Rock, pop, alternative ›

sormunen: Nuorilla ei tunnu olevan ikäisiään, itsenäisiä ja omaa juttuaan tekeviä idoleita.
 
Tää nyt on jo mainittu montakin kertaa, mutta ne nykypäivän Cobainit löytyy musiikin ulkopuolelta, lähinnä tuolta Piilaakso-maailmasta. Oikeastaan koko Piilaakso-kulttuuri on korvannut rokin, ja EDM jne. on vain oksa siitä.
 
Aaron Swartzia hain siis tässä.

Sukupolvien väliset erot ovat kyllä kaventuneet. Ja se johtuu kyllä ihan ikäjakaumastakin; ei ole suuria, nuoria ikäluokkia. Ja sanoisin että nykyään koko nuoruuden käsite on muuttunut, eikä jokin tietty ikä enää tarkoita sitä että pitäisi vetää puku päälle, hankkia omistusasunto, lapsia ja farmariauto. Nykyään on vapaampaa. Elämä ei lopukaan kolmekymppisenä.
 
Rockin kapina on siksikin ongelmallinen nykyään; se sopi niin hyvin 60- ja 70-luvuille, milloin sukupolvien välinen vastakkainasettelu oli todellisuutta ja kahden sukupolven arvomaailmat erosivat usein toisistaan radikaalisti. Ja tuo historiallinen tilanne ei enää palaa. Sellaista kapinaa joka silloin nähtiin, ei tulla enää näkemään uudestaan.
 
Mutta eroja sukupolvien välillä on, etenkin kun aletaan katsoa esimerkiksi suurten ikäluokkien ja nykyisten nuorten/nuorten aikuisten eroja. Kyllä siinä on vielä aika suuria ristiriitoja, vaikkei mistään 60-luvun tilanteesta olekaan kyse.
 
Ja ehkä nykyiset idolit tulevat musiikin ulkopuolelta. Etenkin kun yhä harvemmin muusikot ovat niitä jotka lyövät rahoiksi. Upporikkaat rock-tähdet taitavat olla katoava luonnonvara. Mikä on nyt vaan hyvä asia.

http://i.imgur.com/mGFoxc6.jpg
 
Kyllähän noissa EDM-hippaloissa väkeä tuntuu käyvän. Ravet mää vielä jotenkin ymmärrän, mutta mennä keikalle kuuntelemaan samaa huttua isolla rahalla vie tajuntani pimeään.
 
Tän mä vielä jotenkin ymmärrän. https://www.youtube.com/watch?v=tzTUeZEKb24

Epämuusikko:
 
Kyllähän noissa EDM-hippaloissa väkeä tuntuu käyvän. Ravet mää vielä jotenkin ymmärrän, mutta mennä keikalle kuuntelemaan samaa huttua isolla rahalla vie tajuntani pimeään.
 
No onko siinä hirveesti eroa onko se "keikka" vai "ravet" ? Keikalla on ehkä joku nimekkäämpi DJ, jota joku haluaa ehkä myös katsella ja kuvata, mutta pääasia on silti vaan tanssia

Vaikka musiikki kehittyy, niin ei minusta kyllä joku David Guetta ja hänen tyyliset musantekijät ei kyllä juurikaan rock termin alle kuulu.
Ehkä se nykypolvi sitten kuuntelee tuollaista, mutta se on jo toinen asia.
 
