Bassot ›

jukka490: Carlsbro:lla on tekninen tuki, josta voisi kysellä piirikaaviota tuohon vahvistimeen. Vastailivat ainakin muutama vuosi sitten, kun kyselin TC100 putkivahvistimen valmistusaikaa sarjanumeron perusteella.
 
Tässä mun tapauksessa lasku menee kapakalle, joten en lähde itse roplaamaan.

Moi.
 

 
Hienoa kuulla että löysit tahon joka suostuu laitetta vilkaisemaan.
 

 
jukkajylli: Tässä mun tapauksessa lasku menee kapakalle...
 
Tuo seikka toki muuttaa tilannetta huomattavastikin.
Tosin omakohtainen kokemus tuon tyyppisten asioiden tiimoilta on kyllä osoittanut että vahingon kärsijän ja vahingon aiheuttajan/maksajan käsitys "kohtuullisuudesta" poikkeaa usein kovastikin toisistaan.
 
T:Samuli

Moi.
 
Pauli Lappalainen: Miksi ihmeessä huoltofirmat eivät tuota huoltaisi?
 
Koska olemme eläneet kertakäyttötavarayhteiskunnassa jo senverran pitkään että kustannustehokas korjaaminen on tehty usein mahdottomaksi ja tuon myötä tietotaito/into on yleisesti ottaen kaventunut?
 
Jos nettitiedot pitävät paikkaansa eikä Carlsbrolta kyseiseen värkkiin skemaa löydy?
 

 

 
Pauli Lappalainen: Jos asiakas maksaa, niin sama kait se on vaikka värkki olisi tehty itävinkustaniassa ja olisi ristuksen vanha.
 

 
Totta toki tuokin.
 
Vaan mites sitten kun asiakas ei maksakaan ja jättää laitteen korjaajalle, kun saa uuden "vastaavan" halvemmalla?
 
Muutama tuollainen tapahtuma, niin korjaamishalukkuus alkaa kummasti hiipua.
 
Noin yleisestiottaen siis, ei välttämättä päde tämän viestiketjun tilanteeseen millään tapaa.
 
T:Samuli

Trankkukoneet on halpoja ja korjaaminen voi olla kallista. Mulla on yksi Peavey Classic 70-luvulta ja epäilen että sen huoltohinta on suht sama sen arvon kanssa. Toki siinä on putkipääte.

Custom Soundsin Aroluoma on vanha kinkkarifani ja muutenkin fiksu kaveri. Mulla on kohta Carlsbro hyvissä käsissä. Enkä ole myöskään huolissani huollon hinnasta.

Anteeksi kun kyselen ohi aiheen, mutta olen itse aikeissa ostaa transistorivahvistimen kitaralle (siis vanhan sellaisen) ja toki ostaessa testaan pääpiirteittäin että vahvistin toimii ja potikat ei rohise (tai ei kai se rohina sinällään haittaa kun putsauksestahan se vaan on kiinni). Mutta siis meneekö huolto niin, että jos vahvistimeen löytyy skeemat niin sitten joku uraltone tms. voisi sen huoltaa? kannattaisiko mun ekaksi tarkistaa skeemojen löytyminen ennen kuin teen ostopäätöksen ?
 
Mulla on jo vahvistin kiikarissa ja se on vanha sieltä -80 luvun alkupuolelta joten oletan, että sitä joutuu joskus huollattamaan, vaikka trankut kai aika kulutuskestäviä vissiin ovatkin. Esimerkiksi Rolandin JZ on transistorivahvistin ja kallis joten eihän se mitenkään voi olla kertakäyttöinen??? siis siihen kannattaa tehdä huoltoja ja korjauksia pelkästään sen hinnan takia. Tämä oma kaavailemani vahvistin ei ole kallis, mutta sen verran ainutlaatuinen, että olen valmis sitä huollattamaan markkinahinnasta huolimatta.

