Rock, pop, alternative ›

Dirtyh: Noin mäkin aina toisinaan tulen ajatelleeksi. Sitten maailman historian hienoimman levyn viimeisenä kappaleena on Les Boys. Seuraavalla levyllä oli vain 5 biisiä ja Tunnel of Love soitettiin keikoilla reilusti yli 10 minuuttisena. Olisivat voineet tuonkin levyn kohdalla heivata tuon yhden biisin ja venyttää Tunnel of Lovea.
 
No joo, on tuo Les Boys melko outo valinta Making Movies:n viimeiseksi kappaleeksi, mutta en minä sitä kappaletta itsessään inhoa. Ja Tunnel of Love toimii kyllä todella hyvin tuona pidempänä liveversiona, etenkin Brothers in Arms -kiertueella.

Kaikki Dire Straitsin levyt on erinomaisen hyviä ja hankinnan arvoisia. Eniten tullut kuunneltua On Every Streetiä ja Brothers In Armsia, en tiedä niiden parhaudesta mutta eniten materiaalia. Levyn pituus on vahvuus toki vain silloin, jos materiaali kauttaaltaan laadukasta eikä tarvi skippailla. Love Over Goldilla ja Making Moviesilla loistavia biisejä, mutta vähän alimittaisia levyjä jotta esim. autossa voisi kuunnella useamman kerran putkeen. Bändillä ei ole juuri huonoja kappaleita. Parilla ekalla albumilla oli muutama keskiverto veto.
 
Knopflerilla on pari melkein Straitsin tasoista sooloakin Sailing To Philadelphia ja Ragpickers Dream. Näistä pidän jälkimmäisestä ehkä vähän enemmän. Muiltakin löytyy hyviä biisejä, mutta kokonaisuus on vähän tylsähköä. Liian unettavaa pappamusiikkia, jonka toki ymmärtää kun herra on lähempänä jo seitsemää kuin kuuttakymppiä. Hienoa ettei lähtenyt enää pääbändiään uudestaan kasaamaan, vaan on ikääntynyt tyylikkäästi omaa juttuaan tehden. Viime vuonna julkaistu uusin on vielä hankkimatta, mutta sekin pääsee hyllyyn kun jostain halvalla vastaan tulee.

Elokuvien loput kohenevat Walk of Lifella: https://www.youtube.com/channel/UCeGrthMii4GF3SgCzrefOvA
 
Hyvä esimerkki esim Easy Rider: https://www.youtube.com/watch?v=x1Vq1J_18vg

She says hey mister you wanna take a walk
In the wild west end sometime

Knopfler on hieno sanoittaja myös.
Boom, like that on tyylikkäästi laulun muotoon puettu tarina McDonaldsin perustajasta. Hyvin rullaava on biisikin. Kuuntelen usein kännissä repeatilla.

Brothers In Arms-kiertue oli kyllä keikkamäärältään huikea. Wikin mukaan 248 keikkaa, videolla Knopflerin itsensä mukaan 260 keikkaa noin vuodessa.
Taitaa olla rankin World Tour koskaan? Eniten keikkoja vuoden aikana.

Vaikka Markia raittiina miehenä pidetäänkin, niin videolla kiertueen lopetuskeikan haastattelussa mies kyllä näyttää siltä kuin olisi kamoissa. Vähän samanlainen sössötys ja ruumiinkieli päällä kuin Keithillä kama-aikoina. Ei se tuollaisella rundilla mikään ihme olisi, että tarttee vähän heavy fuelia ottaa. Sydneyssä 20 keikkaa! Ei luoja. Yli-inhimillinen rundi.
 
Paljon tullut tubesta katseltua Markia tässä sadepäivinä. Markissa kitaristina on uskomattominta hänen loputon fraseerauksien, lickien varastonsa. Aina löytyy joka väliin uusi juttu. Toiseksi uskomatonta on, että hän muistaa JOKA lickin livenä.
Hieno muusikko, kerta kaikkiaan. Beethoven-luokkaa ihan täysin lajissaan.
 
Omia lemppareita ovat Tunnel of Love, Skateway, Once Upon Time in a West (live).
Tietysti Sultans of Swing on pirun hieno ja Romeo&Juliet.

Telegraph Road ja Brothers in Arms (nimibiisi) ovat ihan naurettavalla tavalla parhaita Dire Straitsin kappaleita. Ihan eri planeetalta, kuin muu tuotanto.

Semmonen nippelitieto tuli vastaan, että So Far Away -biisin pääriffi on soitettu Synclavierilla, jota ohjattiin Suhrin erikoisvalmisteisella kitaralla. Kuitenkaan ilmeisesti MIDI ei ollut kyseessä.
 