Tuossa joku oli myös Kiss bändistä sitä mieltä, että nehän on 70 vuotiaita ukkoja. Tästä olen samaa mieltä ja en ole kyllä heidänkään tekemisiä ihan perinteisen rock musiikin puolella laskenut koskaan, mutta onko tuolla sitten niin välilä. Minusta koko bändi on aika Spinal Tap meiningiä muutenkin, mutta tämä on toki vain oma mielipide.
Näyttäisi Madonnakin olevan syntynyt 1958, ettei hänkään ihan teini enää ollut kun hän 80-luvulla aloitti uransa.
Taitaa olla niin, että sellaisen ns. nuorisomusan tekijät ovat aina olleet hieman vanhempia kuin se kohdetyhmä.
Tuo on oikeastaan jotenkin huvittava tilanne, koska jos itse ajattelisin soittavani bändissä jossa on 40-50 vuotiaita soittajia ja suurin osa kuuntelijoista olisi jotain yläasteikäisiä, niin jotenkin saattaisi tulla mieleen ettei ihan kaikessa ole kyllä onnistuttu :)
Ainakin itse soittaisin mielelläni noin suurinpiirtein saman ikäiselle kuin itsekkin olen. Näin voisi keikoilla jopa törmätä enemmän ihmisiin, joiden kanssa saattaisi olla jotain yhteisiä asioita ja puhuttavaa.
Nyt on kuitenkin nuo keikkahommat jääneet ja ei ne minulla ole koskaan niin isolla olleet muutenkaan, että missään jäähalleissa olisi soitettu. Ei ole monia nimmareita tarvinut kirjoittaa :)
 
Se miksi nykyään ei tule parikymppisiltä jotain uutta musiikkia joka kiinnostaisi heidän itsensä ikäisiä on kyllä aika erikoista. Onko ne mielenkiinnon kohteet jossain muussa kuin musiikissa vai onko tuon ikäiset juuri näitä Idols ja Talent kykyjä, niin en tiedä. Veikkaan molempia.

mpekkanen: Se miksi nykyään ei tule parikymppisiltä jotain uutta musiikkia joka kiinnostaisi heidän itsensä ikäisiä on kyllä aika erikoista. Onko ne mielenkiinnon kohteet jossain muussa kuin musiikissa vai onko tuon ikäiset juuri näitä Idols ja Talent kykyjä, niin en tiedä. Veikkaan molempia.
 
Idolsit ja Talentit on kyllä tehneet tuhojaan nuorten keskuudessa. Ne ovat antaneet ymmärtää laajalle yleisölle (ehkä isolle osalle kokonaista sukupolvea) aivan väärän kuvan siitä mitä musiikin tekeminen ja artistin elämä oikeasti on.
 
Idolsit ym. antavat ymmärtää että menestys riippuu jostain yhdestä esiintymisestä ja että muut päättävät mitä itse saa tehdä. Ja että varsinaista työtä ei täydy tehdä kun muut säveltävät kappaleet ja taustalla soittaa kovien sessiomuusikoiden bändi. Keikkojakaan ei täydy itse yrittää saada, levy-yhtiöiden tyypit hommaavat uudelle teini-idolille kaiken, hetken ajaksi.
 
Varmaan aika moni nuori on masentunut Idols-kisoista; onhan se turhauttavaa nähdä että miten jokainen kyvykäs laulaja survotaan levy-yhtiöiden määrittämiin malleihin ja seurauksena on joukko tusinatähtiä, jotka tekeävät pari levyä ja katoavat sitten. Ei oikein herätä intoa lähteä itse muusikon uralle.
 
Mutta on kyllä totta nuorten mielenkiinnon kohteet ovat aika monessa muussakin asiassa kuin musiikissa. Ehkä se oli aiemmin toisin; musiikki oli monelle ikäänkuin ainoa vaihtoehto, jos ei halunnut mennä päiväduuniin tehtaaseen tai hankkia korkeakoulutusta. Juice Leskinen taisi joskus sanoa että rupesi taiteilijaksi olosuhteiden pakosta. Tiedä mitä nuori Leskinen olisi tehnyt 2010-luvulla.
 
Nykyään on paljon enemmän mahdollisuuksia ja muusikkouden hohto on aika lailla kadonnut. Ei ole enää sitä samanlaista rocktähti-meininkiä kuin aiempina vuosikymmeninä. Ja kyllähän se rock-musan seksikkyys vähenee, kun omat vanhemmat kuuntelevat sitä.

JamieR: Idolsit ja Talentit on kyllä tehneet tuhojaan nuorten keskuudessa. Ne ovat antaneet ymmärtää laajalle yleisölle (ehkä isolle osalle kokonaista sukupolvea) aivan väärän kuvan siitä mitä musiikin tekeminen ja artistin elämä oikeasti on.
 
