Kitarat: kitarakamat ›

BugBadWolf: Mutta jos ei suorita vertailua nauhoituksena (kuten joku jo aikaisemmin lausui), ei välttämättä pääse lähelle totuutta. Miksi?
 
Tätä olen ennenkin ihmetellyt. Miksi pitäisi vertailla nauhoitettua soundia, jos ei ole levyttävä artisti? Mulle on ainakin aivan sama, miltä nauhoitettu soundi kuulostaa, koska en nauhoita. Typeräähän se olisi sen perusteella soundiansa säätää.
 
Jo tuossa on jokaiselle soittajalle enemmän kuin tarpeeksi syytä ostaa mallintava.
 
Hyviä härveleitä ne ovat.
 
Hyviä ovat, mutta itselle tullut vielä yhtään syytä sellaista hankkia. ;)
 
Mutta jos meikäläisen pitäisi vertailla putkaria ja mallintavaa, niin tekisin sen niin, että yrittäisin säätää molemmista mahdolisimman hyvät, itseä miellyttävät soundit ja sitten katsoisin, kumpi on parempi. Ei kyllä siinä kohtaa voisi vähempää kiinnostaa, miten se mallintava onnistuu mallintamaan jotain vintage vahvaria vai eikö se onnistu...

Laulava Kylätohtori: ... Miksi pitäisi vertailla nauhoitettua soundia, jos ei ole levyttävä artisti...
 
Mutta tämähän on juuri se kohta, josa se vertailu tehdään. Sillä, toimiiko se soundimaailma soittajalle itselleen, ei tunnu olevan merkitystä, kunhan vanha Selmer saadaan mallinnettua aina painokatkaisijoiden putoilua ja palaneiden muuntajien hajua myöten ;D
 
Jos keskitytään oikeisiin asioihin, huomataan mallintava todella toimivaksi ratkaisuksi.

Itse olen pyrkinyt vähän avartamaan suhtautumistani ja astumaan ulos sieltä omien ennakkoluulojeni kehästä. Hyviä ja huonoja ratkaisuja löytyy paljon kummastakin leiristä. Ja uskon että vielä on paljon näytettävää niin mallintavilla kuin putkivahvistimillakin. Pääasia että soitto maistuu ja soundit toimii, ihan samahan se on millä ja miten ne on saatu aikaiseksi. Jos tarkkoja ollaan niin onhan se sähkökitarakin itsessään vain yksi lenkki vuosisatoja jatkuneessa ja kehittyneessä kielisoitinperinteessä. Myös ne sähkökitaran mikrofonit ovat menneet eteenpäin niistä ensimmäisistä malleista ja kuka tietää mitä sillä saralla on vielä tulossa?
 
Jos lähdetään tarkemmin ajattelemaan sähkökitaran soittoa ja miten tähän ollaan päädytty niin kyllähän se tietynlaista kokeilua ja rajojen hakemista on ollut aina. Miksi siis pitäisi jäädä sinne 50-luvulle? Jos ne ensimmäiset sähkökitaran soittajat olisivat olleet yhtä konservatiivisia ja nihkeitä uusille ideoille kuin me olemme niin monet upeat soundit ja levytykset olisivat jääneet kokonaan luomatta. Eipä se Leokaan olisi arvannut että joku keksisi huudattaa hänen vahvistimiaan niin lujaa että ne menevät särölle.
 
Ihminen on siitä mielenkiintoinen otus että se pyrkii aina keksimään ja luomaan uusia asioita. Pitää pyrkiä suhtautumaan avoimesti uusiin juttuihin, kyllä ne toimivat jäävät elämään. Vastaavasti on kiva että niitä perinteisiäkin juttuja on tarjolla, ja paremmin valmistettuina kuin koskaan aiemmin! Itse yritän tarpeen vaatiessa hyödyntämään ja yhdistelemään kaikkea mitä saatavilla on.

aristoteles666: ei kannata verrata tietokone prosessoreja 32 bit sharc prosessoreihin, ne pyyhkii lattiaa tietokoneprosessoreilla, ja esim hughes&kettnerin mallintavassa niitä oli kaksi.
 
Noh, noita mallintavia softia tehdään myös tietokoneprosessoreilla ajettavaksi. Lisäksi joku iPad (jonka prossu taas eri arkkitehtuuri) ei tule häviämään mihinkään, ja sille tehdään koko ajan lisää vahvarimallinnussoftia. Jo ihan sen takia on validia tutkia asiaa tältä kannalta. Olishan se periaatteessa kivaa jos kaikki mallinnukset suoritettaisiin pelkästään hommaan erikoistuneella prosessorilla.