Lisäksi taitaa olla yleisesti tunnettu fakta, että Terry Williams soitti Brothers in Arms -levyn rumpuosuudet, mutta niistä ei päätynyt levylle kuin Money For Nothingin alkupaukutus. Tuottajakaksikko Dorfsman-Knopfler totesi että homma ei groovaa ja lennätti studioon Omar Hakimin tuomaan vähän groovea. Kaveri soitti sitten parissa päivässä koko levyn uusiksi.

Williamsin soitto ei Straits-hommissa ole kyllä omaa korvaa miellyttäny koskaan. Jotain vaan puuttuu. Ja jotain on aivan liikaa.

Dire Straits ansaitusti Rock And Roll Hall Of Fameen. Nyt sitten jännittämään, että tuleeko reunionia vai ilmaantuuko Knopfler edes paikalle.

HaloOfFlies: Dire Straits ansaitusti Rock And Roll Hall Of Fameen. Nyt sitten jännittämään, että tuleeko reunionia vai ilmaantuuko Knopfler edes paikalle.
 
No oli jo aikakin, että näin hieno bändi sinne pääsi, kun kaiken maailman kuttaperka-artistitkin siellä jo ovat.

John Illsleyn kommentit Hall Of Fame-valinnasta. Eihän tuo oikein reunionia osannut luvata. Aikoi kyllä itse olla paikan päällä.
 
http://www.rollingstone.com/music/f … -rock-and-roll-hall-of-fame-w514034

Vanhoista Dire Straits-muusikoista koostuva Dire Straits Legacy saapuu Finlandia-taloon marraskuussa. Kokoonpanoon kuuluvat muiden muassa Trevor Horn, Mel Collins, Alan Clark, Steve Ferrone ja Danny Cummings.
 
https://uutiset.lippu.fi/node/159
 
Voisi kyllä jo Trevor Hornin takia pistää harkintaan. Vaikka onhan tuossa muitakin suht nimekkäitä heppuja mukana.
 
Guy Fletcher totesi, ettei Dire Straitsin reunion Rock And Roll Hall Of Fame-gaalassa näytä kovin todennäköiseltä. Mark Knopfler ei ole kommentoinut valintaa sanallakaan.
 
I don't believe there will be any performance at the HoF in the DS segment. I will be there along with John Illsley. At this moment, I can't speak for the others...for various and convoluted reasons."
 
http://www.cleveland.com/entertainm … dont_expect_dire_straits_to_pe.html

Dire Straits nousee lavalle Hall Of Fame-gaalassa ilman Mark Knopfleria. http://ultimateclassicrock.com/dire-straits-rock-hall-induction-2018/

HaloOfFlies: Dire Straits nousee lavalle Hall Of Fame-gaalassa ilman Mark Knopfleria. http://ultimateclassicrock.com/dire-straits-rock-hall-induction-2018/
 
Voi sääli.. Hall of Famessa on ollut monia hienoja reunion- hetkiä, ja olisin ilman muuta halunnut nämä jampat vielä lavalla nähdä. Mutta arvostan Knopflerin linjaa.

HaloOfFlies: Dire Straits nousee lavalle Hall Of Fame-gaalassa ilman Mark Knopfleria. http://ultimateclassicrock.com/dire-straits-rock-hall-induction-2018/
 
mitä on DS ilman MK:ta. Sama ku Bon Jovi esiintyis ilman Jon Bon Jovia.

Aikoinaan tuli kuunneltua kyseisen orkesterin tuotanto läpi, niin eipä sieltä Greatest Hits-osaston lisäksi paljoa löytynyt, joka olisi ihmeemmin kolahtanut. No, Angel of Mercy oli ihan kelpo ralli.
 
Mutta tykkään kyllä Knopflerin kitaroinnista yli kaiken ja varsinkin Tunnel of Love on kahdeksan minuuttia sellaista soittoa, että siitä on vaikea pistää hienommaksi. Hienoja fillejä lähes joka väliin, eikä yhtään turhaa nuottia seassa.

pehko: mitä on DS ilman MK:ta. Sama ku Bon Jovi esiintyis ilman Jon Bon Jovia.
 
Niin no Dire Straits on Mark Knopfler.

pehko: mitä on DS ilman MK:ta. Sama ku Bon Jovi esiintyis ilman Jon Bon Jovia.
 
Dire Straitsin muusikot ovat vuosia kiertäneet maailmaa yhdessä erinäisillä tribuuttikokoonpanoilla. Onhan se silti kuitenkin aivan eri asia nousta lavalle Dire Straits-nimen alla ilman Mark Knopfleria.
 
Niin ja se jätettiin tuossa artikkelissa kertomatta, että Clarkin, Fletcherin ja Illsleyn lisäksi mukana on Stevie Wonder, joka hoitaa varsinaiset lauluosuudet. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei Dire Straitsin musiikkiin sovi Wonderin kaltainen fraseeraus. Tässä on kyllä kaikki katastrofin ainekset ilmassa.