Idolsit ym. antavat ymmärtää että menestys riippuu jostain yhdestä esiintymisestä ja että muut päättävät mitä itse saa tehdä. Ja että varsinaista työtä ei täydy tehdä kun muut säveltävät kappaleet ja taustalla soittaa kovien sessiomuusikoiden bändi. Keikkojakaan ei täydy itse yrittää saada, levy-yhtiöiden tyypit hommaavat uudelle teini-idolille kaiken, hetken ajaksi. .
 
Kyllähän nää idolsit sun muut formaatit on ns lopullinen kusetus: tehdään viihdettä siitä miten keinotekoisesti uusia tähtösiä generoidaan. Nerokasta. Ja kansa hurraa.

Jag: Eiks toi oo aika selkiö, mikä genre on vienyt rockin paikan? Elektronisessa musassa nähdään kokoajan uusia juttuja. Elektroninen musa myös mahdollistaa ehkä pienemmän riippumattomuuden, kun sitä musaa voidaan tehdä verrattain pienellä budjetilla itsekseen. "Säveltäjä" on useimiten myös biisin tuottaja. Levy-yhtiöiden rahallinen panostus ja tätä kautta laaduntarkkailun/kontrolloinnin/tuottamisen tarve on mahodllista sivuuttaa.
 
Jim Morrison muuten ennusti elektronisen tanssimusiikin nousun jo vuonna 1969:
 
"I can see a lone artist with a lot of tapes and electrical ... like an extension of the Moog synthesizer a keyboard with the complexity and richness of a whole orchestra, y'know? There's somebody out there, working in a basement, just inventing a whole new musical form.
 
We'll hear about it in a couple years. Whoever it is, though, I'd like him to be really popular, to play at large concerts, not just be on records at Carnegie Hall, to play at dances ..."
 
http://www.rollingstone.com/music/n … tone-in-1969-20160322#ixzz43jxhLiIl

Kai pop-musiikin kulisseissa on samanlaisia koelaulutilaisuuksia ja karsintoja ilman tv-showtakin, ei siinä sinänsä ole mitään uutta.
 
Toisaalta pitää myös muistaa että Idolsissa yms. musiikki on lopulta vain sivutuote, tärkeintä on tv-sarja, sekä tuottajan että yleisön näkökulmasta.
 
En tiiä olisko yhtä siisti tosi-tv-konsepti jossa rokkarit tappelee treeniksellä biisin sovituksesta ja ajaa nakkipalkalla pistokeikalle maakuntaan keskellä viikkoa soittamaan miksaajalle ja baarimikolle :)

Exhausted: En tiiä olisko yhtä siisti tosi-tv-konsepti jossa rokkarit tappelee treeniksellä biisin sovituksesta ja ajaa nakkipalkalla pistokeikalle maakuntaan keskellä viikkoa soittamaan miksaajalle ja baarimikolle :)
 
Ei vissiin ollut koska juuri kuvailit tietämättäsi viime vuonna Ylellä esitetyn Valomerkki sarjan formaatin.

http://www.altpress.com/news/entry/ … ore_money_than_free_streams_in_2015
 
Muistelen joskus tästä täälläkin lukeneeni, mutta aihe pomppasi nyt uudelleen Suomessa vastaan ja ajattelin siirtää keskustelua tänne (vaikka sitten uusintakierrokselle). Mitä kertoo se, että vinyylimyynti ylittää streamauksen tuotot? Kokemukseni mukaan vinyylilevyjä tehdään ja suositaan enemmän tai ainoastaan genressä, jotka ovat valtavirrasta sivussa. Näin voisi tietyllä tavalla jatella, että musadiggareita löytyy edelleekin ja he ovat tavallaan valmiita myös satsaamaan diggailunsa kohteisiin. Nää ei oo mitään suomalaisia etunimiartisteja tai amöriikankaan idolskoneiston tuotteita, jotka vinyyliä myy, mä luulen.
 
