Rock, pop, alternative ›

JamieR:
 
Eikö rockin idea ollut alunperin perinteisten tyylien rikkominen ja kapinointi puritanismia vastaan? Rokkarit, tai ainakin ne merkittävimmät, eivät hirveästi piitanneet säännöistä. Mutta nykyään rock on alkanut tarkoittaa juuri päinvastaista; tiettyyn tyyliin takertumista ja tyylillistä fasismia. Tämän takia rock on yhä olemassa, mutta merkitsee täysin päinvastaista mitä aiemmin. Rokista on tullut konformismia ja kaavoihin kangistumista.
 
No jos rockista on tullut päinvastaista eli anti- tai epärockia, niin mitä sitten on nykyään se rock? Siitä kait tässä ja siinä aiemmassa jättiketjussa oli osin kysymys.

jra: No jos rockista on tullut päinvastaista eli anti- tai epärockia, niin mitä sitten on nykyään se rock? Siitä kait tässä ja siinä aiemmassa jättiketjussa oli osin kysymys.
 
Little Richard on aitoa rokkia. Vaikea kuvitella olevan enemmän rock ku meikattu musta homo 50-luvun eteläisissä osavaltioissa.
 
Rokki meni pilalle, ku pääsoittimeksi valikoitui joku sähkökitara pianon sijaan ja saksofonien sooloinstrumenttiasema vietiin.

jra: No jos rockista on tullut päinvastaista eli anti- tai epärockia, niin mitä sitten on nykyään se rock? Siitä kait tässä ja siinä aiemmassa jättiketjussa oli osin kysymys.
 
Sanoisin itse että EDM ja muu eletroninen musa on aika rock. Tehdään juttuja, jota vanhemmat ei monestikaan tajua tai jopa inhoaa (kun eihän ne käytä edes oikeita soittimia!). Ja on myös sitä sex&drugs-menoa (etenkin jossain undergroundeissa psytrancebileissä). Ja jotkut kunnolliset festarit voi olla kuin San Francisco tai Woodstock parhaimpina aikoinaan. Pilveä poltetaan, ollaan happotripeissä ja on alastomia hippejä ja musa soi lujalla. Aika lähellä sitä alkuperäistä rock-menoa. Mutta musa on kyllä vaihtunut täysin.
 
Mutta tuo ei tietenkään rock-puritaaneille kelpaa...

Funkånaut: Little Richard on aitoa rokkia. Vaikea kuvitella olevan enemmän rock ku meikattu musta homo 50-luvun eteläisissä osavaltioissa.
 
Rokki meni pilalle, ku pääsoittimeksi valikoitui joku sähkökitara pianon sijaan ja saksofonien sooloinstrumenttiasema vietiin.
 
Mutta olisiko sama Little Richard ollut rockia jossain missä meikattu musta homo olisi perusjuttua? Ei ehkä olekaan yhtä rockia, vaan rockius aikaan ja paikkaan sidottu ominaisuus. Ovatko Iranin kuolemaan tuomitut black metalistit rock vaikkapa Norjassa, vaiko vain Iranissa, vai tarttuuko siihen musiikkiin jotain analyysin ulkopuolelle jäävää "rockia" siitä missä se on tehty, vaikka muualla vastaavassa ei olisi rockia laisinkaan.
 
Luulen kyllä, että rock olisi samalla tavalla onnistunut pilaantumaan ja epärockiutumaan vaikka pääinstrumentti olisi ollut itse pirunkeuhko. Mutta joo, ehkä sähkökitaran ongelma on se, että soitin on niin itsestään selvästi rock, ettei se haasta, vaan sillä on liian helppo saada aikaan muodollisesti pätevä pinta, eikä yleensä juuri muuta.

Exhausted: Ei ollut missään nimessä tarkoitus verrata Van Halenia ja Green Daytä tai mitään muitakaan bändejä (lisäksi, pidän Van Halenista kyllä). Tarkoitus oli vain ilmentää konkreettisella esimerkillä, että 12 vuotta on pitkä aika ja siihen väliin mahtuu esim koko kasaritukkahevin kultakausi, jonka voidaan katsoa alkaneen VH I:stä ja päättyneen 90-luvun alkuun ja grungeen. 12 vuotta vanha esimerkki ei kerro musiikin nykytilasta enää yhtään mitään.
 
