Kitarat: kitarakamat ›

Putkisoundilla tarkoitetaan varmaankin putken tapaa säröytyä mukavan harmoonisesti ja "luonnollisesti". En minä tuohon oikein muuta keksi. Juuri tuo on ollut se ongelmakohta, johon transistori ei luontevasti kyennyt markkinoille tullessaan. Tämäkään ei ole ollut varsinaisesti ongelma vuosikausiin, ellei peräti -kymmeniin. Jo vanha Flextone, jollaisia saa satasella, parilla käytettynä, osaa kiljaista jopa mikrofonisuudelle asti ajetun putken tavalla. Mutta tuo säröytyminen se on, josta suurin osa juttelee.
 
Sillä että ihan kaikki putkipelitkään eivät siihen kykene, ei liene merkitystä.
 
Tarvitaanko sitä ominaisuutta varsinaisesti missään? No ei. Tiedän putkipuristeja, jotka runttaavat putkivahvistimensa käytännössä transistoripeliksi ajamalla signaalin puolen hehtaarin kokoisen pedaalilaudan läpi. Kuitenkin soundi on kuulemma putkisoundi.
 
Ja vuoron perään väitellään kestävyydestä. Kumpikin puoli on itseasiassa oikeassa. Omalla tavallaan tietenkin. Putkipeli syö putkia koko ajan. Transistoripeli ei. Kuitenkin - ainakin toistaiseksi - vanhat PTP-putkikoneet ovat osoittautuneet pitkäikäisemmiksi. Piirilevytekniikka toi mukanaan halvan massavalmistuksen ja ehkäpä juuri siksi transistorivahvistinta ei liiemmin korjailla sen viimein hiljennyttyä. Ei korjauskelvottomuuden takia, mutta hinnan. En oikein ymmärrä logiikkaa, jossa trankkupelin kondensaattori kuivuisi putkipelin vastaavaa nopeammin. Ehkä minulta puuttuu tietoa.
 
Monille vahvistimen valinta on muotiasia. Siitä täytyisi päästä eroon. Valinta pitäisi tehdä vain tarkoitettu soundi mielessä.
 
Voisin kysyä pari kysymystä maailmankaikkeudelta. Saa vastata kuka haluaa.
 
Jos sinulla on putkivahvistin ja haluat dynamiikkaa, miksi sinulla on myös kompressori (ja viisi säristintä, kasa modulaattorirasioita ja ketju kaikuja)?
 
Miten voit väittää toista tyyppiä kestävämmäksi, jos et suostu huoltamaan ja korjaamaan molempia?
 
Miksi vahvistimen rakenteesta(kin) pitää tehdä uskonto?

Asiaa! Veli todistaa väkevästi. Hyvin tehty putkivahvistin kestää varmasti siinä missä hyvä trankku. Putket ei ole kalliita jos on rahaa kahden tonnin styrkkariin. Vuan enpä ole kuullut koskaan kenenkään valittavan esim. Jazz Choruksen simahtavan keikalla, itseltä on aikanaan mennyt parikin putkaria, vaikka on ollut muistaakseni tanssikeikkoja molemmat :)
 
Soundi ja käytännöllisyys edellä. Siksi minä tämänkin ostin. Näin makoisaa soundia en ole aikoihin saanut mistään, ainakaan näin halvalla. Ja toki se roudattavuus, tuo kun ei ole kovin painava. Oon myös aika varma että tuo Rolle on keikkakestävyydeltään parempi kuin samanhintainen putkari.
 
Itse olen ohittanut aikapäiviä sitten tuon puristivaiheen. Se alkoi hävitä siinä vaiheessa kun keskityin enemmän soittamiseen kuin kamojen haalimiseen. Lompakkokin kiittää. Minulla alkoi hieman kiehua tässä nyt siksi, että ymmärsin kaverin suhtautuvan nihkeästi hienoon palaan uutta musahistoriaa vain siksi että kyseessä on transistorivahvistin. Je ne comprends pas, non capisco, nje ponimaju.

BugBadWolf: Putkisoundilla tarkoitetaan varmaankin putken tapaa säröytyä mukavan harmoonisesti ja "luonnollisesti". En minä tuohon oikein muuta keksi. Juuri tuo on ollut se ongelmakohta, johon transistori ei luontevasti kyennyt markkinoille tullessaan. Tämäkään ei ole ollut varsinaisesti ongelma vuosikausiin, ellei peräti -kymmeniin. Jo vanha Flextone, jollaisia saa satasella, parilla käytettynä, osaa kiljaista jopa mikrofonisuudelle asti ajetun putken tavalla. Mutta tuo säröytyminen se on, josta suurin osa juttelee.
 
