Media ja viihde ›

kk80: Karusta PC:stä kasvoi 486 -kaudella hiljalleen varteenotettava pelialusta ja mainitsemasi Doom toi 1. persoonan ammuskelut pinnalle ja toimi oman genrensä -ja shareware -pelien keihäänkärkenä. Mielestäni pelit olivat siis tulleet koko kansan tietoisuuteeen jo ennen Doomia.
 
Jo vuonna 1990 PC oli jo teknisesti paras pelikone niille, joilla oli varaa sellaiseen (386, VGA, Sound Blaster). Tänä vuonna ilmestyi esim Wing Commander, Stunts, Red Baron, Prince of Persian (alun perin Macintoshille), Railroad Tycoon.
 
Huhtikuussa 1993 ilmestyi Strike Commander, joka tuolloin herätti kauhua kovilla laitteistovaatimuksillaan, kun se vaati 486 DX/33 -koneen.
 
Ihan noin pitkään ei kyllä tarvinnu odottaa, että PC olis varteenotettava pelitietokone, vaikka tuolloin parhaat 2D-toimintapelit vielä ilmestyi usein ensin Amigalle (tai Amigalle ja ST:lle). En osaa nyt sanoa, oliko pelivalikoima jo riittävän hyvä vuonna 1990, mutta vähän sen jälkeen viimestään.
 
Varsinaisesti koneen, jossa on 386, VGA ja äänikorttina/-moduulina Adlib tai MT-32 olis saanut jo vuonna 1987, mutta naurettavan hinnan lisäksi sille ei tietenkään ollut tuommoista rautaa tukevia pelejä.

Henri Henri Olavi: Invataksi!
 
+ pienemmän piirin suosikit Invaruokala, N****ri juoksee pitkin poikin viidakkoa, Frederik lähtee naisiin, Siquita sekä Matti & Teppo.
 
Todellista kulta-aikaahan olivat Lucasartsin ja Sierran point-and-click seikkailupelit, Maniac Mansion, Day of the Tentacle, Monkey Islandit, Indiana Jonesit, Gabriel Knightit, Police Questit, Leisure Suit Larryt. Tähän soppaan kun nakkasi vielä Wing Commanderit, X-Wingit, Tie Fighterit, Eye of the Beholderit, Ultimat ja FPS-korkkauksen Doomin, Duke Nukemin, Quaken myötä, ei ollut yhtään hassumpaa aikaa alotella pelailua.
 
Olette oikeassa.

Ja tietenkin tekstiseikkailut! Muun muassa MacGyver-pelit ja Koulu3.
 
Mahtava peli oli myös Beba Quest, jossa piti nussia muun muassa naapurin marsua punaiset(?) kumisaaappaat jalassa.

Ultima IV vuodelta -85, pelkkä ajatus saa sydämen tykyttämään ja kädet hikoamaan.
 
Oma pelaamiseni loppui Baldur's Gateen. Vähän on jäänyt vaivaamaan, etten ikinä päässyt Planescape: Tormenttiin käsiksi :P

Nuoruuteni eniten pelatut:
 
Dungeon Keeper
Hexen 1&2
NHL 95 & 97
Quake
HOMM 2 & 3
Worms 1
 
About vuosien 87-93 välillä tuli C64:ää hakattua puolestaan paljon.

tender.insanity: Quake
 
Tästä tuli mieleen Team Fortress. Ei siis mikään Half Life -pelleily, vaan se aito ja oikea. https://www.youtube.com/watch?v=gLU41-v16uw
 
Tuosta alkoi oma kiinnostus nettiräiskintöihin ja suhtautuminen etenkin tuohon modiin oli todella intohimoinen. Tuli kuuluttua useampaan klaaniin, oli treenejä iltaisin, osallistuttiin turnauksiin ja homma oli kaikin puolin pro-tasolla, ainakin 13-vuotiaiden nulikoiden mielestä. Pingi oli melko ronski, kun aluksi pelasin 28k modeemilla. Pelaamista helpotti myöhemmin 56k ISDN-yhteys, mutta vanhempien maksamaa puhelinlaskua ei todellakaan. TF vaihtui ajan myötä CS:ään ja sitten muiden intressien myötä nettipelaaminen on nykyään melko satunnaista, mutta tuon vuoden 1998 tinttaamisen myötä edelleen melko rautaista.

Tätä nostalgian määrää, mitä ketju tuo.
 
https://www.youtube.com/watch?v=VRcprUCjwDc

Angry Pierre: Tätä nostalgian määrää, mitä ketju tuo.
 
https://www.youtube.com/watch?v=q43G9FTaomg
 
Linkki korjattu.

Burn: Linkki korjattu.
 
Molemmat toimii. Ostin juuri: https://www.gog.com/game/heroes_of_might_and_magic_2_gold_edition
 
Nyt lähtee, saatana.

Entäs Nethack sekä Caesar 3. Ja mitä noita oli muita - oliko se Age of Mythology se yksi naksuttelu vielä. Mainittiinko Stronghold 2. Minulla nämä keskittyvät naksuttelupeleihin. Niissä on sitä jotain, systeeminhallintaa yms. Seikkailupeleihin en ole ikinä keskittynyt.
 
Edit. Aikaista 3D-räsikintää 2000-luvulla edusti Red Faction 2, jossa jopa seinät hajoilivat. Yleensä ownasin moninpelissä Rail Gunilla, jostain syystä sanoin aina tapon yhteydessä "oui". Nykyään jos pelaisin ja joku 12v jätkä käyttäytyisi noin niin varmaan tulisi pureskeltua näppäimistön kulma rikki.

