Runosarjaan: Sukuni naiset - naiset ovat sukuani
Tuulikeinussa uuteen nostoon (2016)
Liikkuuko mieli kirjainta lyöden,
muuttuuko kieli sinuksi,
kääntyykö aika nuotille,
vai nääntykö mies nuotalla.
Taivaanlautalla pilvikärryissä
värssyissä muistot
puistossa tutut kivet
äänettömät patsaat
ja niissä nimet
sateessa kimmeltävät.
Immet nousevat vesistä
pisaroista tehdään piikalikat
vakat tuohesta
pahat akat suohon lauletaan
ukot pankolle nostetaan.
Laulu ei lopu viimevärssyyn
aalto ei murra kiveä
impi ei nuorru nostoon
lause laskee,
loppuuko loru kostoon.
Vai nouseeko leuka ylväästi ylös
äänet kirkkaina,
tuulikeinussa uuteen nostoon.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55