Juzpe: Me ollaan tossa viimke aikoina vedetty Ray Charlesista Deep Purplen kautta Teräsbetoniin-tyyppistä settiä ja ihan hyvin 2-kanavaisella vahvarilla, kaapilla ja muutamalla spedulla on saanut asiaankuuluvat soundit aikaiseksi.
 
Mallintavien ongelmaksi muodostuu helposti se, että joka biisiin ja asiaan tuunataan se optimisoundi käyttäen vaikkapa yhdessä setissä 15kpl eri styrkkareita, 10 kaappia ja 100 spedua. Soundimaailmasta tulee hirveetä sillisalaattia kun kitarasoundi vaihtuu biisien välillä A:stä Ö:hön ilman minkäänlaista soittajalle luonteenomaista jatkumoa.
 
Good point tämäkin eli jos ei tarvi kuin tuon 2-kanavaisen putkarin muutamalla pedaalilla ja kaapilla ryystettynä niin ihan yhtä oikea tapa saada ne soundit pihalle näinkin. Hyvä on myöskin huomio, että vähemmällä määrällä vaihtoehtoja se soundi helpommin voi pysyä kuosissaan ilman, että se vaihtelee reilummin, mutta tuo riippuu paljolti taas siitä säätäjästä ja miten homman toteuttaa soundillisesti niillä vaihtoehdoillaan.
 
Mitä Axen omistajana ja käyttäjänä olen presettejä itelleni virittänyt niin ihan samoilla periaatteilla kuin ja jos olisi oikeata putkaria ja kaappia eli yhteen presettiin en ole ikinä tunkenu satamäärin kampetta. Hyvä soundi löytyy vähemmälläkin määrällä ja toistaiseksi ei mitään radikaaleja soundimuutoksiakaan eli aika maltilla. ;D
 
Axessa tai mallintavissa (ei kaikissa tietysti) on myös se vahvuus, että niiden kautta saa melkoisen hyvää soundia eri soittimilla kuten sähkökitara, akustinen kitara, basso ja ehkä jotain muutakin kun taas jos olisi yksi sähkisvahvari niin sen kautta yleensä ei ihan taivaallisen hyvää akkarisoundia saa pihalle (tämä siis vain mun kokemus asiasta).
 
Hyviä pointteja porukalla ja mielenkiintoista keskustelua

Laulava Kylätohtori: Tätä olen ennenkin ihmetellyt. Miksi pitäisi vertailla nauhoitettua soundia, jos ei ole levyttävä artisti? Mulle on ainakin aivan sama, miltä nauhoitettu soundi kuulostaa, koska en nauhoita. Typeräähän se olisi sen perusteella soundiansa säätää.
.
 
Tottakai soundia testataan käyttöympäristössään kun pohtii että millähän sitä reuhaisi bändin kanssa, mutta jos tarkoituksena oli verrata ns. "tieteellisesti" pelkkää soundia digilähtö vs. putkicombo, ne pitää saada yhteismitalliseksi. Ei se oikein oel järkevä vertailu jos toinen tulee vaikka suoraan korvanappeihin ja toinen on avoin putkicombo huoneen nurkassa. Verrataan porkkanaa ja kookospähkinää kuten austraalialainen sanoisi, vai mitensemeni. Jos tuosta vaikka soveltaisi nykyaikaisen keikkailevan bändin tilanteeseen, molempien soundit päätyvät korvamonitoreihin, mallintaja suoraan tai putkicombo lavan takana mikitettynä, ollaan siinä yhteismitallisessa tilanteessa.

Olen käyttänyt Axe-Fx 2:sta aika monta vuotta ja monia sen mallintavia vahvareita vähintään tyypannut. Monesti on käynyt kuitenkin niin, että niistä aidoista asioista ei järjellisillä äänenpaineilla vaan ihan helposti saa sitä niihin yhdistettävää soundia.
 
Se, että vaikka Axesta löytyy satakunta vahvistinmallinnusta (joista osa toki vahvistinten eri kanavia) on hyödyllinen lähinnä studioympäristössä, jossa artisti saattaa haluta esim. hänen suosikkivahvarimallinsa soundia. Muuten sanoisin, että tuo perinteinen "mallinnetaan vahvari X vuosimallia Y mahdollisimman tarkasti" on turhaa säätämistä, sillä tärkein on lopputulos.
 
Käsittelen itse vahvistinmallinnuksia nykyään enemmänkin äänipreseteina sen enempää miettimättä, että onko tää ny Marsu vai Mesa vai mikä. Sama kaappimallinnusten kanssa. Niin kauan pyöritellään, että tavoiteltu soundi löytyy. Mallintava tekee tämän äärimmäisen helpoksi. Vai miltä kuulostaisi vaikka hevisoundi, jossa on Diezel Herbert -mallinnus, johon annetaan vähän lisäpotkua miksaamalla yhteen Ampeg SVT -mallinnuksen ja bassokaapin soundia? Tai vaikka rokkisoundia Marsulla, jossa on KT88-pääteputkimallinnus? Mitä jos vähän tuunattaisiin päättärin soundia säätämällä liutaa esoteerisia kontrolleja? Kaikkeen tähän pystyvät nykyajan mallintavat ja paljon muuhunkin. Parhaissa malleissa on yksinkertaisesti ihan käsittämätön määrä eri EQ-mahdollisuuksia.
 
Vahvistinmallinnusten nimeäminen esikuviensa mukaan pakostikin johtaa turhaan vertailuun, eikä käsitellä soundia mallintavan omien vahvuuksien pohjalta. Omistin monta vuotta aikaansa edellä olleen Yamahan DG-combon eikä kukaan sen kautta soittanut koskaan valitellut, että eipä tää ny kuulosta Marsulta vaan diggasivat, että hyvä soundihan siitä lähti. Sanoisin, että tämä on osittain vahvistimen geneeristen mallinnusnimien (tyyliin Lead 1, Drive 2, Clean 1 jne) ansiota. Vaikka tarkkakorvainen sieltä erottikin mallinnusten esikuvaksi vaikka Soldanoa, Marshallia, Voxia ja Fenderia, niin ei kuitenkaan voinut valittaa, että tää ei nyt kuulosta vahvarilta X, koska missään ei ollut sanottu, että pitäisi kuulostaa.
 
Teknisestihän vahvistinten mallintaminen on melko haastavaa. Esim. Axe-Fx:n mallinnusmenetelmät ovat tarkkaan varjeltu liikesalaisuus ja vaativat varmasti kovan luokan matematiikka- ja DSP-ohjelmointiosaamista, puhumattakaan ymmärrystä vahvistinten komponenttien käytöksestä ja vaikutuksesta soundiin. Prosessorit, joissa on tarpeeksi jerkkua mallinnusten pyörittämiseen ovat myös kalliita, eikä uusia malleja putkahtele joka vuosi. Vertailukohdaksi Fractal Audion Cliff Chase mainitsi, että Axe-Fx:n tietokoneella pyörivä VST-versio vaatisi huipputason Intelin prosessorin. Vaikka DSP-prosessorit pyörivät monta gigahertsiä hitaammin, ne käsittelevät nimenomaan digitaalista signaalia paljon nopeammin ja pienemmillä latensseilla, kuin vastaavan tehoinen yleiskäyttöinen prosessori (eli se mikä löytyy sinunkin tietokoneestasi).

Axessa tai mallintavissa (ei kaikissa tietysti) on myös se vahvuus, että niiden kautta saa melkoisen hyvää soundia eri soittimilla kuten sähkökitara, akustinen kitara, basso ja ehkä jotain muutakin kun taas jos olisi yksi sähkisvahvari niin sen kautta yleensä ei ihan taivaallisen hyvää akkarisoundia saa pihalle (tämä siis vain mun kokemus asiasta).
 
Akkarisoundi ny menee toki trinityn etusesta suoraan pöytään keikalla ja äänittäessä sitten sen lisäksi vielä parilla kolmella mikillä. Bassoa en osaa soittaa niin ei o tarvetta sille :D
 
Tokihan Axesta tai Kemperistä saa homman tuupattua linjaan kätsysti ja ne on ihkun helppoja roudattavia jopa varttistäkkiin verrattuna. Kemperillä oon jonku verran äänityshommia tehny ja hyvä vehe se siihen on. Yhden profiloinninkin oon saanu aikaseks ja ainakin joku täällä palstallakin sano, että sekin oli ihan käyttiskamaa. Axen kans tein kenttätestin joskus ja kyllä siitäkin hyvää soundia sai, mutta joitain pieniä nyansseja jäin kaipaamaan soundin puolesta.
Nuppi + kaappi & spedut on siitä kiva, että ei tee edes mieli alkaa ruuvvaamaan soundipalettia kovin hanakasti vaan mieluummin vaan soittaa menemään.

