Studiotyöskentely ›

Kävipä tuossa keikalla siten, että bassarin eq jäi täysin suoraksi. Osui oikea mikki oikeaan bassariin oikeaan kohtaan. Mitäs siinä muuta sitten. Soundi oli kohdallaan. Eipä oo tainnu koskaan päästä bassarin kanssa sellaiseen tilanteeseen, että eq:n saa jättää täysin koskematta. Vaikkakin niinhän se pitäs olla. Mutta ei vaan oo aikaa kokeilla kaikkia maailman mikkejä ja asentoja.
 
Kumu + e602
 
Nyt kun pääsisi sitten kaikessa muussakin samaan niin johan alkaa löytyä. Kitaran mikitystä tutkailin äänittelemällä ja eri mikrofonin asentoja ja niiden vaikutusta havainnoimalla. Pitänee hakea viisseiskalle vielä parempaa paikkaa kun miksaaja joutui koskemaan nappuloihin. Linjakitarahommissa päästiin aikanaan eq-pois-päältä -tilanteeseen. Lähtösoundi oli niin terve, että sille oli turha tehdä mitään. Nyt pitäis saada sama aikaan mikitetyllä vahvistimella. Prkele. Ei oo soundi vielä ihan siinä. Lähellä on oltu, riippuu vahvasti siitämiten kovalla vahvistin on. Eri voimakkuudet lisää eri taajuuksia. Niitten mukaan pitäs sitten löytää oikea paikkamikille.
 
Koskahan ne keksii mikrofonin, jossa on valmiina 32-alueinen graafinen eq? Niin ja comp/gate. :D
 
Tomeihin ujutettiin e604:Set, pikkuruiset tomppamikit. Sama laitettiin myös rumpalistin pikkusnareen. Ei juuri kysyttävää. Käytettiin studiolla samoja ja siellä rumpali vissiin noihin tykästyi. Virpassa oli sm57. Mikäs muukaan. :D Overeiksi rode nt1:set shokmountein. Ovat niitä hopeanvärisiä nt1:siä. Hyvän näköistä, sehän on tärkeintä eniwei. :D Tosi hyvä overhead-soundi noissa. Ei räimi yhtään. JA meikäläiselle ainoa oikea laulumikki studiossa. Kokeiltu joskus.
 
Keikalla mentiin mun kitaran osalta hyväksi havaitulla dynaaminen/konkka -yhdistelmällä. Tällä kertaa siellä oli TSM:n mt56 ja AKG:n c414. Varsin toimivaa. 56 on yllättävän hyvä tuohon hommaan. Ostin aikanaan ihan puolihuvikseen treenikselle monitorointia varten. maksoi vissiin kokonaista 50 euroa. Mun säkällä se mikki ei voi olla edes mikään hyvä yksilö. :D Ens kerralla pitänee palata taas perus 57-hommeliin. Ja vois kokeilla jotain muuta konkkaa ihan vaihteeksi. Ei tossa toki mitään vikaa ole. :D Noille mikeille/kanaville tehtiin sitten muutama vippaskonsti, että saatiin ulos sitä kuluisaa ameriikan soundia. Enpäs kerro, että mitä.

Seuraavaksi joku varmaan tuumii, että opettele soittamaan niin johan alkaa soundi löytyä. Samaa mieltä, mutta sitä soittotaitoa odotellessa pitää kikkailla laitteilla. Soundihan tekee soittajan. :D Mutta tosiasiassa, en oo koskaan pitäny itseäni minkäänlaisena soolokitaristina, koska oon huono soittamaan sooloja. Mutta harvassa löytyy myös kovat komppikitaristit. Komppaus kun on vähän muutakin kuin kahdeksasosia. Siinä lajissa mä koen osaavani jotain.
 