Sillä että ihan kaikki putkipelitkään eivät siihen kykene, ei liene merkitystä.
 
Tarvitaanko sitä ominaisuutta varsinaisesti missään? No ei. Tiedän putkipuristeja, jotka runttaavat putkivahvistimensa käytännössä transistoripeliksi ajamalla signaalin puolen hehtaarin kokoisen pedaalilaudan läpi. Kuitenkin soundi on kuulemma putkisoundi.
 
Ja vuoron perään väitellään kestävyydestä. Kumpikin puoli on itseasiassa oikeassa. Omalla tavallaan tietenkin. Putkipeli syö putkia koko ajan. Transistoripeli ei. Kuitenkin - ainakin toistaiseksi - vanhat PTP-putkikoneet ovat osoittautuneet pitkäikäisemmiksi. Piirilevytekniikka toi mukanaan halvan massavalmistuksen ja ehkäpä juuri siksi transistorivahvistinta ei liiemmin korjailla sen viimein hiljennyttyä. Ei korjauskelvottomuuden takia, mutta hinnan. En oikein ymmärrä logiikkaa, jossa trankkupelin kondensaattori kuivuisi putkipelin vastaavaa nopeammin. Ehkä minulta puuttuu tietoa.
 
Monille vahvistimen valinta on muotiasia. Siitä täytyisi päästä eroon. Valinta pitäisi tehdä vain tarkoitettu soundi mielessä.
 
Enpä tiedä, rehellisesti sanoen, mulle ei ole vieläkään selvinnyt, mikä se 'putkisoundi' on. Mutta luulen, että se on tuo, minkä mainitsit. Mutta entäs silloin, jos puhtaalle kanavalle vedetään pedaaleilla? :D
 
Itse olen aina ollut kova pedaalifani, mutta niin sinä kävi, että oikealla vahvarilla ne spedut vaan jäivät pois, koska se soundi on paras ilman pedaaleja.
 
Oi oi sitä soundia, kun kunnon putkaria luukutetaan siinä säröytymisen kynnyksellä. Hyvät sinkkumikit stratossa ja putket hehkuen soundi on jo vähän säröytynyt, muttei kuitenkaan vielä säröllä. Tai vaikka jo vähän säröllä ja sitten pyöräyttää kitaran volasta pari pykälää pois.... Uiui, se on se, miksi putkivahvarit elää nyt ja tulevaisuudessa... :)
 
Juu, eikä se ole siinä mieleessä putkista kiinni, että kaikki putkarit eivät tähän pysty. En tiedä, pystyykö joku trankku? Ehkä, mutta itse en ole koskaan tällaista kuullut, mutta eipä ole kokemusta muutenkaan parhaista ja laadukkaimmista trankuista...
 
Voisin kysyä pari kysymystä maailmankaikkeudelta. Saa vastata kuka haluaa.
 
Jos sinulla on putkivahvistin ja haluat dynamiikkaa, miksi sinulla on myös kompressori (ja viisi säristintä, kasa modulaattorirasioita ja ketju kaikuja)?
 
Miten voit väittää toista tyyppiä kestävämmäksi, jos et suostu huoltamaan ja korjaamaan molempia?
 
Miksi vahvistimen rakenteesta(kin) pitää tehdä uskonto?
 
Mulla ei ole kompressoria tällä hetkellä käytössä, mutta minusta se on eri asia. Kompura on efekti, sillä haetaan tiettyä soundia, eikä kompura vie dynamiikkaa kokonaan. Ainakin hyvä kompura ja putkivahvistin säilyttävät dynamiikka tietyllä tasolla. Se, jos vahvarissa ei ole dynamiikkaa, ei mielestäni ole sama asia. Tosin en ole mikään kompuraspesialisti sen enempää kuin vahvarispecialistikaan. Eikä mulla ole käytössä oikeastaan yhtään säröäkään, kun ei ne fuzzit ota vaan toimiakseen meikäläisellä. Ja modulaatiotkin on jäänyt laatikkoon ja spedulauta tekemättä. Tosin wahia pitäisi käyttää enemmän, muttei sitäkään oikein jaksa viritellä kitaran ja vahvarin väliin.
 
Onhan tämä käsitelty täällä jo monta kertaa. Siitähän se on kiinni, onko laite tehty hyvin vai huonosti riippumatta siitä onko se putki vai trankku. Mutta trankut nyt tehdään halvalla kertakäyttömielellä, joten ovat saaneet sen maineen siitä. Mutta varsinaisestihan sillä ei ole mitään tekemistä niiden trankkujen kanssa. Jos putkari tehdään huonosti, niin se on ihan yhtä paska...
 
