Kitarat: kitarakamat ›

Ekon Strepitoso löytyis, mutta mojo-syistä en pysty luopumaan :)
Alkaa mennä ohi aiheen!

Kefiiri: Ekon Strepitoso löytyis, mutta en myy :)
Alkaa mennä ohi aiheen!
 
Juu. Haukutaan välillä taas BOSSia ;D
 
Sain juuri toisen minäni kiinni tonttuilusta. Uusi bändiprojekti edellytti eräänlaisen kohtuuhintaisen setin värkkyytä. Nyt olen sitten toimittamassa vaakkua ja mietoa delayta GT-10:llä. Siihen viereen 7-nappinen vahvistimen polkusin. Onnettomat bädikaverit joutuvat vuokraamaan isomman luukun saadakseen minut mahtumaan sekaan. Meinaan siis hoitaa yksinkertaisen asian kalliisti ja vaikeasti.
 
Tässäpä onkin se aasinsilta takaisin Wazaan.
 
K: Onko se hyvä?
V: Emme tiedä. Myyntivideo ei kerro mitään (mutta antaa toki mielikuvia hurjasta menosta).
K: Onko se jotain uutta?
V: Ei varsinaisesti. Mallinnus ja modulaarisuus on jo keksitty.
K: Mikä siinä maksaa?
V: Emme tiedä. Kukaan ei kerro, mistä ja miten se on rakennettu.
K: Miksi ostaisin sen?
V: Toistaiseksi ei ole mitään sellaista tietoa, joka erottaisi tuon sadoista muista vahvistimista. Ehkä hienon logon takia?
 
Luulen että monikin käy sivupersooniensa kanssa tällaisen keskustelun ja jättää ostamatta. Minusta nimittäin näyttää pahasti siltä, että samalla rahalla saa huomattavasti enemmän ostelemalla muita laitteita.

BugBadWolf: Juu. Haukutaan välillä taas BOSSia ;D
 
......................
 
Lienet oikeassa, että tuon laitteen houkuttavuus on vähän nollissa kun se ei ole merkkinäkään mitenkään seksikäs :-). Ne tarttee jonkun amerikkalaisen kitarajumalan ylistämään sitä tai vaikka parikin, mutta en tiedä mahtaako tuon hintaisten laitteiden ostajakunta olla enää altis kitarajumalien hehkutuksille...... ehkä tuo on pikemminkin suunnattu niille kitarajumalille sinne marsuseinän taakse piilotettavaksi :-D.
 
Itse mietin, että Kemper on halvempi ja monipuolisempi........ , mutta onko se parempi? tuli mieleen, että jos tuo Bossi on tehty rakaa ammattimaista keikkakäyttöä kestäväksi nykyajan marshalliksi, niin se asiakaskunta saattaa löytyä juurikin työkseen kiertävistä soittajista ja heihin ei ehkä voi vedota samoilla keinoilla kuin meihin makkarikitaristeihin.
 
Toisaalta nuo mainokset olivat surkeita. Varsinkin oikeat ammattilaiset tarvitsevat kyllä ihan toisenlaista tietoa kuin tyhjiä ylisanoja ja hehkutuksia tai jonkun sukkahousuheebon kitaranvingutusta.
 
Jään seuraamaan kiinnostuneena tilannetta. Luulisin, että noin vuoden tai puolentoista päästä noita saa mnetin torilta hintaan 300 euroa :-D....... no Kemperietä ei saa, mutta se Bossin (tai Rolandin) edellinen yrityshän oli kallis kuin mikä, mutta sitten sitä on saanut ihan polkuhintaan kun ei se käynyt kaupaksi.

Tästä tuli mieleen se Ibanezin vahvistin, jossa on tube screamer sisäänasennettuna. Lienee niin, että yksikään pedaalifirma ei ole saanut tehtyä kunnon vahvistinta ja vastaavasti vahvistinfirmat tuntuu aina tekevän aivan luokattomia pedaaleita.

hallu: ... että noin vuoden tai puolentoista päästä noita saa mnetin torilta hintaan 300 euroa :-D...
 
Niin... Siitä, kuinka käytetty musiikkilaite säilyttää arvonsa, voisi kirjoittaa kirjan (eikä siihen vielä kolmen tuuman paksuisena sisältyisi vastaus, että miksi).
 
Esimerkkinä voisi käyttää Vettaa. Aikanaan se oli senhetkisen kehityksen kärkinimi. Hinta useita tuhansia. Nyt muutaman satasen arvoinen, eikä edes kelpaa kaikille. Hulluintahan tässä on se että Vetta olisi tänäänkin aivan loistava työkalu kenelle tahansa, mutta se meni muodista.
 
Kemperin kohdalla hintaromahdus tapahtuu samalla tavalla, kun seuraavan sukupolven laite tulee markkinoille (tai muotiin tulee joku muunlainen juttu, tyyliin pinkki iAmp Applen ehtymättömästä iVarastosta). Muistan ajan, jolloin epävakaat putkivahvistimet korvattiin transistoripeleillä. Hetken aikaa niitä sai satasilla. Ja nyt puhutaan markoista. Nyt niiden viat on unohdettu ja se 50-luvun kromattu versio sähkötuolista on taas tuhansien paukku. Uusi, parempi, kestävämpi ja turvallisempi putkivahvistin on tietysti halvempi. XD
 
Muodit tulevat ja menevät. Ne syntyvät ja kuolevat jonkinlaisen kollektiivisen hulluuden levitessä ihmiskunnassa. Kontrolloimattomasti ja vailla logiikkaa. Uudenkin laitteen keksijä vaikuttaa muotiin vain vähän. Toki hän voi tappaa edellisen muoti-ilmiön, mutta mutta...
 
Ei kukaan takaa sitä että hyvä idea menee kaupaksi. Ja kun ostoryntäys on ohi, suuren massan sisällä kiehuva kaaos kertoo tuotteen eliniän. Joku jää käyttöön ja parempi idea saattaa kadota. Tästä esimerkiksi vaikkapa videolaitteiden lyhyt kukoistuskausi.
 
Järkevää ja hyödyllistä? Minusta ei. Noilla soittokamojen muotivirtauksilla on onnettoman vähän tekemistä sen kanssa, onko muodissa oleva laite hyvä työkalu soittajalle.
 
Valitettavasti se on ainoa asia, joka minua soittokamppeessa kiinnostaa. Että toimiiko se perkeleen rakkine minulla vai ei. ;D

Krice:...ksikään pedaalifirma ei ole saanut tehtyä kunnon vahvistinta ja vastaavasti vahvistinfirmat tuntuu aina tekevän aivan luokattomia pedaaleita.
 
Mutta onko tässä kyse laitteiden huonoudesta, vai siitä että olemme tottuneet tietynmerkksiin laitteisiin? Ostaisitko Mercedes Benz leivänpaahtimen?
 
Varsinkin pedaalien kanssa hype-tasot ovat todella korkealla. Maailmassa lienee tuhatkunta tube screameria, mutta jonkun mielestä vain yksi niistö on se oikea. Epäilen että niitä luokattomia pedaaleita on todellisuudessa aika vähän. Sen sijaan muotivirtausten viemiä soittajia on miljoonittain ja heidän ansiostaan keksitään se 1001.kin tube screamer.

BugBadWolf: Niin... Siitä, kuinka käytetty musiikkilaite säilyttää arvonsa, voisi kirjoittaa kirjan (eikä siihen vielä kolmen tuuman paksuisena sisältyisi vastaus, että miksi).
 
Esimerkkinä voisi käyttää Vettaa. Aikanaan se oli senhetkisen kehityksen kärkinimi. Hinta useita tuhansia. Nyt muutaman satasen arvoinen, eikä edes kelpaa kaikille. Hulluintahan tässä on se että Vetta olisi tänäänkin aivan loistava työkalu kenelle tahansa, mutta se meni muodista.
 
Kemperin kohdalla hintaromahdus tapahtuu samalla tavalla, kun seuraavan sukupolven laite tulee markkinoille (tai muotiin tulee joku muunlainen juttu, tyyliin pinkki iAmp Applen ehtymättömästä iVarastosta). Muistan ajan, jolloin epävakaat putkivahvistimet korvattiin transistoripeleillä. Hetken aikaa niitä sai satasilla. Ja nyt puhutaan markoista. Nyt niiden viat on unohdettu ja se 50-luvun kromattu versio sähkötuolista on taas tuhansien paukku. Uusi, parempi, kestävämpi ja turvallisempi putkivahvistin on tietysti halvempi. XD
 
Muodit tulevat ja menevät. Ne syntyvät ja kuolevat jonkinlaisen kollektiivisen hulluuden levitessä ihmiskunnassa. Kontrolloimattomasti ja vailla logiikkaa. Uudenkin laitteen keksijä vaikuttaa muotiin vain vähän. Toki hän voi tappaa edellisen muoti-ilmiön, mutta mutta...
 
Ei kukaan takaa sitä että hyvä idea menee kaupaksi. Ja kun ostoryntäys on ohi, suuren massan sisällä kiehuva kaaos kertoo tuotteen eliniän. Joku jää käyttöön ja parempi idea saattaa kadota. Tästä esimerkiksi vaikkapa videolaitteiden lyhyt kukoistuskausi.
 
Järkevää ja hyödyllistä? Minusta ei. Noilla soittokamojen muotivirtauksilla on onnettoman vähän tekemistä sen kanssa, onko muodissa oleva laite hyvä työkalu soittajalle.
 
Valitettavasti se on ainoa asia, joka minua soittokamppeessa kiinnostaa. Että toimiiko se perkeleen rakkine minulla vai ei. ;D
 
Nyt minusta tuntuu, että sä alat olla asian ytimessä :-) pidä siitä kiinni. Puhut nykyaikaisesta kulutuskäyttäytymisestä, joka on rantautunut myös soitinlaite puolelle. Olen aina hiukan epäillyt että soittajat eivät lankeaisi tolkuttomaan kerskakulutukseen soittokamojen suhteen, koska he oikeasti soittavat niillä kitaroillaan ja vahvistimillaan. Sillion sitä tyydytystä ei tarvitse saada ostelemisesta, vaan huomio voi olla tekemisessä.
 
Tämä ajatus pitää sisällään sen, että kun huomio on soittamisessa niin silloin tavaroiden hankintapäätöstä ohjaa sen tavaran käyttötarve. Tarvitset jotakin johonkin hankkeeseen -> mietit voisiko sen lainata, jos ei voi niin mietit mistä sen saisi mahdollisimman halvalla. Uusi soittokampehan on aktiiviselle soittajalle oikeasti riesa joka ikävästi katkaisee päivittäisen soittorutiinin. (tämän huomasin kun ostin hiljattain vahvistimen bändiprojektia varten niin mun soittohommat meni viikoksi ihan ketuilleen).
 
olen kuitenkin huomannut että asiahan ei todellakaan ole näin..... ainakaan kaikkien kohdalla, vaan kyllä soitinpuolella näyttää olevan aktiivinen paljon rahaa soittokamppeisiin kylvävä alakultturi, joka hengittää kamarunkkauksesta ja taidanpa itsekin ajoittain kuulua tuohon kulttiin. Välillä pyristelen siitä irti ja yritän muistaa totuuden, mutta toki toisinaan jokin unelmien täyttymys olisi ihan pakkohankinta (onneksi ei nyt ihan vähään aikaan). Omalla kohdalla voin sanoa, että kitarakamojen osteleminen on ollut enimmäkseen sijaiskäyttäytymistä, jonka taustalta löytyy eksistenssikriisi seksuaalisine turhautumisineen ja siihen tuo hetken helpotusta Gibson tai parii :-D.
 
Kysymys joka minusta jokaisen soittajan pitäisi asettaa itselleen (ja kyselen tätä itseltäni alati), onko soitin/soittokama identiteetin jatke, vai työkalu. Jos se on työkalu sen tarkoitus löytyy siitä, mitä sillä voi tehdä. Jos se on identiteetin jatke, sen tarkoitus on kertoa minulle kuka minä olen. Minulle soitin on ollut vuosien varrella kumpaakin. Ikinä en ole tuntenut tarvetta brassailla kavereille niillä (nykyisin ei enää voikaan kun joka jätkällä on kallista butiikkikamaa), mutta identiteettikriisissä jonkin tietyn soittimen omistaminen on tuonut lohtua. Soittamisen tarpeet taas tyydytetään ihan muilla kamoilla :-) . Se on jännä juttu, että makuukammariin saatellaan ihan eri kitara kuin mikä otetaan keikalle mukaan kun mennään tositoimiin ja kamppeiden pitää olla luotettavia :-D.

hallu: ...Kysymys joka minusta jokaisen soittajan pitäisi asettaa itselleen (ja kyselen tätä itseltäni alati), onko soitin/soittokama identiteetin jatke...
 
Tiedähäntä ytimestä. Joskus tuntuu siltä että karkaa lapasesta nämä kaikki ostokset. Siihen nähden että minua ei koko kaupankäynti kaikkine hienouksineen kiinnosta palankaan vertaa, olen onnistunut keräämään uskomattoman määrän romua.
 
Tarve on kitara, vahvistin ja multipaavo. Niillä pärjää, kunhan jaksaa raahata paikasta toiseen. Ja sitten todellisuus on kasakaupalla kitaroita, vahvistimia, kaikenkarvaisia muita bändikammpeita ja joskus löytyy jotain pienempää romua, jonka on unohtanut ostaneensakin.
 
En siis usko että kaikki ostokseni ovat tulleet tarpeeseen, vaikka sillä yritänkin aina perustella ostokset itselleni. Joskus se taitaa mennä niin että luulen tarvitsevani jotakin. Mutta tuohan tietysti selviää minulle vasta tulevaisuudessa, tuliko se tarpeeseen. Sitten seuraavaksi luulen jotakin muuta. Tosin ainahan sitä on lähemmäksi päässyt hakemaansa. Vikaostokset ovat johtuneet lähinnä tietämättömyydestä, tai väärästä tavasta ajatella koko asiaa. Taaperoikäisenä ajattelin että ne idolien soittokamat toimivat tietenkin minullakin. Useampia pettymyksiä myöhemmin huomasin että en ole Jimi Hendrix. Ja ajattele, että ensialkuun en ymmärtänyt sitä edes peiliin katsomalla (näinköhän sitä ei kakarana pessyt naamaansa tarpeeksi usein? ;D ).
 
Mutta identiteetti onkin sitten monimutkaisempi juttu. Tottakai minäkuva muodostuu kaikesta omakseen kokemasta. Kitarakamat kuuluvat siihen samalla tavalla kuin vaatteet tai deodoranttivalinta. Oleellista tässä on se, kenelle niillä valinnoilla on tarkoitus viestittää ja mitä. Niitä viestejä kun voi lähettää erilaisilla totuuksilla maustettuna.
 
On vaikea mennä sanomaan, kenellä on oikeus minkäkin tasoiseen soittimeen. Miksipä ei kehnollakin kitaristilla voisi olla kymppitonnin Ruokangas, jos se soittajaa ilahduttaa? Kitaransoitossa ei ole moottoripyöräkortin tapaan tyvestä puuhun pakkoa. (raha toki suorituttaa tässä tapauksessa suurimmalle osalle ns luonnollisen kasvun reitin, jossa teini-iän viikkorahoilla hankittu ipanetsi aikuistuu työikäisen Ruokankaaksi)
 
Yksi vähän paremmissa rahoissa oleva puolituttu selitti minulle, että "en mä osaa soittaa paskankaan vertaa, mutta mä voisin kattella noita kitaroita aamusta iltaan ja ihastella niitten hienoutta". Mitäpä tuohon sanot? Oikeassa osoittessa olivat arvopelit minun mielestäni. Kapistuksia voi keräillä myös niiden ihailun takia.
 
Mutta maailma menee hiukan vinoon siinä tapauksessa, jos Ruokankaan (esimerkkimerkkiämme ei ole valittu sen paremmin valmistajan ylistämisen, kuin moittimisenkaan takia) avuttomasti soitteleva omistaja esiintyy maailmalla rikkaana ja kuuluisana pelimannina vastoin kaikkea todellista. Ja kyllä. On ihmisiä, joille kalliit kapineet ovat rekvisiittaa. Kulisseja, joilla yritetään esittää jotakin jota ei olla. On myönnettävä että itseäni tällaiset ihmiset jossain määrin...
 
...miten tuon nyt kauniisti sanoisi..?
 
Vituttavat? Kyllä. Siinä se oli se oikea sana.
 
Nuo minun merkkini..? Melkoinen rivi brändejä löytyy kyllä. Romua on roskalavallinen (ja puolet sellaiselle joutaisikin ;D). Suloisesti sekaisin harley bentonit ja kalliimmat kamppeet. Sen voin sanoa, että jos muutamat käyttämäni "isot" merkit olisivat HB:n hintaisia, en loikkaisi kalliimpiin. Joku mielikuva haluamastani äänestä siellä on aina takana, kun kapinetta on hankittu. Näin aikuisella iällä siis. Ne piltti-iän synnit tunnustinkin jo aiemmin. Jos ne saisi halvemmalla, olisin onnellinen.
 
Joskus olen saattanut saarnata ihmisille parempien soittokamojen hankkimisesta. Toivon, ettei kukaan ole käsittänyt sitä elvistelyksi, vaikka todennäköistä se tietysti on. Minusta on aina ollut omituista, että rock-elämään piisaa lahjakkaallakin soittajantaimella rahaa, mutta soittohommat hoidetaan lähes romuilla. Ja niinhän se monesti on, että kamojen laatu ei ole tuloista kiinni, vaan siitä kuinka paljon niitä kamoja haluaa. Osta se Ruokangas, tai joka viikonloppu kaljaa. Oma valinta.
 
Ja joo. On mukava tuntea kuuluvansa jonkin kitaramerkin käytäjiin noin ryhmänä. Ajatella siis, että jotkut oikeatkin soittajat ovat päätyneet samaan valintaan kuin minä. On siinä ehkä vähän sellaista itsensä ylentämistä. Tai ei. Tai ehkä vähän.
 
Kaikkiin muihin turhautumisiin nuo soittokamat ovat minulla auttaneet, paitsi seksuaalisiin. Siihen auttaa kyllä vähän samanlainen ote kuin kitaran kaulasta nappaisi, mutta siihen ne yhtäläisyydet oikeastaan loppuvatkin. Tiettyjä muita yhteyksiä kyllä on.
 
Soitan yleensä päin vLähetä kirjoitus

Jaa`a, eipä tuosta hehkutuksesta tosiaan pahemmin tolkkua saa. On annettu näköjään mainosmiehille vapaat kädet..voihan se olla hyväkin. Bossit on yleensä aina ihan perushyvää ja kohtalaisen laadukasta tavaraa.
 
hallu: Minulle digitaalisuus ei tuo minkäänlaista laatuongelmaa, mutta vaikeuksia aiheuttaa se kun passiivinen tekniikka muuttuu aktiiviseksi........ siis nimenomaan asenne puolella vaikeuksia. Näen asian niin, että soittajan pitää olla aktiivinen ja soittimen passiivinen. Soittimen (kitaran, vahvistimen, efektien....) pitää alistua soittajansa tahtoon orjallisesti. Se että siellä on joku prosessori joka "päättää" miltä sinne syöttämäni signaali kuulostaa, on vaikeampi hyväksyä kuin että siellä olisi vain jokin kytkentä joka vaan kuulostaa joltakin. Tämä siksi että sitä pasiivista kytkentää voi manipuloida, mutta aktiivinen prosessori tuottaa jotakin jotka se on ohjelmoitu tuottamaan, vaikka se tekisi sen kuinka hyvin, niin silti minun on päästävä tästä kriisistä yli :-D.
 
Nykykitaristille on iahn sama mihin kemperiin se piuhansa tökkää kun taas hänen isänsä halusi käyttää juuri sitä tiettyä mesaboogieta tms. Toisaalta siinä kun analoginen vahvistin tulostaa suoraan sen mitä soittaja sinne syöttää, niin digitaalinen vahvistin esittää tulkinnan. Soittaja muuttuu vähän kuin kapellimestariksi. Siinä missä analogista vahvistinta käsketään, niin digitaaliselle esitetään toive tai sitä pyydetään tekemään.
 
Pääsee helpommalla kun ei tee asioista turhaan liian vaikeita itselleen. :) Ainakin meikäläisen Kemper tulee oikein hyvin toimeen p2p koneiden kanssa, jokaiselle on omat käyttötarkoituksensa.
 
Entä mitenkäs nuo amp in the box pedaalit? Siis purkit joilla pyritään saamaan jonkun tietyn vahvistimen soundi aikaan pedaalin avulla. Eikös sekin ole eräällä tavalla mallinnosta jos jollain piirilevykötöstyksellä saadaan Fender muutettua Marshalliksi pelkällä napin painalluksella? On hauska seurata miten konservatiivista ja muutosvastaista porukkaa sähkökitaran soittajat ovat vaikka alun perinhän koko sähkökitara ja rock on ollut sitä rajojen rikkomista. :D Toisekseen, kyllä se hyvä mallinnos reagoi sinun soittamiseen ihan siinä missä sen esikuvakin. :) Ja jos ajatellaan luovuuden kannalta niin avaahan nykyinen mallinnus/digitekniikka ihan uusia ovia luoda ihan uudenlaisia soundeja. Itse olen viime aikoina tutkinut mitä kaikkea jännää Kemperillä saa aikaan kun niitä vahvistimen alkuperäisiä rajoja venyttää mahdollisimman pitkälle ja yhdistelee eri vahvistin ja kaappiprofiileja keskenään. Ainakin itse olen paljon tyytyväisempi kun yritän suhtautua asioihin ennakkoluulottomasti... ja näin musiikin luomisen kannalta on hauska kokeilla toisinaan uusia ja erilaisia tapoja lähestyä asioita.
 
