Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kuulosti ihan hyvältä kunnes.
 
En vaan jaksa pätkääkään Koivusen lauluääntä.

Jeszse: Kuulosti ihan hyvältä kunnes.
 
En vaan jaksa pätkääkään Koivusen lauluääntä.
 
Samoilla linjoilla jälleen: Niko jatkoon, biisi ehkä jatkoon, Ari ei jatkoon.

Odotukset itsellä tuon tulevan albumin suhteen olivat korkealla, mutta tuo single oli vähän ehkä lattea. Ei nyt huono kipale, mutta ei mitenkään yhtä hyvä kuin edellisen albumin ennakkolohkaisut. Vokaalit kyllä kuulosti tällä kertaa paljon paremmilta kuin edellisellä mutta kaikki ne erinomaiset riffit ja melodiat puuttuivat. Tavallaan yksi askel eteen ja kaksi taakse.
 
Mutta laitoinpas Reptile Riden soimaan ja on se vuosien kuuntelun jälkeen edelleen aivan loistava levy, mielestäni kenties paras kotimainen kuolonmetalli-julkaisu.

Edellisen levyn sinkut oli levyn parhaimmasta päästä. Olen tätä uutta sinkkua useamman kerran kuunnellut ja onhan tää vähän tasapaksu varsinkin kitaraosaston puolesta. En ole kuitenkaan huolissani tulevasta levystä, sillä tämä bändi ei ole vielä huonoa levyä tehnyt. Paljon melodiaa ja progemeininkiä muille biiseille, niin meitsi tykkää.

On se nyt perkule, arvelin että kerrankin ostan CD tuotteen julkaisupäivänään eikä sitä sit löydy Joensuun Eskoilta, Anttilasta eikä Rismasta. Taitaa olla tuon bändin oman levy-yhtiön jakelut hiukan takkuista :/
 
No mutta In Sequence on ollut tänään työmatkoilla kahteen kertaan kuuntelussa ja nyt spotifystä ja pätevältä vaikuttaa, hiukka sellaista materiaalia että ei kehtaa huudella ennen kuin on sisäistänyt mitä tässä oikeastaan tapahtuu. Kiinostavuusaste kuitenkin 5/5 mutta onkoparempi kuin edellinen niin ei. Intro on turha? lyricsit tässä nyt jeesais.

Uutta levyä muutamia kertoja Spotifystä kuunnelleena se alkaa pikkuhiljaa avautumaan. Hieman tulee vanhemmat Pain of Salvation -levyt mieleen, mikä on lähes aina plussaa.

LMN: Uutta levyä muutamia kertoja Spotifystä kuunnelleena se alkaa pikkuhiljaa avautumaan. Hieman tulee vanhemmat Pain of Salvation -levyt mieleen, mikä on lähes aina plussaa.
 
Tulipa tästä mieleen, että olis aika kova juttu, jos PoS tekisi seuraavaksi levyn mikä muistuttaisi musiikillisesti Remedy Lanea.

Nyt on tullut pyöriteltyä tämä uusi levy pariin kertaan läpi niin uskaltaa jo sanoa jotain. Levyn on yleisilmeeltän melko synkkä ja eipä ihme, sillä lyriikoiden ideat perustuvat tapaukseen, jossa lahjakas kitaristi päätyi tekemään itsemurhan. Musiikki jatkaa progemmalla linjalla, joka itselleni ainakin maistuu. Vaikka levyltä löytyy materiaalia tunnelmoinnista mättöön, niin homma pysyy hyvin kasassa, eikä kaadu suuruden hulluuteen. En tiedä onko tämä levy parempi kuin edellinen, mutta ainakin erilainen.

Mistä levyistä amoralin kuunteleminen kannattaa aloittaa. Vaikuttaa kiinnostavalta bändiltä.

heviäijä: Mistä levyistä amoralin kuunteleminen kannattaa aloittaa. Vaikuttaa kiinnostavalta bändiltä.
 
Decrowning.

heviäijä: Mistä levyistä amoralin kuunteleminen kannattaa aloittaa. Vaikuttaa kiinnostavalta bändiltä.
 
Vähän riippuu millasta Amoralia haluaa kuulla. Mulle ei nappaa yksikään Nikon aikainen mättölevy, eikä ihan hirveesti kiinnosta muut kuin kaksi viimeisintä. Fallen Leaves & Dead Sparrows-levy on ylivoimaisesti paras levy, edes Arin vokaalit ei häiritse enää niin paljoa kun biisimateriaali on niin tykkiä.
 
Jos haluaa kuolonmetallia, niin Nikon aikaiset levyt, jos progea, niin kaksi viimeisintä ja jos kasariheviä, niin Show your Colors.
 