Mietin kyllä itsekin että onko Rock tavallaan saavuttanut kehityksensä päätepisteen ja tulee elämään enemmän retroilun kautta kuten jazz ja klassinen, kun populäärikulttuuri jatkaa omalla tahollaan eri suuntaan. Nämä asiat toimivat usein aika luonnostaan, eikä niitä voi pakottaa.
 
Ihan hyvää pohdintaa kyllä. Itse ajattelisin myös, että aikaisemmin kun rock musa ja siinä käytettyjen soittimien kaikki mahdollisuudet eivät olleet vielä niin laajasti tutkittu ja soitettu-->Oli siis aikaisemmin suurempi mahdollisuus tehdä jotain omaperäistä tai onnistua löytämään sellainen "kaava".
Olen tästä kirjoittanut monesti ennenkin, mutta maailmassa on puolet enemmän ihmisiä nyt kuin 70-luvulla ja nyt ollaan yli 7 miljardissa. Musiikkia tehdään enemmän kuin koskaan, mutta sitä varmaan levytetään tai myydään vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tosin ihmisten väkiluvun kasvu ei ole ollut länsimaissa ihan samaa luokkaa kuin kehitysmaissa ja muuallakin. Hyviä ja lahjakkaita soittajia kyllä pitäisi tämän matematiikan kautta olla myös enemmän kuin koskaan. Siltikään sitä uutta juttua ei tunnu enää niin tulevan.
 
Jos puhutaan kymmenestä vuodesta tai hieman reilusta sellaisesta, niin luulen että tästä kymmenen vuotta taaksepäin on kehityksessä tapahtunut monia aikaisempia vuosikymmeniä paljon vähemmän kuin ennen 2000-lukua kymmenen vuotta taaksepäin. Saatika sitten vielä tuostakin vaikka 80-luvusta kymmenen vuotta taaksepäin jne.
Ja niinkuin sanoit, ei siihen "uuteen" voi ketään pakottaa tai jatkuvasti tehdä uusia klassikkolevyjä samoista aineksista ja tyylin ollessa sama.
Ehkä rock on jo ollutkin samaa kuin mitä jazz ja blues ovat myös olleet pitkään. Toki jokaisesta genrestä nousee aina välillä jotain raikasta, mutta harvoin enää täysin mitään uutta. Ehkä ei pidäkkään. Kyllähän -hyvä- rock, jazz tai esim blues toimii, vaikka siinä ei niin älyttömän mitään uutta olekkaan.
 
Musiikki on kuitenkin vanhojen juttujen kierrätystä aika pitkälle ja jo jatsin kultakausilla oli soittajat todella taitavia, vaikka nykyään on joillakin sellaisiakin mielikuvia ilmassa että luullaan ettei aikaisemmin olisi osattu soittaa niin hyvin kuin nykyään.
Silloin on vain soitettu erilailla ja osa soittimistakin on ollut erilaisia.
Nykyään parikymppiselle voi jotkut 60-luvulla tehdyt jutut olla hyvinkin uuden kuuloisia jos samoista "materiaaleista" tekee kappaleita. Näin se homma kiertää, mutta isot monikansalliset levy-yhtiöt ovat kyllä tappaneet perinteisien rockbändien levyttäämään pääsemisen ja nykyään panostetaan sillä puolella kertakäyttökulttuuriin jolloin yksittäisiä kappaleilla voi ostaa kännykkäänsä tms.
Tosin omakustanteiden tekeminen ei kauheasti maksa ja kotonakin saa melko edullisilla vehkeillä hyvää jälkeä aikaiseksi. Monella saattaa olla huonossa tietokoneessa paremmat laitteet äänityspuolella kuin mitä 60-luvulla Beatles esim. teki levyjään. Se ei kylläkään kauheasti auta, jos sitä levyä ei kukaan markkinoi kunnolla. Eikä nuo isompienkaan ulkomaan artistien levyjen myynti ole enää lähellekkään samaa kuin aikaisemmin.
Musiikilla on nykyään ja jatkossa entistä vaikeampi elättää itsensä jos tekee omaa musaa. Tässä suhteessa niin rock kuin monet muutkin jäävät enemmän alakulttuurien musaksi, vaikka niitä kuitenkin enemmistö kuuntelee.
Näin ainakin päättelisin, koska levyjen myyntiluvut vähenee ja ihmisten väkiluku taas kasvaa. Tuskin musiikin kuuntelu on niin merkittävästi pienentynyt, vaikka on se saattanut hieman vähentyä netin, elokuvien ja vaikka pelien viemästä ajasta. Myöskin radiot soittaa joka paikassa musiikkia(Edit: siis sellaista musiikkia, joka ei suurta osaa ihmisistä kiinnosta) ja sellainen melusaaste jota joka ostoskeskuksessa ja paikassa on-->Niin vapaa-ajalla ei haluta kuunnella yhtään mitään, välttämättä tai sitä musaa ei kuunnella enää niin paljon.
 
