| Aihe: Kaula poikki. | 1 |
|---|
 Mauppe
23.03.2016 09:51:54 (muokattu 23.03.2016 09:52:21) | |
|
Noniin elikkäs kävi paskamaisesti ja akustisesta LTD:stä meni kaula poikki sen kaatuessa. Mitäs tälläisten korjaus yleensä maksaa ja olisiko aivan mahdoton projekti, jos tuon itse koittaisi liimailla takaisin paikoilleen?
http://i.imgur.com/gfKtsz5.jpg
Tuossa vielä se kuva. |
 rrroope
23.03.2016 10:05:39 (muokattu 23.03.2016 10:10:36) | |
|
Mauppe: Noniin elikkäs kävi paskamaisesti ja akustisesta LTD:stä meni kaula poikki sen kaatuessa. Mitäs tälläisten korjaus yleensä maksaa ja olisiko aivan mahdoton projekti, jos tuon itse koittaisi liimailla takaisin paikoilleen?
http://i.imgur.com/gfKtsz5.jpg
Tuossa vielä se kuva.
ei tuo mahdoton oo korjata, mutta riippuu varmaan ihan siitä kuinka siistin lopputuloksen haluat. mites kotivakuutus? ainakin kaverilla meni kerran vakuutuksen piikkiin vastaava tapaus.
Edit. Minkäshintainen kitara on kyseessä? |
Mauppe
23.03.2016 10:17:15 (muokattu 23.03.2016 10:26:24) | |
|
rrroope: ei tuo mahdoton oo korjata, mutta riippuu varmaan ihan siitä kuinka siistin lopputuloksen haluat. mites kotivakuutus? ainakin kaverilla meni kerran vakuutuksen piikkiin vastaava tapaus.
Edit. Minkäshintainen kitara on kyseessä?
Maksoin kitarasta muistaakseni noin parisataa euroa kun sen uutena ostin liikeestä.
Itse ulkonäkö ei ole niin justiinsa, kunhan saisin soittokuntoiseksi vaan. |
|
villi veikkaus on, että soitinkorjaajalle vieminen verottaa kukkaroa about kitaran hinnan verran vähintään. kannattaa tsekata vakuutusasiat.
toi on sen verran yleinen ongelma että netistä löydät vaikka kuinka ohjeita asian fiksaamiseen kuvilla havannollistettuna. hankalinta on saada se puristettua sopivasti paikalleen liimauksen ajaksi.
isoin työ tollasissa on lopputuloksen siistiminen ja retusoiminen siten, että näyttäisi kuin kitara ei oo koskaan katkennutkaan. tähän löytyy ammattitaitoa soitinrakentajilta ja siitä sitä hintaakin tulee operaatiolle. mut toisaalta jos pitää vaan halpa kitara saada soittokuntoon niin voi miettiä että mikä on soittamisen kannalta oleellista ja mikä ei. |
|
Luulis että soitinkorjaaja ei paljoa ota pelkästä liimauksesta, jos sellaiseen karuun ratkaisuun suostuu. Olis kuitenkin liimat ja prässit kohillaan.
Istu ja pala! |
|
Kotivakuutuksessakin yleensä on 150€ omavastuu. Siinä ja siinä että kannattaako sekään. Itse ostaisin titebondin liimaa ja puristimen. Mallailee ekaksi sen hyvin paikoilleen ja kokeilee kuinka saa puristimen parhaiten kiinni. Sitten liimaa hyvin väliin ja puristuksiin. Katkos näyttää siistiltä joten siitä pitäisi saada aika helposti vanhan veroisen. Ja pyyhiin yli tursuavat liimat oitis pursitimen laiton jälkeen niin pääsee jälkien siistimisessäkin paljon helpommalla. Tämä lysti maksaa max 20€ |
|
Jos olet vähänkin tehnyt puutöitä ja käytettävissä on pari liimapuristinta niin liimaisin itse kun tuo on budjettiluokan kitara. Sovittele palaa paikalleen ja purista liimapuristimilla osat toisiinsa kiinni ilman liimaa. Laita puristimen ja kaulan väliin pienet palikat puusta tai vanerista. Niitä palikoita joutuneen vähän modaamaan siten etteivät ne ala liukumaan sivuttain kun puristimia kiristetään liimauksen jälkeen. Sellaisiksi että istuvat hyvin kaulaa vasten.
