Kitarat: kitarakamat ›

Mark III on hyvä ja helppo vahvistin. Sitä ei vain säädetä samalla tavalla kuin vaikkapa Fenderin tai Marshallin tekeleitä. On totta että kolmelle kanavalle jaettu tonestack vaatii joskus jonkin verran kompromisseja, mutta kaikkien kolmen kanavan sovittaminen tosiiinsa ei ole mahdotonta.
 
Karkeasti tiivistäen voitaisiin sanoa, että etuasteessa säädetään säröytymistä ja vastetta kitaran käsittelyyn ja eq:ssa soundit. Eq on viimeinen vaihe ennen päätevahvistinta ja vaikuttaa nimenomaan äänensävyihin parhaiten.
 
Yksi Markkien ongelmakohta on meteli. Kapine vaikuttaa helposti kuolleelta sellaisilla äänenvoimakkuuksilla, joilla joku 20W "normaalimpi" vahvistin laulaa kuin enkeli. Käyttäkää keinokuormia. Ne auttavat.
 
Käytännössä moni käyttää Mark III:a 2-kanavaisena vahvistimena. R-kanavista valitaan toinen ja lead sovitetaan sen kanssa. Kuten Stone tuossa lausui, Markin kanssa mennään perse edellä puuhun. Ei lähdetä clean-päästä, vaan ensin laitetaan rähinät kuntoon lead kanavaan ja sen jälkeen katsellaan minkälaisen cleanin kanssa tullaan toimeen. Tässä täytyy kuitenkin muistaa se, että soundi tehdään aina tarpeen mukaan. Jos soittosi on suurimmaksi osaksi cleanilla hempeilyä, rikot sääntöä tarpeen mukaan.
 
Sääntö numero yksi kuuluukin: Sääntöjä ei ole.
 
Clean-kanavilla soittotapasi vaikuttaa soundiin todella paljon (kuten jokaisessa Mesassa muutenkin). Joudut opettelemaan kitaran volumepotikan käytön ja plektrakäsikin saa cleanista enemmän irti, jos osan äänistä soittaa vaikkapa sormin.
 
Mesaa voisi ajatella vaikkapa äärimmilleen viritettynä moottoripyöränä. Siitä saa kaiken irti vasta, kun oppii käsittelemään sitä kevyemmällä kädellä kuin tarvitsee pukamaisen eukkonsa ajattamiseen kuoppatiellä ja samanaikaisesti pieksemään sitä sellaisella voimalla, että tavan katumoposta saisi savut ulos. Soittosi dynamiikka on avain tähän kaikkeen. Mark III ei ole lotiseva vanha Fender, joka kitaraa pieksemällä lotisee vain vähän enemmän. Mark karkaa lapasesta, jos sitä ei opettele käyttämään.
 
Mark III taipuu jazziin, suomalaiseen kansantanhuun ja mättömetalliin. Ja aivan kaikkeen siltä väliltä. Jos setissä on kaikkea tuota, kannattaa muistaa vahvistimen luonne. Mark lähtee jazzista ja kirii samalla setupilla mättömetalliin, kunhan auttaa etuastetta lehmänhenkäys-setupista hyvällä eq:lla. Monet onnistuneet setupit toimivat siten, että clean-osasto hoidellaan ilman laitteen omaa equa ja rähinä eq:n kanssa.
 
Koska Markeissa on säätövaraa kymmenkertainen määrä verrattuna muihin vanhoihin tuttuihin, sen voi saada kuulostamaan todella kauhealta. Homma alkaa toimimaan vasta, kun suostuu opettelemaan uuden tavan käsitellä TBM-potikoita. Suurin virhe on yrittää vetää kaikki säädöt kello tusinaan ja kuvitella että "tässä on se, mitä valmistaja haluaisi minun kuulevan". Muissa merkeissä mennään pitkälti varman päälle. Säätöalueet ovat todella vähäisiä ja näin saadaankin aikaan laite, jota ei voi saada kuulostamaan todella apealta. Mutta sittenpä se onkin periaatteessa yhden soundin laite, tai pedaalialusta.
 
Monesti laitteiden, ei Markin vaan kaikkien muidenkin, huonoksi kääntynyt maine johtuu siitä että väki ei ole halunnut opetella käsittelemään kapineitaan.
 
Mutta sepä ei ole laitteen vika.