Tavallaan tää kertoo ja antaa rohkaisua sille ajatukselle (jota vaalin), että hyvää musiikkia tehdään edelleen ja jopa että hyviä bändejä on enemmän kuin ennen ja ongelma on enemmänkin siinä, miten artisti ja kuluttaja saadaan kohtaamaan. Valtamedia on täynnä minun mielestäni huonoja ja keskinkertaisia artisteja (toki hyviäkin), mutta se ei saa synnyttää harhauttaa, että hyvää musaa ei olisi saatavilla... Siihen murheen alhoon on täälläkin yksi jos toinen vaikutus ja teille sanon: Tulkaa pois sieltä.

Njaa, olen itse taas ymmärtänyt että pienten bändien on vaikea saada vinyyleitään prässättyä koska kaikki vinyyliprässäämöt on työllistettyjä painamaan 60-80-lukujen hittilevyjä, joiden ostajat on ostaneet ne ensin tavallisena vinyylinä, sitten kasettina, sitten CD:nä, sitten latauksena ja nyt 180 gramman vinyylinä.
 
Toki esim punkkia ja teknoa julkaistaan varmasti paljon pelkästään vinyylillä, mutta noiden alakulttuurien levymyyntilukemat on tuskin muuttuneet mihinkään 90-luvulta tähän päivään, eikä ne ole tilastoista merkittävä osuus.

Exhausted: Njaa, olen itse taas ymmärtänyt että pienten bändien on vaikea saada vinyyleitään prässättyä koska kaikki vinyyliprässäämöt on työllistettyjä painamaan 60-80-lukujen hittilevyjä, joiden ostajat on ostaneet ne ensin tavallisena vinyylinä, sitten kasettina, sitten CD:nä, sitten latauksena ja nyt 180 gramman vinyylinä.
 
Nyt kun sanoit, niin muistan itekin tän. Tosin sillä erotuksella, että varsinaisten "vaikeuksien" sijaan kyse on enemmänkin aikataulutuksesta. Prässäämöt on todellakin työllistetympiä nyt kuin aiemmin ja siitä syystä toimitusajat on pidemmät. Tuohan on ennen kaikkea varautumiskysymys. Ongelmakin tietysi, jos kiireen itselleen tekee...
 
Toki esim punkkia ja teknoa julkaistaan varmasti paljon pelkästään vinyylillä, mutta noiden alakulttuurien levymyyntilukemat on tuskin muuttuneet mihinkään 90-luvulta tähän päivään, eikä ne ole tilastoista merkittävä osuus.
 
Ja joo, omat kokemukset on pääosin tuolta punkkijutuista, mutta kyllä sitä kun vaikka stadissa Tavastialla käyt muitakin bändejä katsastamassa, isoja ja keskikokoisia, niin kyllä niillä vinyylit myynnissä siinä on. En tiedä, mikä tilanne on isossa maailmassa, mutta luulisin, että juurikin keikoilta tapahtuva äänitemyynti on merkittävä kanava tässä kohtaa. Suuressa maailmassa keikoilla käy enemmän jengiä, joten tätä kautta vaikutus levymyyntiinkin voi olla merkittävämpi.
 
Mutuja.

Noi idolsit, voice of finlandit ja mitä näitä nyt on, niin nehän on vaan livemegakaraokehuttua, jossa mukana on niitäkin tyyppejä jotka tekee omaakin musaa ja ja myös ihan elantonsa musiikin parissa ansaitsevia, jostain syystä nämäkään tyypit ei sillä omalla jutulla ole saaneet jalkaa viihdeteollisuuden ovenrakoon, liekö syynä vain yksinkertaisesti talentin puute ja sitten pitää koittaa tällaisten juttujen kautta.
Mun mielestä koko homman ydin musassa on se hyvä biisi ja se toinen on se juttu jolle ei löydy selitystä, miksi jonkun tyypin esittämä biisi kolahtaa, vaikka siitä olisi tekniset osaamiset, hyvät soundit sun muut suljettu pois, vanha fraasi, se jokin, jota ei kykene selittämään.
 