Lansimaissa on säveliä 12 ja niistä on varmaan jo kaikki mahdolliset skaalat soitettu ja sen lisäksi ei kappaleen rakennekkaan voi olla aivan mikä tahansa. Jos puhutaaan siis rock musasta, mutta jonkinlaiset rajat siinä kyllä on muihinkin tyyleihin. Kaikki nuo asteikoit/skaalat eivät kuulosta välttämättä niin rockmusalta muutenkaan, mutta kyllä osaava kaveri/soittaja niistäkin jotain tekee. Se on kai sitten jo toinen juttu onko se mitä genreä.
 
Taisi isompien levy-yhtiöiden rahanahneus olla yhdessä netin kanssa ne seikat, jotka tekivät eniten tuhoa koko musateollisuudelle. Toisaalta netistä voisi kyllä olla hyötyäkin jos siellä ei olisi kaikenlaisia kissanristiäisiä ja muita mitkä estää sen kunnolisen tavaran löytymistä, mutta mitenkä sitä sitten voisi parantaa..? En kyllä tiedä.

jra: No jos rockista on tullut päinvastaista eli anti- tai epärockia, niin mitä sitten on nykyään se rock? Siitä kait tässä ja siinä aiemmassa jättiketjussa oli osin kysymys.
 

 
Eiks toi oo aika selkiö, mikä genre on vienyt rockin paikan? Elektronisessa musassa nähdään kokoajan uusia juttuja. Elektroninen musa myös mahdollistaa ehkä pienemmän riippumattomuuden, kun sitä musaa voidaan tehdä verrattain pienellä budjetilla itsekseen. "Säveltäjä" on useimiten myös biisin tuottaja. Levy-yhtiöiden rahallinen panostus ja tätä kautta laaduntarkkailun/kontrolloinnin/tuottamisen tarve on mahodllista sivuuttaa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=YJVmu6yttiw
 
Vanhemman ikäpolven suhtautuminenkin on hyvin vastaavaa, kuin aikanaan särökitararokkiin.
 
Aihetta sivuten, eilen tuli hyvä dokumentti yleltä Daft Punkista.
http://areena.yle.fi/1-3157081

Jag: Eiks toi oo aika selkiö, mikä genre on vienyt rockin paikan? Elektronisessa musassa nähdään kokoajan uusia juttuja. Elektroninen musa myös mahdollistaa ehkä pienemmän riippumattomuuden, kun sitä musaa voidaan tehdä verrattain pienellä budjetilla itsekseen. "Säveltäjä" on useimiten myös biisin tuottaja. Levy-yhtiöiden rahallinen panostus ja tätä kautta laaduntarkkailun/kontrolloinnin/tuottamisen tarve on mahodllista sivuuttaa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=YJVmu6yttiw
 
Vanhemman ikäpolven suhtautuminenkin on hyvin vastaavaa, kuin aikanaan särökitararokkiin.
 
Aihetta sivuten, eilen tuli hyvä dokumentti yleltä Daft Punkista.
http://areena.yle.fi/1-3157081
 
Eikös elektroninen musa ole kuitenkin taidemusana yhtä vanhaa tai vanhempaa kuin rock, ja kaupallisempinakin muotoina jostain yli 40 vuoden takaa? Tuo ei tietysti poista sitä mahdollisuutta, että se olisi vanhemmiten iskenyt siihen saumaa mikä rockilta on vapautunut. Voi olla, että juuri netin jakelumahdollisuudet istuvat elekronisen musiikin luonteeseen paremmin kuin mihinkään muuhun ja siksi syntyajankohtaan nähden myöhäinen nousu tapahtui samaan aikaan kuin netti tunkeutui joka paikkaan.
 