Putkivahvistinuskonto on kuin mikä tahansa muukin uskonto. Jotain, mille ei tosiaan ole sijaa nykymaailmassa...

BugBadWolf: Putkisoundilla tarkoitetaan varmaankin putken tapaa säröytyä mukavan harmoonisesti ja "luonnollisesti". En minä tuohon oikein muuta keksi. Juuri tuo on ollut se ongelmakohta, johon transistori ei luontevasti kyennyt markkinoille tullessaan. Tämäkään ei ole ollut varsinaisesti ongelma vuosikausiin, ellei peräti -kymmeniin. Jo vanha Flextone, jollaisia saa satasella, parilla käytettynä, osaa kiljaista jopa mikrofonisuudelle asti ajetun putken tavalla. Mutta tuo säröytyminen se on, josta suurin osa juttelee.
 
Sillä että ihan kaikki putkipelitkään eivät siihen kykene, ei liene merkitystä.
 
Tarvitaanko sitä ominaisuutta varsinaisesti missään? No ei. Tiedän putkipuristeja, jotka runttaavat putkivahvistimensa käytännössä transistoripeliksi ajamalla signaalin puolen hehtaarin kokoisen pedaalilaudan läpi. Kuitenkin soundi on kuulemma putkisoundi.
 
Ja vuoron perään väitellään kestävyydestä. Kumpikin puoli on itseasiassa oikeassa. Omalla tavallaan tietenkin. Putkipeli syö putkia koko ajan. Transistoripeli ei. Kuitenkin - ainakin toistaiseksi - vanhat PTP-putkikoneet ovat osoittautuneet pitkäikäisemmiksi. Piirilevytekniikka toi mukanaan halvan massavalmistuksen ja ehkäpä juuri siksi transistorivahvistinta ei liiemmin korjailla sen viimein hiljennyttyä. Ei korjauskelvottomuuden takia, mutta hinnan. En oikein ymmärrä logiikkaa, jossa trankkupelin kondensaattori kuivuisi putkipelin vastaavaa nopeammin. Ehkä minulta puuttuu tietoa.
 
Monille vahvistimen valinta on muotiasia. Siitä täytyisi päästä eroon. Valinta pitäisi tehdä vain tarkoitettu soundi mielessä.
 
Voisin kysyä pari kysymystä maailmankaikkeudelta. Saa vastata kuka haluaa.
 
Jos sinulla on putkivahvistin ja haluat dynamiikkaa, miksi sinulla on myös kompressori (ja viisi säristintä, kasa modulaattorirasioita ja ketju kaikuja)?
 
Miten voit väittää toista tyyppiä kestävämmäksi, jos et suostu huoltamaan ja korjaamaan molempia?
 
Miksi vahvistimen rakenteesta(kin) pitää tehdä uskonto?
 
Tähän viimeiseenminäkin haluaisin vastauksen :-). Joo se harmoninen särö on oikeastaan se mitä olen kuullut puhuttavan ja oikeastaan sehän on se mikä kuuluu siinä "putkikliinissä" soundissa eli särö on niin harmonista ja sievää että sitä ei edes säröksi ymmärrä, vaan se on sellaista lämpöä siinä kliinissä joka tulee paremmin asille kun vääntää volumea isommalle ja kas olemme sen jäljillä mitä tarkoitetaan vahvistimen avaamisella. Putkivahvistin alkaa soimaan paremin kun sitä vähän avaa.... tiedättehän.
 
Kun edellisessä viestissäni korskeasti väitin soittaneeni putkivahvistimilla joiden kliini ei ollut lämmin kuten putkivahvistimelta odotin ja jouduin siksi kyseenalaistamaan uskoni putkisoundiin, niin nyt huomaan että ehkä vahvistimet "aukeavat" erilaisilla vola-asetuksilla ja ehkä en niitä vahvistimia vaan avannut riittävän kovalle ja "putkisoundi" jäi siksi huomaamatta niissä vehkeissä. Tämän verran on otettava takaisin.
 
Tästähän tullaan siihen, että jos se putkisoundi on se lämmin kaunis säröksi tunnistautumaton lämpö, niin putkisoundi pitäisi olla helpoiten kuultavissa nimen omaan kliinillä puolella koska särösoundihan perustuu rumaan klippiin joka tulee sen putkisärön jälkeen. Varsinaisessa särösoundissa en itse ole huomannut katgorista eroa putken ja transistorin välillä ja monesti transistorilla tuotettu särö on kuulostanut korvaani paremmalta siltä osin kun olen niitä päässyt käytössäni vertaamaan. Jopa se veteen piirretty kohta jossa kliinisoundi hiippailee klippaavalle särölle, selviää transistorivahvistin varsin hyvin siitä.
 
Tästäpä päästäänkin sujuvasti siihen, että jos putkisoundi olisi se hehkuva kliini kuten olen joskus kuvitellut (vaan myöhemmin epäillyt) niin parhaaseen soundiinhan päästäisiin ajamalla transistorisäröä putkikliinin päälle. Olisikohan tässä syy niihin kahksankytluvun hybrideihin MusckMan, Peavey etc. joissa nimenomaan etuasten oli transistoreilla ja pääte putkilla.
 
Nyt on kysyttävä viisaammilta, voisiko se olla sitten se lämpö se putken juttu? ja senkö nämä Rolandit ovat nyt löytäneet? nimittäin se minun on pakko myöntää, että kokeilemissani transistorivahvistimissa ehkä Tech21 lukuunottamatta, nimenomaan kliini on ollut koleahko. Se on ollut kolkko myös joissakin putkivahvistimissa, mutta jos en ole vaan avannut niitä tarpeeksi..... en voi olla täysin varma.

hallu: ...
 
No, luulen, ettei kyse ole mistään luukuttamisesta, vaan siitä, että kaikki putkivahvistimet eivät ole mitään soundi-ihmeitä. Ei se, että siellä sisällä on putkia, tee vahvistimesta automaattisesti täydellisen soundin omaavaa laitetta.
 
Mutta tuosta säröstä. Enpä tiedä. En ole itse(kään) päätesärön nimeen vannova, vaan otan säröni ennemmin etuasteesta. Mutta omakohtainen kokemukseni, johon perustan oman mielipiteeni (tiedostaen, että se on vain mielipiteeni), on se, että vahvistin parhaimmillaan on parempi kuin pedaali parhaimmillaan. Kaikki putkivahvistimet eivät automaattisesti ole parempia kuin pedaalit, mutta jos vertaan parhaita omistamiani pedaaleja ja vahvareita, niin itse pidän enemmän pelkän vahvarin soundista. Toki pedaaleilla pääsee lähelle ja ero on sinänsä merkityksetön. Mutta kun ilman pedaaleja pääsee muutenkin helpommalla, niin hyvä näin...
 
Ja olen saamaa mieltä. Putkivahvistin on parhaimmillaan, kun sitä vähän luukuttaa eli vahvaria pääsee avaamaan...

Laulava Kylätohtori: En tiedä, pystyykö joku trankku? Ehkä, mutta itse en ole koskaan tällaista kuullut, mutta eipä ole kokemusta muutenkaan parhaista ja laadukkaimmista trakuista
 
Mm. Blues Cube pystyy. Ja mun mielestä jopa paremmin kuin esim. Deluxe Reverb, koska bottnepuoli pysyy paremmin kasassa.
 
Mutta trankut nyt tehdään halvalla kertakäyttömielellä, joten ovat saaneet sen maineen siitä. Mutta varsinaisestihan sillä ei ole mitään tekemistä niiden trankkujen kanssa. Jos putkari tehdään huonosti, niin se on ihan yhtä paska...
 
Ei, vaan ne tehdään käyttötarkoitusta varten. Jotkut paremmin, jotkut huonommin, jotkut todella hyvin. Kertakäyttöisyydellä ja halpuudella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä.
 
Blues Cube on poikkeuksellinen vahvistin, mutta vain siksi että se on oikeasti todella hyvä. Kliinit myös, todella kuulaat ja kirkkaat.

Hynkel: Mm. Blues Cube pystyy. Ja mun mielestä jopa paremmin kuin esim. Deluxe Reverb, koska bottnepuoli pysyy paremmin kasassa.
 
Tuo on kyllä mielenkiintoinen peli. Ja mitä jotain klippejä joskus siitä katselin, niin vaikutti niissäkin todella hyväsoundiselta peliltä.
 
Jos olisi tarvetta vahvarille, niin tuollainen ei olisi lainkaan poissuljettu vaihtoehto. Mutta onneksi ei ole tarvetta. :)

Otetaan Bossin digimallintava, laitetaan se vintagemaisen combon runkoon ja pistetään vanha ukko soittamaan telellä jotain countrya. Päälle vielä 900 dollarin hintalappu niin saadaan kaikki korkinhaistelijat varpailleen :)) Sama koskee toisessa ketjussa nähtyä Waza Craft vahvaria... vähän eri kohderyhmässä.

