiksi ja tsiljoona kiinalaista hurraa, kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
 
Mutta aivan varmasti, kun classic rock -ikäpolvea aletaan kuoppaamaan kiihtyvään tahtiin täyttyvät käytettyjen markkinat ja valmistajat ovat ihmeissään. Itsellä ei ole omaisuutta kiinni kitaroissa tai aikomusta/tarvetta niitä koskaan realisoida, joten käytettyjen laatupelien halpeneminen sopii oikein hyvin.
 
Ei kitara tai kitaralle sopiva musiikki katoa, mutta sellainen laajempi fetissi-asema siltä poistunee, ellei ole jo vuosia sitten poistunut. Eikös se yksikin tyttö todennut takavuosina jollekin m.nettiläiselle baaritiskillä, että "eikös tuo kitaran soitto ole jo vähän nähty?"