Tämmöistä perinteistä lyriikkaa
Laululyriikkaa: Oksat ristikkäin (2016)
Yön pimeydestä irtaannuin myötävirtaan virtaa jälleen uin tietä etsin ja maata näin oksat puiden oli menneet ristikkäin jatkoin siitä mihin jäin yön pimeydestä irtaannuin sua hellin sanoin jälleen puin etsimme siltaa ja kaarta sen laitoit lukon sillan kaiteeseen sun ainut ele maalliseen yön pimeydestä irtaannuimme luimme luontoamme tie etsi tietä ja löysi sieltä kesken jääneen, jääneen ihmisen äänen yön pimeydestä irtaannuin myötävirtaan virtaa jälleen uin tietä etsin ja maata näin puiden oksat oli menneet ristikkäin järven kaarnat uivat lähekkäin yön pimeydestä irtaannuimme kuin laiva karikkoon me ajauduimme tie etsi tietä ja löysi sieltä kesken jääneen laivan huudon äänen yön pimeydestä irtaannuin myötävirtaan virtaa jälleen uin tietä etsin ja maata näin puiden oksat oli menneet ristikkäin , merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |