Kitarat: kitarakamat ›

Ite olen juurikin perus musaliikkeestä ostetulla lemon oililla putsannut otelaudan silloin tällöin ja se pelkästään "palauttaa" haalistuneen ruusupuun tummaksi. Mietin onko tuossa Fret Doctorissa todella jotain erityistä mutta totuus lienee siis ettei ole :) lyödäänkö nuija pöytään?

Itse olen miettinyt että kun joissakin noissa liemissä on vahaa, niin tarttuuko siitä jotakin jäämiä kieliin. Vai jääkö se pinta niin kovaksi, ettei siitä mitään irtoa?
 
Kaikki luonnonöljyt on minusta aika epämääräisiä tähän tarkoitukseen. Yleisimmin käytetään kai valkoista mineraaliöljyä, mutta kyllä joku on siitäkin nillittänyt että pitäisi olla jotain pienirakeista erikoistavaraa sekin.
 
Eben otelautoihin tulee jonkun verran halkeamia suomalaisissa oloissa, mutta minun ruusupuiset on säilynyt hyvinä ihan vaan soittamalla.
 
Viime aikoina olen huollon yhteydessä laittanut hiukan öljyä, ajattelen, että se hylkii likaa hiukan paremmin kuin jos on kovin kuiva. Otelautaa kuitenkin mekaanisesti puhdistetaan, niin se öljy on minusta ihan hyvä ratkaisu.

Mä panostan enemmän nuottiöljyyn, mieluiten hyvin humaloituun.

Dunlopin lemon oililla täälläkin mennään, viitisen otelautaa kerran vuodessa ja puteli kestänyt nyt kymmenisen vuotta. "A little goes a long way", vai miten siinä kyljessä lukee? Mukavasti putsaa tosiaan pahimmat smegmat, tummentaa kivasti ja antaa raikkaan tuoksunkin vielä. Ja jos/ kun pääsee joskus loppumaan, on pullollinen Kyserin vastaavaa tuotetta jo odottamassa - sain joskus broidilta lahjaksi ;D.

Myrkky Nuoli: Tämä on outo ilmiö. Öljy on öljyä. Jos se ei härskiinny tai sotke ja on ylipäätään puulle sopivaa, se toimii. Ja sillonkaan sitä ei kannata useammin kuin kerran vuodessa laittaa todella, todella vähän, eikä mielellään niinkään usein. Jos ilmankosteus on hyvä, ei oikeestaan kannata laittaa koskaan. Pelkkää vahinkoa sillä tiuhaan reilusti öljyämisellä tekee.
 
Otelautaöljyä ei ole olemassakaan.
 

 
Samaa mieltä tuosta, että se on kyllä aivan turhaa ja ennemminkin haitallista hommaa koko öljyäminen. Siis ruusupuulautaisissa. Jotku Eeben- ja sensukuiset laudat halkeilun takia voisivat öljyä tarvitakin, mutta ne taas ovat niin tiheää tavaraa, etteivät ime. Ruusupuulaudoissa öljy syö soundista hyvän rapsakkuuden ja volumea pois, voi löystyttää nauhat ja pehmentää sormenpäitäkin turhaan. Jos laittaa, niin sitten hyvin vähän eikä tarvitse kauaa antaa imeytyä ennenkuin kiillottelee liiat pois. Varmaan tommonen olisi hyvää kun kerran toimii esim. saunan paneeleihin eikä ainakaan härskiinny:
 
http://www.biltema.fi/fi/Rakentamin … Oljy/Parafiinioljy-100--2000019182/

nobel: Samaa mieltä tuosta, että se on kyllä aivan turhaa ja ennemminkin haitallista hommaa koko öljyäminen. Siis ruusupuulautaisissa. Jotku Eeben- ja sensukuiset laudat halkeilun takia voisivat öljyä tarvitakin, mutta ne taas ovat niin tiheää tavaraa, etteivät ime. Ruusupuulaudoissa öljy syö soundista hyvän rapsakkuuden ja volumea pois, voi löystyttää nauhat ja pehmentää sormenpäitäkin turhaan. Jos laittaa, niin sitten hyvin vähän eikä tarvitse kauaa antaa imeytyä ennenkuin kiillottelee liiat pois. Varmaan tommonen olisi hyvää kun kerran toimii esim. saunan paneeleihin eikä ainakaan härskiinny:
 