Juzpe: Akkarisoundi ny menee toki trinityn etusesta suoraan pöytään keikalla ja äänittäessä sitten sen lisäksi vielä parilla kolmella mikillä...
 
Tuo muuten, että akkarilla käyttää sen omaa elektroniikkaa (sulla varmaan pure Mini? vaikkakin Trinityn kautta) ja sitten ulkoisia mikkejä 2-3 antaa todella makeita soundeja akkarista kun äänittää.
 
Monessa elektroakkarissa niiden omassa elektroniikassa pelkästään on hieman honottava soundi, johon kyllä saa korjausta esim. juuri etuasteen kautta ja varsinkin ulkoiset mikit ottaa tuon akkarin alkuperäisen akustisen äänen hienosti kuhan vaan niiden paikka on sopvia.
 
Ite parhaimman soundin olen saanut juurikin sekoittamalla tuon Axen (tai muun vehkeen) soundia niihin ulkoisien mikkien soundiin äänittäessä.
 
Tuli muuten mieleen, että yllättävän hyvän äänen saa aikaiseksi kun äänittää pelkästään Zoom Q8 videokameralla, joka on just musahommiin tarkoitettu lähinnä.
 
No nyt meni kyllä offtopikin pahasti kun eksyin akkaripuolelle, anteeksi tämä.

pappasfin: Tuo muuten, että akkarilla käyttää sen omaa elektroniikkaa (sulla varmaan pure Mini? vaikkakin Trinityn kautta) ja sitten ulkoisia mikkejä 2-3 antaa todella makeita soundeja akkarista kun äänittää.
 
Pure mini + joutsenkaula kopan sisällä + etuaste eli se koko trinity-sydeemi.
 
http://www.kksound.com/products/trinity.php
 
Ei halpa, muttei kovin paskakaan.
 
Pelkällä kameran mikillä otettua reenisvideoo on jopa jaeltu naamaisessa kirjassa ja ihan jebs soundit on ollu.

hallu:
 
Ehkä ei tarvitse olla niin ilkeämielinen. Ehkä voikin huomata, että tärkeää ei ole se mitä Fender teki, vaan tärkeää on se mitä Jimi Hendrix, Erick Clapton, Jimi Page,.....
D
 
Se on Eric Clapton ja Jimmy Page. Ei mulla muuta.

Arbitrator: Se on Eric Clapton ja Jimmy Page. Ei mulla muuta.
 
Kuka tommosten nevöhöödien nimiä nyt tarkalleen muistaa?

Laulava Kylätohtori: Mutta jos meikäläisen pitäisi vertailla putkaria ja mallintavaa, niin tekisin sen niin, että yrittäisin säätää molemmista mahdolisimman hyvät, itseä miellyttävät soundit ja sitten katsoisin, kumpi on parempi. Ei kyllä siinä kohtaa voisi vähempää kiinnostaa, miten se mallintava onnistuu mallintamaan jotain vintage vahvaria vai eikö se onnistu...
 
Juurikin näin. Ja sitäpaitsi ihan nätisti näyttävät tulevan toimeen niin p2p, piirilevy kuin mallintavakin tuossa. :) Jokaiselle on oma tarpeensa ja niillä on kaikilla omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Kemper on verraton kotosalla kun saa juuri haluamansa soundin haluamallaan äänenvoimakkuudella ja vaikka luureihin (naapureita häiritsemättä) eikä se vie juurikaan tilaa. Treeniksellä on kiva luukuttaa isoja putkivahvistimia, ne ei kuulosta läheskään niin hyvältä jos niillä yrittää hissutella kolmiossa. On mulla Kemperkin käynyt treeniksellä mutta koen nuo putkikoneet mielekkäämmäksi siellä. Piirilevykone on pieni ja sen saa näppärästi mukaan jos pitää liikkua bussilla ja tarttee vahvistinta. Pitäisi varmaan ostaa vielä joku vintagekone niin olisi joka lajia edustaja. Anyway, pitkään jurnutin sen ajatuksen kanssa että on oltava putket ja p2p.. mutta kivempaa on kun hankkii vain joka tarpeeseen mahdollisimman sopivat kamppeet. :)
 
Juzpe: Kemperillä oon jonku verran äänityshommia tehny ja hyvä vehe se siihen on. Yhden profiloinninkin oon saanu aikaseks ja ainakin joku täällä palstallakin sano, että sekin oli ihan käyttiskamaa.
 
