Media ja viihde ›

Henri Henri Olavi: Invataksi!
 
WÄÄWÄ PAIKKA!

Mikähän peli oli semmonen täysin bomberman kopio, mutta siinä jäteltiin dynamiitteja, puuseellä pelattiin pikkuveljen kans samalla näppiksellä tuota melko paljon.

BondakeBunny: Mikähän peli oli semmonen täysin bomberman kopio, mutta siinä jäteltiin dynamiitteja, puuseellä pelattiin pikkuveljen kans samalla näppiksellä tuota melko paljon.
 
Mine Bombers?

BondakeBunny: Mikähän peli oli semmonen täysin bomberman kopio, mutta siinä jäteltiin dynamiitteja, puuseellä pelattiin pikkuveljen kans samalla näppiksellä tuota melko paljon.
 
Mine Bombers. Sitäkin pelattiin mm. aivan saatanasti.
 
EDIT kova tunnari muuten: https://www.youtube.com/watch?v=SCnUH5gqBb8

Stradlin: Mine Bombers?
 
Ei kyllä ollu tuo. Ihan täsmälleen samanlainen ku bomberman mutta vähän erinäköset ukkelit vaan.

Muistin vähän väärin kuvauksen, mutta se mitä hain tais olla tämä Dyna blaster https://www.youtube.com/watch?v=vLFDEreWPqM

dynablaster-bombermanin parhaana versiona on usein mainittu PC Engine -konsolin Bomberman '94
https://www.youtube.com/watch?v=F5RPoYv22CI

Itse menisin hieman kauemmaksi 80-luvun loppupuolelle ja lähtisin muisteloimaan sieltä käsin. Se, että alustana oli PC määritti tietty meininkiä pitkälti. Konsoleihin kun pääsi kiinni vasta ekan XBOXin myötä.
 
Todellista kulta-aikaahan olivat Lucasartsin ja Sierran point-and-click seikkailupelit, Maniac Mansion, Day of the Tentacle, Monkey Islandit, Indiana Jonesit, Gabriel Knightit, Police Questit, Leisure Suit Larryt. Tähän soppaan kun nakkasi vielä Wing Commanderit, X-Wingit, Tie Fighterit, Eye of the Beholderit, Ultimat ja FPS-korkkauksen Doomin, Duke Nukemin, Quaken myötä, ei ollut yhtään hassumpaa aikaa alotella pelailua.
 
Hienoa, että nykyjään mm. Telltales Games ja Double Fine on jatkanut seikkailupelien perinnettä ja noista vanhoista klassikoista pukkaa remastereita nykyvehkeille.
 
Day of the Tentaclen ens viikon ja Thimbleweed Parkin tulevaa julkaisua odotellessa. Kyllä kelepaa.
 
Välillä sitä aina miettii miten siistiä on, että on saanut seurata videopeliteollisuuden kehitystä alkumetreiltä alkaen ja että vielä tänä päivänäkin peleistä intoutuu paikoittain samalla tavalla kuin tuolloin 80-90 luvun taitteissa.

Lebowski: Välillä sitä aina miettii miten siistiä on, että on saanut seurata videopeliteollisuuden kehitystä alkumetreiltä alkaen ja että vielä tänä päivänäkin peleistä intoutuu paikoittain samalla tavalla kuin tuolloin 80-90 luvun taitteissa.
 
Siitä voi kiistellä, missä ne alkumetrit tarkalleen ottaen on, mutta viimestään joskus Atari 2600 konsolin aikoihin 1970-luvun lopussa. Että ennemminkin voisit surea, että missasit ne alkumetrit.
 
1970-luvun lopun peleistä vois tietysti joku epäillä, että ne oli niin yksinkertaisia, ettei siinä menettäny paljoa, mutta kylläpä niistäkin käsittääkseni kovasti pidettiin ja 1980-luvun alkupuolella alko olemaan jo tietokonepelit monipuolisuudessaan ja monimutkaisuudessaan jo usein varsin lähellä 1980- ja 1990-luvun vaihteen tasoa.

sub zero: Siitä voi kiistellä, missä ne alkumetrit tarkalleen ottaen on, mutta viimestään joskus Atari 2600 konsolin aikoihin 1970-luvun lopussa. Että ennemminkin voisit surea, että missasit ne alkumetrit.
 