Toisen kitaristin koneet mikitettiin pitkästä aikaa, otettiin tavaraa moniraituriin, joten piti laittaa oikeaa mikkiä eteen.(menty yhdellä monosummalinjalla pitkään.) Päädyttin kahteen sm57:aan. Ekalla ja tokalla keikalla ruuvattiin Vettaa niin, että höyry nousi korvista. Pantiin lopuksi kaksi samaa styrkkaria päällekkäin. Ekat täysin cleanina, crunch-soundi luotiin lisäämällä toiseen styrkkariin säröä ja muuttamalla vahvistinten balanssia hiukan ja iso särö sitten lisäämällä toiseenkin styrkkariin vähän säröä. Tämä siksi, että soundi vaihtuu ja selkeys säilyy. Mut pienin liikkein. Delay kaveriksi ja keikalle. Niin ja kaappimallinnus pois päältä kokonaan molemmista styrkkareista. Tuloksena stratolle räätälöity suhteellisen kirpakka soundi, joka erottuu meikäläisen narisevasta Marshall-jytkeestä. ISO(huom pop/rock -aspekti) särö löytyy sitten kitaraa vaihtamalla.
 
Kitaraa tuli siis tiskiin kaikkiaan neljä kanavaa. :D Muistetaan, että tämä meni myös moniraitanauhalle.
 
Basson kanssa mentiin linjameiningillä, kuten mennään aina. Paitsi festareilla joutuu mikittämään vanhan Bassmanin. Siinä on sen verta hyvä pörinä. Nytkin bassotaikuri oli vääntänyt laitteensa kympille. Sekä masterin, että etuasteen. Mutta kun se on vanha ja pieni läjä, niin eihän siitä mitään meteliä tule. Soundi vaan paranee koko ajan mitä kovemmalle se kääntää.
 
LAulajalle kokeiltiin kahta eri mikkiä. Ensin käsittelyssä oli AKG:n c900 muiustaakseni. Se uusi AKG:n konkkakuitenkin, joka ei maksa mitään älyttömiä. Positiivinen yllätys soundiltaan! Tällä haettiin laulajaa "lähelle". Bändi kun on sellainen, että ryskettä riittää, niin laulaja täytyy nostaa mekkalan seasta. Ei niinkään voimakkuudella, vaan soundilla. Siinä AKG onnistui kyllä. Alkoi tosin korkkaamaan keikan loppuvaiheessa kun laulaja innostui olemaan rocklaulaja. :D Myöhemmässä tutkinnassa selvisi, että korkkauksen aiheutti jokin voltti/gain/hilipatihippaa mikälie. Ota nyt sitten selväääänimiesten maagisesta kielestä.
 
Seuraava testimikki oli Beyerin malli x. Ei jäänyt mieleen. Sama lähiefekti, mutta vähemmän vuotoa. Ja dynaamisena jotenkin.. Luotettavamman oloinen ehkä. Pitäisi kokeilla meidän vokalistiin tuota Opus69:iä. Luulen, että vois olla hyvä juttu. Ei oo tullu kokeiltua, vaikka mulla on ollut se itsellä pitkään. Näin ne asiat makaa. Perus 58 ei oo koskaan ollu vokalistille hyvä mikki. Eikä beta58 varsinkaan. Se kun korostaa tuota preesensaluetta vähän ikävästi.
 
Löysin itselleni kaverin tuosta Opuksesta. Siitä tulee mun kohtuu matala soundi hyvin läpi. Onko se nyt sitten baritoni? Aika monellahan tuota näkyy. On vähän viiskasia herkempi, mutta suuntakuvio on kapeampi. Eli bueno. Yksi lainamiksaaja ruuvaili digitiskillä laulumikkejä ja kun tuli mun mikin vuoro se kysyi heti, että onko siellä eri mikki. Tuli mittareidenkin mukaan kovempaa. Ja soundi siinä on tosi läsnä. Livenauhoissa alkoi oma stemma kuulua tuon mikin ostamisen jälkeen. Vai onko se vaan sitä, että siihen laulaa rohkeammin kun muut ei oo kuolannu siihen. :D
 
Ja mikäs tämän tilityksen tarkoitus sitten oli? Enpä tiedä. :D Kaippa se on sitä, että kokeilkaa hyvät ihmiset kaikenlaista. Nämäkin valinnat on tullu tavallaan yritys/erehdys -pohjalta. Ja etsintä jatkuu. Se tekee homman tekniikallekin mielenkiintoiseksi. Jos joskus ei jaksa nysvätä mennään perusmeiningillä ja kiskotaan viinaa päälle.
 
