| Aihe: Ideoita harjoitteluun? | 1 |
|---|
|
Te viisaat ja taidokkaat neuvokaa tyhmempää!
Eli harjoittelun alla on sointujen sävelten käyttö improvisoinnissa. Olen harjoitellut kyseistä aihetta intensiivisesti pari viikkoa mm. loopperilla sointu kerrallaan käymällä läpi esim. C-duurin jokaisen soinnun käyttäen aina vain ja ainoastaan soinnun omia säveliä. Nyt olen siinä tilanteessa että pitäis alkaa lätkimään sointukiertoja alle ja harjoitella tämän kanssa käyttäen näitä sointujen säveliä, ongelmaksi tässä harjoittelussa nousee sointujen sisältämien nuottien unohtelu vähän väliä heti kun taustalle lyödään vaihtelua.
Olisiko teillä fiksummilla neuvoja miten tässä mahdollisesti pääsisi eteenpäin vähemmällä unohtelulla? Vai onko alkuun hyvä vaikka lätkiä seinälle papereita jossa soinnut ja jokainen nuotti mitä koko sointu sisältää?
Vai olisiko hyvä vaihtoehto vaikka ruveta päivittäin kirjottelemaan sointuja auki ? | |
Sunnuntaiaamuna en sen enempään jaksa selitellä vaan sanon vaan tylysti ja suoraan, että Kaj Backlundin Improvisaatio Pop/Jazzmusiikissa on se juttu.
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Casals | |
Mikset improilisi C-duurin sointujen päälle vain C-duuriasteikolla? Ensin asemasta ja sitten ympäri kaulaa. Isommat kokonaisuudet kannattaa ylipäätään paloitella pienemmiksi, niin ei iske turhauma ja homma pysyy mielekkäänä. Sointusävelien, asteikoiden äänien, rakenteiden yms muistamiseksi ei auta muuta kuin kerrata ja yrittää uudestaan, ei ole oikoteitä.
"Ei mun tartte virittää, soitan säröllä".
-Kuultu musiikkiliikkeessä 2005 | |
Ville81: Mikset improilisi C-duurin sointujen päälle vain C-duuriasteikolla? Ensin asemasta ja sitten ympäri kaulaa. Isommat kokonaisuudet kannattaa ylipäätään paloitella pienemmiksi, niin ei iske turhauma ja homma pysyy mielekkäänä. Sointusävelien, asteikoiden äänien, rakenteiden yms muistamiseksi ei auta muuta kuin kerrata ja yrittää uudestaan, ei ole oikoteitä.
Idea siis on takoa tälläsillä menetelmillä ne sointujen sävelet takaraivoon. Se esim. C-duurin kanssa yksistään rullailu on vähän blandia touhua jos menään vaan edes takasin eikä hyödynnetä niitä sointujen nuotteja niin hyvin ku niitä voi hyödyntää. Sen verran oppinu tässä itsekseen opetellessa jotta esim. molli sointujen kolmas on hienointa mitä voit soittaa jos vaikka kertsi alkaa just molli soinnulla. Se dramaattisuus mikä tulee ku tinttaat soinnun tärähtäessä vitosen ja siitä sit joko puolen tai puolentoista sävelaskeleen bendillä kolmannen on aivan uskomaton. Kitara suorastaan huutaa, varsinki jos pidät nuottia hivenen ja heität kevyen vibraton vielä siihen päälle, aijai.
Tälläsiä vaan ku sais taottuun takaraivoon tarpeeks pystys lennosta tekemään vaikka mitä hienoa. | |
Ite opettelin joskus muistaan säveliä ihan vaan sillä, että otin soinnun ja yks kerrallaan sanoin ääneen ne sävelet samalla ku soitin jokasen kielen. Voihan niitä vaihdella silleenki, että sanoo vaan asteluvut. Se, että menee vaikka C-duuria vaan ylös ja alas voi olla tosiaan hieman ajanhukkaa (vaikka aluksi varmaan tärkeää) ja ehkä ite alkaisin ennemin vaan ottaan joittenki omien mielibiisien sointukiertoja ja kävisin niitä sitten läpi. Mutta tossa tietenki riippuu ihan siitä, että mitä ne tavotteet on. Ite en halua mihinkään opistoon soittamaan. :)
Your soundcard works perfectly! | |
Itsellä lähti homma nousuun kun opettelin intervallien teoriaa ja rupesin korvakuulolta harjoittelemaan biisejä. Tsemppiä! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