Moi.
 
hallu: Mutta siis meneekö huolto niin, että jos vahvistimeen löytyy skeemat niin sitten joku uraltone tms. voisi sen huoltaa? kannattaisiko mun ekaksi tarkistaa skeemojen löytyminen ennen kuin teen ostopäätöksen ?
 
Skeman kanssa huollattamisessa ei pitäisi olla mitään ongelmaa, yksinkertaisiahan nuo laitteet itsessään ovat, varsinkin nykyelektroniikkaan verrattuna.
 

 

 
Loppupelissä skeman tarpeellisuus riippuu siitä mitä vahvistimessa haet.
 
Jos mielenkiinto kyseistä vahvistinta kohtaan liittyy millään tapaa pääteasteeseen, skemat ovat oman harrastekokemuksen perusteella likipitäen välttämättömiä kustannustehokkaaseen korjaamiseen.
Toki asiansa osaava korjaaja piirtää skeman mistä tahansa kytkennästä, tai tekee valistuneen arvauksen käytetystä topologiasta ja kokeilee onneaan.
Kumpainenkaan lähestymistapa ei ole ajankäytöllisesti niitä tehokkaimpia, ja aika on noissa hommissa kirjaimellisesti rahaa.
 
Jos kustannukset eivät ole ongelma, eivät ole skemojen puutekaan.
 

 
Jos painopiste on etusessa, ja pääteasteen korvaaminen tuoreemmalla mahdollisen vahingon sattuessa ei huoleta, ilman skemojakin pääsee melko pitkälle.
 
Lähestulkoon kaikkiin yleisimpiin massatuotantovahvistimiin skemat kyllä löytyy, joten siinä mielessä vahvistin kuin vahvistin on melko turvallinen ostos.
Hankalia ovat usein omistuspohjaa vaihtaneet firmat, tai sellaiset jotka suojaavat kytkentöjään hautaan asti.
 

 
Toinen asia joka tekee (vanhoissa) transistorivahvistimissa kiusaa, on joidenkin päätelaitteiden pienet valmistussarjat.
Kehitys kehittyi/kehittyy roimaa vauhtia, eikä joidenkin 80 luvulla yleisten päätelaitteiden valmistusta ole ollut enää vuosikymmeniin.
NOS-kamaa löytyy monasti vielä varastoista, mutta ei välttämättä kustannustehokkaasti.
Marshall on omasta melestä malliesimerkki tuosta.
 
Oli myös tapauksia joissa käytettiin OEM-päätelaitteita, ja usein korvaavia ei luonnollisestikaan ollut tuotannossa.
Osa uudelleenleimasi päätelaiteita tai poisti niistä merkinnät, mutta noista -ja mikä oikeasti oli- löytyy yleensä maininta asiaan vihkiytyneiltä sivustoilta.
 

 

 

 
hallu: Mulla on jo vahvistin kiikarissa ja se on vanha sieltä -80 luvun alkupuolelta joten oletan, että sitä joutuu joskus huollattamaan, vaikka trankut kai aika kulutuskestäviä vissiin ovatkin.
 
Transistorikytkentöjen suurin ongelma on omasta mielestä biasointi.
Ja eritoten biasoinnin tarkkuusvaatimukset.
Putkivehkeellä riittää usein kun ollaan hehtaarilla, ja ongelmat kuuluvat selvästi ennen tuhoa, trankuilla ei tilanne ole lähimainkaan sama.
 
Komponenttien ikääntyminen aiheuttaa lähes poikkeuksetta biaspisteen ryömimistä, ja jos tuota ei huomata ajoissa, (pääte)transistorin tuho on varma.
Käyttöjännitteet ovat valtaosassa kytkentöjä niin matalia tehoon nähden, että virrat kasvavat pienelläkin poikkeamalla nopeasti yli speksien.
 