Mutta jos on ylimääräistä virtaa niin sitten tutkitaan. Tietää ainakin mitää siihen raideriin laittaa, että homma hoituu helpommin myös oudolta miksaajalta. JA itse tietää, että miksi siellä raiderissa toivotaan justiin näitä laitteita/mikkejä.
 
Cheers!
 
-Marzi-

Kiitos tästä. Plussaa tuli jo pelkästä viitsimisestä.

Joo, plussaa nasauttelin minäkin.
 
Olis joskus kiva päästä itsekin siihen tilanteeseen, että vois tuota mikitystä ja mikkivalikoimaa keikoilla vähän tarkemmin tuumata. Nyt kun keikoille menee niin se on lähinnä, että onkohan siellä jotain mikkejä meille? :-)
 
Mikä se on muuten se Sennheiserin MD ..jotain , jota käytetään kitarastyrkkarin mikitykseen? Parilla viime keikalla on meidän miksaaja käyttänyt sellaista mun kitaran mikittämiseen. On vaikuttanut ihan hyvältä ratkaisulta. Vaikka kyllähän 57'kin aina toimii ... ei siinä mitään.

Tällaset kirjoitelmat on aina tervetulleita. Aikaa kun on vaan rajoitetusti per henkilö ja mikkejä tuntuu tulevan koko ajan lisää, niin helisemässähän sitä on pieni äänimies.
 
Toi opus69 on kyllä todella pätevä dynaaminen mikki.
Ilmava yläpää, siisti midle ja lämpöä löytyy todella paljon.
Toinen suositeltava käsikapula on saman valmistajan
opus 81. joka on kondensaattori! Siinä on jo soundia. Toimii varsinkin kevyemmässä musiikissa todella hyvin.
Ei niillä naulaa seinään lyö, niinkuin 58:lla, mutta eivät ne mitenkään extra hauraitakaan ole

Se on MD421
 
OK, joo : http://www.sennheiser.com/sennheiser/icm_eng.nsf/root/00984 ... tuolta se mikki näytti :-)
 
Kun noita speksejä vertailee viisseiskaan, niin Sennheiserin taajuuskäyrä ainakin lähtee alempaa.
 
http://www.sennheiser.com/sennheiser/icm_eng.nsf/root/00984#
 
http://www.shure.com/microphones/models/sm57.asp#tech
 
edit: Niin, ja pienellä lavalla ton senkun saa tavallaan pienempään tilaan (vie vähemmän tilaa syvyyssuunnassa). Siinäkin mielessä toimiva livemikki.

Niin, ja pienellä lavalla ton senkun saa tavallaan pienempään tilaan (vie vähemmän tilaa syvyyssuunnassa). Siinäkin mielessä toimiva livemikki.
 
Oiskohan sittenkin kyseessä MD409, sillä 421 vie kyllä ihan saman verran tilaa kuin 57. 409 on siis tällanen http://www.bsu.edu/met/gobbledygook … sennheiser/sennheiser_409_info.html ja sen saa vaikka roikkumaan styrkkarin kangasta vasten. Uudemmat mallit tosta ovat e609 ja e606. Noi ovat varsin suosittuja/hyviä nimenomaan kitarastygen edessä.

Uudemmat mallit tosta ovat e609 ja e606.
 
Miten nuo kaksi eroavat toisistaan? Toinen on kokonaan harmaa ja toinen osittain musta?
 
Onko kukaan kokeillut vertailla noita em. Senkun mikkejä SM57:kaan?

Miten nuo kaksi eroavat toisistaan? Toinen on kokonaan harmaa ja toinen osittain musta?
 
Onko kukaan kokeillut vertailla noita em. Senkun mikkejä SM57:kaan?
 