Olen monesti miettinyt että moni sähkökitaran soittoa aikoinaan uusille urille vienyt ennakkoluuloton visionääri nauraisi varmaan makeasti partaansa jos näkisi miten me yritetään yhä valmistaa täsmälleen 1:1 replikoita niistä yli puoli vuosisataa sitten valmistetuista vahvistimista. Uskon vahvasti että paras on vielä näkemättä, niin mallintavien kuin putkivahvistimienkin saralla.

Gabe: Jaa`a, eipä tuosta hehkutuksesta tosiaan pahemmin tolkkua saa. On annettu näköjään mainosmiehille vapaat kädet..voihan se olla hyväkin. Bossit on yleensä aina ihan perushyvää ja kohtalaisen laadukasta tavaraa.
 

 
Pääsee helpommalla kun ei tee asioista turhaan liian vaikeita itselleen. :) Ainakin meikäläisen Kemper tulee oikein hyvin toimeen p2p koneiden kanssa, jokaiselle on omat käyttötarkoituksensa.
 
Entä mitenkäs nuo amp in the box pedaalit? Siis purkit joilla pyritään saamaan jonkun tietyn vahvistimen soundi aikaan pedaalin avulla. Eikös sekin ole eräällä tavalla mallinnosta jos jollain piirilevykötöstyksellä saadaan Fender muutettua Marshalliksi pelkällä napin painalluksella? On hauska seurata miten konservatiivista ja muutosvastaista porukkaa sähkökitaran soittajat ovat vaikka alun perinhän koko sähkökitara ja rock on ollut sitä rajojen rikkomista. :D Toisekseen, kyllä se hyvä mallinnos reagoi sinun soittamiseen ihan siinä missä sen esikuvakin. :) Ja jos ajatellaan luovuuden kannalta niin avaahan nykyinen mallinnus/digitekniikka ihan uusia ovia luoda ihan uudenlaisia soundeja. Itse olen viime aikoina tutkinut mitä kaikkea jännää Kemperillä saa aikaan kun niitä vahvistimen alkuperäisiä rajoja venyttää mahdollisimman pitkälle ja yhdistelee eri vahvistin ja kaappiprofiileja keskenään. Ainakin itse olen paljon tyytyväisempi kun yritän suhtautua asioihin ennakkoluulottomasti... ja näin musiikin luomisen kannalta on hauska kokeilla toisinaan uusia ja erilaisia tapoja lähestyä asioita.
 
Olen monesti miettinyt että moni sähkökitaran soittoa aikoinaan uusille urille vienyt ennakkoluuloton visionääri nauraisi varmaan makeasti partaansa jos näkisi miten me yritetään yhä valmistaa täsmälleen 1:1 replikoita niistä yli puoli vuosisataa sitten valmistetuista vahvistimista. Uskon vahvasti että paras on vielä näkemättä, niin mallintavien kuin putkivahvistimienkin saralla.
 
No joo, mä olen vähän tämmönen :-D mallintavien (tai oikeastaan en haluaisi enää puhua lainkaan mallintavasta, vaan digitaalisesta vahvistimesta) osalta ei varmasti olla vielä kaikkea nähty. mun mielestä se oli sulta loistava huomio, että Kemperillä voi tehdä oikeasti enemmän kuin millään putkivahvistimella. Niinhän se tietenkin on että ei niitä putkivahvistimia mallinneta, vaan niitä soundiodotuksia luodaan malleja sille miltä me kuvittelemme putkivahvistimen soundaavan. Kun me puhumme vaikkapa Marshallin soundista niin mehän emme oikeastaan puhu mistään muusta kuin Youngin veljesten, Hendrixin, Gary Mooren, etc. tyyppien luomasta soundikäsityksestä siitä miltä sähkökitara pitäisi kuulosta R&B skenessä.
 
Minä vähän luulen, että putkien aika alkaa olla kohta ohi ja EU:sa hehkulamput on jo kielletty joten ei liene kuin ajan kysymys milloin hehkuputket kielletään. Toki varmaan putkien tilalle voi tulla vaikkapa LED-putkia jotka ovat pitkäikäisempiä ja ympäristöystävällisempiä, mutta ehkä siinä kuitenkin vähän putkivahvarin idea kärsii.
 