Näissä ketjuissahan on pyörinyt tämä velipesos-jazzmies-teoria siitä miten bluesilla, jazzilla ja rockilla oli se 20-30 vuoden elinkaari, klassisella vähän pitempi, jonka jälkeen muuttuivat elävästä vain itsensä kuvaksi. Elektroninen musiikki olisi tuon mukaan sekin kohta elinkaarensa päässä tai pitäisi jo olla, jos tämän nykyisen elektronisen musiikin alkuajat mainstreamissa ovat jossain 80- ja 90-lukujen vaihteissa. Jarret, Vangelikset, Moroderit ja hip-hop sitten vielä kauempana. Pitäisi varmaan alkaa kohta miettimään, että mikä korvaa sen muumion.

jra: Eikös elektroninen musa ole kuitenkin taidemusana yhtä vanhaa tai vanhempaa kuin rock, ja kaupallisempinakin muotoina jostain yli 40 vuoden takaa? Tuo ei tietysti poista sitä mahdollisuutta, että se olisi vanhemmiten iskenyt siihen saumaa mikä rockilta on vapautunut. Voi olla, että juuri netin jakelumahdollisuudet istuvat elekronisen musiikin luonteeseen paremmin kuin mihinkään muuhun ja siksi syntyajankohtaan nähden myöhäinen nousu tapahtui samaan aikaan kuin netti tunkeutui joka paikkaan.
 
Elektronisen musan sijaan olisi voinut käyttää termiä tietokonepohjainen musiikki. Tottakai sitäkin on kauan tehty, mutta tietokoneiden prosessointiteho sekä softakehitys on todella vasta tällä vuosituhannella tuonut ammttitason studiolaitteet (softa versioina) jokaisen ulottuville. Eikä musiikkituotanto softat enää jäljittele pelkästään analogista studiota. Digital audio workstationit on avanneet uusia mahdollisuuksien ovia, mikä vie hommaa osaltaan uusille urille. Elektroninen musiikki on aika laaja sateenvarjo. Olisiko sille rinnakkainen termi sit joku kitaramusa.
 
Ehkä tulevaisuudessa rock genret vieläkin enemmän murtautuu irti perinteisestä instrumentaatiosta ja homma sekoittuu. Livepohjalta toteutettu elektronien musa vois olla seuraava kova juttu. Tarkoitan siis sekvenssereiden ja "nauhojen" käytön minimoimista.

Funkånaut: No ei varmana kyllä levytetä/äänitetä vähemmän kuin ennen. Jengi voi tehdä makuuhuoneessaankin läppärillä semmoset soundit plus leikit, jollaisista ei osattu ennen wanhaan edes haaveilla.
 
Niin, minähän puhuin tuossakin jonka lainasit levyttämisestä. Kyllä nykyään tehdään levyjä vähemmän kuin aikaisemmin ja niitä myös myydään huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin.
 
Totta on kyllä, ettei tarvitse olla kummoisiakaan laitteita-->Niin jo ollaan tehty satoja versioita Metallican jne. bändien kappaleista ja vieläpä niin että itse levy kuuluu hiljaa siellä taustalla. Aina ei mene muutenkaan oikein ja soitetaan pelkät rytmikitarat.
Näitä onkin sitten jokaisesta vähänkään tunnetummasta kappaleesta satojatuhansia versiota ja kyllä niistä onkin hienoa etsiä mahdollisesti jotain oikeasti hyvää.
Sekin kun voi olla mahdollista, että joku soittaa ihan omanlaisensa version ja ilman taustanauhoja. Voi mennä vieläpä todellakin hyvin, mutta sinne sekin versio hukkuu miljoonien muiden makuukammarisoittajien joukkoon ja muihin joita tulee samalla hakusanalla.
Eli äänityksiä voidaan kyllä tehdä huomattavankin paljon, mutta suurin osa on sellaisia ettei ne kiinnosta ketään...

mpekkanen: Niin, minähän puhuin tuossakin jonka lainasit levyttämisestä. Kyllä nykyään tehdään levyjä vähemmän kuin aikaisemmin ja niitä myös myydään huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin.
 