Aniharvassa transistorivahvistimessa on myöskään biasointimahdollisuutta komponentteja vaihtamatta, joka tietysti hankaloittaa tilannetta vaikka tavanomaista runsaammasta lämpenemisestä ja/tai särön kasvamisesta asiaa osattaisiinkin epäillä.
Muunmuassa useissa alkupään SWR-päättäreissä oli bias-trimmeri ja usein oli tarvettakin ajan myötä ruuvailla, mutta koska asia oli tiedostettu ja tiedossa, tuota osattiin seurata.

 

 
hallu: Tämä oma kaavailemani vahvistin ei ole kallis, mutta sen verran ainutlaatuinen, että olen valmis sitä huollattamaan markkinahinnasta huolimatta.
 
Jos "ainutlaatuinen" tarkoittaa jotain muuta kuin perus A/B topologioita, saattaa olla syytä kiinnittää erityistä huomiota skemoihin ja komponenttien saatavuuteen ennen hankintapäätöksen syntymistä.
 
Ainakin itse näin tekisin.
 
Monet valmistajat tekivät tuolloin ainakin markkinakokeiluita G-, H- ja D- luokan vahvistimilla, joiden komponentit ja kytkennät hämmentävät nyky-asiantuntijoita skemojenkin kanssa.
A-luokan laitteet ovat myös oma lukunsa, mutta aniharvoja on MI-puolella moisia ollut. HiFi-puolella toki sitäkin enemmän.
 

 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
 

 
...................................
 
T:Samuli
 
Kiitos kattavasta vastauksesta. Ei se vahvistin varmaan muuten ole ainutlaatuinen kuin siten että niitä on aika harvakseltaan näkynyt torilla myytävänä ja uutena niitä ei saa. Vahvistin on siis Sessionette 90 jollaista olen joskus -80 luvulla kokeillut ja minulle jäi hyvät muistot siitä, mutta en loppupelissä tiedä siitä muuta kuin että se ei käytettynä ole hinnalla pilattu.
 
Suunnitelmani oli ostaa sellainen ja huollattaa se käyttökuntoon ja tarkoitukseni on ihan käyttää sitä bändin kanssa jos vaan mahdollista.

Moi.
 
hallu: Kiitos kattavasta vastauksesta. Ei se vahvistin varmaan muuten ole ainutlaatuinen kuin siten että niitä on aika harvakseltaan näkynyt torilla myytävänä ja uutena niitä ei saa. Vahvistin on siis Sessionette 90 jollaista olen joskus -80 luvulla kokeillut ja minulle jäi hyvät muistot siitä, mutta en loppupelissä tiedä siitä muuta kuin että se ei käytettynä ole hinnalla pilattu.
 
Suunnitelmani oli ostaa sellainen ja huollattaa se käyttökuntoon ja tarkoitukseni on ihan käyttää sitä bändin kanssa jos vaan mahdollista.
 

 
Ole hyvä.
 
Kyseiselle vahvistimelle löytyy näköjään hyvin kattava support, skemoineen ja modaus-/huoltopalveluineen, joten siinä mielessä ei ongelmia luulisi syntyvän.
 
SG90 vahvistimeen ei heillä suoria skemoja ole, kehottavat käyttämään SG75:n vastaavia:
 
http://www.award-session.com/pdfs/SG75_Schematic_Instructions.pdf
 
Hauskana ja itselle yllättävänä seikkana: Jan Akkerman oli heillä noihin aikoihin mannekiinina :).
 

 
Kehottavat tuolla sivustolla itsekin varmistamaan josko vahvistin on päätteen osalta varustettu aikansa lapsena hybridivahvistinmodulilla vai MosFet-päätteellä.
 
The early MkI models have an ILP 'black block' power amp module (HY200 or HY248) and should be avoided.
 
Saahan sen modulin toki vaihdettua jos niin kehnosti käy että moinen omassa on ja se kajahtaa, jos löytää samoilla käyttöjännitespekseillä varustetun, tai tekee itse, mutta korjata moista pyydystä ei voi.
Epoksiin kun ruukaavat olevan valettu.
 