Minä pohjimmiltani uskon, että uusi tapa tehdä asioita on kuitenkin parempi kuin pussillinen vanhoja, mutta ehkä juuri siksi nyt tekniikan murroksessa olisikin hyvä paneutua miettimään mikä on olennaista ja mikä on tärkeää..... siis luomisessa ja taiteessa.
 
Kitaristeja aina syytetään konservatiivisiksi menneisyyteen takertujiksi, mutta katsokaapa taidemusiikin tyyppejä. Nehän soittaa vielä puisilla akustisilla soittimilla, vaikka koko sinfoniabändin saisi mallinnettua yhdellä läppärillä :-D nykyaikainen kapellimestarihan voisi olla kuin DJ läppärinsä kanssa ja se olis voinut himassa kirjoittaa koko partituurin sekvensseriin ja konsertissa vaan panna se pyörimään :-D.

hallu:...mutta katsokaapa taidemusiikin tyyppejä. Nehän soittaa vielä puisilla akustisilla soittimilla...
 
Koska sinut tullaan ristiinnaulitsemaan aivan lähiminuutteina, toivotan kepeitä löylyjä muusikon paratiisissa. Klassinen musiikki ei ole pysynyt kivik...
 
...maailman arvostetuimpana taiteena siksi, että inkv...
 
...eliittitaiteen edustajat sallisivat rahvaan pilkata itseään.

Gabe: ...Eikös sekin ole eräällä tavalla mallinnosta jos jollain piirilevykötöstyksellä saadaan Fender muutettua Marshalliksi pelkällä napin painalluksella...
 
Mallintaminen terminä saattaa olla vähän väärinymmärretty/käännetty juttu. Alunperinhän sillä on tarkoitettu touhua nimeltä digital modeling, eli piirin mallintamista tietokoneella.
 
Mutta jos vedetään mutkat suoriksi, maailmassa on 4 vahvistinta ja niiden tuhannet mallinnukset. Niinhän se on, että Fender, VOX, Marshall ja Mesa ovat nykyisin laajentuneet käsittämään tiettyä vahvistintyyppiä. Kun ajattelee kaikkia tämän päivän monikanavaisia, suurin osa sisältää version jokaisesta.
 
Mallinnusta? Kopiointia? Evoluutiota? Mitä se on?
 
En tiedä. Voihan se olla vaikka kaikkea tuota. Mutta sen tiedän että voin tänään ostaa kymmeniä erimerkkisiä vahvistimia, joiden sisältä löytyvät nuo 4 tavalla tai toisella värkättyinä.
 
Joskus olisi mukava törmätä siihen oikeaan uutuuteen. Siihen viidenteen vahvistimeen ;D

hallu: No joo, mä olen vähän tämmönen :-D mallintavien (tai oikeastaan en haluaisi enää puhua lainkaan mallintavasta, vaan digitaalisesta vahvistimesta) osalta ei varmasti olla vielä kaikkea nähty. mun mielestä se oli sulta loistava huomio, että Kemperillä voi tehdä oikeasti enemmän kuin millään putkivahvistimella.
 
Minä vähän luulen, että putkien aika alkaa olla kohta ohi ja EU:sa hehkulamput on jo kielletty joten ei liene kuin ajan kysymys milloin hehkuputket kielletään. Toki varmaan putkien tilalle voi tulla vaikkapa LED-putkia jotka ovat pitkäikäisempiä ja ympäristöystävällisempiä, mutta ehkä siinä kuitenkin vähän putkivahvarin idea kärsii.
 
Minä pohjimmiltani uskon, että uusi tapa tehdä asioita on kuitenkin parempi kuin pussillinen vanhoja, mutta ehkä juuri siksi nyt tekniikan murroksessa olisikin hyvä paneutua miettimään mikä on olennaista ja mikä on tärkeää..... siis luomisessa ja taiteessa.
 
Kyllä minä itsekin olen aika tarkka signaaliketjustani ja tykkään ihan korkkiakin haistella ja viilata pieniä ja monesti merkityksettömiäkin yksityiskohtia ihan omaksi ilokseni. Mutta loppujen lopuksi sen on oltava tärkeämpää mitä tehdään kuin millä tehdään.. ja olisi hyvä opetella kaivamaan niitä omia soundeja vähän kamppeista kuin kamppeista.
 