Kannattaa liimata pieni pala huopaa tai vastaavaa pehmikettä niiden palikoiden sille puolelle joka painaa kaulaa vasten pehmikkeeksi ettei tule kaulaan painumia. solukumi tai vastaava on siinä myös hyvä. Ja vielä kaulaa vasten ensimmäiseksi liimausvaiheessa pala ihan tavallista paperia. tai elitarvikekelmua. Idea on se että se estää ylimääräisen liiman tursuamisen niihin puristuskamppeisiin. Ilman suojakalvoa nekin liimautuvat siihen kaulaan kiinni. Ruskea pakkauspaperi on aika hyvä. Se imee liimaa mutta ei päästä sitä läpi. Se paperi on aika helppo irrottaa hiomalla liimasaumasta kaulan viimeistelyvaiheessa.
Tee se koepuristus kaikilla vermeillä ainakin pari kertaa ilman liimaa. Opettele tekemään se nopeasti ilman hätäilyä. Tue se kitara selälleen kaula muutaman kymmenenen senttiä ylöspäin sojottaen pöydälle jolloin liimausprosessi on helpompi tehdä. Kaulan alaosan alle vaikka vanha kassi johon on laitettu vaatteita tms. Se antaa hyvän pedin eikä ole liukas.
Liimattavien kappaleiden on istuttava kunnola toisiinsa. Koepuristus näyttää sen. Jos eivät istu, murtumakohdassa on alueita joissa puunsyy on noussut ylös murtuman sattuessa. Ne täytyy etsiä ja niistä kohdista on varovasti työstettävä puuta pois. Nyt puhutaan millistä ja millin osista. Hyvä liima täyttää em. kohdan jos satut työstämään vähän liikaa.
Jos nää rustaamani ohjeet tuntuu vaikeiltä, niin vie johonkin liimattavaksi. Näillä ohjeilla on Ibanezin Concorden vastaavalla tavalla murtunut kaula pysynyt kasassa jo kolmekymmentä vuotta vaikka joku oli sitä yrittänyt ensin liimata Aralditilla huonolla menestyksellä ja jouduin sen Aralditin rapsuttelemaan pois ja samalla lähti aika paljon tikkujakin. Ja siinä oli jonkin verran lyhyempi murtuma-alue.
Bluesia, bluesia ja vähän folkkia... |
|
Matias.: Jos olet vähänkin tehnyt puutöitä ja käytettävissä on pari liimapuristinta niin liimaisin itse kun tuo on budjettiluokan kitara. Sovittele palaa paikalleen ja purista liimapuristimilla osat toisiinsa kiinni ilman liimaa. Laita puristimen ja kaulan väliin pienet palikat puusta tai vanerista. Niitä palikoita joutuneen vähän modaamaan siten etteivät ne ala liukumaan sivuttain kun puristimia kiristetään liimauksen jälkeen. Sellaisiksi että istuvat hyvin kaulaa vasten.
Kannattaa liimata pieni pala huopaa tai vastaavaa pehmikettä niiden palikoiden sille puolelle joka painaa kaulaa vasten pehmikkeeksi ettei tule kaulaan painumia. solukumi tai vastaava on siinä myös hyvä. Ja vielä kaulaa vasten ensimmäiseksi liimausvaiheessa pala ihan tavallista paperia. tai elitarvikekelmua. Idea on se että se estää ylimääräisen liiman tursuamisen niihin puristuskamppeisiin. Ilman suojakalvoa nekin liimautuvat siihen kaulaan kiinni. Ruskea pakkauspaperi on aika hyvä. Se imee liimaa mutta ei päästä sitä läpi. Se paperi on aika helppo irrottaa hiomalla liimasaumasta kaulan viimeistelyvaiheessa.
Tee se koepuristus kaikilla vermeillä ainakin pari kertaa ilman liimaa. Opettele tekemään se nopeasti ilman hätäilyä. Tue se kitara selälleen kaula muutaman kymmenenen senttiä ylöspäin sojottaen pöydälle jolloin liimausprosessi on helpompi tehdä. Kaulan alaosan alle vaikka vanha kassi johon on laitettu vaatteita tms. Se antaa hyvän pedin eikä ole liukas.
Liimattavien kappaleiden on istuttava kunnola toisiinsa. Koepuristus näyttää sen. Jos eivät istu, murtumakohdassa on alueita joissa puunsyy on noussut ylös murtuman sattuessa. Ne täytyy etsiä ja niistä kohdista on varovasti työstettävä puuta pois. Nyt puhutaan millistä ja millin osista. Hyvä liima täyttää em. kohdan jos satut työstämään vähän liikaa.
Jos nää rustaamani ohjeet tuntuu vaikeiltä, niin vie johonkin liimattavaksi. Näillä ohjeilla on Ibanezin Concorden vastaavalla tavalla murtunut kaula pysynyt kasassa jo kolmekymmentä vuotta vaikka joku oli sitä yrittänyt ensin liimata Aralditilla huonolla menestyksellä ja jouduin sen Aralditin rapsuttelemaan pois ja samalla lähti aika paljon tikkujakin. Ja siinä oli jonkin verran lyhyempi murtuma-alue.
Tästä rutkasti kiitoksia. Taidan huomenna hakea yleispuristimia ja liimaa ja alan parsimaan kuntoon. Katsotaan miten tässä käy. |
|
Liima tekee pinnat liukkaaksi ja yleensä käy niin, että aivan puristuksen loppuvaiheessa kappaleet luiskahtavat sivuun. Tätä voi yrittää ehkäistä ettei laita sitä liimaa aivan hirveästi, eli kappaleet jäisivät tavallaan heti toisiinsa. Tai sitten olen joskus ampunut niitin toiseen pintaan ja katkaissut jalat niin että jää aivan alle millin piikki pintaan. Siinä niittausvaiheessa kannattaa laittaa vaikka ruuvari alle ettei se niitti uppoa aivan myöte. Tai sitten rakennat liimausjigin. Taikka vain otat sen huomioon että saattaa liukua ja tarkkailet sitä. Kun luiskahtaa, löysää puristinta, kohdista ja purista uudestaan.
.Mika |
|
msalmela: Liima tekee pinnat liukkaaksi ja yleensä käy niin, että aivan puristuksen loppuvaiheessa kappaleet luiskahtavat sivuun.... Tai sitten olen joskus ampunut niitin toiseen pintaan ja katkaissut jalat niin että jää aivan alle millin piikki pintaan. Siinä niittausvaiheessa kannattaa laittaa vaikka ruuvari alle ettei se niitti uppoa aivan myöte.
Hyvä vinkki tuo niittijuttu. Olen kironnut monessa liimaushommassa kun osat luistelee puristaessa, eikä sitä jigiäkään viitsi joka hommaan ruveta rakentelemaan. Täytyykin kokeilla ensi kerralla. |
 tommiot
23.03.2016 16:31:12 (muokattu 23.03.2016 16:31:32) | |
|
msalmela: Tätä voi yrittää ehkäistä ettei laita sitä liimaa aivan hirveästi, eli kappaleet jäisivät tavallaan heti toisiinsa. Tai sitten olen joskus ampunut niitin toiseen pintaan ja katkaissut jalat niin että jää aivan alle millin piikki pintaan.
Mä oon joskus tehnyt myös niin että oon koepuristanu palat yhteen ja laittanu ruuvin takapuolelta. Ei kuitenkaan niin että se tulee edestä läpi ;) Sen reiän voi sit jättää tai täyttää. |
|
msalmela: Liima tekee pinnat liukkaaksi ja yleensä käy niin, että aivan puristuksen loppuvaiheessa kappaleet luiskahtavat sivuun. Tätä voi yrittää ehkäistä ettei laita sitä liimaa aivan hirveästi, eli kappaleet jäisivät tavallaan heti toisiinsa. Tai sitten olen joskus ampunut niitin toiseen pintaan ja katkaissut jalat niin että jää aivan alle millin piikki pintaan. Siinä niittausvaiheessa kannattaa laittaa vaikka ruuvari alle ettei se niitti uppoa aivan myöte. Tai sitten rakennat liimausjigin. Taikka vain otat sen huomioon että saattaa liukua ja tarkkailet sitä. Kun luiskahtaa, löysää puristinta, kohdista ja purista uudestaan.
