Rock, pop, alternative ›

Selittyyköhän tuo 1990 jälkeisten levyjen pituus sillä, ettei tuottajanpallilla enää ole sen vertaa valtaa kuin joskus ennen? Tietysti juuri 90-luvulla kaikki muutkin tekivät cd-formaatin kiimoissa liian pitkiä levyjä, ei se Stonesien synti yksinään ole. Toinen on se, että sen lisäksi, että biisejä on paljon, ne ovat perusrokkibiiseiksi melkoisen pitkiä. Joihinkin kappaleisiin venyttäminen sopii, mutta kovin montaa sellaista ei yhdelle studiolevylle mahdu, ilman kuuntelijan puutumista. Sekin varmaan vaikuttaa biisien määrään, että julkaisuvälit ovat pitkiä ja Jagger/Richards, ja vielä Voodoolla monen tuottajan tasapaino on pitänyt yrittää säilyttää, vaikka sitten sillä hinnalla, että sekaan tulee kamaa, joka olisi joutanut jättää pois. Harmi, että Keith ei juurikaan jaksanut kirjassaan kiinnostua ko. levyjen syntyprosessista, tai ainakaan itselle ei jäänyt sellaista kuvaa, että olisi miestä enää sessioiden muisteleminen inpiroinut.
 
Exilehän on vielä pitempi kuin mikään näistä uusista, mutta älppäriversio jakaantuu siinä eri tyylisiin osiin, ja vielä cd:lläkin tuo vaihtelu säilyy vaikka yhdessä pötkössä onkin. Onhan biisimateriaalikin vahvempaa, mutta suoraan cd:lle tehdyiltä ylipitkiltä levyiltä puuttuu biisien tai levyn osien välinen dynamiikka. Voi olla vielä, että bändin ja tuottajan mielestä laadukkaampaa materiaalia ei haluta haudata esim. loppukolmannekselle, ja sitten siitä tulee puuduttava kokemus. Ennen oli esim. kakkospuolen alku hyvä paikka kovemmalle stygelle, ja tuplaälppärillä nelospuolen alkuunkin pystyi uhraamaan paremman biisin tai pari.
 
Itse en ole vielä päässyt kuuntelukierroksessa alkuun, mutta jotain muistoja herättelee, kun lukee muiden mielipiteitä. Voodoon olen tainnut viimeksi kuunnella C-kasetilta, jossa oli vain ensimmäiset 45 min, ja live-settiin selvinneet biisit dvd:iltä.

jra: Selittyyköhän tuo 1990 jälkeisten levyjen pituus sillä, ettei tuottajanpallilla enää ole sen vertaa valtaa kuin joskus ennen? Tietysti juuri 90-luvulla kaikki muutkin tekivät cd-formaatin kiimoissa liian pitkiä levyjä, ei se Stonesien synti yksinään ole.
 
Tuo viimeksi mainittu ja lisäksi varmaankin myös 80-luvulla alkanut selkeämpi Mickin biisit / Keithin biisit -jako, joka on saattanut asettaa entistä enemmän paineita levyn pituuden suhteen, kun kumpikaan ei ole niistä omista lapsistaan halunnut karsia.
 
Kuuntelinpas nyt nuo kaikki Some Girlsin jälkeiset levyt läpi ja fiilikset ovat edelleen samansuuntaiset, kuin aiemminkin. Eniten takapakkia otti varmasti ykköseksi asettamani Voodoo Lounge, joka on tosiaankin liian pitkä ja jokin siitä alkuperäisestä magiasta on kadonnut. Tuota tuli aikoinaan kumminkin luukutettua aikalailla. A Bigger Bang sen sijaan kestää kuuntelua edelleen, vaikka on liian pitkä sekin. Noissa ennen ysäriä julkaistuissa levyissä on just se mukava puoli, että ne eivät kerkeä puuduttamaan missään vaiheessa, vaikka biisimateriaali ei aina niin ässää olekaan.

Etelä-Amerikan rundi on käynnissä ja tässä avajaiskeikan setti.
 
https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.ne … 304d1506e114ee12c12&oe=5735E6AD
 
Milloinkahan on She's A Rainbow soitettu viimeksi livenä?
 