Totta on kyllä, ettei tarvitse olla kummoisiakaan laitteita-->Niin jo ollaan tehty satoja versioita Metallican jne. bändien kappaleista ja vieläpä niin että itse levy kuuluu hiljaa siellä taustalla. Aina ei mene muutenkaan oikein ja soitetaan pelkät rytmikitarat.
Näitä onkin sitten jokaisesta vähänkään tunnetummasta kappaleesta satojatuhansia versiota ja kyllä niistä onkin hienoa etsiä mahdollisesti jotain oikeasti hyvää.
Sekin kun voi olla mahdollista, että joku soittaa ihan omanlaisensa version ja ilman taustanauhoja. Voi mennä vieläpä todellakin hyvin, mutta sinne sekin versio hukkuu miljoonien muiden makuukammarisoittajien joukkoon ja muihin joita tulee samalla hakusanalla.
Eli äänityksiä voidaan kyllä tehdä huomattavankin paljon, mutta suurin osa on sellaisia ettei ne kiinnosta ketään...
 
Levyjä tehdään vähemmän yksinkertaisesti siitä syystä, että fyysinen tallenne on kuoleva formaatti, niin musiikin kuin elokuvienkin jakelussa.
 
Veikkaan, että tuossa yllä tarkoitettiin alkuperäismusiikkia, ei makuuhuonekitaristien entersandman-tapailuja. Varmasti uutta omaa musiikkia tehdään ja laitetaan jakeluun huomattavasti enemmän kuin fyysisten formaattien kulta-aikoina, vaikka raha ei liikukaan samaan malliin (ellei lasketa Googlea kuvioon mukaan). Laatukin on varmasti samaa tasoa, vaikka määrän lisääntyessä (ja portinvartijoiden vähentyessä) on jättimäisestä massasta sen kuuntelemisen arvoisen löytäminen vaikeaa, varsinkin jos ei ole fakkiintunut jonkun tietyn pienen alaggenren sisään tai käytä kaikkea aikaa informaation tonkimiseen.

Joskus 15-30 vuotta sitten bändi saattoi vain tehdä treeniksellä demon neliraiturilla, tai sitten oli säästetty rahaa ja oltu päivä pienessä studiossa. Korkeintaan tehtiin omakustanteisena sinkku. Albumit oli pitkälti levy-yhtiöiden oikeuksia, ja levy-yhtiöt saivat päättää ketkä saa julkaista albumeita.
 
Nykyisin moni asia on muuttunut. Albumeita voi äänittää treenisolosuhteissa ja jakaa netissä, koska sieltähän isojen artistien levytkin kuunnellaan. Ja isotkin artistit on saattaneet lähteä lätkimään isoilta levylafkoilta. Musiikkia julkaistaan varmasti määrällisesti enemmän kuin koskaan (siis ihan originaaleja kappaleita ja albumeita, ei mitään metallica-covereita).
 
Vaikea sanoa sitten onko tämä jopa vaikuttanut siihen, ettei uutta rock-musiikkia ole keksitty niin hanakasti. Aiemmin piti olla jotain todella originaalia tai laadukasta, että levylafka julkaisi albumin, nykyään taas voi pistää mitä tahansa kötöstyksiä nettiin ja kuluttajalla on vaikeampaa poimia helmet massasta.
 
Ehkä myös vaikka joku menestyvän pelifirman pystyttäminen on nuorisolle samanlainen haave kuin aiemmin rock-tähteys?
 
Olen myös miettinyt keikkakulttuurin muuttumista, aiemmin keikoilla varmaan käytiin enemmän kun uusia bändejä ei kuullut ja nähnyt mitenkään muuten, nykyään se on enemmän muodollisuus ja kulttuuriin kuuluvana koettu asia, tavallaan roolipelaamista. :)

JamieR:
Ja on erikoista että vaikka tässäkin ketjussa on esitetty ties kuinka monta nykyään aktiivista, nuoremman polven rockyhtyettä, eivät ne kelpaa jostain syystä todisteeksi rockin elinvoimasta. Vaikuttaa siltä että monet kaipaavat nimenomaan tietyn aikakauden ja tiettyjen bändien soundia. Ei kelpaa kuin se tietty, tarkkaan rajattu rock-tyyli. Ja tuo ei omasta mielestäni vaikuta kovin "rockilta" asenteelta. .
 
Mitä nämä yhtyeet on olleet kun omaan silmään ei ole osuneet?

JamieR: Sanoisin itse että EDM ja muu eletroninen musa on aika rock. Tehdään juttuja, jota vanhemmat ei monestikaan tajua tai jopa inhoaa (kun eihän ne käytä edes oikeita soittimia!).
 
Nykypäivän teinien isovanhemmatkin on jo melko todennäköisesti kuunnelleet rokkia nuorena, joten sen puolestahan se on todella kalkkismusaa heille.

