Mieltäni vaivaa se että mitäköhän eri efektejä jo ajasta ikuisuuteen siirtynyt "tilukitaristi" Mark St. John (Norton) käytti otsikon levyn sooloja nauhoitettaessa. Yleisesti hyväksytty "soundi lähtee sormista" -slogan ei välttämättä yksinään päde tässä tapauksessa..
Mielestäni kyseisen levyn soolosoundeissa on jotakin kummaa "mouruavuutta" jota meikämaallikko ei osaa purkaa eri pedaalipurkeiksi.
Eli asiantuntijat varmaankin osaavat kertoa että millaisella pedaalikattauksella pääsisi lähelle soundien osalta..?
Joku kasarijuttu. Chorusta nyt ainakin tuntuu olevan. Alice Cooperin 80-luvun puolenvälin tuotannossa samanlaista soundia Kane Robertsin kitarasooloissa:
