Media ja viihde ›

Batman v Superman: Dawn of Justice
 

 
Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA. Niitä on verrattain hankalaa vältellä, jos aion kertoa yksityiskohtaisesti, miksi tämä leffa on yksi huonoimmista, mille olen ikinä elokuvateatterissa altistunut.
 
Jo ensimmäinen traileri oli pullollaan varoittavia signaaleja, mutta en olisi missään vaiheessa uskonut, että myrkyllisen tematiikan ohella elokuva olisi pohjanoteeraus myös teknisiltä meriiteiltään. Elokuvan alkupuolisko on yksi epäpyhä sekasotku; kohtaukset tuntuvat seuraavan toisiaan aivan satunnaisessa järjestyksessä, sillä niiden välillä ei ole mitään loogista jatkumoa, ja aivan liian monesta taitteesta puuttuu selventävä avauskuva. Jos elokuvaan astuu tietämättä näistä hahmoista ja edellisen elokuvan tapahtumista mitään, katsoja tulee olemaan totaalisen hukassa.
 
Paikoin syntyy jopa sellainen vaikutelma, että kerronnan kannalta elintärkeää materiaalia olisi jätetty leikkausvaiheessa tylysti pois. Otetaan esimerkiksi trailerissakin nähty kohtaus, jossa Clark ja Bruce väittelevät Teräsmiehen ja Batmanin meriiteistä, ja yhtäkkiä Lex saapuu paikalle typerien maneeriensa kera esittelemään herrasmiehet toisilleen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kukaan näistä hahmoista on tekemisissä toistensa kanssa.
 
Miksi vaikutusvaltainen miljardööri tuntisi uransa vasta hiljattain aloittaneen reportterin nimeltä, ja miksi tätä kiinnostaa esitellä ko. reportteri toiselle vaikutusvaltaiselle miljardöörille? Lex tuntuu muutenkin tietävän hälyttävän paljon Clarkista, vaikka missään vaiheessa ko. paljastusta ei katsojalle näytetä.
 
Mikä ylipäätään on Lexin päämäärä? Metaihmisiä tämä isin pikku Bill Maher tuntuu jostain syystä vihaavan tarpeeksi järjestääkseen väkinäisiä false flag -iskuja Teriksen nimissä sekä pitääkseen turvakameramateriaalin muodossa olevien tulevien DCEU-leffojen teasereita tietokoneellaan. Mutta jos sillä on pahoja antipatioita puolijumalia kohtaan, miksi se kutsuu Darkseidin Maahan? Tämä pässi ei olisi edes hengissä, jos Doomsdayn kuoriutumiskohtauksessa Teris ei tulisi Doomsdayn nyrkin ja Lexin väliin, joten miten se luulee neuvottelevansa Darkseidin kanssa myöhemmin? "Some men just want to watch the world burn" tai jotain muuta yhtä älytöntä?
 
Jokerista puheenollen, Jesse Eisenberg yrittää selkeästi hakea Luthoriin jotain Heath Ledgerin kaltaista neuroottista anarkiaa, mutta näin sekavasti kirjoitettu hahmo ei anna tälle ollenkaan tukea. Olisi kokonaan eri asia, jos Lex olisi aina askeleen muita hahmoja edellä, mutta se taas vaatisi sen, että katsojakin ymmärtäisi, mikä on Lexin lopullisena tavoitteena. Sanokaa mitä sanotte Gene Hackmanin Luthorista, mutta sillä pölvästillä oli ainakin ihan oikea suunnitelma. Eisenbergin Luthor sen sijaan tyytyy vain käkättämään epämääräisesti jotain paholaisista kornien viulukirkaisujen säestämänä, minkä ainut synnyttämä reaktio katsojassa on polttava tarve heittää popcornit päin valkokangasta.
 
Naishahmojaan leffa käsittelee kertakaikkisen nöyryyttävästi. Wonder Woman on ollut keskeinen osa markkinointikampanjaa tähän mennessä, mutta loppujen lopuksi ainut syy mukanaololleen on pohjustaa tulevia elokuvia - tavalla, joka saa The Amazing Spider-Man 2:n näyttämään hienovaraiselta - ennen tappavan tylsää lopputaistelua, jossa roolinsa on lähinnä pinnallinen. Ainoa hetki, joka muistuttaa etäisesti hahmonkehitystä, on kun Doomsday iskee Wonder Womanin hetkeksi maihin, jolloin tämä hymyilee toimintasankarin tavoin ennen syöksymistä takaisin taisteluun. Ma Kent sen sijaan on pelkistetty pulassa olevan neidon rooliin, jotta Lex voisi kiristää brutaaleilla ja misogynistisilla valokuvilla Clarkia tappamaan Batman. Voi tätä riemua.
 