Exhausted: Joskus 15-30 vuotta sitten bändi saattoi vain tehdä treeniksellä demon neliraiturilla, tai sitten oli säästetty rahaa ja oltu päivä pienessä studiossa. Korkeintaan tehtiin omakustanteisena sinkku. Albumit oli pitkälti levy-yhtiöiden oikeuksia, ja levy-yhtiöt saivat päättää ketkä saa julkaista albumeita.
 
Nykyisin moni asia on muuttunut. Albumeita voi äänittää treenisolosuhteissa ja jakaa netissä, koska sieltähän isojen artistien levytkin kuunnellaan. Ja isotkin artistit on saattaneet lähteä lätkimään isoilta levylafkoilta. Musiikkia julkaistaan varmasti määrällisesti enemmän kuin koskaan (siis ihan originaaleja kappaleita ja albumeita, ei mitään metallica-covereita).
 
Vaikea sanoa sitten onko tämä jopa vaikuttanut siihen, ettei uutta rock-musiikkia ole keksitty niin hanakasti. Aiemmin piti olla jotain todella originaalia tai laadukasta, että levylafka julkaisi albumin, nykyään taas voi pistää mitä tahansa kötöstyksiä nettiin ja kuluttajalla on vaikeampaa poimia helmet massasta.
 
Ehkä myös vaikka joku menestyvän pelifirman pystyttäminen on nuorisolle samanlainen haave kuin aiemmin rock-tähteys?
 
Olen myös miettinyt keikkakulttuurin muuttumista, aiemmin keikoilla varmaan käytiin enemmän kun uusia bändejä ei kuullut ja nähnyt mitenkään muuten, nykyään se on enemmän muodollisuus ja kulttuuriin kuuluvana koettu asia, tavallaan roolipelaamista. :)
 
Joo,kyllähän nämä jutut tietysti näinkin ovat. Itse mietin lähinnä tuota albumia ihan konkreettisena julkaisuna ja sitä tarkoitinkin kun väitin, että niiden julkaisu on vähentynyt. Toki netissä on moniltakin saatavilla ihan kokonaisia levyjä, vaikka niitä ei olisi koskaan CD muodossa julkaistukkaan tai puhumattakaan LP tai muista sinkuista.
 
Varmasti kaikenlaiset pelaamiset ja muutkin harrastusmahdollisuudet ovat saattaneet vähentää musiikin kanssa touhuamista. Itse kun kasvoin maalla pienessä 5000 ihmisen kylässä nuoruuden, niin silloin ei ollut oikeastaan harrastuksien suhteen paljoakaan mistä valita. Toki olisin alkanut soittamaan vaikka niitä olisi ollutkin, mutta näin jälkikäteen se on tietysti hieman jossittelua ja arvailua. Ajat olivat niin paljon muutenkin aivan toisenlaiset.
 
Ennen myös keikoilla käytiin, vaikka se bändi ei aina olisi ollutkaan täysin se oma suosikki. Siellä kuitenkin kävi muukin nuoriso ja porukkaa saattoi tulla kauempaakin, ne oli myös sellaisia tapahtumia jossa saattoi tavata uusia ihmisiä. Moni ainakin varmaan toivoi löytävänsä vaikka mukavan tytön tai sitten kokoonnuttiin vain juomaan ja pitämään hauskaa.
Tähän kaikkeen on nykyään jo tietokoneiden takia ihan toisenlaiset mahdollisuudet, vaikka en tiedä onko sellaisia sivustoja jossa porukat saa ryypätä yhdessä nettikameran välityksellä. Ei tarvitse siis yksin juoda kotona kun voi ryypätä yhdessä :D
 