Vahva neuvottelupointti ostaessa mun mielestä.
 

 
Ko. aikakauden hybridimodulien hinnatkin ovat pompsahtaneet hurjasti 80-luvun ajoista jolloin melkein joka toisesta halvemmasta vahvistimesta moinen löytyi, ja STK070 läpysköitä Bebekiltä osteltiin omiin musalaitevirityksiin.
Osa, kuten tuo STK perhe, vaativat muutaman oheiskomponentin.
Osa, kuten Sessioneteissa skeman perusteella oleva, oli täydellinen vahvistin johon syötettiin ainoastaan signaali ja käyttöjännitteet.
 
Nykyään Multiwatt-koteloiset hybridit ja D-luokan modulit ovat syrjäyttäneet nuo puolen kämmenen kokoiset tehoiltaan heikohkot muinaismuistot.
 

 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
 

 
.........................................................
 

 
T:Samuli
 
Kiitoksia taas :-). Jos ymmärsin oikein niin tarkoitit, että pääte on tuon vahvistimen heikko kohta ja riippuu siitä onko se hybridimodulilla toteutettu vai mosfet transistorilla, että kuinka hankala se on korjata jos menee rikki? ilmeisesti ei ihan tekemätön paikka, mutta varaosan löytäminen voi olla hankalaa ja ilmeisesti vahvistin huollot ei ihan huutaen moista työtä ota tehtäväkseen joten jonkinmoinen riskibusines tää mulle siis on?
 
Mun kiikarissa oleva vahvistin on kaikin puolin houkuttelevan historian omaava ja hinta on maltillinen mielestäni joten ottanen riskin ja kokeilen saisiko tuosta työkalua. Se vahvari on myyjän mukana ollut vain yhdellä omistajalla ja käytetty vajaat kymmenen vuotta varavahvistimena (tms.) ja ollut ilmeisen pitkään käyttämättömäntä (mahdollisesti jopa luokkaa parikyt vuotta). Vahvistinta on nyt käytetty esittelytilanteissa kun se on myynnissä ja sitä ovat ostajaehdokkaat kokeilleet ja se toimii kuulemma hyvin. Huomenna menen sitä katsomaan (ja melko todennäköisesti ostan sen kuleksimasta).
 
Suunnitelmani oli, että otan vahvarin ihan tuotantokäyttöön ja aika piakkoin huollatan sen jos löydän huoltajan joka homman hoitaa. Eli siellä ei varmaan muuta huollettavaa ole kuin mahdollisesti likaa potikoiden hiiliradoissa (mutta ei välttämättä sitäkään) ja ajattelin, että huoltaja voisi mitata ne keskeisimmät etenkin päätteen toimintaa ohjaavat komponentit että ovat riittävän tarkasti arvoissaan. Ei kai tuollaista transistorivahvistinta oikein muuten voikaan huoltaa, vaan sillä kai soitetaan niin kauan kun se menee rikki ja sitten toivotaan, että sen voi korjata tai lähdetään vahvistinkauppaan.
 
Täytynee varmaan laittaa joku toinen vahvistin vielä varasysteemiksi jos tuo kosahtaa kriittisellä hetkellä (onko muita hetkiä edes olemassa?) jos se on kovin epävarma toiminnaltaan. Täytyy varmaa Araluoma, Uraltone ja Bluetone ainakin kysellä läpi. Taitavat olla aika pitkälle putkikoneisiin erikoistuneita, mutta ainakin Bluetonen harry tiesi transistorivahvareistakin jotakin niin kai siltäkin voi ainakin kysyä jos pulmatilanteita tulee eteen. Niin ja huoltaahan hifivahvistimiakin joku ja nehän on kai melkein kaikki trankkuvehkeitä, niin jossain hificlubissa luulisi myös asiantuntemusta riittävän näihin kamppeisiin.
 