http://www.biltema.fi/fi/Rakentamin … Oljy/Parafiinioljy-100--2000019182/
 
No jos tykkää istua alasti kitaran otelaudan päällä, niin sitten varmaan saunan lauteisiin käytettävä parafiiniöljy on oikein sopivaa... ;) No huumori huumorina, mutta ehkä siinä on jokin syy miksi arvostetut kitarateknikot ja soitinvalmistajat käyttävät/suosittelevat ruusu- tai ebenpuisiin otelautoihin esimerkiksi Dandrean tai Dunlopin lemon oil-tuotetta. En menisi kyllä kokeilemaan mitään parafiiniöljyjä omiin enkä kavereiden kitaroihin. Ja muistetaanpa sitten, että ei käytetä Lemon oil-tuotetta vaahteraotelaudoille, sillä ne on yleensä lakattuja.
 
Esimerkiksi Warwick suosittelee:
https://www.youtube.com/watch?v=uIbiw8nlrgU
 
-iec

ehkä siinä on jokin syy miksi arvostetut kitarateknikot ja soitinvalmistajat käyttävät/suosittelevat ruusu- tai ebenpuisiin otelautoihin esimerkiksi Dandrean tai Dunlopin lemon oil-tuotetta
 
siksi kun ne on mukana siinä samassa bisneksessä. ihan yhtälailla monet kitarateknikot ja soitinvalmistajat käyttää pellavaöljyä/vauvaöljyä/ties mitä öljyä. ei näitä tyyppejä tietenkään näe missään mainoksissa koska näissä tuotteissa ei raha liiku. öljy on öljyä.. kunhan se ei haise niin se on hyvää tohon tarkoitukseen. Lemon oil ei edes sisällä oikeeta sitruunaöljyä, vaan jotain perus öljyä + sitruunan tuoksua.
 
yksi syy öljytä otelautaa on kai myös se, että öljy liuottaa kivasti kaiken pinttyneen paskan pois. mut eipä tuo oo mitään mihin ei kostea riepu ja hinkkaaminen pysty.

iec: No jos tykkää istua alasti kitaran otelaudan päällä, niin sitten varmaan saunan lauteisiin käytettävä parafiiniöljy on oikein sopivaa... ;) No huumori huumorina, mutta ehkä siinä on jokin syy miksi arvostetut kitarateknikot ja soitinvalmistajat käyttävät/suosittelevat ruusu- tai ebenpuisiin otelautoihin esimerkiksi Dandrean tai Dunlopin lemon oil-tuotetta. En menisi kyllä kokeilemaan mitään parafiiniöljyjä omiin enkä kavereiden kitaroihin. Ja muistetaanpa sitten, että ei käytetä Lemon oil-tuotetta vaahteraotelaudoille, sillä ne on yleensä lakattuja.
 
Esimerkiksi Warwick suosittelee:
https://www.youtube.com/watch?v=uIbiw8nlrgU
 
-iec
 
Hetkinen, mitä ainetta sä ajattelet että se Dunlopin "lemon oil" on? Eikös se juurikin ole parafiini- eli valkoista mineraaliöljyä? Jossa on hajuste? Vai olenko väärillä jäljillä?

Mä nyt mistään mitään tiedä, mutta minusta tämä on harvinaisen yksinkertainen ja helppo asia, mistä on turha tehdä väkisin vaikeaa...
 
Itse käytän lemon-oilia, koska sitä suositellaan ja se on käytännössä hyväksi havaittu. En näe yhtään syytä alkaa ostamaan jotain ylikalliita markkinajargonilla häystettyjä aineita tai varsinkaan alkaa sotkemaan kitaraan parafiiliöljyjä tai mitään muitakaan vastaavia. Kysymys kuuluu, että miksi ihmeessä hyväksi havaitun lemon-oilin tilalle pitäisi väkisin hommata jotain muuta?
 