No en oikein tiedä mitä "lämpimällä" tarkoitat. Soundi ei ole ohut, tai saahan sen sellaiseksi säädettyä jos haluaa. Käy kokeilemassa.

hallu:...Tästäpä päästäänkin sujuvasti siihen, että jos putkisoundi olisi se hehkuva kliini...
 
Clean putkisoundi on niinkuin sellainen vanha villapusero, joka on lähemmin tarkasteltuna nukkaantunut hennolle karvalle ;D Säröytyy säröttä, niinkuin se villapuseron hieno, melkein näkymätön karvapinta pehmentää sitä. Pieni luomi Afroditen leuassa, inhimillistämässä täydellistä ;D
 
Itselleni on tärkeää löytää säröytymiskynnys joka laitteesta. Haluan että vahvistin menee cleanista rähinäksi ihan tuota pukinsorkan kätevyydellä toimivaa yläraajaani seurailemalla. Tämä on ollut joskus hankalaa transistoripeleillä, mutta mallintavien laitteiden yleistyttyä ongelma on poistunut. Nykyisin on jopa pedaaleita, jotka osaavat säröytyä ihan luontevasti.
 
Voisin toki ajatella että nimenomaan tällaisen soundin kanssa on helpompaa tehdä se tutulla tavalla. Siksi väittäisin että erilaisten vahvistimien toimintaperiaatteista toimii monelle parhaiten se, joka vastaa säädöiltään ensimmäisen kohdatun (ja opitun) laitteen toimintaa. Ihminen ei aina halua opetella uusia työtapoja (tämä on tuttu kaikista maailman asioista). Kun näin on, jäädään helposti itselle tutun asian kannattajiksi.
 
Samahan nähdään erilaisten vahvistintyyppien kanssa. Oli se toimintaperiaate mikä tahansa, jos ei TBM-säätö toimi samoissa asennoissa edellisen kanssa, paska peli.
 
On aika hassu ilmiö, että nimenomaan putken toiminnalliset virheet ovat juuri ne, jotka tekevät siitä niin halutun. Säröt ja kiljuminenhan ovat juurikin sellaisia. Joskus pyrkimys oli tietenkin mahdollisiman virheettömään soundiin ja nyt nämä virheet ovat ne joita jäljitellään.
 
Miksi muuten PA:ssa ei käytetä pelkästään putkia, jos se virhe nyt parantaa automaattisesti kaikkia soundeja? Onhan kilon PA-pääte toki putkilla toteutettuna kivitalon kokoinen, mutta kaipa sitä nyt sen verran voisi uhrautua. Vai onko meillä vähän hiomista logiikkapuolella?
 
Kitaravahvistimissa yksi tärkeä asia on feedback. Putkipelissä - tämä on tuntemuksiin perustuva villeistä villein veikkaus - siihen osallistuu myös putki. Tässä putkella on vielä hiukan etumatkaa. Vanhat transistoripelit tapasivat vain kirkua sietämättömästi "ikuisen" sustainin toimittamisen sijaan. Mutta olen törmännyt jo isoon kasaan mallintavia, joilta tuokin onnistuu ihan mukavasti.
 
En minä oikeasti tiedä, mikä yksittäinen asia erottaa laadukkaan putkipelin laadukkaasta transistorilaitteesta. Jos niitä vähän aikaa rassaa, kummatkin toimivat hyvin. Edelleenkin arvelen että nykymaailmassa laitteiden äänentoiston suurimmat erot löytyvät kaverista, joka tunkee töpselin seinään.

Noniin, onhan tämäkin vihdoin nähty; trankku-kiihkouskovainen. Otetaanpa nyt ihan selvennyksenä, tässä ei ole kukaan paskonut transistorivahvistimien päälle eikä täten haukkunut Blues Cubea saattikka mitään muutakaan Rolandin vahvistinta, allekirjoittanut itse soittaa pääasiassa transistorivahvarilla ja on vetämässä ostohousuja jalkaan taas yhden hankkimiseksi, kukaan ei siis ole haukkunut kivaa uutta leluasi josta niin kovin pidät ja ihan ymmärrettävästä syystä.
 
