 Groke16.03.2016 00:11:40 | |
|---|---|
sirdickyj: Mutta onhan se levy oikeesti ihan epiksessä vedetty. Mkten tosta vois olla jotein muuta mieltä? Kitarat on -ainakin länsimaisen virekäsityksen mukaan tulkittuna- ihan miten sattuu vireessä. Tuo "epis" voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Esim. pilkuntarkasti viritysmittarin mukaan viritetty, tasaviritystä noudattava instrumentti on joidenkin kuulijoiden mielestä epiksessä ainakin silloin, kun verrataan suoraan kuuloaistimme suosimaan puhtaaseen vireeseen. Tasavirityksen kvintti heittää tällöin vain pari senttiä, mutta terssit jo sen verran, että osa jo hieman irvistelee. Eli jos kitaristi virittää kitaransa tahallaan väärin (sweetened tuning) jotain tiettyä kappaletta varten, saattaa se vire kuitenkin olla lähempänä puhdasta virettä ja siten korvalle mieluisampi. Toki se virallinen tasaviritys on yleiskäyttöisin ja varmastikin aina se fiksuin lähtökohta. Lisäksi on olemassa absoluuttinen vire ja suhteellinen vire. Eli bändi saattaa olla keskenään erinomaisenkin hyvin vireessä, vaikka sävel A4 ei olisikaan se viritysmittarin oletuksena antama 440.00 Hz (hyvin usein sen voi siis asettaa joksikin toiseksikin). On myöskin olemassa erilaisia virejärjestelmiä ja erilaisia näkemyksiä ja ohjeistuksia siitä, mikä kulloinkin on kenenkäkin mielestä se oikea vire. Ja osa sitten sitten noudattaa niitä ohjeistuksia tai yleisiä käytäntöjä pilkuntarkasti, osa vain suurinpiirtein ja osa ei jaksa lainkaan stressata moisten juttujen suhteen. Sen kummempaa draamaa en tässä nyt millään kykene näkemään. LTBR ei ymmärtääkseni ole mikään yksittäinen erityistapaus tässä suhteessa, siis 70-luvun rock/pop -albumeista puhuttaessa. Esim. kun vaikkapa Jimi Hendrix syöksypommitteli vintage-tallaisella Stratocasterillaan (LIVE), oltiin ajoittain vireen suhteen aivan eri sfääreissä, kuin jollain LTBR:lla. Ja onhan AC/DC:lläkin vaikkapa se Live At BBC, josta muistelen suhteellisenkin vireen olleen sen verran pielessä, että heti otti korvaan. Toisin kuin LTBR:n kohdalla. Punkissa puolestaan taitaa ainakin osalle porukkaa olla suorastaan kunnia-asia olla epävireessä, jottei vallan katu-uskottavuus menisi. Luulevat vielä, että tässähän ollaan nyt selvinpäin soittamassa. Oma lukunsa ovat ne liki laulutaidottomat tähtöset, jotka ainakin joskus aikoinaan vetivät livenä ilman autotunea ja playbackia. Jolloin ei aina oltu edes samalla oktaavilla studioalbumiin verrattuna... :-p Absoluuttinen vire toki on LTBR:llä tyyppiä "melkein vakiovire". Jossa verrokkina tietenkin pidetään meillä länsimaissa yleistä 12-sävelistä tasaviritystä, jossa sävel A4 = 440.00 Hz. Joten jos oma kitara on standardivireessä (EADGBE, 440 Hz), niin toki sitten huomaa eron albumin vireeseen, jos yrittää mukana jammailla. Eli jokaikinen sävel on häiritsevässä määrin eri vireessä. Sen sijaan suhteellinen vire on LTBR:llakin ok, tai siis ainakin tälläiselle ei-absoluuttisen kuulon omaavalle on. Vai tökkiikö sekin jonkun korvaan kuuntelukokemusta häiritsevästi? Vai onko teistäkin niin, että kun joko oman kitaransa, tai sitten albumin virittää samaan vireeseen, on kaikki suhteellisesti ottaen