Runosarjaan: Sukuni naiset - naiset ovat sukuani
Syntymätön runo 25.3.2016
Valkoinen tai musta, keltaisesta puhumattakaan
kaikki me tulemme äitiemme kohduista
ja lohtua etsimme milloin mistäkin
taivas on sama
aurinko yhteinen
kuun kummajainen,
tai painajainen joskus yhteinen
vajavainen ihminen, sitäkin
veri vetää kohti merta,
järvi
verisukulainen,
vai tuntematon
tunnetta vieraallakin on,
kohtuuton on vain aika
tiimalasin hiekka on kumottava
ajaton avaruus
lento Sputnikin
jokainen on
runon arvoinen
kun kerran syntynyt on
ja runo syntymätönkin arvon saa
mieli kiertää avaruutta
kun tiimalasin kääntää ehkä syntyy
jälleen jotain uutta.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55