Yks hevimiksaaja moitti, että niillä ei saa kitarasta kunnon hevirytkettä aikaan. Sanoi soundin muuttuvan tuttuakin tutummaksi sirkkeliksi. Piti 57:sta enemmän.
 
Yön Daffylla taitaa olla pari noita kaapissa just sillä roikutustaktiikalla.
 
Königillä on muuten vallan näppäriä clamppeja. niillä saa mikin siististi kaapin reunaan kiinni ja säätövara säilyy. Niskalaukauksella oli ainaskin noita königin isompia clamppeja peaveyn komeroissa.
 
Itse käytän kahta joutsenkaulaa, jotka on kiinni kaapin päällä olevassa 2U räkissä. Konkka vasemmassa ja dynaaminen mikki oikeassa yläkartiossa. Paikkaa on haettu labratyyliin. :) Räkki on pehmoräkki kovilla sisuksilla ja se demppaa runkoäänet pois siitä clampista ja mikistä. Joskus joutuu ujuttaa roudarin hanskaa joutsenen ja kaapin väliin. Lähtee nimittäion helposti kiertämään jos joutsenkaula makaa kaapissa kiinni.
 
Laitan kuvaa heti kun löydän arkistosta...

Yks hevimiksaaja moitti, että niillä ei saa kitarasta kunnon hevirytkettä aikaan. Sanoi soundin muuttuvan tuttuakin tutummaksi sirkkeliksi. Piti 57:sta enemmän.
 
Ainakin tossa aluperäisessä 409:ssä loppuu hommat 50Hz:n kohdalla tykkänään. Noilla hevanderihemmoillahan skeboissa on tymäkät botnet ja saattaapi olla että 409:n alapää ei riitä sinne asti. Mä olen puuhaillut enempi tuollaisten räyhäköiden rokkikitaroiden kanssa ja niihin se sopii kuin nenä päähän: ei tarvi juurikaan eq:ta väännellä. Noista uudemmista ei ole mitään kokemusta.

Oiskohan sittenkin kyseessä MD409
 
*nolona*
 
Ehkä se olikin, joo. Hyvä, että en ole itse valkkaamassa niitä mikkejä :-)

Yks hevimiksaaja moitti, että niillä ei saa kitarasta kunnon hevirytkettä aikaan. Sanoi soundin muuttuvan tuttuakin tutummaksi sirkkeliksi. Piti 57:sta enemmän.
 
Kiitoksia infosta. Ehkä pitäydyn jatkossakin tuossa 57:ssa. Tosin, viime keikalla kokeiltiin ottaa signaali pöytään sekä POD Pron takaa (mono)linjana sekä 57:lla kaapin edestä ja miksaaja kehui, että toimi hyvin tuollainen yhdistelmä. Paha vaan kun ei ole itsellä mitään tietoa, miltä se kuulosti yleisöön kun ei ollut aikaa soundcheckissä mennä salin puolelle kuuntelemaan.
 
Sullahan, Marzi, on kokemusta linja+mikki -systeemistä, eikö?

Paha vaan kun ei ole itsellä mitään tietoa, miltä se kuulosti yleisöön kun ei ollut aikaa soundcheckissä mennä salin puolelle kuuntelemaan.
 
Ja soundcheckissä se ei salin puolella juurikaan kuulosta siltä miltä yleisön paikalla ollessa.

Sullahan, Marzi, on kokemusta linja+mikki -systeemistä, eikö?
 
Juu, flextonen kanssa mentiin noin joitain keikkoja. Aluksi se kuulosti hyvältä, mutta sitten se linjojen ero alkoi häiritä. Linjasoundi oli kohdallaan, mutta mikin kanssa sai aina taikinoida. Flextonen elementit oli nimittäin aika paskat. Sitten siirryttiin kahteen linjaan. Sai laittaa eq:n pois päältä mikserissä.
 
Mut jos sulla on hyvä kaappi, nin sen soundi voi olla vallan tarpeellinen. Kokeile. Ja hae paikkaa sille mikille. Se ei oo noissa linja/mikkijutuissa aina niin sanottua, että perusjutut toimii parhaiten. Mulla risoi se combon oma styrkkarisoundi. Sulla ei sitä onkelmaa siinä ole?
 