ok. Lisäksi joillain AC/DC:nkin albumeilla on tosiaan hieman eri vire eri kappaleissa (siis kuitenkin alle puolisävelaskeleen erot). Varmaankin siksi, että ovat eri päivinä äänitettyjä. Eikä välttämättä yhtenäkään päivänä ole viritetty sen virallisen vireen mukaiseksi (440 Hz). Ja likimain näinhän on vähintäänkin useilla kymmenillä, kenties jopa sadoilla rock/pop -albumeilla. Sitä en tiedä, että mikä milloinkin on ollut moiseen syynä. Useimmiten on varmaankin bändistä itsestään ollut kiinni (laiskuus, kiire, huolimattomuus, asenteena Close enough for rock 'n roll...). Joskus kenties jälkikäsittelystäkin johtuen (nopeuden hienosäätö tms.). Onneksi nykyään on erilaisia softia ja toistolaitteitakin olemassa, joilla voi säätää biisin kuin biisin vireeltään vaikkapa 440 Hz:aa vastaavaksi (toistonopeuden pysyessä ennallaan), jotta ei tarvitsisi jatkuvasti omaa kitaraansa viritellä. Youtubesta löytyy valmiitakin esimerkkejä, vaikkapa hakusanoilla "Highway To Hell 440 Hz". Klassisessa musiikissa on ymmärtääkseni normaalia, että sävel A4 on jotain muuta, kuin 440 Hz. Lisäksi kitarassakin vain ne normaalisti näppäillyt sävelet noudattavat - enemmän tai vähemmän tarkasti - tasaviritystä (Equal temperament). Aivan kuten pianon koskettimetkin. Kitaran huiluäänet sen sijaan noudattavat puhdasta viritystä (Just Intonation). Jota viulut, sellot, puhaltimet jne. kait pääosin noudattavat. Eli samankokoiset oktaavit, mutta puolisävelaskeleet niiden sisällä eroavat noin 2...17 c. Kitaran suhteen tämä saattaa pistää korvaan lähinnä jossain Van Halenissa, ei niinkään AC/DC:ssä. Kielten venytykset, kampikikkailut yms. ovat sitten soittajasta ja toki hieman kitarastakin kiinni, mitä vireisyyteen tulee. Muussa kuin modernissa länsimaisessa musiikissa voi olla 7, 19 tai vaikkapa 31 säveltä per oktaavi, eikä aina vain ne tutut 12 säveltä. Eivätkä ne sävelet välttämättä ole jakautuneet tasaisesti, kuten ne vaikkapa pianossa ovat (á 100 c). Joten kaikki on siis suhteellista. Eli aina riippuu mihin milloinkin verrataan. Ja että mikä on milloinkin se "virallinen" vire. Siksipä se "maailmanhistorian eniten epävireessä oleva" albumi saattaakin olla vaikkapa joku Kamputsealainen, rikkinäisellä jukujuku-päristimellä soitettu performanssi. AC/DC:n ihan tarkoituksella poikkeavista vireistä tulee mieleen It's a Long Way to the Top, joka lienee säkkipillistä johtuen pykälän korkeammassa F-vireessä. Lisäksi ~2008 lähtien live-esiintymiset ovat pykälän vakiovirettä matalammassa D#:ssa (Eb). Ja muutamat kappaleet ihan albumeillakin, kuten Rock or Bust. Back In Black tuntuisi olevan varsin tarkasti vakiovireessä (EADGBE, 440 Hz). Mikä on makuuhuonekitaristien yms. kannalta kiva juttu, etenkin jos on kelluvatallainen kitara. Mutta samaisen "Mutt" Langen tuottama Highway To Hell ei ole standardivireessä, vaan vain melko liki sitä. Kitaralle löytyy ainakin toistasataa erilaista virettä (Drop D, DADGAD, Open E jne.), ilman että mikään niistä olisi se ainoa oikea. Tokihan vakiovire (EADGBE, 440 Hz) on ylivoimaisesti yleisin. Mutta esim. yksin Van Halenin albumeilta löytyy ainakin kymmenen erilaista virettä. Lisäksi heilläkin on ainakin joissain 