Kyllä noissa keikkapaikoilla käy edelleenkin jengiä ja monet ihan bändien takia. Perinteiset tanssilavat ovat kyllä hävinneet ja niissä oli vielä joskus muutakin musiikkia kuin jotain tangoa ja iskelmää.
Erilaiset klubit vetävät porukkaa ja tuskin se puoli tulee koskaan loppumaan. Hyvä niin, mutta itseä hieman harmittaa kun ei ole kovinkaan paljoa sellaisia konsertteja jotka olisi jo alkuillasta ja siellä voisi kuunnella ihan rauhassa sitä musiikkia.
Itse kun en alkoholia käytä, niin ei oikein moneenkaan pikkuklubeilla viitsi mennä selvinpäin katsomaan kun monet tissuttelee. Se muiden juominenkaan ei niin haittaisi, mutta ne esiintymisajat ovat minulle liian myöhäisiä näissä paikoissa ja itse en jaksa katsoa esitystä joka alkaa puolen yön kieppeillä.
Myöskin moni hyvä ulkomainen orkesteri on jäänyt siksi katsomatta, että sen mukana tulee 1-2 muuta ulkomaista bändiä ja siihen lisäksi voi vielä olla joku kotimainen lämppärikin.
Kun se oma suosikki on kuitenkin siellä viimeisenä, niin on aika puuduttava kuunnella tuntitolkulla jotain sellaista joka ei muuten kiinnosta. Tietysti noihinkin voisi mennä hieman myöhemmin, ettei katsoisi ollenkaan niitä ekoja esiintyjiä. Siltikään se ei muuta sitä pääesiintyjän aloitusajankohtaa, joka on minulle liian myöhään.
 
Joskus kun olin erään pienen kaupungin elävänmusiikin yhdistystoiminnassa mukana, niin järjestettiin keikkoja paikallisille bändeille ja joskus käytiin jossain hieman kauempanakin. Silloin huomasi jo aivan selkeästi verrattuna 80-lukuun, ettei nuoriso enää kokoontunut ja tulleet näihin tapahtumiin. 90-luvulla järjestettiin kyytejä moniin jäähällikeikkohin melkein joka paikasta ja jengi säästi rahaa kesän festareille. Pienemmissä kylissä ja kaupungeissa ei ollut enää sellaista, että mennään katsomaan sitä/niitä oman kylän esiintyjiä ja nähdään myös muutakin porukkaa siinä samalla.
2000-luvulla tuo homma muutui netin ja muiden harrastuksien takia entisestään. Aikaisemmin keikoilla saattoi siis käydä sellaisiakin ihmisiä, joita ei ensisijaisesti se bändi kiinnostanut. Nykyään ei taas porukka sillä tyylillä käy missään.
Tehdään sitä mistä tykätään ja netistä näkee monenlaisia esityksiä, ettei tarvitse edes kotoaan poistua. Tosin ei se kotona kuunneltu juttu ole koskaan sama asia kuin olla itse livekaikalla, mutta näin se homma on ainakin ns. nuorisotalo tyylisessä musassa mennyt.
 
Aloittaville bändeille tämä on vaikeata, vaikka sitten toisaalta netti kyllä mahdollistaa paremman levityksen kuin aikaisemmin. Se on jo tässäkin monesti todettu, että netistä saattaa olla hankala löytää sitä kohderyhmää ja siellä on suhteessa niitä helmiä aika vähän joukossa siihen kaikkeen tarjontaan nähden.
Se on kaikille sekä hyvä, että paha.

Muistan, että 2000-luvun alussa Tampereella oli vahva keikkakulttuuri nuorisotaloilla: ikärajattomia keikkapaikkoja oli paljon, nuoria aloittelevia bändejä soitti keikkoja ja niillä kävi porukkaa, vaikkei aina ollut se oma suosikki soittamassa. Tai jos oli, niin muidenkin keikat katsottiin. Jossain vuosikymmenen lopulla tilanne jotenkin muuttui, tai sitten skene meni niin maan alle, ettei yli 25-vuotias tiennyt niistä enää mitään.
 
Olen samaa mieltä tuosta, että pelit ja sosiaalinen media yms. modernit jutut vievät nuorisolta sitä aikaa ja rahaa, mikä on joskus ennen käytetty musaan. Toisaalta musankuuntelumahdollisuuksiahan on paljon enemmän, mutta se on saattanut nimenomaan arkipäiväistää musiikkia.

Exhausted: Mitä nämä yhtyeet on olleet kun omaan silmään ei ole osuneet?
 
Selaapa ketjua taaksepäin, niin varmasti selviää. Ja mnetissä on muutenkin ties kuinka paljon keskusteluja, joissa käsitellään nimenomaan uudempia rockbändejä. En jaksa alkaa nyt kaikkea tänne kopioimaan, olisi turhan suuri urakka. Mutta kyllä niitä on.
 