Eihän Rock mihinkään ole kuollut, toisille se ei vaan ole edes syntynyt.

Jukka Häikiö: ...
 
Eihän Rock mihinkään ole kuollut, toisille se ei vaan ole edes syntynyt.
 
Näin mäkin tämän näen, tavallaan. Jos rock "kuoleekin" yksilössä, niin kollektiivisena ilmiönä se elää ja voi hyvin tämänkin jälkeen niiden kautta, jotka sitä elättävät.

Yksi juttu on nyppinyt jo pidempään:Jonnin verran on Suomessakin näitä vanhempia biisinikkareita, joita ihan syystäkin myös itse arvostan, mutta monesti vanhat meriitit riittää kantamaan myös sen tuoreen biisin, eli jos samaisen biisin olisi tehnyt joku ennestään tuntematon, se tuskin yltäisi samoihin mittasuhteisiin.

Jos homma pitäisi kiteyttää vaikkapa jonkun biisin muotoon, niin mun kohdalla tämä on on yksi niistä:https://m.youtube.com/results?q=bla … foot%20highway%20song&sm=1(siis tuo live Zurich 82 veto)
 
16v kloppina ostin tuon Blackfootin Highway song livelätyn Tunnelin levystä, näin kolmenkymmenen neljän vuoden jälkeen sen kokemusarvo ei ole ainakaan vähentynyt.

sticky fingers: http://www.altpress.com/news/entry/ … ore_money_than_free_streams_in_2015
 
Muistelen joskus tästä täälläkin lukeneeni, mutta aihe pomppasi nyt uudelleen Suomessa vastaan ja ajattelin siirtää keskustelua tänne (vaikka sitten uusintakierrokselle). Mitä kertoo se, että vinyylimyynti ylittää streamauksen tuotot? Kokemukseni mukaan vinyylilevyjä tehdään ja suositaan enemmän tai ainoastaan genressä, jotka ovat valtavirrasta sivussa. Näin voisi tietyllä tavalla jatella, että musadiggareita löytyy edelleekin ja he ovat tavallaan valmiita myös satsaamaan diggailunsa kohteisiin. Nää ei oo mitään suomalaisia etunimiartisteja tai amöriikankaan idolskoneiston tuotteita, jotka vinyyliä myy, mä luulen.
 
Tavallaan tää kertoo ja antaa rohkaisua sille ajatukselle (jota vaalin), että hyvää musiikkia tehdään edelleen ja jopa että hyviä bändejä on enemmän kuin ennen ja ongelma on enemmänkin siinä, miten artisti ja kuluttaja saadaan kohtaamaan. Valtamedia on täynnä minun mielestäni huonoja ja keskinkertaisia artisteja (toki hyviäkin), mutta se ei saa synnyttää harhauttaa, että hyvää musaa ei olisi saatavilla... Siihen murheen alhoon on täälläkin yksi jos toinen vaikutus ja teille sanon: Tulkaa pois sieltä.
 
Lähinnä tuo kertoo sitä että jos tää uusin rahoitusmalli ottaa pataan nostalgikkojen hetkellisestä piikistä niin huonosti on asiat. Vinyyliä sinänsä en dissaa, vaan sitä että nykymuusikolla on vaikea tienata leipäänsä mistään alaansa liittyvästä.

Epämuusikko: Lähinnä tuo kertoo sitä että jos tää uusin rahoitusmalli ottaa pataan nostalgikkojen hetkellisestä piikistä niin huonosti on asiat. Vinyyliä sinänsä en dissaa, vaan sitä että nykymuusikolla on vaikea tienata leipäänsä mistään alaansa liittyvästä.
 
Toi jälkimmäinen lause on varmasti ääliötotta ja ihan hemmetin väärin, ei ammattireiskan homma mitään hupijuttua ole, vaan kovaa duunia. Onneksi itse tulee touhuttua harrastelijatasolla, eikä elanto ole siitä kiinni.