Ero trankulla kuitenkin putkeen on, se on selvä, ja se ero on juurikin paljon puhuttu dynaamisuus missä voit ilman mihinkään namiskaan koskematta säädellä vahvarin mölyä ja jälki on kaunista, tähän voidaan ynnätä vielä bullshit-lisänä myös putkien hehku kun paukutat sitä nupit kaakossa munat heiluen. Tekeekö nämä ominaisuudet putkivahvareista automaagisesti parempia kuin transistorit ja transistorit on vain halpaa kiinapaskaa? Ei tee, mieltymykset on vain juurtuneet vanhojen partojen ja puristien myötä myös eteenpäin ja en henkilökohtaisesti allekirjoita niitä. Vainko putkivahvari pystyy näihin asioihin? Ei pysty, Blues Cube on ensinmainittuun tosi vahva todiste ja onhan noita ledivalaistuja "putkihehehku" trankkujakin nähty. Mun mielestä kuitenkin juurikin mennään metsään siinä miten kaikenlaisia "tube-like sound" transistorivirityksiä pitää kaupitella ja myydä sen sijaan että nämä vehkeet vain pärjäisi omillaan mitä ne tekee vallan mainiosti, otetaan taas Jazz Chorus joka kuten mainittua pystyy ihan mihin tahansa jazzista metalliin, aivan loistava peli ja hakkaa halvimmat homogeeniset Blackstarit koska vain. Ja tottakai siitä tulee hintaa kun tehdään myös se "halvemman" teknologian peli paremmin, mä vaan ihmettelen kuitenkin kun on nyt taas kyseessä tämmönen "putkentuhoaja" trankku että miksen vaan ostaisi samaan hintaan hyvää käytettyä ja aukisoitettua putkea juuri siitä syystä kun Blues Cubea markkinoidaan noin, jos Roland markkinois tätä pönikkää vaan tyyliin "hei jengi, tehtiin tällänen siisti vahvari joka kuulostaa megahyvältä" niin eipä tarvitsisi miettiä tälläisiä. Retorisesti mitä siis saan Blues Cubessa 800:lla mitä en sais vaikka jostain AC30:sta tai hyvästä Mesasta? Paino on selvä myyntivaltti niinkuin trankuissa aina ollut, mutta entäs muut?

Sen vaan kuitenkin sanon, että kun kerran elämässä oot päässyt vetämään kunnon vuosikerta humbuckereilla varustetulla kitaralla justiinsa täydellisesti aukisoitetun Fender Twin Reverbin läpi ihan puhtaana ilman mitään veppaskonstipedaaleja tai höpölöpöEQ:ta semmoisia woman toneja että ikkunat kalisee ja naapurin kissa yhtyy laululla mukaan niin se vitutus pikkuhiljaa hiipii hipiään, että voi kun olisi tonni pari ylimäärästä niin ei tarvitsisi vain tyytyä halvan kiinapaskan tuottamaan sinnepäin-soundiin ala makkarin Mustang. Mutta nyt se pikkasen lievittyy kiitos Rolandin, 800 ja rapiat on helpommin nielastavissa joten miksi haikailisin semmosen perään enää, japsi tekee niin se on hyvä kuten kitaroissakin.

tuskiz: Noniin, onhan tämäkin vihdoin nähty; trankku-kiihkouskovainen
 
Ööhhh... luitko yhtään, siis yhtään, mitä kirjoitin? Muutenkin ihan täyttä skeidaa puhua jostain "uusista leluista" kun et minua tunne etkä tiedä _mitään_ siitä mitä teen tai musahommilla olen tehnyt. Sun kommenttis sen sijaan oli aivan selkeästi sitä, ettei 900 trankkua kantsi ostaa, kun sillä saa jo hyvän ja sisäänajetun käytetyn putkivahvistimen.
 
Ei v***u miksi minä tämänkin kirjoitin, kun olin jo itselleni luvannut, että pysyn tältä foorumilta poissa. Liian monta vuotta samaa v***n paskaa.

tuskiz: Noniin, onhan tämäkin vihdoin nähty; trankku-kiihkouskovainen.......
 
Missä? kuka? kerro heti lynkataan :-D
 
Ero trankulla kuitenkin putkeen on, se on selvä, ja se ero on juurikin paljon puhuttu dynaamisuus missä voit ilman mihinkään namiskaan koskematta säädellä vahvarin mölyä ja jälki on kaunista, ............
 
Tätä en ehkä ymmärrä tarkoittamallasi tavalla koska en näe asiaa ihan noin yksioikeisesti. Ensinnäkin dynaamisuuteen yltää jopa jotkut vanhat kasari ja ysäritrankut. Toisaalta dynaamisuus ei ole ensimmäinen mieleen tuleva laatusana kun kuuntelee jotakin mnethyväksyttyä higainkonetta rääkymässä putket punaisena Master of Puppetsia :-). Se ei silti tarkoita sitä, että esimerkiksi MasBoogie olisi huono putkivahvistin.
 