Mulla on kyseinen profiili ainakin käytössä, hyvät soundit.

Niintotanääs...
 
Soli toi Suk Peri, joka ensteks veti toosan särölle. Siitä se läks.

BugBadWolf: Niintotanääs...
 
Soli toi Suk Peri, joka ensteks veti toosan särölle. Siitä se läks.
 
Eikäkö Link Wray joka tökki ruuvarilla ämyrin pahvit reikiä täyteen ja veteli Rumblen ja siitä asti on pörissy

Arbitrator: Se on Eric Clapton ja Jimmy Page. Ei mulla muuta.
 
Kiitos oikaisusta, korjasin nuo nolot kirjoitusvirheet alkuperäiseen tekstiin.

Confidentum: Eikäkö Link Wray joka tökki ruuvarilla ämyrin pahvit reikiä täyteen ja veteli Rumblen ja siitä asti on pörissy
 
Ja tässä, hyvät naiset (ainahan sitä saa toivoa) ja herrat, näimme siis ensimmäisen yrityksen rakentaa mallintava laite.
 
Jos asiaa pohtii hiukkasen, muutamat mallintavien pahimmista vastustajista saattavat talloa varsin ohuella jäällä. Monellakin on setissään purkkeja, joissa on Plexi-in-tö-poks tai kaikenkarvaisia muita värkkejä, joilla mallataan tietyn vahvistimen omaa soundia. Ja siitähän me voimme olla varsin varmoja, että pleksi ei Hammondin pikkurasiaan mahdu. Jollakin taikuudellahan se sinne mallinnetaan. Se, tapahtuuko mallinnus elektroniikassa, pienemmässä vaiko isommassa prosessorissa, ei ole enää merkityksellinen seikka.
 
Ja miksi hyväksymme digitaalisen reverbin tai delayn, mutta emme kasaa sellaisia isossa laatikossa? Logiikassamme on aukkoja.
 
Joku viisas on yrittänyt selittää, että päämäärä ei ole tärkeä, vaan matka. Se on roskapuhetta. Tärkeintä on aina tulla maaliin. Siksi valmis soundi on - kuten monet ovat jo todenneet - tekotapaa tärkeämpi.
 
Tällä hetkellä prosessoriteho rajoittaa mallinnuksia. Siksi homma toimii niin, että mallinnetaan tietty, valittu soundi. Monesti joku mallinnettavan vahvistimen kanavista. Sen muokkaaminen verrattuna alkuperäisiin vahvistimeen on toki vajaampaa. Mutta mikä kaikki sitten on mallinnusta?
 
On tehty yksi Plexi joskus esihistoriassa. Nyt samaa kapinetta saa kymmenillä eri merkeillä. Minusta se on mallintamista, vaikka tekniikka onkin vähän toinen.
 
Ja oma mark V. Siellähän makaa 2 Fender-kopiota, 1 marsukin vaikutteena ja 6 vanhaa Mesaa. Mikä se on?
 
Yksi perkeleen mallintava ;D

LaXu:
Omistin monta vuotta aikaansa edellä olleen Yamahan DG-combon eikä kukaan sen kautta soittanut koskaan valitellut, että eipä tää ny kuulosta Marsulta vaan diggasivat, että hyvä soundihan siitä lähti. Sanoisin, että tämä on osittain vahvistimen geneeristen mallinnusnimien (tyyliin Lead 1, Drive 2, Clean 1 jne) ansiota. Vaikka tarkkakorvainen sieltä erottikin mallinnusten esikuvaksi vaikka Soldanoa, Marshallia, Voxia ja Fenderia, niin ei kuitenkaan voinut valittaa, että tää ei nyt kuulosta vahvarilta X, koska missään ei ollut sanottu, että pitäisi kuulostaa.
 
.
 
mulla on edelleen DG 80 210, enkä aio sitä koskaan myydä, se on kyllä edelleen aivan loistava vekotin, ja moottoroidut potikat on kivat.

aristoteles666: mulla on edelleen DG 80 210, enkä aio sitä koskaan myydä, se on kyllä edelleen aivan loistava vekotin, ja moottoroidut potikat on kivat.
 
Joo se oli kyllä hämmentävän hyvin suunniteltu vahvari. Harmittaa oikein, että uusimmissakaan vermeissä (Yamahan omaa THR-sarjaa lukuun ottamatta) ei ole yhtä helppoa säätää soundeja. Efektit olivat myöskin hyvät ja just sopivan säädettävät.