Joku kuukausi takaperin ostin Age of Empires II HD editionin Steamista. Varmaan yli 10v edellisestä pelikerrasta, mutta aika selkärangasta lähti. Persialaiset ja sotanorsut on paras!

tender.insanity: Joku kuukausi takaperin ostin Age of Empires II HD editionin Steamista. Varmaan yli 10v edellisestä pelikerrasta, mutta aika selkärangasta lähti. Persialaiset ja sotanorsut on paras!
 
Pirun ärsyttäviä ne lähinnä ovat - ainakin kun joku muu tulee niiden kanssa vastaan. Mutta Youtubessa on aika hitosti erilaisia videoita joissa esitellään hyviä strategioita mm. noita harmaita kökköjä vastaan. Myös "unlogical AoE2"-videot, joissa ihmeteltiin mm. sitä, että miten kristilline (?) pappi voi käännyttää norsun omaan uskontoonsa jolloin se vaihtaa puolta. Yleensä en käytä Aoe:ssa pappeja, mutta ehkä pitäisi.

Unohtui muuten mainita 90-luvun nettipelailusta Action Quake 2. Kaveri aikoinaan mehusteli, että hänellä on semmoinen tosi aidontuntuinen modi, jossa kuolee heti kun ampuu päähän ja voi saada vertavuotavia haavoja, jotka on sidottava. Tätä tuli pelattua jonkin verran, joskaan ei yhtä paljoa kuin TFää tai CSää. Siinä missä TF:n serverit kirjoitettiin pelin komentoriville, haettiin Action Quaken serverit GameSpyn avulla.

Amigalle oli ainakin 2 peliä ylitse muiden:
 
Fire Force
Chaos Engine
+Dogs Of War
+Persian Gulf Inferno
+Shadow Of The Beast
+James Pond
+Chuck Rock
+Turrican 2
+Motörhead https://www.youtube.com/watch?v=UNmY1orcOco
+Goldenaxe
+Ikari Warriors
 
C64:lle
yksi eniten pelatuista peleistä oli Battle Island https://www.youtube.com/watch?v=kuZNQz-smEM
 
+ Park Patrol https://www.youtube.com/watch?v=-k-dReIfz00
+ Green Beret
+ Cobra
+ He-Man Terraquake https://www.youtube.com/watch?v=caTl-qLWB_U

Burn: Unohtui muuten mainita 90-luvun nettipelailusta Action Quake 2.
 
Tätä hakattiin kavereiden kanssa aina laneissa ihan homona. Muuten en kyllä sitten Quaken ym. tapaisille peleille koskaan hirveästi lämmennyt. Minä halusin realismia, jota sitten toivat tiskiin Rainbow Sixit. Piti penskana ihan se Tom Clancyn kirjakin ostaa ja lukea. Tuo uusin Rainbow Six Siege muuten näyttäis olevan taas pahemman laatuista kohkaamista, eikä sellaista taktsista hiiviskelyä. Eipä sillä kyllä niin väliä, kun en minä jaksa enää pelata yhtään mitään.
 
Eniten tuli kyllä varmaan hakattua erinäisiä autosimuja. Saattas huvittaa edelleenkin, mutta pitäs olla ratit ja laitteet ja vehkeet ja mitä vielä. Muita kovia autopelien ja Rainbow Sixien ohella oli mm. Mafia ja Grim Fandango, jonka pelasin läpi varmaan kuudesti. Grimin myötä sitten tuli asenneltua koneelle muitakin Lucas Artsin vanhempia seikkailupelejä, kun niitä en pienempänä päässyt pelaamaan. Paitsi kavereiden luona vähän kattelemaan vierestä, mutta ei ihan kielitaito meinannut pikkupojilla noihin vielä riittää.

Hämärät muistikuvat yhdestä Amigan autopelistä. Leveärenkainen auto, välillä piti muistaakseni hypätä tielle kaatuneiden tukkien yli. Tätä olen hakenut monta vuotta. Muistaisiko kukaan näin hataroiden tuntomerkkien perusteella?

Milkop: Hämärät muistikuvat yhdestä Amigan autopelistä. Leveärenkainen auto, välillä piti muistaakseni hypätä tielle kaatuneiden tukkien yli. Tätä olen hakenut monta vuotta. Muistaisiko kukaan näin hataroiden tuntomerkkien perusteella?
 
Kuulostais vähän Buggy Boy:lta:
https://www.youtube.com/watch?v=w9DUjyfIR9E
Tosin tuossa ne tukit nimenomaan toimi hyppyreinä.

JohnJ: Kuulostais vähän Buggy Boy:lta
 
No tuohan se. Kiitos paljon +

JohnJ: Kuulostais vähän Buggy Boy:lta:
https://www.youtube.com/watch?v=w9DUjyfIR9E
Tosin tuossa ne tukit nimenomaan toimi hyppyreinä.
 
Pelailen tuota aina arcade-versiona MAMElla. Tuli yllätyksenä, miten paljon kauniimpi se on kuin tuo (ST:n antamien rajoitusten alla tehty) Amiga/ST -versio. Väripaletti on iloisempi, objektit isompia ja tulee jänniä kallistusmis- ja mutkitteluefektejä. Vaikeutta on paljon enemmän (kuten myös C64-versiossa) ja onkin aikamoinen työ saada helpommillakaan asetuksilla jaksoja lävitse. Näppäinten herkkyys pitää säätää ensin kuntoon menuista, kun emuloidaan analogista rattiohjainta näppiksellä.