Särön dynaamisuus kai on legendaaristen Dumle vahvareiden erikoisalaa ja Kimmo Araluoman artikkelista ymmärsin, että kyse olisi niiden ainutlaatuisesta tavasta ketjuttaa peräkkäin useita vahvistusasteita ja vahvistaa signaalia jokaisessa niissä vähitellen. Sama efekti on saatu aikaiseksi pedaalimuodossa transistoreilla ilman yhtään putkea (en väitä, että Simble olisi Dumble, mutta väitän että dynaamisuuden olettaminen pelkästään putkien ominaisuudeksi on vähintäänkin hätiköityä).
 
tähän voidaan ynnätä vielä bullshit-lisänä myös putkien hehku...........
 
Tässä ollaan enemmänkin jonkin mahdollisesti todellisen jäljillä. Tämä asia on itseäni vaivannut ja olen kovasti koittanut päästä siitä jyvälle, mutta kuten jo aaikaisemmin totesin niin tämäkään ei ole mitenkään yksioikeinen juttu. Tämäkin tulee lähinnä esille kliinissä soundissa ja ehkä siinä säröytymisen rajalla tapahtuvan liikkeen tuntumassa (mihin kai BigBadWolf viittasi). Tämä kohta on mulla vähän tutkimuksen alla tuon mun uuden (kasari) trankkuvahvarin kanssa.
 
Se että sä olet löytänyt unelmiesi soundin ja laitteen, joka saa sut soundaamaan juuri siltä kuin haluat, on mielettömän arvokas juttu joten pidä siitä kiinni, mutta usko pois olen itsekin kulkenut tien putkiuskovaisesta agnostikoksi.

Eurgh. Jotta keskustelu ei ainakaan tyrehtyisi, nostan esiin toisenkin mielenkiintoisen trankku -uutuuden, jonka väitetään kuulostavan "ihan yhtä hyvältä" kuin putkivahvistimen. Ja tämä on vieläpä halvempi kuin tuo otsikon Japaninihme!
 
Kyseessä on tietenkin Award-Sessionin uusi tuleminen, ja sen lippulaivatuote, eli Session BluesBaby, jota saa kahdessakin koossa: BluesBaby 22 ja BluesBaby 45. Numerot viittaavaat tietenkin watteihin. Näiden takana on alkuperäisten Sessionette -vahvistinten suunnittelija Stewart Ward. Sessionit tehdään Briteissä tilauksesta ja arviot sekä juutuubi -pätkät ovat olleet todella lupaavia ;D.
 
Tsekatkaa vaikka itse. Award-Sessionin kotisivu: http://www.award-session.com/index.html
Guitar&Bass -lehden arvostelu BluesBaby 22 -styrkkarista ja Stewart Wardin haastattelu, jossa mies kertoo miksi BB22 kuulostaa niin hyvältä: http://www.award-session.com/pdfs/GB-BB22-001.pdf
 
Eipä mulla muuta, jatkakaa ;D.

Hynkel: Ei v***u miksi minä tämänkin kirjoitin, kun olin jo itselleni luvannut, että pysyn tältä foorumilta poissa. Liian monta vuotta samaa v***n paskaa.
 
Ei ole samaa, vaan pahemmaksi menee koko ajan. Mutta niin on Mnet vastustamaton, että ei sitä parhaallakaan selkärangalla pysty vastustamaan... :D
 
tuskiz: ...

Wtf? :D

Mulla on ollut jo vuosikymmeniä sellainen asenne, että Rolandin vehkeet ovat helvetin rumia, mutta soundeiltaan, käytettävyydeltään ja luotettavuudeltaan erinomaisia. Tosin tämä Blues Cubehan on ihan ookoo näköinenkin loota...mulla on odotukset aika korkealla myös soundien suhteen. Täytyy ehdottomasti suorittaa koeajo.

Åboensis: Eurgh. Jotta keskustelu ei ainakaan tyrehtyisi, nostan esiin toisenkin mielenkiintoisen trankku -uutuuden, jonka väitetään kuulostavan "ihan yhtä hyvältä" kuin putkivahvistimen. Ja tämä on vieläpä halvempi kuin tuo otsikon Japaninihme!
 
Kyseessä on tietenkin Award-Sessionin uusi tuleminen, ja sen lippulaivatuote, eli Session BluesBaby, jota saa kahdessakin koossa: BluesBaby 22 ja BluesBaby 45. Numerot viittaavaat tietenkin watteihin. Näiden takana on alkuperäisten Sessionette -vahvistinten suunnittelija Stewart Ward. Sessionit tehdään Briteissä tilauksesta ja arviot sekä juutuubi -pätkät ovat olleet todella lupaavia ;D.
 