Siitä She's A Rainbow https://www.youtube.com/watch?v=N3Zf-D6ILoo
 
E: Setlist.fm tiesi kertoa, että syyskuussa 1998.

Eilen tuli katseltua joskus töllöstä tullutta Rollareiden 70-luvun lopun konserttitaltiointia ja hieman ihmetytti kun en tahtonut saada selville, että mistä se Mick oikein lauloi. Pidin itseäni ja huonoa enklantiani syypäänä, vaikka luulisi Mickillä olevan ääntämys kuosissa kenttiläisenä kouluja käyneenä keskiluokan lapsena.
 
Juuri äsken sitten törmäsin alkuperäiskieliseen, jolla myös on vaikeuksia saada selvää Mickin laulusta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=iyHNryKojDY

uusikaveri: Eilen tuli katseltua joskus töllöstä tullutta Rollareiden 70-luvun lopun konserttitaltiointia ja hieman ihmetytti kun en tahtonut saada selville, että mistä se Mick oikein lauloi. Pidin itseäni ja huonoa enklantiani syypäänä, vaikka luulisi Mickillä olevan ääntämys kuosissa kenttiläisenä kouluja käyneenä keskiluokan lapsena.
 
Juuri äsken sitten törmäsin alkuperäiskieliseen, jolla myös on vaikeuksia saada selvää Mickin laulusta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=iyHNryKojDY
 
Jagger on varmaan parhaansa mukaan yrittänyt häivyttää sen kouluja käyneen keskiluokkaisen aksentin. Itse en ole kovin hyvin kartalla englannin nyansseista, mutta tuskin Mick millään BBC-englannilla vetää. Mickin puheesta kyllä saa aivan hyvin selvää, joten varmaankin valittu juttu. 70-luvulla oli sitten vielä vauhdikkaimmillaan lavalla vetämänsä kuntopiiri. Ei varmaan edistänyt selkeää artikulointia.

jra: Itse en ole kovin hyvin kartalla englannin nyansseista, mutta tuskin Mick millään BBC-englannilla vetää. Mickin puheesta kyllä saa aivan hyvin selvää, joten varmaankin valittu juttu.
 
Monestihan puhutun kielen ja laulun välillä on melkoisen iso kuilu. Miettii nyt vaikka jotain Adelea. Puhuessaan vääntää hyvin työväenluokkaista murretta, mutta sitten taas monelle on pelkkien biisien perusteella tullut yllätyksenä että laulaja on brittiläinen ja kaiken lisäksi valkoihoinen.

Mickin äiti on käytännössä austraalialainen, puhui leveää austraalian englantia.
Se on iso osa Mickin soundia. Toinen iso osa on se että Mick leikkii jatkuvasti amerikan englannilla, usein täyteen parodiaan asti. Se on osa Stonesin menestystä jenkeissä. Laulaa parodisen vahvalla amerikan englannilla, laulaa välillä cockneyksi, välillä heittää väliin parodisesti jonkun leveän lainin amerikan englantia.
Ehkä kaikista kärjekkäin esimerkki tästä on Faraway Eyes. Kolmas on se että Mick on oikea rocklaulaja, eikä edes pyri olemaan selkeä vaan kuulostamaan foneettisesti mageelta. Tärkeää ei ole selkeys vaan sanojen soundi.
Jaggerin laulutyyli on sekoitus australian murretta, amerikan englannin parodista imitointia, cockney imitointia ja pyrkimystä foneettisesti rokkaavaan soundiin.
Mielestäni Jumpin" Jack Flash on sieltä selkeimmästä päästä. Hienoja foneettisia venytyksiä siinä on paljon. Mick laulaa, ei lausu.
 
https://www.youtube.com/watch?v=VyK1bZZ7E-s

Presidentti: Monestihan puhutun kielen ja laulun välillä on melkoisen iso kuilu. Miettii nyt vaikka jotain Adelea. Puhuessaan vääntää hyvin työväenluokkaista murretta, mutta sitten taas monelle on pelkkien biisien perusteella tullut yllätyksenä että laulaja on brittiläinen ja kaiken lisäksi valkoihoinen.
 
Adele lähtee lavalta niin ekana kollarit jalkaan, Stella käteen ja virke jotakin kysyville on "U WOT M8?"

Presidentti: Monestihan puhutun kielen ja laulun välillä on melkoisen iso kuilu. Miettii nyt vaikka jotain Adelea. Puhuessaan vääntää hyvin työväenluokkaista murretta, mutta sitten taas monelle on pelkkien biisien perusteella tullut yllätyksenä että laulaja on brittiläinen ja kaiken lisäksi valkoihoinen.
 
Pahasti OT, mutta monikohan olisi tämän perusteella veikannut, että pistää myyntitilastot uusiksi, ja vielä aikana kun muut eivät enää edes viitsi fyysisiä levyjä tehdä, kun ei kukaan kuitenkaan osta?
https://www.youtube.com/watch?v=5zUz3O5ee9E
 
Aika glamour.

Vaikeita asioita tää laulaminen, esim. tässä huikea kappale mutta kaverini haukkuu aina kun luukutan tätä vitun keloissa ja diipeissä meiningeissä: https://www.youtube.com/watch?v=1_oZDv8JZsY
 
Surettaa :(

järjestyssäännöt: Vaikeita asioita tää laulaminen, esim. tässä huikea kappale mutta kaverini haukkuu aina kun luukutan tätä vitun keloissa ja diipeissä meiningeissä: https://www.youtube.com/watch?v=1_oZDv8JZsY
 
Surettaa :(
 
Niin minuakin. Tosin eri syistä varmaankin.

Muistelen joskus vuosikymmeniä sitten lukeneeni Jaggerin haastattelua, jossa tivattiin syytä epäselvälle lausunnalle. Hänen mielestään se on tyylikysymys: sanoista ei tule saadakaan selvää.

Jagger on hyvin originelli ihminen. Muutenkin kuin vain laulajana.
Se äidin puolelta tuleva aussivaikutus näkyy Mickissä hyvin selkeästi. Mick ei ole ollenkaan perusbritti. Aivan liikaa sellaista austraalialaista maanläheistä estottomuutta, junttikarismaa. Sitten toisaalta keskiluokkaisen brittikodin pohja, koulutetun ihmisen ego ja sanavalmius.
Mick on vähän kuin austraalialainen maalainen ja koulutettu britti samassa paketissa. Ammentaa kummastakin hienosti yhtaikaa.
Ae wash booouurrnnn in ea crrrossfaairr höörrrikhheiinnn!
Mahtava fraseeraus, jota esim Liam Gallagher on imitoinut usein estottomasti.
https://www.youtube.com/watch?v=3aatEBIZHNU
Siinä on yhtaikaa se aussilespaus ja brittinenäkkyys.
Joku Keith taas on 100% britti. Vetäytyvämpi, jäykempi.

Stripped on mun suosikkini vaikka ei biisimateriaaliltaan uutta ollutkaan. Sit tulee tasoissa Voodoo ja Babylon.
 
Toki Exile on mulle hikisyydessään se tärkein ja sen perässä Goatsin eka puolisko. Huikeeta kamaa.

Bill Wymanilla terveysongelmia, hyvin valitettavaa.
http://www.bbc.com/news/entertainment-arts-35752857
 
Mikähän Charlie Wattsin nykykunto on eli selättiköhän syövän?

Jaa-a ilmeisesti hoidot puri kun on ukko vielä hengissä;)... Voi tosin olla että joutuu käymään hoidoissa loppuelämänsä kuten Iommi (ainakin jonkun lähteen mukaan)?

varakeef: Muistelen joskus vuosikymmeniä sitten lukeneeni Jaggerin haastattelua, jossa tivattiin syytä epäselvälle lausunnalle. Hänen mielestään se on tyylikysymys: sanoista ei tule saadakaan selvää.
 
Fats Dominon ohjeen mukaisesti Jagger pyrkii laulamaan niin ettei sanoista saa selvää.
 
Adelen ohella Björkin lauluenglanti eroaa täydellisesti hänen puhumastaan kielestä.

https://muusikoiden.net/dyn/users/144979.jpg
 
Tuommoisiin tuli ebayssa torsättyä.

Andy Six: https://muusikoiden.net/dyn/users/144979.jpg
 
Tuommoisiin tuli ebayssa torsättyä.
 
Kateutta herättää.