Tai sitten voi myös alkaa käydä katsomassa vaikka musaklubien tarjontaa. Ainakin Helsingissä on melkein joka päivä rokkikeikkoja, joilla soittaa nuoria bändejä ja artisteja. Sanoisin että keikkoja ja bändejä on kyllästymiseen asti. Ja varmaan monien jäsenet ovat aktiivisia myös täällä. Ihmettelen suuresti että miksi ne eivät kelpaa. Kun kyllä ne rokkia soittavat. Ja monet ovat kaiken lisäksi vielä hyviäkin siinä! Tosin punk on ollut viime aikoina nosteessa ja tehnyt jonkinlaisen comebackin musaskeneen.

JamieR: Selaapa ketjua taaksepäin, niin varmasti selviää.
 
Tarkoitin nimenomaan tätä ketjua, jota selasin, mutten oikein löytänyt mitään oikeasti uusia bändejä hehkutettavan, paitsi sellaisia jotka retroilevat esim. kasarin tukkarokkia.
 
JamieR: Tosin punk on ollut viime aikoina nosteessa ja tehnyt jonkinlaisen comebackin musaskeneen.
 
Tämä on totta. Tai kyllähän punk on sellainen alakulttuuri joka elää valtavirran ulkopuolella siitä välittämättä.
 
Tryer on hyvä esimerkki kotimaisesta tuoreesta bändistä joka tekee jotain uutta. Hardcore, skeittipunk ja thrash metal yhdistyy saumattomasti https://tryer.bandcamp.com/track/tuonelan-joutsen

JamieR: Tai sitten voi myös alkaa käydä katsomassa vaikka musaklubien tarjontaa. Ainakin Helsingissä on melkein joka päivä rokkikeikkoja, joilla soittaa nuoria bändejä ja artisteja.
 
Tämä on niin totta. Itseä ärsyttää suunnattomasti lueskella Somesta valituksia siitä ettei kotinurkilla järjestetä ikinä yhtään mitään. Siinä jokaisen kotinurkilla kuitenkin järjestetään ihan helvetisti kaikenlaista. Jollei nyt ihan Ylikiimingissä satu asumaan. Tai kyllä varmaan sielläkin järjestetään.
 
Sanoisin että keikkoja ja bändejä on kyllästymiseen asti.
 
Kaikki on nykyisin niin saakelin tuotettua ettei itse pidä löytää enää mitään. Radiota satunnaisesti kuuntelemalla voisi luulla ettei suomessa ole kovin montaa artistia vaikka totuus on aivan toinen. Tämähän on toki varmaan aina ollut näin mutta jotenkin luulen että bändejä/muusikoita on nykyisin enemmän kuin ennen.

JamieR: Sanoisin itse että EDM ja muu eletroninen musa on aika rock. Tehdään juttuja, jota vanhemmat ei monestikaan tajua tai jopa inhoaa (kun eihän ne käytä edes oikeita soittimia!).
 
Niin, viime kesän Weekendissä esiintyivät mm.
- David Guetta s. 1967 eli 48 v
- Armin van Buuren s. 1976 eli 39 v
- Astrix s. 1980 eli 35 v
- Darude s. 1975 eli 40 v
- dj Orkidea s. 1977 eli 38 v
 
Oli siellä näköjään pääesiintyjissä yksi nuorikin eli Martin Garrix s. 1996.
 
Itse asiassa tässä on juttu, joka mua hämmentää kovin. Nuorilla ei tunnu olevan ikäisiään, itsenäisiä ja omaa juttuaan tekeviä idoleita. Guettan ja jonkun vitun Aerosmithin tai Kissin kaltaiset elähtäneet vanhukset keräävät massit.
 
Rock kapinamusana ja sukupolven yhteisenä kokemuksena on kyllä kuollut. Musa sinänsä saattaa hengittää musana samalla tavalla kuin näitten lyytisten "blues" -no ei ehkä kuitenkaan ihan yhtä huonossa jamassa.
 
Veikkaan, että esimerkiksi futis globaalina viihdeilmiönä ja mahdollisuutena kerääntyä yhteen ja toteuttaa arvopohjaista elämää on korvannut rockin.
 
Musa sinänsä ei häviä mihinkään ja löytyyhän tuossa rockin 50-vuotisessa taipaleessa tutkittavaa loppuelämäksi. Good.
 
PS EDIT: Muistaako muuten joku sitä, että -60-luvulla blues nousi kapinamusaksi englantilaisten nuorten (ja en tarkoita neli-viisikymppisiä vaan alle kaksikymppisiä) soittajien käsissä? Soittaa mustaa musaa rämisten ja rajusti, se oli hyvä statement.