70-luvun biiseissä jopa neljännessävelaskeleen verran eri vire, kuin se "virallinen" vire (440 Hz). Ainakin Ain't Talkin' 'Bout Love. Ja heilläkin tuoreimmilla albumeilla ollaan "virallisilla", eli viritysmittarin oletusten mukaisilla taajuuksilla. Vaikka kitaran vire muutoin olisikin E:n sijaan F, Drop Db tai joku muu. Eli ne sellaiset "välimallin vireet", joista LTBR on siis vain yksi esimerkki, ovat tainneet jostain öpaut 80-luvulta lähtien käydä aina vain harvinaisemmiksi? Lieköhän kääntäen verrannollinen pienikokoisten ja suhteellisen halpojen viritysmittarien yleistymisen kanssa. WWW * https://en.wikipedia.org/wiki/A440_%28pitch_standard%29 * https://en.wikipedia.org/wiki/Scien … _notation#Table_of_note_frequencies * https://en.wikipedia.org/wiki/Equal_temperament * https://en.wikipedia.org/wiki/Just_intonation D'oh! | |
 Velli16.03.2016 00:29:06 (muokattu 16.03.2016 00:29:41) | |
Viritys on muuttunut kun analoginen miksaus- ja/tai masterointikela on pyörinyt hieman eri nopeudella kuin äänityskela. Ei tähän sen kummempaa äänitieteilyä tarvita. Kitaroiden vire on kyllä aika karu AC/DC:n alkupään tuotannossa, mutta so what? Ei se ainakaan itseäni haittaa. | |
 M-Juhana16.03.2016 09:05:55 | |
sirdickyj: Ei tietenkään tullut. Mutta onhan se levy oikeesti ihan epiksessä vedetty. Mkten tosta vois olla jotein muuta mieltä? Kitarat on -ainakin länsimaisen virekäsityksen mukaan tulkittuna- ihan miten sattuu vireessä. Tartteeko tästä asiasta olla jotain mieltä? Jos intternetissä ei olisi pornoa, siinä olisi vain yksi sivu.
-joku laini telkkusarjassa- | |
 HaloOfFlies16.03.2016 19:42:02 (muokattu 16.03.2016 19:47:09) | |
Ilmeisesti Marc Storace on ainakin harkinnassa. Ja myös Noddy Holderin nimi on vilahdellut vaihtoehtojen joukossa. Howlin' Pelle Almqvistia toivottavasti ei edes harkita. Ainakin Sonylta ollaan oltu Storaceen jo yhteydessä. http://ultimateclassicrock.com/singer-marc-storace-acdc/ Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. | |
| HaloOfFlies 16.03.2016 20:21:59 (muokattu 16.03.2016 20:23:16) | |
Lopultahan nuo Breuerin lausunnot eivät edes olleet Brian Johnsonin suusta. Mies keksi koko "Angus potki Brianin ulos"-jutun omasta päästään ja aiheutti sillä melkoisen paskamyrskyn. http://www.mesta.net/acdc-kohupalja … ivat-olleet-brian-johnsonin-suusta/ Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. | |
 sirdickyj16.03.2016 22:51:00 | |
The Jack: Ei kait se länsimaalainen standard tuning ole sen oikeampi vire kuin mikään muukaan, vaikka on yleisimmin käytössä. Itsekin olen huomannut bändin alkuaikojen levyjen olevan kummasti "epävireessä" yrittäessäni soittaa niiden päälle, mutta tuntuisi että bändin soittimet ovat keskenään kuitenkin balanssissa. Onko tuohon vireeseen sitten syynä nauhan nopeuttaminen miksausvaiheessa, jota useammatkin bändit käyttivät aikoinaan tai vaan omien korvien käyttö virityksessä? Helvetin hyvältä kuulostaa kitarointi heidän levyillään joka tapauksessa. Onhan ne kitarat epiksessä keskenään. Kuuleehan tuon kuka tahansa. Ja välillä ihan yksikin kitara vetelee missä sattuu vireessä. | |
| sirdickyj 16.03.2016 22:59:06 (muokattu 16.03.2016 23:03:04) | |