Lois Lane saa kaiken muun huomioiden ehkä kohteluista tylyimmän. Jos luulitte funktionsa Man of Steelissä olevan turha, ette ole nähneet vielä mitään. Tässä leffassa Lois kuluttaa yli puolet ruutuajastaan jahdatakseen jotain LexCorpin valmistamaa erikoisluotia, joka ei liity varsinaiseen konfliktiin millään tavalla, mutta johtaa lopulta Loisin kidnappaukseen, jotta Lex voisi houkutella Clarkin paikalle, koska Ma Kent ja kiristys ja voi elämän kevät... Lukiko kukaan tuottajista tätä onnettoman tökeröä käsistä?
 
Sitten on vielä eräs irtokohtaus, jossa Flash varoittaa Batmania aikaportaalin kautta, että Lois on avain johonkin tärkeään. Koko elokuvan aikana Bruce ja Lois vaihtavat ehkä kaksi repliikkiä, ja ainut toinen tilanne, jossa Lois tekee jotain edes näennäisesti tärkeää, on riskeeratessaan henkensä yrittäessään kalastaa Batmanin kryptoniittikeihästä jostain mistälie kaivosta. Ainoa vain, että Lois heitti sen sinne itse, eli sekin konflikti tapahtui vain, koska käsis vaati yhtä neidonpelastusta lisää.
 
Tämä elokuva kestää kaksi ja puoli tuntia, ja kuin ihmeen kaupalla se onnistuu tuntumaan yhtä aikaa ylipitkältä ja muodottomaksi silvotulta. Blu-raylle on jo uhattu tulevaksi kolmituntinen R-luokiteltu ohjaajan versio. Vaikka olen periaatteesta lapsilta kiellettyä Teräsmies-elokuvaa vastaan, en ihmettelisi, jos tuo ylimääräinen puolituntinen sisältäisi ison kasan olennaista sidekudosta, joka pitäisi tämän The Last Airbenderiäkin aukkoisemman juonen jotakuinkin kasassa. Oli miten oli, nimihahmoille suorittamaansa hirmutekoa se ei kuitenkaan voi koskaan korjata.
 
Man of Steelin versio Teräsmiehestä on sosiopaattinen murhaaja, mutta jos Zodin tappamisen oli tarkoitus opettaa Teris kunnioittamaan ihmiselämää, pyrkisin leikkimään mukana, jos BvS ei olisi tökerösti lakaissut kyseistä hahmokaarta maton alle. Tämä saatanan kuumakalle on jopa entistä aggressiivisempi, suuttuu herkästi, laukoo tappouhkauksia, murjoo eräänkin terroristin viiden betoniseinän läpi, ja on valmis uhraamaan ison kasan sivullisia pelastaakseen tyttöystävänsä. Elokuvan alkuvaiheilla on lukuisia ihmishenkiä vaatinut kansainvälinen konflikti Pohjois-Afrikassa, jossa Teräsmies on osatekijänä, ja jälkeenpäin Clark yksinkertaisesti kieltäytyy edes ajattelemasta sitä, saati puhumasta. Positiivisuuden, vastuun ja inhimillisyyden perikuva, hyvät naiset ja herrat, Henry Cavillin jäyhän ja etäisen suorituksen täydellisesti ilmentämänä.
 
Toisaalta mitäpä muutakaan voisi odottaa, jos oma äiti nakkelee kultaisia viisauksia: "Et ole tälle maailmalle velkaa mitään." Älkää kukaan kertoko Hämähäkkimiehelle tuota, tai siltä katkeaa verisuoni päästä.
 