Vaan eipä sillä, kyllä itsekin romantisoin noita kamppeitani. Ja vaikka otankin ilon irti nykytekniikasta on ne isot ja painavat putkilla kukkuvat p2p koneet silti todella tärkeitä. :) Enkä usko että putkia aletaan EUssa kieltämään, niiden käyttö on kuitenkin todella minimaalista vaikkapa noihin hehkulamppuihin verrattuna. Paljonhan niitä jo valmistetaan nytkin Kiinassa ja Venäjällä, eli vaikka EU laittaisi rajoituksia niin eiköhän niitä silti tule olemaan saatavilla. Ja Kemperin tapauksessahan oikea termi lienee profiloija.

Tehän ootte ihan yhtä hyviä kuin Boss, tarinaa riittää mutta mutta... Eiköhän ooteta lisätietoja tuosta Wazasta, toisianne voitte plussailla vaikka yksityisviesteillä :-) Tokihan on mukavaa, ihmiset rupattelee M.netissä kerrankin sovussa useamman sivun mitan verran.

hallu:...Minä vähän luulen, että putkien aika alkaa olla kohta ohi ja EU:sa hehkulamput on jo kielletty joten ei liene kuin ajan kysymys milloin hehkuputket kielletään. Toki varmaan putkien tilalle voi tulla vaikkapa LED-putkia jotka ovat pitkäikäisempiä ja ympäristöystävällisempiä.
 
Jos tarkoitat loisteputken korvaavaa led-putkea, niin se on jo tätä päivää.
Valaisimissa käytettävät loisteputket ja samaa tekniikkaa käyttävät "energian säästölamput" pitääkin kieltää, koska sisältävät elohopeaa, ja ne voidaan jo nykyisin korvata leditekniikalla.
Sen sijaan vahvistimissa käytettävät elektroniputket eivät sisällä myrkkyjä.

blues guitar: Jos tarkoitat loisteputken korvaavaa led-putkea, niin se on jo tätä päivää.
 
Ja kyllähän mm. AMT Electronics on jo tehnyt etu- ja muistaakseni myös pääteasteen putkia JFET:eillä.
 
https://m.thomann.de/fi/amt_warm_st … p;ref=mrl_a_3&search=1459151574
 
Wazan osittaiseen digitaalisuuteen viittaa speksissä mainittu REC OUT (usb Type B). Tällä voisi hoitaa softapäivityksetkin. Mielenkiintoista on toki tietää, että millaista signaalia tuolta USB:tä lähtee; onko raaka "linjasignaali" vai kaappiemuloitu perushöttö?

TTV: Ja kyllähän mm. AMT Electronics on jo tehnyt etu- ja muistaakseni myös pääteasteen putkia JFET:eillä.
 
https://m.thomann.de/fi/amt_warm_st … p;ref=mrl_a_3&search=1459151574
 
Fetron nimellä tuon tapaisia käytettiin puhelinkeskuksissa ainakin 70-luvulla: http://hrsasa.asn.au/docs/Fetron.pdf http://www.tubecollector.org/nonvalve/fetron.htm
 
MOSFET toimii hyvin joissain kohdissa vahvistimia, esimerkiksi "katodiseuraajina" (source follower) ja isolla jännitteellä toimivia mosfettejä on saatavilla helposti. Toisin kuin jfettejä.

TTV: Tehän ootte ihan yhtä hyviä kuin Boss, tarinaa riittää mutta mutta... Eiköhän ooteta lisätietoja tuosta Wazasta, toisianne voitte plussailla vaikka yksityisviesteillä :-) Tokihan on mukavaa, ihmiset rupattelee M.netissä kerrankin sovussa useamman sivun mitan verran.
 
Saat pusun.... eiku plussan :-D niin sattuvasti sanottu :-D

TTV: Tehän ootte ihan yhtä hyviä kuin Boss, tarinaa riittää mutta mutta...
 
Olemme kyllä tarinan riittävyyden kannalta BOSSia parempia. Se kun ei ole toimittanut uutuudestaan varsinaisesti mitään tietoa. Varmaa on vain hinta. Minusta varsin omalaatuinen tapa julkaista uusi laite.
 
Myönnä pois. Markkinointimenetelmällään BOSS on suorastaan tilannut tämän keskustelun. ;D
 
Plussailusta en osaa sanoa. Aion olla jatkossakin väärää mieltä kaikista asioista, vaikka plussaosasto siirtyisi näyttämään negatiivisia lukemia. Ei Galileokaan varsinaisesti inkvisitiolta plussia keräillyt harhaopillaan maan pyörimisestä, mutta olipahan kuitenkin oikeassa ;D