Nuo alkumetrit olivat jonkun kolmen nörtin rinkirunkkausbileet jossain amerikassa. Doom ja kumppanit aloittivat aikakauden, jolloin peleistä tuli koko kansan viihdettä ja jonkinlainen sukupolvikokemus, ja ne alkumetrit sijoittuivat vasta tuonne 90-luvulle.

sub zero: Siitä voi kiistellä, missä ne alkumetrit tarkalleen ottaen on, mutta viimestään joskus Atari 2600 konsolin aikoihin 1970-luvun lopussa. Että ennemminkin voisit surea, että missasit ne alkumetrit.
 
1970-luvun lopun peleistä vois tietysti joku epäillä, että ne oli niin yksinkertaisia, ettei siinä menettäny paljoa, mutta kylläpä niistäkin käsittääkseni kovasti pidettiin ja 1980-luvun alkupuolella alko olemaan jo tietokonepelit monipuolisuudessaan ja monimutkaisuudessaan jo usein varsin lähellä 1980- ja 1990-luvun vaihteen tasoa.
 
Jees, harmi ettei koskaan päässyt pelailemaan noilla kaikken varhaisimmilla konsoleilla. Nintendo ois ollut siistiä omistaa, mutta pelattavaa ilmeisesti oli riittämiin kun ei semmosta koskaan alkanut porukoilta ronkumaan.
 
Ekat pelikokemukset sai naapureiden Spectrumin (siistit kuminäppäimet haha), VIC20, Amigan ja C64 parissa. Kunnes C128 tuli taloon. Sehän olikin jo tykkivehe verrattuna noihi aiempiin. Siitä sitten 386, 486... Konsoleihin tuli siirryttyä tosiaan vasta tuolloin 2001 XBOXin myötä. Nykyjään hyllystä löytyy tuon vanhuksen lisäksi PS3, PS4, PS Vita, XBOX ONE sekä Nintendo 3DS. Viimeisin ehkäpä paikkaamaan tuota taannoista Nintendo aukkoa. jeje

Sergei Fallinen: Nuo alkumetrit olivat jonkun kolmen nörtin rinkirunkkausbileet jossain amerikassa. Doom ja kumppanit aloittivat aikakauden, jolloin peleistä tuli koko kansan viihdettä ja jonkinlainen sukupolvikokemus, ja ne alkumetrit sijoittuivat vasta tuonne 90-luvulle.
 
No vaikee sanoo millä perusteella pitäisi vetää viiva johonkin kohtaan, että milloin peleistä tuli koko kansan viihdettä. Kehitystä siihen suuntaan on tapahtunut koko ajan. Kyllähän jo Space Invaders (1978) ja Pac-Man (1980) aiheuttivat aikamoisen "kuumeen" aikanaan. 1990-luvun alussa pelaajakanta oli vielä selvästi nuorempaa. Silloin ei vielä todellakaan oletettu oletusarvoisesti, että aikuisetkin pelaavat (vaikka toki merkittävä osa pelaajista oli täyskasvuisia).

sub zero: No vaikee sanoo millä perusteella pitäisi vetää viiva johonkin kohtaan, että milloin peleistä tuli koko kansan viihdettä. Kehitystä siihen suuntaan on tapahtunut koko ajan. Kyllähän jo Space Invaders (1978) ja Pac-Man (1980) aiheuttivat aikamoisen "kuumeen" aikanaan. 1990-luvun alussa pelaajakanta oli vielä selvästi nuorempaa. Silloin ei vielä todellakaan oletettu, että "aikuisetkin" pelaavat.
 
Oot varmaan ihan oikeassa, mutta toisin kuin tällä hetkellä, kyllä se kehitys ainakin jatkui vielä 90-luvulla huomattavasti ja sikäli joku 90-luvun lapsikin voi tuntea (olettaen että tämänkaltaisella asialla on yhtään mitään merkitystä) jotain iloa siitä että sai sitä aikaa elää.

Sergei Fallinen: Oot varmaan ihan oikeassa, mutta toisin kuin tällä hetkellä, kyllä se kehitys ainakin jatkui vielä 90-luvulla huomattavasti ja sikäli joku 90-luvun lapsikin voi tuntea (olettaen että tämänkaltaisella asialla on yhtään mitään merkitystä) jotain iloa siitä että sai sitä aikaa elää.
 
Just. Kyllä se oli 70-luvun lopulla. Niistä lapsista tuli TOSI MIEHIÄ, joystickit persiissä ja silleen.