Kaikki kitaranmikitys perustuu siihen, että lähtösoundi(ja soittaja) on asiallinen. Ja voimakkuus sellainen, että mikkiä ei tarttis herkistää, eli siis gainata älyttömästi(tuloksena on kaikkea muuta sieltä linjasta, paitsi kitaraa.) Eli jos miksaaja on asiallinen, hän tietää sen, että liian hiljaisesta kitarasta saa vaan kihinää ja rumpuja pa:han. Liian kovalla olevaan ei saa tehtyä soundia. Eli:
 
soittotaito-lähtösoundi-lavabalanssi-> hyvä soundi.
 
Itse olen tehnyt hommani silleen, että miksaajalla ei yleensä ole sanomista. Styrkkari on ollut lisäksi vuosia lavan vasemmassa sivussa ja vähän sillai lavalle päin käännettynä. Ei kuitenkaan niin, että se olisi edessä. Tadaa- nyt voikin nostaa kitaraa taas aivan hammetisti kun soundi/kamat on asialliset (ei edes mumise sitä 250-500 -hertsin mössöä mikserille)
 
Eli eli. Nyt kun omat hommat alkaa olla tavallaan pikkuisen hanskassa ja nyt voikin sitten nauttia taas vaihteeksi niistä asioista, mistä piti kun alkoi kitaraa vinguttaa.(lahkeiden lepatus ym.) Piti vaan oppia kantapäänkautta keinot siihen. Ja vieläkin on ihan törkeesti kokeilemista ja opettelemista, eli nyt on tilanne ihan ookoo, mutta täydellistä se ei ole lähelläkään. Ja toivottavasti se ei siksi koskaan edes muutu.(Täydellistä soundia ei tosin ole olemassakaan, makuasioita.)
 
Välillä joutuu muuten kääntämään monitoritiskissä vaihetta kitaraan kun saattaa olla sillai, että vastavaihe osuu just siihen missä seisoo lavalla (meillä on siis nappikuuntelu.) Viime keikalla mikin/efektien kohdalla, eli siinä omalla paikalla, oli aivan ihme soundi. Sit kun siirtyi solistin kohtaan, niin johan meinas lähtee tukka päästä. Vaiheenkääntö. Ja johan turisi.
 
Kannattaa muuten muistaa kulmakuuntelussakin tuo vaiheenkääntö! Joskus kitara ei vaan potki kulmassa ja siihen ei auta, vaikka lisäis botnea kuinka. Saattaapi olla vaihe pielessä, eli seisot sopivasti styrkkarin ja kulmamonitorin puolessa välissä, tai sidefill ja kulma ovat vaiheessa. Tai vaikka pa ja kulma. Syy voi olla missä tahansa. Mut se pikku nappulan painaminen auttaa usein kummasti. Ja jos se tehdään monitoritiskiin, niin se ei välttämättä vaikuta mihinkään. Meillä ei mikään vaikuta kun kaikki on napeissa.
 
Mä tiedän sen,että jos mä haluan parempaa soundia, mun on vaan opittava soittamaan paremmin. Siitä se ikävä kyllä lähtee. Mutta tekniikka on tavallaan väline sen julkituomiseen. "Soita leveämmin" tai "soita stereona tuo chorus" TÄH?!
 
Vinkki monitorimiehelle: Ensimmäinen eq-säätö, minkä teet (särö)kitaralle on se, että ruuvaat siitä yläpäätä pois ja isolla kädellä. Kitaristilla ei ole torvea/pilliä styrkkarissaan ja sen räkiminen ottaa päähän kun siihen ei ole tottunut. Eli se pitää hoitaa pois pelistä kitaran osalta. Muuhun sitä toki tarvitsee, esim. synaa tulee yleensä treeniksillä kuultua pa:n tai laulukamojen läpi. Synisti siis tarvii sitä kirkasta kihisevää yläpäätä omaan soittimeensa. Kitaristi ei.
 