Tietenkään mikään asiantuntemus ei auta jos niitä varaosia vaan ei ole saatavana mistään.

anapena: Kysytään samaan syssyyn huoltopaikkasuosituksia Pirkanmaalla. Potilas on Peavey TNT-150 kombo, ainakin pääte paskana, uudet transistorit hommattu, eivät ole vielä paikoillaan. Kitarakuun kautta homma ei oikein onnistunut, ovat putkimiehiä nääs.
 
Audiotaso Kuninkaankadun päässä Tampereella huoltaa kanssa transistorilaitteita. Siellä on välillä kestänyt huollot varsin kauan, mutta aina on kuntoon tullut.

Täähän onkin hienoa, jos tästä tulee yleishyödyllinen ketju.

Ajattelin tulla vielä kertomaan,että minä ostin sen vahvistimen Session Sessionette 90 ja se tuntuu hyvältä ostokselta nyt tuoreeltaan tietenkin. Vahvistin on todella hyväkuntoinen päällisin puolin ja kielii ettei sitä ole paljoa käytetty. Yllätyin, että se sointi jonka muistan lapsuudestani kun porvoon musiikissa -80 luvulla sellaista kokeilin, pomppasi puhtaalta kanavalta täysin tunnistettavana ja mulle tuli vahva fiilis, että "haa tämähän se oli". Ihan jokaista jakkia ja efektilenkkiä en ole ehtinyt kokeilla ja jalkakytkintä siinä ei ollut mukana, mutta muuten tämä tuntuu toimivan moitteetta. Edes mainittavaa rohinaa ei potikoissa ole (no on niissä vähän mutta todella vähän), vaikka se on seissyt ilmeisen kauan käyttämättä. https://www.youtube.com/watch?v=FH4Czw-KV_0 Siinä on jonkun tekemä soundinäyte kyseisenlaisesta vahvistimesta ja tuon soundin vahvistimestani löysin kyllä. Sieltä löytyy myös surisevampia hevimpiä säröjä ja vaikka säröt on mielestäni ihan käyttökelpoisia niin tulen käyttämään sitä luultavasti tuon Koch pedaltonen kanssa koska Pedaltone on tuttu ja soundaa hyvältä ja tuon sessionetten kanssa pedaltone tuntuu toimivan erinomaisesti. Sessionette vaikuttaa juuri sellaiselta pieneltä ja kevyesti ruodattavalta voimapesältä jollaista kaipaan noihin orastaviin bänditouhuihin. Minä tykkään, että tämä on hieno transistorivahvistin jolla on ihan oma identiteetti enkä usko että tällaista soundia oikein helposti löytää mistään muusta vahvistimesta koska niin vahva muistijälki tämän vahvistimen soinnista oli minulle jäänyt ja niin vahvasti se tuli esille kun tämän avasin.
 
Itse ketjun aiheeseen lisäisin, että Uraltone näyttäisi nettisivujen perusteella huoltavan myös transistorivahvistimia mutta siellä korostettiin, että hyvin rajoitetusti ja kehoitettiin erikseen olemaan yhteydessä ennen kuin kiikuttaa vahvistinta paikanpäälle. Harmi juttu, että näiden hienojen laitteiden huolto on näin nihkeää :-( ajattelin kuitenkin soitella Uraltonelle että mitä meinaavat tästä mun styrkkarista.

Hain Carlsbron huollosta. Toivotaan että toimii seuraavat kolme vuotta Kaisassa..

jukkajylli: Hain Carlsbron huollosta. Toivotaan että toimii seuraavat kolme vuotta Kaisassa..
 
Minkä viruksen se oli syöny?

Thefish: Minkä viruksen se oli syöny?
 
Ei se sanonut muuta, ku että oli muutama viallinen komponentti.. Oli aika edukas korjaus.

basisti1971: ....................
 