Lebowski: Välillä sitä aina miettii miten siistiä on, että on saanut seurata videopeliteollisuuden kehitystä alkumetreiltä alkaen ja että vielä tänä päivänäkin peleistä intoutuu paikoittain samalla tavalla kuin tuolloin 80-90 luvun taitteissa.
 
Tämä kyllä. Taisin vuonna -85 ekan kerran pelata enon C64:llä Pole Positionia ja Choplifteriä ym. klassikoita ja siitä se idea sitten lähti. Innostus ei ainakaan ole laantunut, pikemminkin päinvastoin. Helvetin hieno harrastus.

Milkop: Tämä kyllä. Taisin vuonna -85 ekan kerran pelata enon C64:llä Pole Positionia ja Choplifteriä ym. klassikoita ja siitä se idea sitten lähti. Innostus ei ainakaan ole laantunut, pikemminkin päinvastoin. Helvetin hieno harrastus.
 
Pole Position oli kova ja Spy Hunter. Last Ninja, International Karate, noita tuli kyllä hakattua! Sitte sotaäijäilyt Airborne Ranger, Commando, huhhuh. Harmi kun ei ole 128 enää tallessa. Vaikka, voihan noita emulaattoreilla....ei sama.
 
Videopelinostalgia on pelaamisen ohella parhautta.

Jazz jackrabbit oli kovaa tasohyppelyä jota tuli melkosesti pelattua. En muista oliko meillä ees koko versiota, mutta hupia riitti siitäkin huolimatta. Kakkonen oli kans hyvä. Nämä on edelleen sen verran päteviä, että pitäs kyllä jostain hommata ja koittaa saisko vaikka dosboxilla toimimaan. https://www.youtube.com/watch?v=b16upFloYak

Rojekti: Jos joku jumal-olio nyt muuttaisi tuon 96:n tuosta otsikosta vaikka siksi 87:ksi. Aika lailla hatusta heitin tuon vuosiluvun, mutta tuo 2004 on aika pitävä. Siellä on tosin ehtinyt tulla jo paljon kuraa.
 
Oikeat vuosiluvuthan menisi tietty Commodore Amigan elinaikaa noudatellen. Ehkä viimeisenä renkaana alkuperäinen Worms elikkäs 1995. Sen jälkeen sellaista satunnaisosumaa lähinnä.

Sergei Fallinen: Nuo alkumetrit olivat jonkun kolmen nörtin rinkirunkkausbileet jossain amerikassa. Doom ja kumppanit aloittivat aikakauden, jolloin peleistä tuli koko kansan viihdettä ja jonkinlainen sukupolvikokemus, ja ne alkumetrit sijoittuivat vasta tuonne 90-luvulle.
 
Atarista ja sen suosiosta suomessa en osaa sanoa, mutta kyllähän ns. "videopelit" löivät itsensä läpi viimeistään NESsin myötä. Mario on aina hyvä valinta jos pitää mainita pelihahmo jonka mummosikin tuntee.
 
Jonnet ei muista mutta tietokoneita oli myös ennen PC koneita. C64 ja todella-iso läjä muita 8bit kotitietokoneita löivät itsensä läpi kasarilla, niitä seurasi pienempi mutta jokatapauksessa merkittävä Amiga sukupolvi (jollakin ressulla taisi olla myös Atari ST:kin). Etenkin kasibittisten Basic -ohjelmointi oli nastaa, mutta noidenkin koneiden pääasiallinen tarkoitus ainakin alakouluikäisten keskuudessa oli pelaaminen. Karusta PC:stä kasvoi 486 -kaudella hiljalleen varteenotettava pelialusta ja mainitsemasi Doom toi 1. persoonan ammuskelut pinnalle ja toimi oman genrensä -ja shareware -pelien keihäänkärkenä. Mielestäni pelit olivat siis tulleet koko kansan tietoisuuteeen jo ennen Doomia.
 
Jokatapauksessa pelit ennen 3D- ja Internet -aikakautta olivat rautaa. Mahtavaa että oma muksukin malttaa pelata vanhoja NES -klassikoita (esim. Mega Manit, Mario) Minecraftin tahkoamisen lomassa. Hitto mittä kuraa mobiililaitteiden top10 pelilistat tarjoavat. Sovelluksen sisäiset ostot rapeuttavat pelit ihan kelvottomiksi.