Akkarit erikseen, nyt vedetään isolla säröllä(akkarissa muuten pitää taas olla se kihinä, siihen jengi on yleensä tottunut). Jos särökitara kuulostaa nyt tukkoiselta, niin tsekkaa mitä kitaristi on väännellyt styrkkariinsa. Jos sieltä on vähennetty rajusti middleä, kaapista tulee botnea "enemmän". Sitä voi sitten leikata pois tarpeen mukaan ja valikoiduista taajuuksista. Jos siellä on törkeesti middlepiikkiä, tsekkaa alamiddle. se alkaa usein kumista mukana. Jos siellä on precence kaakossa, revi koko potikka irti. :D
 
Ja KÄY KUUNTELEMASSA SOUNDI KITARISTIN PAIKALTA. Siirrä poppari kohteliaalla maiharipotkulla sekunniksi sivuun ja KUUNTELE. Kyllä korvat kertoo missä mennään.
 
Mulla tulee henk. koht. angsti heti jos monitorimies ei osaa hommiaan. Pelkästään se, että jos ei olla asialla alkaa nyppiä. Ei pitäs tarvia ajatella lauteille mennessään, että olisko sittenkin pitänyt käydä tsekkaamassa, että mitä siellä monskutiskillä tehtiin. Se on kumminkin kuuntelusta kiinni tuleeko keikasta hyvä vai loistava.
 
Ja muista: poppari kertoo onko lavasoundi hyvä vai huono. Sillä ei ole merkitystä onko soundi periaatteellisesti oikein vai väärin. Lavalla mennään fiiliksellä, korjaukset voi olla ihan mitä sattuu, mutta jos poppari sanoo, että se on hyvä, se on hyvä.(ääripäät on sitten ääripäitä ja järjen käyttö sallittua) Etupään ja monitoripään suurin ero ehkä...?

Miten nuo kaksi eroavat toisistaan? Toinen on kokonaan harmaa ja toinen osittain musta?
 
Harmaa on vain toinen puoli grillistä, muutoin musta... 609:n vaste on melko suora ja taajuusalue jatkuu pidemmälle, 609:ssä 40...18000, 606:ssa 40...15000 (57:ssa sama). 606:ssa on piikkiä tuolla muistaakseni 5-7 kilon kohdalla (vrt SM57).
 
Onko kukaan kokeillut vertailla noita em. Senkun mikkejä SM57:kaan?
 
606:sta verrattiin tuossa taannoin äänityksissä 57:aan sekä kitarassa, että rummuissa ja päädyttiin käyttämään snaressa (yläkalvo) ja overheadeinä (!) tuota 606:sta (löytyy 3 kpl). Kitarassa käytettiin molempia ja molemmat toimivat hienosti. 606 on mutu-tuntumalla ehkä snadisti pehmeämpi, johtuisiko myös hieman isommasta kalvosta (olivat tosin eri kartioissa ja erilaisella sijoittelulla...), pieniä eroja jos ollenkaan (psyykkisiä?). Snaressa 606 vei voiton varmaan suuntakuvionsa (superhertta -> 57 hertta) takia pienemmän haitsuvuodon saamiseksi. Overheadeina olivat iloinen yllätys! Soundi on aika tiukka, ei mikään hifi, mutta kivan pehmeä, sellainen lo-fi. Erittäin makeat tomi- ja virvelisoundit suoraan ilman eq:ta! Tilamikkeinä oli sitten pienikalvoinen konkkapari, josta saadaan tarvittaessa lisää kihinää. Alun perin oli tarkoitus laittaa toisin päin, mutta näin oli kuitenkin kivempi (matala tila, joten katon kimmokkeet oli pienemmät).
 
Keikalla ollaan käytetty kitarassa molempia ja tilan ja telineiden säästämiseksi siirrytty täysin 606:een, muuten kun eroa ei juuri ole. Kaksi jäljellä olevaa on sitten laitettu tomeihin, peltivuoto on pientä ja saa lähelle kalvoa. Kiinnitetty on K&M:n adaptereilla (238) peltiständiin ja siitä viety tomille. Toimii.

