Kitarat: kitarakamat ›

Ainakin mitä itse olen kokeillut erilaisia Gibsonin kitaroita ja useiltakin vuosikymmeniltä, niin kyllä niissä kauloissa on tosiaankin eroja. Ne ei ole edes samaisessa mallissa ihan pieniä vaan niistä löytyy todella monenlaisia. Niin SG kuin Les Paul kitaroistakin ja monissa monissa muissakin malleissa.
 
Noissa on vielä yksi aika selkeä ero, että Les Paulissa on istualtaan ja hihnan kanssa satula lähempänä omaa kroppaa kuin SG:ssä.
Molemmat kitarat täysin samalla kaulaprofiililla tuntuvat täysin erilaisilta niin istualtaan kuin hihnankin kanssa. Tässä on muuten, asiasta ihan toiseen yksi syy, miksi ne mahdolliset Customina teetetyt kitarat eivät sitten olekkaan itselle hyviä. Otetaan useiden hyvien kitaroiden parhaita puolia ja laitetaan ne samaan peliin, mutta unohdetaan että se kaula ei tunnu samalta kuin samanmallisessa soittimessa.
 
Tämän lisäksi nuo Gibsonin 50 ja 60-profiili jne. tuntuvat olevan aina hieman erilaisia. Joskus on tullut yksi 60-luvun lopun tai 70-luvun alun SG Junior P90 mikeillä vastaan, jossa oli satula todella kapea. Muutoin oli kyllä ihan hyvä peli, mutta se oli kaulakorjattu ja jäi siksi hyllyyn. Niin kapeakaulaista tai kapealla satulalla olevaa Gibsonia ei ole koskaan tullut vastaan ja vastaavanlaisia saattaisi löytyä jostain 3/4 kokoisista lasten kitaroista tai vieläkin pienemmistä. Tosin sen Gibsonin kaula oli hieman paksumpi joten se ei kuitenkaan tuntunut aivan älyttömältä soittaa. AC/DC:n Angus mallissahan on myös aika kapea satula...

Kun porukka tykkää vaikka Les Paul malleista, niin jos niitä "vaivautuu" kokeilemaan erilaisia jossain liikkeessä. Missä niitä tietenkin on enemmänkin, niin huomaa jo niistä halvemmista että niiden Studio mallien ja kalliimpien mallien välillä ei ole muodon lisäksi välttämättä kovinkaan paljon muuta yhteistä. Kaulan profiilikin voi olla samanlainen, mutta silti ero on kuin yöllä ja päivällä. Siis ihan sillä kaulallakin, vaikka sen mittojen samoja pitäisi ollakkin. Kuitenkin kitaroiden tuntuma käteen on aivan erilainen ja tämä oli vain pelkästä kaulasta. Muuten ne erot soundeissa, viimeistelyssä ja monessa muussakin voivat olla hyvinkin paljon erilaisia.
Ihan aina se hintakaan ei kerro sitä, mikä niistä kaikista on siihen omaan kouraan ja omaan soittoon paras hankinta. Kallein ei ole välttämättä paras, eikä halvin huonoin...
 
Vaikka itsellä on yksi Gibson Les Paul ollut ja SG malleja ei ole ollut yhtään Gibsonilta, niin on niitä toki tullut liikkeissä ja kavereilla kokeiltua.
Tuollaisesta liikkeessä kokeilusta ei kuitenkaan saa oikein kunnollista käsitystä mistään kitarasta, mielestäni ja vasta pidemmällä käytöllä huomaa onko joku itselle hyvä vai ei.
SG ja poratut Les Paulit ovat minusta siinä mielessä hyviä, että itse en ainakaan halua mitään sellaista kitaraa joka tuntuu kun se olisi betonista tehty. Ihan oikeasti painavat soittimet keikoilla ja treeneissä voi alkaa käymään hartioille, vaikka ne muutoin hyviä olisikin.
 
Samaisesta syystä meni joskus 86 vuoden Jackson Firebird Custom Shop myyntiin, koska vaikka se oli muutoin todella hyvä soitin ja harvinainenkin. Niin se painoi aivan liian paljon. Painavampi kuin Les Paul Customit(en ole ainakaan vielä tavannut painavampaa LP Customia) ja minulle sellaiset soittimet eivät olleet silloin treeni ja keikkakäytössä hyviä. Eivätkä ole edelleenkään, vaikka en enää keikkoja teekkään ja bänditouhutkin ovat jääneet.
Virheistä kuitenkin saattaa oppia ja siinä sivussa voi joskus alkaa silmäkin tottumaan johonkin sellaiseen jota ei ole ennen pitänyt niin esteettisesti hienona kitarana. Varsinkin jos huomaa, että kitaralla on hyvä soittaa ja se toimii muutenkin :)