Velli: Viritys on muuttunut kun analoginen miksaus- ja/tai masterointikela on pyörinyt hieman eri nopeudella kuin äänityskela. Ei tähän sen kummempaa äänitieteilyä tarvita. Kitaroiden vire on kyllä aika karu AC/DC:n alkupään tuotannossa, mutta so what? Ei se ainakaan itseäni haittaa. LTBRllä se jo hiukan haittaa. Se on ehkä kaikkein häiritsevin noista levyistä tuon suhteen. Kuulostaa siltä että vasta tuon levyn jälkeen kitarat alkoivat olla sovitettu siten että molemmat soittivat jutyunsa tarpeeksi kaukana toistensa soittoalueelta. Jos toinen vetää alhaalta niin toinen vetää täydennyksen ylhäältä. Jne. Hienoja juttuja. Sen jälkeen AC/DC stä tuli (Pantse Syrjän sanoin) "maailman vireisin kahden kitaran bändi". Pantse oli vaatimaton, koska Eput on vähintään yhtä vireinen kahden kitaran bändi. | |
 Dave Dangerous17.03.2016 08:19:41 | |
sirdickyj: LTBRllä se jo hiukan haittaa. Se on ehkä kaikkein häiritsevin noista levyistä tuon suhteen. Kuulostaa siltä että vasta tuon levyn jälkeen kitarat alkoivat olla sovitettu siten että molemmat soittivat jutyunsa tarpeeksi kaukana toistensa soittoalueelta. Jos toinen vetää alhaalta niin toinen vetää täydennyksen ylhäältä. Jne. Hienoja juttuja. Sen jälkeen AC/DC stä tuli (Pantse Syrjän sanoin) "maailman vireisin kahden kitaran bändi". Pantse oli vaatimaton, koska Eput on vähintään yhtä vireinen kahden kitaran bändi. Hämmästyttävä että LTBR on kuitenkin ultimateclassicrockin äänestyksessä TOISEKSI PARAS ACDC albumi ! hämmästyttävää oli myös että Judas Priestin Nostradamus oli muistaakseni toiseksi huonoin. Minusta se on paras. Sinfoninen hevi toimii siinä levyssä. no mutta nuo lehdethän on vain roskalehtiä, ei siellä mitkään ammattilaiset ole asialla. Hienoja kiiltäviä värikuvia , mutta asiaa on vähän. | |
 StJerky17.03.2016 10:03:02 | |
HaloOfFlies: Ja myös Noddy Holderin nimi on vilahdellut vaihtoehtojen joukossa. Noddy Holder ei ole tainnut kohta 25 vuoteen rokkia laulella, jotain akustisia keikkoja vain. Tuskinpa lähtisi. | |
| Regalis Apertura 17.03.2016 10:04:55 (muokattu 17.03.2016 12:09:24) | |
No nuo lehtiäänestykset mittaa vain ja ainoastaan lukijoidensa mieltymyksiä. Ja ne eivät siis välttämättä ole niitä absoluuttisia totuuksia... Jossain toisessa lehdessä olisi ollut vaikkapa Dirty Deeds tai For Those About To Rock. edit: Tarkoitin että eivät ole ihan sitä jumalan sanaa;)... Jokaisen ratkaistava kohdallaan. | |
 Rhodes17.03.2016 10:28:37 | |
Regalis Apertura: No nuo lehtiäänestykset mittaa vain ja ainoastaan lukijoidensa mieltymyksiä. Ja ne eivät siis välttämättä ole niitä absoluuttisia totuuksia... Onko asian suhteen absoluuttista totuutta olemassakaan? | |
 joku muu sikko17.03.2016 12:08:32 | |
Jos P.Rudd tyylistä rumpalia pitäisi nyt hakea niin Gary James (Thunder) istuisi siihen tatsinsa puolesta hienosti. Ei enää vanhuksia kaipaan tukkivat jonot
-Haitaripartio- | |
 Jii-Gee17.03.2016 12:36:13 | |
HaloOfFlies: Ilmeisesti Marc Storace on ainakin harkinnassa. Ja myös Noddy Holderin nimi on vilahdellut vaihtoehtojen joukossa. Ne ny alvariinsa kyselee Noddya lauluhommiin.. viime kerrasta ei oo ku vast n 36 vuotta. 70s Rokkenroll.. !!
