Keskustelua raskaammasta musiikista ›

tommijk: Joku muukin näköjään tykkää:
 
http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=16599
 
Eka levy tullut tutuksi, mikä ettei.
 
Act 1=Three Days ja Brother, Can you hear me heikot kappaleet.
Muuten kuulostaa hyvältä, ja varmasti alkaa kuulostamaan paremmalta kun kuuntelee lisää.

Ehdin jo tilutella yhden soolon uudelta lätyltä :D
https://youtu.be/3F6KRCZ5gY0

Kuuntelin töissä pelkästään kaksi ekaa biisiä, joista ensimmäinen oli semmoinen ääni-intro. Mutta sitten tuli se Dystopian Overture. Kyllä nämä pojat osaa. On ne vain viisi maailman parasta muusikkoa tällä hetkellä ja mitä on tähän mennessä planeetalla syntynyt. Tästä ei varmaan tällä foorumillakaan ole erimielisyyksiä, paitsi jotkut tietysti trollaa aina :)

Kasu-_-: Ehdin jo tilutella yhden soolon uudelta lätyltä :D
https://youtu.be/3F6KRCZ5gY0
 
En ole edes kerennyt perehtymään levyyn vielä kiireiltäni ja herra painelee jo sooloja menemään :D Asiallinen meininki! Hienoa soittoa.

Sergei Fallinen: Joo, aivan kauheaa kuraa valitettavasti taas kerran.
 
Kunhan kasvat vähän aikuisemmaksi, etkä enää himoitse paljaita pimppejä. Sitten kun karvainen römpsä alkaa kiinnostaa, niin myös musiikkimakusikin alkaa pikkuhiljaa kypsyä.

Kampela77: Kunhan kasvat vähän aikuisemmaksi, etkä enää himoitse paljaita pimppejä. Sitten kun karvainen römpsä alkaa kiinnostaa, niin myös musiikkimakusikin alkaa pikkuhiljaa kypsyä.
 
Kun luolamiesmeiningistä tykkäät, niin haluat varmaan myös, että nainen haisee hieltä ja paskalta?
 
Toki kyse on luultavasti minun epäkypsyydestäni, en edes yritä kiistää, mutta mikäli aikuisuus tarkoittaa tuollaisia asioita, en ole varma, haluanko edes kasvaa aikuiseksi.

Kampela77: On ne vain viisi maailman parasta muusikkoa tällä hetkellä ja mitä on tähän mennessä planeetalla syntynyt. Tästä ei varmaan tällä foorumillakaan ole erimielisyyksiä, paitsi jotkut tietysti trollaa aina :)
 
g) Joskus oli sellainen epäileväinen ajatus, että Petrucci saattais olla maailman paras kitaristi, mutta nyt se titteli menee kyllä enemmän jonnekin Guthrie Govan -osastolle.
 
k) Onko Jordan Rudess maailman paras kosketinsoittaja? Luulisin, että jostain klasaripuolelta löytyy kovempiakin äijiä, mutta on se ainakin paras, jonka minä tiedän. Siis soittamaan.
 
d) Jos Mangini ei ole maailman paras rumpali, niin sitten se on Minnemann. Iteasiassa, kyllä se on luultavasti ennemin Minnemann. Mangini pystyy soittaan nopeampaa, mutta ihan sama. :D
 
b) En tiedä basisteista yhtään mitään, joten whatever. Myung on maailman paras basisti. Ainakin se osaa kirjottaa hyvää lyriikkaa.
 
v) La'Brie ei nyt kyllä millään helvetin veivillä ole maailman paras laulaja. Ei edes Kanadan paras.

Ianuarius: g) Joskus oli sellainen epäileväinen ajatus, että Petrucci saattais olla maailman paras kitaristi, mutta nyt se titteli menee kyllä enemmän jonnekin Guthrie Govan -osastolle.
 
k) Onko Jordan Rudess maailman paras kosketinsoittaja? Luulisin, että jostain klasaripuolelta löytyy kovempiakin äijiä, mutta on se ainakin paras, jonka minä tiedän. Siis soittamaan.
 
d) Jos Mangini ei ole maailman paras rumpali, niin sitten se on Minnemann. Iteasiassa, kyllä se on luultavasti ennemin Minnemann. Mangini pystyy soittaan nopeampaa, mutta ihan sama. :D
 
b) En tiedä basisteista yhtään mitään, joten whatever. Myung on maailman paras basisti. Ainakin se osaa kirjottaa hyvää lyriikkaa.
 
v) La'Brie ei nyt kyllä millään helvetin veivillä ole maailman paras laulaja. Ei edes Kanadan paras.
 
https://youtu.be/yljVzWLlNa0?t=135
ja siinä seulonnassa löysivät sen parhaan rumpalin. Eikös tämä ole ihan selvä juttu?

Kampela77: https://youtu.be/yljVzWLlNa0?t=135
ja siinä seulonnassa löysivät sen parhaan rumpalin. Eikös tämä ole ihan selvä juttu?
 
No tuossa tapauksessa on oletettava, että nuo tyypit tietävät, kuka paras rumpali on. On myös huhua, ettei Minnemann oikeasti edes halunnut Dream Theateriin. Olisko pojat laittanu omaan tosi-tv-sarjaansa kohtauksen, jossa ne kaikki on kerääntyny puhelimen ympärille niinku koulutytöt, soittaa Marcolle, että "heei pääsit soittaan meidän bändiin rumpuja! mahtavaa, eikö totta?" ja toisesta päästä kuuluu vaan "öööööh... jaaa... aijaa... hei jätkät, mä oon vähän miettiny..."

Ianuarius:
v) La'Brie ei nyt kyllä millään helvetin veivillä ole maailman paras laulaja. Ei edes Kanadan paras.
 
LaBrie (miksikähän mulle aina tulee valkohomejuuston maku suuhun kun ajattelen tuota nimeä) onkin se kermakuorrutus DT:n insinööriprogehevin päällä, jonka ansiosta myös iso yleisä on ottanut bändin omakseen LaBrie tuo bändiin sen amerikan pop vaikutteen joka myy. Tuollainen Foreigner-Survivor elementti siinä musiikissa. Faktahan on kai että 80% musiikin kuuntelijoista noteeraa siitä kuulemastaan oikeastaan vain laulumelodian (oma arvaus)

joku muu sikko: LaBrie (miksikähän mulle aina tulee valkohomejuuston maku suuhun kun ajattelen tuota nimeä) onkin se kermakuorrutus DT:n insinööriprogehevin päällä, jonka ansiosta myös iso yleisä on ottanut bändin omakseen LaBrie tuo bändiin sen amerikan pop vaikutteen joka myy. Tuollainen Foreigner-Survivor elementti siinä musiikissa. Faktahan on kai että 80% musiikin kuuntelijoista noteeraa siitä kuulemastaan oikeastaan vain laulumelodian (oma arvaus)
 
Näin se vaan on!

Näin tämä pyörii jo toista päivää repeatilla. Hieno teos, vähän loppua kohti väsähtää mutta kantaa silti. Hienoimmat hetket eka levyn puolella ja toisen alkupäässä. Erityisesti A Life Left Behind jäänyt mieleen.

Tulipa nyt levy kuunneltua samalla sanoja vihkosta seuraten.
Onhan tämä nyt ihan törkeän hyvä levy! Scenes taitaa olla omastakin mielestä edellinen levy joka on yltänyt tälle tasolle.
 
Pirun hienoja melodioita kylvetään kyllä pitkin levyä ja jotenkin lyriikoita lukiessa pysty eläytymään Faythen ja kumppanien tarinaan.
 
Pakko sanoa, että melkein kyyneleet tuli silmistä tuossa Hymn Of A Thousand Voicesin kuoroa kuunnellessa :D
 
Tuntuu kuitenkin siltä, että ei ehkä tämä levy toimi aivan parhaalla mahdollisella tavalla pelkkänä taustamusiikkina. Tarinaa seuratessa oli 10/10 kokemus.. Monet haukkuneet tuota Petruccin tekemää tarinaa, mutta ei se minusta yhtään hassumpi ole... Ihan loistava itseasiassa!
Jännä nähdä kuinka tämä levy kestää aikaa, mut nyt ainakin iskee ja kovasti.
 
p.s. Tuossa minun CD vihossa oli virhe; Kappaleessa The Walking Shadow sanotaan Arhysin vuorosanoiksi kohta: "Don't hold your breath, the night's still young....:" , Vaikka selvästi se on Daryusin..

Toimii kyllä paljon paremmin kun lukee sanoja samalla ja asennoituu ikään kuin leffan katsomiseen kun laittaa levyn pyörimään. Taustamusana menee kyllä oikeasta korvasta sisään ja tulee vasemmasta ulos nopeasti.

Onhan tuo tarina nyt ihan käsittämättömän nolo ja typerä. Ehkä jos se olisi ainut ikinä kuulemani tarina, se menettelisi, mutta vaikea uskoa, miten muuten kukaan välittäisi pisaraakaan tuollaisesta kliseeripulista.
 
Ei sillä, että tarinalla tai lyriikoilla olisi yhtään mitään merkitystä tämän bändin kohdalla. Ne ovat aina olleet huonoja, mutta luultavasti ainakin osittain tarkoituksellisen huonoja, ja mauttomuudessaan ikään kuin sopivat hyvin tyyliin mielestäni. Jos käytettäisiin jotain ihan kunnon tekstejä, ne voisivat viedä huomiota pääasiasta eli musiikista.
 
Osin samaa ovat tainneet ajatella soundeistakin. Että hyvät soundit veisivät jotenkin huomion pois pääasiasta, eli melodiasta, rytmistä ja harmoniasta. Mutta se on taas mielestäni yksinkertaisesti typerää.

Itse olen pitkästä aikaa innoissani DT:n menosta ja uusi levy toimii ihan täysillä. Viimeksi Kulttuuritalon keikalla tuli mieleen, että tässäköhän alkaa bändin juttu olla mutta nyt on ihan eri fiilis uuden levyn myötä. Ei ihan yllä oman suosikkini Six Degrees:n tasolle mutta ajan kanssa nousee varmasti sinne suosikkien joukkoon.

Miten minulla rupeaa aina soimaan päässä Mombasa, kun kuuntelen Astonishing-kipaletta...:)

Tässä alkaa olemaan ensimmäinen kuuntelu kummankin levyn osalta lopussa ja kyllähän tämä armoton pettymys mulle on. Progea ei juurikaan, melodiat tuovat pääsosin mieleen jotkut lasten tuutulaulut, manginin rumpalointi todella tylsää, snaresaundi luvattoman huono Etc.
 
Act I oli sen luokan siirappiällötys, että toista kertaa tuskin tulen kuuntelemaan. Kakkoslevy hiukan parempi, mutta kyllä täältäkin tuntuu tuota pianopimputtelua ja siirappia löytyvän, valitettavasti. Musiikin ollessa näinkin heikkoa, tarinakaan ei jaksa kiinnostaa.
Hyvät kitarariffit loistavat poissaolollaan, paria poikkeusta lukuunottamatta.
 
Pisteet kunnianhimoisesta yrityksestä, mutta ei tästä voi puhua edes samalla viikolla Scenesin kanssa.
Mangini on kyllä luvattoman huono keksimään mielenkiintoisia fillejä verrattuna edeltäjäänsä, olkootkin vaikka kuinka tekninen. Aika ironista, että bändi on progressiivinen, mutta rumpali ei osaa keksiä mitään progressiivista. Ei ainakaan mitään sellaista, mitä Portnoy kehitteli.
 
Tuota lukuunottamatta bändi on mennyt vain parempaan suuntaan kahdella edellisellä levyllään. Nyt tämä uusin jää mun korvissa kyllä ihan torsoksi ja tuskin tulee paljoa lisäkuuntelua saamaan. What a shame.

^ olipa jännä kuulla noin paljon omasta mielipiteestä poikkeava arvio. Pääsen huomenna vasta kuuntelemaan levyjä toista kertaa, mutta itse en taas nimenomaan löytänyt kauheasti sitä juustoisuutta mikä bändin levyjä tavallisesti vaivaa. Ja vaikka ne melodiat ovat monesti naiiveja, niin ne ovat kuitenkin tarttuvia siinä lapsellisuudessaan. Ja melodioiden puute on minusta ollut nimenomaan yksi bändin suurimmista heikkouksista. Tälläkään levyllä tosin niitä tarttuvia melodioita ei juuri kuultu LaBrien suusta vaan muilta instrumenteilta.
 
Eka levy meni tosiaan täällä jo ekalla kuuntelulla bändien parempien levytysten joukkoon, aika heittämällä parasta mitä bändi on tehnyt sitten 6 Degreesin. Mutta kakkoslevyn kohtalosta ei vielä mitään haisua. Edellislevy oli niin huono, että olin jo paukuttelemassa nauloja osaltani bändin arkkuun. Näiden uuden levyn nettisivujen ja animaatioiden kanssa sai etukäteen vähän vahingoniloisena hihitellä että taisi bändiltäkin jo loppua usko koko hommaan, mutta se olikin oiva harhautus.
 
En kyllä silti tiedä ostanko tätä fyysisenä, tekstien lukeminen ei varmaan kuuntelukokemusta paranna.