Siitä sitä progemetallia:
https://www.youtube.com/watch?v=aFHZY8xNmMs

heviäijä: Mistä levyistä amoralin kuunteleminen kannattaa aloittaa. Vaikuttaa kiinnostavalta bändiltä.
 
Reptile Ride. Kaikki elementit parhaassa tasapainossa, sopivasti mäiskettä ja progea kivasti mausteena.

heviäijä: Mistä levyistä amoralin kuunteleminen kannattaa aloittaa. Vaikuttaa kiinnostavalta bändiltä.
 
Alusta, ja lopettaa Reptile Riden jälkeen.

Jeszse: Alusta, ja lopettaa Reptile Riden jälkeen.
 
Valitettavasti tämä, parhaimillaankin nykyinen Amoral on b-luokan progemetallia. Arin ääniala ei ole tarpeeksi laaja tällaiseen musiikkiin.

Kiksaus: Vähän riippuu millasta Amoralia haluaa kuulla. Mulle ei nappaa yksikään Nikon aikainen mättölevy, eikä ihan hirveesti kiinnosta muut kuin kaksi viimeisintä. Fallen Leaves & Dead Sparrows-levy on ylivoimaisesti paras levy, edes Arin vokaalit ei häiritse enää niin paljoa kun biisimateriaali on niin tykkiä.
 
Jos haluaa kuolonmetallia, niin Nikon aikaiset levyt, jos progea, niin kaksi viimeisintä ja jos kasariheviä, niin Show your Colors.
 
Siitä sitä progemetallia:
https://www.youtube.com/watch?v=aFHZY8xNmMs
 
Olen melkein samoilla linjoilla. Kaksi viimeisintä levyä ovat olleet kovia, mutta voiton vie Fallen Leaves & Dead Sparrows. Nikon aikaiset levyt ovat jääneet itselläni vähemmälle huomiolle. Levyhyllystäni löytyy kuitenkin Reptile Ride, jota pidän oikein mainiona levynä. Parasta Amoralissa on kuitenkin se, että tuotannosta löytyy sopiva albumi melkein joka fiilikseen.

In sequense vai mikä olikaan vaikuttaa tutustumisen arvoselta. Ihan toi mättö decrowning ei jokapäiväseen juunteluun iske.

Juuri tuossa piruuttani tilailin kaksi viimeisintä Amoralia hyvien arvioitten ja parin tsekatun Youtube-videon perusteella kun bändi ei ole ollut varsinaisesti tuttu kuin tästä wanha versus Arimoral-väännöstä. Täytyy tunnustaa tykkäävänsä kun muutenkin elän taas vähän semmoista progemman musan vaihetta vaihteeksi. Onhan toi Koivusen ääni hippasen ohuehko mutta hyvin se vetää, ei tuu näppylöitä.

Mitähän lie on tapahtunut kun maserointivaiheessa? jäänyt melkoiset bygit tuohon Rude Awakeningiin 4:44 ja 4:59 kohtaan?
Arvelin että tilanne korjaantuisi hankkimalla CD versio tuosta mutta samat pomppimiset siellä kuin ware ja spotify versioissa. Etenkin autossa luukuttaessa erittäin häiritsevä.
 
Mutta juu, joka tapauksessa alkuvuoden paras levy julkaisu ja bändin kenties parhain kiekko.

Errata: Mitähän lie on tapahtunut kun maserointivaiheessa? jäänyt melkoiset bygit tuohon Rude Awakeningiin 4:44 ja 4:59 kohtaan?
Arvelin että tilanne korjaantuisi hankkimalla CD versio tuosta mutta samat pomppimiset siellä kuin ware ja spotify versioissa. Etenkin autossa luukuttaessa erittäin häiritsevä.
 
Mutta juu, joka tapauksessa alkuvuoden paras levy julkaisu ja bändin kenties parhain kiekko.
 
Moronääs! Kyseinen suvantokohta on nauhoitettu vanhan kasettimankan läpi (teki mieli kikkailla studiossa), jotta saataisiin vähän nuhjua ja haikeuden vibaa sotkettua joukkoon. Veikkaan että kyseiset bygailut lienee juurikin ne siinä kohti tapahtuvat play- ja stop-nappien painallukset. Eli kuuluu siis biisiin.
 
Onneksi ei nähtävästi ole sen pahemmin haitannut diggailuasi. Ja jos nimenomaan tuo bygailu on ollut viimeinen niitti saamaan sinut ostamaan CD version, warettelun ja Spotifiilailun ohessa, niin kyseinen kikkahan on osoittautunut vähintäänkin vaivan arvoiseksi! Bändi kiittää tuesta ja palautteesta!