Ja kerran vuodessa tai parissa, kun irrottaa kielet ja pistää rupulautaan lemon-oilia kohtuudella, niin hyvä tulee. Ainakin itse tykkään, että väri ja tuntuma pysyy parempana. Eikä sitä tosiaan tarvitse talkoilla imeyttää, vaan antaa hetken olla ja sitten pyyhii ylimääräiset pois, jos sellaisia on jäänyt. Ja kun ei liikaa liota, niin pyyhkimisen jälkeen odottelee vielä hetken, niin kaikki on imeytynyt ja peli on soittokunnossa.
 
Jatkuvassa öljyämisessä en itsekään näe mitään järkeä, vaan silleesti sopivasti harvakseltaan, kun kuun asento on oikea ja metsässä kimaltaa onnentähti. :)

GiovanniDiRondo: Hetkinen, mitä ainetta sä ajattelet että se Dunlopin "lemon oil" on? Eikös se juurikin ole parafiini- eli valkoista mineraaliöljyä? Jossa on hajuste? Vai olenko väärillä jäljillä?
 
Voipi olla ja taitaakin olla, mutta oma pointtini on lähinnä siinä, että mikä se hyöty on ostaa lauteille tarkoitettua öljyä kitaralle tarkoitetun lemon-oilin sijaan?
 
Ja vaikka se perusaine olisikin sama, niin voihan noissa olla lisäaineistuksessa eroja. En tiedä, kunhan arvailen. Mutta pointti on, että miksi ylipäätään tehdä tästä niin vaikeaa.... :)

Itse käytän lemon-oilia, koska sitä suositellaan ja se on käytännössä hyväksi havaittu. En näe yhtään syytä alkaa ostamaan jotain ylikalliita markkinajargonilla häystettyjä aineita tai varsinkaan alkaa sotkemaan kitaraan parafiiliöljyjä tai mitään muitakaan vastaavia. Kysymys kuuluu, että miksi ihmeessä hyväksi havaitun lemon-oilin tilalle pitäisi väkisin hommata jotain muuta?
 

 
pointti on kai se, että miksi ostaa kovalla litrahinnalla kitarakaupasta tavaraa, jonka saa halvalla rautakaupasta tai lähimarketista, tai jota löytyy jopa valmiina kaapista. samapa tuo on ostaa pikkupurkki jos tykkää maksaa enemmän eikä oikeesti tarvi öljyä mihinkään muuhun. eipä tuollaista rautakaupan öljypurkkia saa käytettyä yhden elämän aikana otelautoihin.
 
kunhan ei väitä että, lemon oil olisi jotenkin eri tavaraa tai parempaa.

rrroope: pointti on kai se, että miksi ostaa kovalla litrahinnalla kitarakaupasta tavaraa, jonka saa halvalla rautakaupasta tai lähimarketista, tai jota löytyy jopa valmiina kaapista. samapa tuo on ostaa pikkupurkki jos tykkää maksaa enemmän eikä oikeesti tarvi öljyä mihinkään muuhun. eipä tuollaista rautakaupan öljypurkkia saa käytettyä yhden elämän aikana otelautoihin.
 
kunhan ei väitä että, lemon oil olisi jotenkin eri tavaraa tai parempaa.
 
Taitaa maksaa saman verran molemmat purkit. Ja se pienempikin riittää vuosia tai vuosikymmeniä, niin tiedä sitten siitä säästöstä. :)
 
Bilteman linkin takana oli ilmeisesti 100 % parafiinia, mutta näissä kitaraöljyissä on kait jotain hajusteita ym. mikä tekee niist vähän miellyttävämpiä käsitellä. Tai ei ehkä kaikkien mielestä, mutta itse tykkään siitä sitruunan tuoksun tuomasta fiiliksestä....
 
Olet kyllä oikeassa, mutta väitän silti, että tällainen muutaman kymmenen sentin säästöjen hakeminen on melkoista pelleilyä. Tai siis en väitä, mutta se on meikäläisen mielipide. Vain yksi mielipide muiden joukossa... :)
 
e. periaatteellisella tasolla toki kannatan aina markkinamiesten bluffien ja myyntijargonien paljastamista...

GiovanniDiRondo: Hetkinen, mitä ainetta sä ajattelet että se Dunlopin "lemon oil" on? Eikös se juurikin ole parafiini- eli valkoista mineraaliöljyä? Jossa on hajuste? Vai olenko väärillä jäljillä?
 
Mulla on sama pointti kuin Laulavalla kylätohtorilla, eli miksi ihmeessä ei voi vain käyttää jo vuosikymmenten ajan hyväksi havaittuja kaupallisia tuotteita, vaan pitää miettiä että josko lähimmästä rautakaupasta saisi 100 litran erän jotain muuta jossa on litrahinta paremmin kohdallaan. Se pieni otelaudan puhdistukseen/hoitoon tarkoitettu puteli joka maksaa vaikkapa 10 euroa, kestää sen kymmenen vuotta. Silloin on varmaan aivan sama maksaako se 1 euroa vai 20 euroa tai jotain siltä väliltä. Turhaan tosiaan tekee asioista liian vaikeaa. Varmasti voi kokeilla omiin kitaroihinsa vaikka ja mitä, mutta nuo kaupalliset yleisesti tunnetut kitaranhoitotuotteet ovat aika varmoja valintoja. Niidenkin välillä on varmasti nyanssieroja ja saahan niistä hifistellä.
 
-iec

Entäs toi fret doctor, "bore oil". Eikös nuo tuollaiset ole yleensä myrkyllisiä?

GiovanniDiRondo: Entäs toi fret doctor, "bore oil". Eikös nuo tuollaiset ole yleensä myrkyllisiä?
 
Ehkä kannattaa pysytellä erossa uusista "ihmeaineista" tai klarineteille tarkoitetuista aineista ja tyytyä käyttämään kitaran otelautaan näitä perinteisiä D'andrea Lemon oil tai Dunlop Fretboard 65 Ultimate Lemon Oil -valmisteita. Ja jos muistaa vielä senkin, että pieni määrä riittää, niin hyvä juttu :) Varmaan nuo Fenderin, Gibsonin, PRS:n, Martinin yms yms laatuvalmistajien omat hoitotuotteet ovat myös ihan ok (tuskin myyvät omalla nimellä sellaista jolla pilaa kitaran).
 
-iec

iec: Ehkä kannattaa pysytellä erossa uusista "ihmeaineista" tai klarineteille tarkoitetuista aineista ja tyytyä käyttämään kitaran otelautaan näitä perinteisiä D'andrea Lemon oil tai Dunlop Fretboard 65 Ultimate Lemon Oil -valmisteita. Ja jos muistaa vielä senkin, että pieni määrä riittää, niin hyvä juttu :) Varmaan nuo Fenderin, Gibsonin, PRS:n, Martinin yms yms laatuvalmistajien omat hoitotuotteet ovat myös ihan ok (tuskin myyvät omalla nimellä sellaista jolla pilaa kitaran).
 
-iec
 
No juu monet on sitä mieltä, että puhdas parafiiniöljy on parempaa kuin nuo ko. tuotteet. Itse en käyttäisi saunasuojaa, vaan elintarvikelaatuista tavaraa, esimerkiksi apteekissa myytävää " nestemäistä parafiinia" tai Ikeassa myytävää leikkuulautojen hoitoöljyä.

Vain mnetissä saadaan vääntö aikaan siitäkin kannattaako 15 sentin säästö otelautaöljyssä 20 vuoden ajalta. :D

SuurSmurffi: Bilteman pellavaöljy 5,99e ja dunlopin lemon oil 5,50e. Purkki tosin vähä isompi mutta jos tuo lemon oil purkkikin kestänyt parikymmentä vuotta nii en ainakaan henk.koht lähtis säästään jotta mainosmiehiä tympis
 
jep. samapa tuo jos ei tosiaan mihinkään muualla kotitaloudessa öljyjä tarvi. itellä tuota kuluu kaiken maailman puisiin keittiövälineisiin, askarteluprojekteihin ym ym..
 
niinjoo ja saa parafiiniöljyä pienemmässäkin purkissa:
 
http://www.k-ruoka.fi/pirkka-tuotte … irkka-hoitooljy-200-ml-hajusteeton/
 
peace...

Pieniä ovat silakat joulukaloiksi, sanoi jo vanha kansa.