.Mika
Jeps. Toistaiseksi sovitellut palat yhteen ilman liimaa ja istuu kyllä paikalleen hyvin eikä ilman liimaa ainakaan liiku kumpaankaan sivuun vaikka vähän "työntäisi"
Tosiaan ja murtumakohta on sillätavalla, että suoralle pinnalle saa puristimet |
|
msalmela: Liima tekee pinnat liukkaaksi ja yleensä käy niin, että aivan puristuksen loppuvaiheessa kappaleet luiskahtavat sivuun. Tätä voi yrittää ehkäistä ettei laita sitä liimaa aivan hirveästi, eli kappaleet jäisivät tavallaan heti toisiinsa. Tai sitten olen joskus ampunut niitin toiseen pintaan ja katkaissut jalat niin että jää aivan alle millin piikki pintaan.
Tää on ihan hyvä kikka. Ite olen joskus käyttänyt ohuita nauloja, joista sitten vastaavalla tavalla katkaistaan kanta pois. Ei luistele osat liimatessa.
Those who can't do, teach; those who can't teach, teach gym. |
|
Sinne voi myös ihan sisälle jättää niitin kannat törröttämään. Piiloonhan ne jää...
Basisti, ei siitä mihinkä pääse... |
|
Kitara liimattu tänään. Kielet laitan varmaan joskus ensiviikolla.
Tuossa mietiskelin, että ihan näin oppimis ja harraste mielessä voisin yrittää tuota halkeillutta lakka/maalipintaa tuosta lavan kohdalta siistiä. Millä tuota kannattaa lähteä korjaamaan? Epoksista lueskellut paljon, saakos sitä ihan perus rautakaupasta vai pitääkö tilata jostain? |
|
Mauppe: Kitara liimattu tänään. Kielet laitan varmaan joskus ensiviikolla.
Tuossa mietiskelin, että ihan näin oppimis ja harraste mielessä voisin yrittää tuota halkeillutta lakka/maalipintaa tuosta lavan kohdalta siistiä. Millä tuota kannattaa lähteä korjaamaan? Epoksista lueskellut paljon, saakos sitä ihan perus rautakaupasta vai pitääkö tilata jostain?
Jos se sauman kohta ei ihan hirveillä kraatereilla ole, musta väriaine ja pikaliima voisi olla toimiva ratkaisu. Tästä videota aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=rTVScFJoe24
Those who can't do, teach; those who can't teach, teach gym. |
|
msalmela: Liima tekee pinnat liukkaaksi ja yleensä käy niin, että aivan puristuksen loppuvaiheessa kappaleet luiskahtavat sivuun. Tätä voi yrittää ehkäistä ettei laita sitä liimaa aivan hirveästi, eli kappaleet jäisivät tavallaan heti toisiinsa. Tai sitten olen joskus ampunut niitin toiseen pintaan ja katkaissut jalat niin että jää aivan alle millin piikki pintaan. Siinä niittausvaiheessa kannattaa laittaa vaikka ruuvari alle ettei se niitti uppoa aivan myöte. Tai sitten rakennat liimausjigin. Taikka vain otat sen huomioon että saattaa liukua ja tarkkailet sitä. Kun luiskahtaa, löysää puristinta, kohdista ja purista uudestaan.
.Mika
Titebondin kanssa se kyllä tuntuu luistelevan enemmän heti alkuvaihessa ku lopussa. Sitäkin voi ehkäistä sillain et antaa olla hetken aikaa liimapinnat yhdessä ilman puristusta, ja liiman jämähtää hitusen ja sit vasta puristaa.
Yks toveri myös kerto sellasen kikan että liiman päälle voi ripotella suolaa. Se toimii puristusvaiheessa käytännössä hiekanjyvien tavoin ja pitää kalikat paikallaan, ja liukenee itekseen liiman joukkoon. Kuulemma. Pitäis joku kerta ihan vallan kokeilla. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