Mut jos sulla on hyvä kaappi, nin sen soundi voi olla vallan tarpeellinen. Kokeile. Ja hae paikkaa sille mikille. Se ei oo noissa linja/mikkijutuissa aina niin sanottua, että perusjutut toimii parhaiten. Mulla risoi se combon oma styrkkarisoundi. Sulla ei sitä onkelmaa siinä ole?
 
Vahvistimen oma soundi on aika lailla juuri sellainen kuin haluankin, joten tuo mikitys on (ollut ainakin tähän asti) se ensisijainen tapa. Tietää paremmin, millaista soundia sinne etupäälle lähtee kun se mikki kuuntelee samaa kuin itse. Kuitenkin se soundi muokkautuu PODin jälkeen vielä päätteessä ja kaiutinkaapissa, joten soundi ei luonnollisestikaan ole ihan sama omiin korviin kuultuna, kuin mitä se on PODin linjalähdön kohdalla. Jos olisi aina vakio äijä miksaamassa, voisi helpommin mennäkin vaikka pelkän linjan kanssa, sillä voisi kuitenkin aina luottaa siihen, että soundi on saliin sitä mitä pitääkin. Tutun tyypin kanssa on kuitenkin myös mahdollista kokeilla noita linja+mikki ym. erikoisempia ratkaisuja.
 
Kaikki kitaranmikitys perustuu siihen, että lähtösoundi(ja soittaja) on asiallinen. Ja voimakkuus sellainen, että mikkiä ei tarttis herkistää, eli siis gainata älyttömästi(tuloksena on kaikkea muuta sieltä linjasta, paitsi kitaraa.) Eli jos miksaaja on asiallinen, hän tietää sen, että liian hiljaisesta kitarasta saa vaan kihinää ja rumpuja pa:han. Liian kovalla olevaan ei saa tehtyä soundia.
 
Tykkään yleensä soittaa lavalla aika lailla lujaa, mutta kuitenkin sillä tavalla, ettei miksaajalla ole asiaan valittamista. Suosin myös tuota "sijoita vahvistin lavan sivuun huutamaan, jolloin se ei vuoda yleisöön niin pahasti" -tapaa, jos se vaan on mahdollista tilan puolesta. Juuri viime keikalla ajattelin, että vähän pitäisi vielä saada styrkkaria lujemmalle, mutta se huutaa jo nyt aika lujalla. Kun kysyin miksaajalta lupaa nostaa volumea, oli vastaus heti, että "nosta vaan ihan vapaasti, täältä saa kuitenkin avata liukua aika reippaasti".
 
Vinkki monitorimiehelle: Ensimmäinen eq-säätö, minkä teet (särö)kitaralle on se, että ruuvaat siitä yläpäätä pois ja isolla kädellä.
 
Kiitos tästä(kin) vinkistä. Täytyy pitää mielessä, jos joskus tulee monitoreja tehtyä (tällä hetkellä olen vain roudarin ja lavapuolen hoitajan asemassa, monitorit hoidetaan etupäästä käsin).
 
Se on kumminkin kuuntelusta kiinni tuleeko keikasta hyvä vai loistava.
 
Pitää paikkansa. Juuri viime keikalla oli ehkä paras kuuntelu, mitä koskaan meidän keikoilla, ja samalla kertaa soitimme yhden parhaista keikoistamme! Meillä on yleensä pyritty siihen, ettei monitoriin tarvitsisi ajaa kauheasti tavaraa; lauluja kaikille, rumpalille tarpeen mukaan kitaraa ja bassoa, mutta muuten mennään aika lailla omien styrkkarien voimin. Kumpikaan kitaristeista ei juurikaan halua toisen soittoa kuultavakseen ja basisti-laulaja on juuri siinä keskellä, jotta kuulee molempia kitaroita sivuilta. Ja, mielummin omaa kitaraakin huudatan styrkkarista, sillä monitorisoundiin harvemmin saa yhtä paljon alapäätä ja voimaa, kuin mitä kaappi puskee ilmoille.