Batman ei juuri sen helpommalla pääse. Tämä on heittämällä parhaan näköinen versio hahmosta, mitä näytelmäelokuvassa on tähän mennessä nähty, eikä Ben Affleck ole roolissa huono alkuunkaan, mutta ne asiat, mitä käsis vaatii sitä tekemään... Alkujakso on itse asiassa rakennettu tarpeeksi hyvin, että Batmanin vihamielisyys Teräsmiestä kohtaan käy järkeen, jopa silloin kun Bruce siteeraa Alfredille Bushin hallintoa omaa ksenofobiaansa perustellakseen. Mutta tottakai "realistinen" ja "synkkä" draama vaatii sen lisäksi kronologisesti epäloogisia unijaksoja/ilmestyksiä, joihin liittyy edellämainittu aikaportaalisotku sekä post-apokalyptinen skenaario, jossa paha Terämies on valloittanut maailman, jotta Batman viimeistään lähtisi sotajalalle. Tämä johtaakin Zack Snyderin näkemykseen eeppisestä nimikkotaistosta, joka on lyhyehkö nyrkkitappelu, joka päättyy siihen, että Batman kuulee juuri ennen kuoloniskun antamista myös Teräsmiehen äidin nimen olevan Martha. Jos se ei kuulostanut tarpeeksi hölmöltä, Bruce saa ennen isoa Rocky-treenimontaasiaan Teräsmiehen nimissä lähetetyn viestin, jossa lukee "you let your family die", joten miksi tämä olikaan Batmanille yllätys, että Teräsmies tietää kyseisen nimen?
 
Tällä versiolla Batmanista on myös suurempi body count kuin millään aikaisemmista. Olkoonkin, että osa pahiskuolemista johtuu niiden omasta hutiloinnista, mutta silti tämä Batman räjäyttellee ihmisiä surutta ampumalla autojen ja liekinheittimien bensatankkeja tuliaseilla - tiedättehän, niillä semmoisilla, joilla Brucen vanhemmat tapettiin Monarch Theaterin takana. Mutta kirsikkana kakun päällä on poltinrauta, jolla Batman tietoisesti merkkaa pikkurikolliset, että nämä "kohtaisivat oikeuden" vankilassa.
 
Tavallaan olen siis Clarkin puolella siinä, että Batman on vaarallinen rikollinen, mutta elokuva taasen tekee hyvin selväksi oman Teräsmiehen vastaisen kantansa. Perry White tylyttää Clarkia sanomalla muun muassa, että amerikkalaisten omatunto kuoli Martin Luther Kingin sekä Robert ja John F. Kennedyn mukana, ja että enää ei eletä vuotta 1938. Tuo jälkimmäinen on erityisen kivulias metatason kommentti, sillä Teräsmiehen ensiesiintyminen tapahtui juuri kyseisenä vuonna. Tällaisen viestin haluaa lähettää elokuva, johon kuuluu kohtaus, jossa pyörätuolipotilas räjäyttää itsensä kongressin kuulustelussa samalla kun tilaisuutta johtavan senaattorin pöydällä on purkillinen Lex Luthorin kusta.
 
Edellämainitussa kohtauksessa menettää muuten henkensä myös Luthorin assistentti Mercy Graves, ilman mitään syytä. Ja kun kerran päästiin klassisten hahmojen tappamisen makuun, aiemmin mainitussa Pohjois-Afrikan konfliktissa Lois Lanen mukana on myös valokuvaaja Jimmy Olsen, joka paljastuu CIA-agentiksi, ja saa välittömästi kuulan kalloonsa. Jätän tämän vain tähän.
 
Sille ei löydy sanoja, kuinka paljon vihaan tätä iljettävää rikosta kaikkea visuaalista mediaa kohtaan, audiolla ja ilman. DC/WB:n saavutukset viime vuosina eivät ole olleet hehkutuksen arvoisia muutenkaan, mutta tynnyrin pohja taisi viimein löytyä. Sinänsä kätevää, että tämän jälkeen mikä tahansa Batman- ja Teräsmies-elokuva on kuin raikas henkäys keväistä ulkoilmaa kolmen tunnin bussireissun jälkeen suihkua karsastavan alkoholistin vieressä; Man of Steel, Superman Returns, The Dark Knight Rises, jopa Batman & Robin tuntuu hyvältä idealta tämän moraalisesti kuvottavan katastrofin jälkeen. Tummasävyisessä DC-universumissa ei ole ajatuksen tasolla mitään vikaa, se on jopa toiminutkin animoidussa muodossa, mutta jos tämä versio jatkaa muuttumattomana, tämä fani äänesti lompakollaan juuri viimeisen kerran.
 

 
0/5