VIDEO | |
 msalama17.03.2016 15:35:22 | |
Ne ny alvariinsa kyselee Noddya lauluhommiin.. viime kerrasta ei oo ku vast n 36 vuotta. Niin siis Eiskahan nimenomaan _ei_ kysynyt Holderia bändiin laulamaan, koska Malcolm kuulemma pelkäsi kaikkien sanovan, että "jaa se Sladen jätkä on nykyään niillä". Eli Sleidin nimi olisi pompannut esiin jatkuvasti ja sehän ei käynyt... | |
| HaloOfFlies 17.03.2016 15:44:56 | |
Holder sanoi vuonna 2000, että AC/DC kysyi häntä laulajaksi Bonin tilalle, mutta mies kieltäytyi. Out on the street for a living, picture's only begun. Got you under their thumb. | |
| msalama 17.03.2016 17:08:01 | |
Jaa? No niin kai sitten. Toi mun tieto on jostain typerästä fanboy-kirjasta, jonka luin, kun ei ollut parempaakaan luettavaa käsittyvillä. | |
 Jytäurpo17.03.2016 17:14:55 | |
Gary Holton olisi ollut paras Bonin korvaaja, mutta ottivat sitten Brianin. "You can't judge a book by looking at the cover" - Bo Diddley R.I.P. | |
 jra17.03.2016 18:03:50 | |
Jytäurpo: Gary Holton olisi ollut paras Bonin korvaaja, mutta ottivat sitten Brianin. En tiedä oliko ehdolla, mutta sen mukaan miten herralle kävi, niin olisi ollut vähän liiankin hyvä Bonin korvaaja. - Kaukolähettimen Klassista Värähtelyä jo vuodesta 2008 - | |
| Jytäurpo 17.03.2016 18:13:51 | |
jra: En tiedä oliko ehdolla, mutta sen mukaan miten herralle kävi, niin olisi ollut vähän liiankin hyvä Bonin korvaaja. Kyllä oli ehdolla. "You can't judge a book by looking at the cover" - Bo Diddley R.I.P. | |
| timus 17.03.2016 19:24:49 (muokattu 17.03.2016 19:25:52) | |
sirdickyj: Jos toinen vetää alhaalta niin toinen vetää täydennyksen ylhäältä. Jne. Hienoja juttuja. Sen jälkeen AC/DC stä tuli (Pantse Syrjän sanoin) "maailman vireisin kahden kitaran bändi". Pantse oli vaatimaton, koska Eput on vähintään yhtä vireinen kahden kitaran bändi. Näin ei-kitaristina tai soittajana muutenkaan kuvittelenkin kuulevani ja luulevani Eppujen kitaroinnissa tiettyä samanlaista maailmaa kuin juuri Youngin veljestenkin "työnjaossa". | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)