Transistorikytkentöjen suurin ongelma on omasta mielestä biasointi.
Ja eritoten biasoinnin tarkkuusvaatimukset.
Putkivehkeellä riittää usein kun ollaan hehtaarilla, ja ongelmat kuuluvat selvästi ennen tuhoa, trankuilla ei tilanne ole lähimainkaan sama.
 
Komponenttien ikääntyminen aiheuttaa lähes poikkeuksetta biaspisteen ryömimistä, ja jos tuota ei huomata ajoissa, (pääte)transistorin tuho on varma.
Käyttöjännitteet ovat valtaosassa kytkentöjä niin matalia tehoon nähden, että virrat kasvavat pienelläkin poikkeamalla nopeasti yli speksien.
 
Aniharvassa transistorivahvistimessa on myöskään biasointimahdollisuutta komponentteja vaihtamatta, joka tietysti hankaloittaa tilannetta vaikka tavanomaista runsaammasta lämpenemisestä ja/tai särön kasvamisesta asiaa osattaisiinkin epäillä.
Muunmuassa useissa alkupään SWR-päättäreissä oli bias-trimmeri ja usein oli tarvettakin ajan myötä ruuvailla, mutta koska asia oli tiedostettu ja tiedossa, tuota osattiin seurata.

.................................
 
T:Samuli
 
Anteeksi, että häiritsen, mutta pakko kysyä vielä tästä asiasta. Olen nimittäin lähes mutta en täysin varma, että tässä minun Sessionissa on mosfet transistoreilla toteutettu tuo pääte ja etuasteessa oli mainittu joku bifet (mitäse nyt sitten terkoittikaan), niin eikö mosfet ole nimenomaan jännitettä seuraava transistori? siis olisiko tuo biaksen ryömiminen tässä laitteessa hiukan pienempi riski? voi olla että olen pahasti ymmärtänyt lukemani väärin kun en ole mikään elektroniikkaihminen ja siksi kysyn.
 
Siitä olen ainakin varma että tässä laitteessa ei ole sitä HY2xx päätepiiriä jollaisista näin netissä kuvia ja moista epoksiin valettua kummitusta tässä ei ole. Tämä vahvari on nähdäkseni loppupään tuotantoa Sessioneita tehtiin vuoteen 1988 saakka ja tämä on tehty ainakin vuoden 1985 jälkeen, koska tässä on harmaa päällinen. Lisäksi myyjä kertoi että tämä on ostettu joskus kasarin loppupuolella uutena ja tämä on ollut yhdellä omistajalla varavahvistimena.

Jos ymmärsin Session-Awardin sivuilta oikein, niin Hallun vahvarin kytkis olisi sama kuin tämä:
 
http://www.award-session.com/pdfs/SG75_Schematic_Instructions.pdf
 
Eikös tuossa näyttäisi biasointitrimmeri olevan?

Kefiiri: Jos ymmärsin Session-Awardin sivuilta oikein, niin Hallun vahvarin kytkis olisi sama kuin tämä:
 
http://www.award-session.com/pdfs/SG75_Schematic_Instructions.pdf
 
Eikös tuossa näyttäisi biasointitrimmeri olevan?
 
Joo tuo mun vahvistimen sisuskalut on samannäköiset kuin tuossa linkkaamasi sivun lopussa olevat kuvat. Tarkoittaako biastrimmerin olemassa olo sitä, että myös mosfet transistorit vaativat biaksen säätämistä? vai sitä, että vahvistimessani ei kuvitelmistani huolimatta olekaan mosfettejä ?
 
tässä muutama huono kuva tuosta oman vahvarini sisuksista jos joku saa niistä mitään tolkkua:
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/145434.jpg
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/145433.jpg
 
https://muusikoiden.net/dyn/articles/2010.jpg
 
Kiitos kun viitsitte auttaa avutonta :-).