Tsekatkaa vaikka itse. Award-Sessionin kotisivu: http://www.award-session.com/index.html
Guitar&Bass -lehden arvostelu BluesBaby 22 -styrkkarista ja Stewart Wardin haastattelu, jossa mies kertoo miksi BB22 kuulostaa niin hyvältä: http://www.award-session.com/pdfs/GB-BB22-001.pdf
 
Eipä mulla muuta, jatkakaa ;D.
 
Haha ihan äskettäin ostin tuollaisen vanhan kasari Sessionin :-) tämäpä sattumaa. Joo näiden vehkeiden puolesta voi huoletta liputtaa. Tuo uutuus Session Bluesbeibi on astetta makeampi rompe kuin tuo mun vanha Sessionette, joka ei mielestäni ole pöllömpi sekään.
 
Kirjoitin artikkelinkin siitä jota täten sain tilaisuuden mainostaa :-)

hallu: Haha ihan äskettäin ostin tuollaisen vanhan kasari Sessionin :-) tämäpä sattumaa. Joo näiden vehkeiden puolesta voi huoletta liputtaa. Tuo uutuus Session Bluesbeibi on astetta makeampi rompe kuin tuo mun vanha Sessionette, joka ei mielestäni ole pöllömpi sekään.
 
Kirjoitin artikkelinkin siitä jota täten sain tilaisuuden mainostaa :-)
 
Hyvä artikkeli muuten, kävin lukemassa ;D. Vielä kun tuollaisen Blueskuution tai -beibin saisi 15" -kaiuttimella niin voi olla että ostohousut sujahtaisivat hyvinkin nopeasti jalkaan. 12" alkaa piereskelemään alakielillä vähän turhan helposti ;D.
 
Ei niin, etten tykkäisi Riverastani, päinvastoin, mutta välillä rasittaa raahata sitä autoon ja takaisin välilevy pullistellen - trankussa kiinnostaisi ennen kaikkea keveys. Niin, ja tietenkin pitkän aikavälin säästö, kun putkia ei tarvitse uusia/ vaihtaa. Ja kyllähän tuollainen hyvin toteutettu laadukas trankku taitaa olla suhteellisen huoltovapaa ja kestäväkin, uskoisin.

Åboensis: Hyvä artikkeli muuten, kävin lukemassa ;D. Vielä kun tuollaisen Blueskuution tai -beibin saisi 15" -kaiuttimella niin voi olla että ostohousut sujahtaisivat hyvinkin nopeasti jalkaan. 12" alkaa piereskelemään alakielillä vähän turhan helposti ;D.
 
Ei niin, etten tykkäisi Riverastani, päinvastoin, mutta välillä rasittaa raahata sitä autoon ja takaisin välilevy pullistellen - trankussa kiinnostaisi ennen kaikkea keveys. Niin, ja tietenkin pitkän aikavälin säästö, kun putkia ei tarvitse uusia/ vaihtaa. Ja kyllähän tuollainen hyvin toteutettu laadukas trankku taitaa olla suhteellisen huoltovapaa ja kestäväkin, uskoisin.
 
Kiitos :-) kannatti mainostaa :-D.
Niinhän se on, että pakkamuuntajat pakkaa painamaan :-D on niitä joskus itsekin kanniskellut. Transistorivehkeet on varsinkin nykyisin mielestäni soundillisesti ihan kilpailukykyisiä periaatteessa, mutta valikoima on valitettavan pieni (nythän niitä on alkanut tulla kuin sieniä sateella kun Roland on aktivoitunut). Jos ihan roudauskeveyttä miettii eikä trankuista löydä sopivaa, niin Bluetonet (ainakin jotkut mallit) on myös toteutettu rengasmuuntajilla ja ovat pitkälti yhtä keveitä kuin trankkuvahvarit.
 
Huoltovapaus on varmaan transistorivahvistimen keskeinen etu, mutta huoltovapauden kylkiäisenä tulee se ettei niiden huoltaminen ole välttämättä ihan yhtä helppoa.... tai kaikki ei niitä huoltoja tee ja se asia kannattaa funtsata kun sellaista hankkii. Mutta joo olen kanssasi samaa mieltä, että asiallinen transistorivahvistin on varmasti huoltovapaa ja huoleton peli monessa mielessä ja kun sounditkin niissä on kohillaan, niin en ymmärrä miksi ne eivät voisi olla vaihtoehto siinä missä mikä tahansa muukin.