Rock, pop, alternative ›

http://www.youtube.com/watch?v=_qH2SmPth0A&feature=related
 
En tiennykkää, että Elliott oli noin hyvä pianisti! Rispektiä ja paljon.
 
Tyhmää ku Miss Miseryä ei oo millään levyllä

Bongasin Rumban sivuilta linkin tähän:
 
http://www.washingtonpost.com/blogs … hed/2011/11/18/gIQA84UDiN_blog.html
 
Eli "uutta" biisinpätkää löytynyt näinkin pitkän ajan päästä.

Olen oikeastaan vasta tässä viime kuukausina perehtynyt herran musiikkiin, oikein kivoja levyä. Figure 8 on suosikkini ainakin tällä hetkellä.

Herba: Bongasin Rumban sivuilta linkin tähän:
 
http://www.washingtonpost.com/blogs … hed/2011/11/18/gIQA84UDiN_blog.html
 
Eli "uutta" biisinpätkää löytynyt näinkin pitkän ajan päästä.
 
Ei ollut loistoteos, mutta tykkäsin kyllä silti paljon.
 
EDIT: Metka juttu kyllä. Onkohan lisää tuollaisia vielä jossain lojumassa?

Liian hieno muusikko joka lähti liian varhain. Either/Or ja Figure 8 ovat maailman parhaita levyjä.

Meadow: Figure 8
 
Kyllä on ehdottomasti yks parhaita ikinä (joka vieläpä pituuteensa/biisimäärään suhteutettuna on vielä kovempi juttu), jää jälkeen vain Beatlesin Abbey Roadille, mielestäni.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 1135 päivää vanhaan aiheeseen! Ai fakin jaa, ei kiinnosta.
 
Muut Elliott-fanit: toukokuussa sai ensi-iltansa tällainen pitkä dokumentti Elliott Smithin elämästä ja musiikista: http://heavenadoresyou.com/ Teaserin perusteella näyttää hienolta! Filmissä pitäisi myös olla ennen kuulematonta Elliottin musiikkia.
 
Harmillisesti filmiä ei ole tekijänoikeudellisista syistä voitu esittää muuten kuin elokuvafestareilla. Teatterikierros ja dvd-levitys tapahtuvat ilmeisesti aikanaan, kunhan elokuvantekijät saavat jonkinlaisen yhteistyökumppanin niitä varten.
 
Yritän siis epätoivoisesti levittää sanaa tästä elokuvasta, jos vaikka joku suomalainen filmifestari haluaisi vaikka esittää sen valtavan yleisökiinnostuksen takia... ;D

njihe: Ai fakin jaa, ei kiinnosta.
 
Muut Elliott-fanit: toukokuussa sai ensi-iltansa tällainen pitkä dokumentti Elliott Smithin elämästä ja musiikista: http://heavenadoresyou.com/ Teaserin perusteella näyttää hienolta! Filmissä pitäisi myös olla ennen kuulematonta Elliottin musiikkia.
 
Harmillisesti filmiä ei ole tekijänoikeudellisista syistä voitu esittää muuten kuin elokuvafestareilla. Teatterikierros ja dvd-levitys tapahtuvat ilmeisesti aikanaan, kunhan elokuvantekijät saavat jonkinlaisen yhteistyökumppanin niitä varten.
 
Yritän siis epätoivoisesti levittää sanaa tästä elokuvasta, jos vaikka joku suomalainen filmifestari haluaisi vaikka esittää sen valtavan yleisökiinnostuksen takia... ;D
 
Hyvän oloinen pätkä! Toivottavasti pääsisin itsekin tuota katselemaan vielä joku päivä ja soundtrack saisi virallisen julkaisun. Joidenkin arvioiden mukaan dokkarissa on turhan paljon kaupunkimaisemia suhteessa Elliottiin, mutta mielipiteensä kullakin.
 
Itse löysin miehen tuotannon toissa syksynä Bottle Up and Explode! -kappaleen myötä, siitä sitten kauppaan hakemaan XO ja koukussa oltiin. Vielä New Moon ja From a Basement on a Hill hankkimatta, mutta säästelen niitä myöhempien aikojen Elliott-innostuksia varten. Nyt on kuitenkin jo kaikki muut studiolevyt ja fanien koostama 8-levyinen Grand Mal -kokoelma pyörimässä kuulokkeista aina silloin tällöin. Tällä hetkellä myös olen samaa mieltä erään aikaisemman kirjoittajan kanssa Elliottin albumikokonaisuuksista: niin kova säveltäjä, sovittaja ja muusikko kun E.S. olikin, yksikään levy ei ole tarpeeksi tasalaatuinen, etteikö skippausnappia tulisi painettua jossain kohtaa. Either/Or ja nimikkolevy pääsevät kuitenkin aika lähelle.

Jpiteloota: Tällä hetkellä myös olen samaa mieltä erään aikaisemman kirjoittajan kanssa Elliottin albumikokonaisuuksista: niin kova säveltäjä, sovittaja ja muusikko kun E.S. olikin, yksikään levy ei ole tarpeeksi tasalaatuinen, etteikö skippausnappia tulisi painettua jossain kohtaa. Either/Or ja nimikkolevy pääsevät kuitenkin aika lähelle.
 
Olen lievästi eri mieltä. Vaikka monet levyt ovat aika pitkiä kappalemäärän perusteella, niillä ei ole oikeastaan juuri yhtään selkeitä fillereitä. Elliottin ns. huonoissakin biiseissä (Shooting Star, Amity, Pretty Mary K. jne) on aina joku puskista iskevä sävellyksellinen tai sanoituksellinen koukku, jonka takia niitä ei voi oikein millään mittapuulla sanoa huonoiksi. Kappaleet eivät vain ehkä toimi peräkkäin pitkäsoitoilla parhaalla mahdollisella tavalla, eivät saa tilaa hengittää.
 
Elliott Smithin vertaaminen Beatlesiin ei ole musiikkimedioiden tyypillistä vainajainpalvontajargonia. Niin läpeensä musikaalisia kolmen minuutin tiivistelmiä (kaikesta) tyypin biisit ovat. Sen huomaa viimeistään silloin, kun yrittää keriä auki ja opetella soittamaan niitä :D