| Aihe: Omien tekeleiden signeeraus? | |
|---|
|
Moi.
Pidemmän aikaa on ollut mielessä eräs kaikenkarvaiseen taiteiluun mielestäni olennaisena osana kuuluva "pikkujuttu", joka kuitenkin lähes poikkeuksetta varsinkin käsitöiden kyseessä ollessa unohdetaan.
Joko vahingossa, tai ehkä tahallaan kun ei kehdata.
Ja jos joku arvuuttelee, kyllä, tämä: https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=230592 viestiketju siivitti vihdoin pukkaamaan ajatuksen sivuhuomautusta terävämmin ilmoille.
Mikä siinä on ettei vielä nykyäänkään taiteilija tai artesaani, tai ihan tavan tallaaja jolla pysyy jokin taiteentekoväline hyppysissä, automaattisesti SIGNEERAA kättensä työtä.
Kaikissa romun ja roippeenarviointimukatositvohjelmissa ja lavastetuissa keräilypläjäyksissäkin kun etsitään ensiksi teoksesta signeerausta, ja jos moista ei löydy, into lopahtaa vaikka kuinka hienolta kyseinen tuote sitten näyttäisikin.
Pitkään olen esimerkiksi pähkäillyt varsin hienoa A3 fantasia-aiheista sekatekniikalla toteutettua taulua jonka ammoin ostin, eikä hajuakaan tekijästä.
Toki, olen itsekin parjaamaani "syntiin" teininä muutaman kerran syyllistynyt, mutta lähinnä siksi että eräässäkin tapauksessa tiesin värin heti vaihtuvan, ja siksi että kyseisen instrumentin muoto on äärihelppo tunnistaa ;).
Toisaalta, ko. instrumenttia sitten yli vuosikymmenen jälkeen joku itsetekemänään kauppasi..
Tuon basson myöhemmistä vaiheista ei tosin ole mitään tietoa vaikka täällä mnetissäkin aikoinaan asiasta kyselin.
Signeeraus tai logo (vaikka piilossakin olevana) varmistaisi jälkipolvillekin mahdollisuuden tunnistaa tekijän, osaamisesta kun se aniharvoin jää varsinkaan myyntiin päätyneissä yksilöissä.
Ja onhan se vuosikymmenenkin jälkeen ainakin omasta mielestä hienoa, jos kätteni tuotteet ovat vielä olemassa.
Enkä varmasti ole tunteineni yksin.
T:Samuli |
 MPU
25.01.2016 20:14:49 | |
|
Kylläpä on jääneet kaikki tekeleet signeeraamatta. En tiedä miksi, mutta en ole nimeäni niihin raapustellut. Minulle ei ole väliä, tunnistaako joku nuo soittopelit minun tekemiksi vai ei. Ymmärrän kyllä jos soittimen ostaja haluaa tietoa ostoksestaan. Silloin signeeraus olisi kyllä hyödyllinen.
Ite kun tekee saa sellasta kun tulee |
|
Signeerauksesta ei ole paljoakaan hyötyä jos et ole tunnettu tekijä ja jos ei ole mitään paikkaa josta voit katsoa tekijän tietoja. Esimerkiksi taidepuolelta löytyy kuvataiteilijamatrikkeli.
En juo alkoholia uskonnon takia vaan aivan muun syyn takia. |
|
Don Felder: Signeerauksesta ei ole paljoakaan hyötyä jos et ole tunnettu tekijä ja jos ei ole mitään paikkaa josta voit katsoa tekijän tietoja.
Näkisin asian toisin, jos tuntemattomasta rautalankatelineestä löytyy millainen tahansa nimmari, ei tarvitse hetkeäkään enää arvuutella onko sen kasannut Ruokangas, Leo Fender vai Jorma Espoosta. Jos kyseessä on joku aivan tuntematon Jorma, kukaan on tuskin sitä puumerkkiä siihen väärentänytkään. Hyvänä esimerkkinä juurikin tuommoinen aloitusviestin linkin Rickenbacker-tapaus, nimmarin loppuessa arvuuttelu loppuisi heti. (Jaksaa hymyilyttää tuo aloittajan "ponnarit liian tiukalla"-kommentti :)
Vähemmän tunnettuun tekijään voi Googlella löytyä yhteystiedot, vaikka m.netin nimimerkki. |
|
Mulla on tähän vanhanaikainen suhtautuminen: joku puumerkki laitetaan omiin tekeleisiin aina, ja vierasta kitaraa säädettäessäkin lappu/teipinpala ("setup by * ja päiväys") piiloon vaikka pleksin/kaularautaläpän alle, shimmiin tms.
Noilta esi-ihmisiltä on oppinut, että tekijä on ylpeä ja vastaa työnsä jäljestä - vanhan ajan timpurit, muurarit jne. merkkas aina jotain jonnekin, ja vaikkei noista olis mitään muuta hyötyä niin onhan se kiva rempassa löytää (positiivinen) ylläri.
Mutta YMMV. |
|
73nd3r: vaikkei noista olis mitään muuta hyötyä niin onhan se kiva rempassa löytää (positiivinen) ylläri.
Joo, kyllä se jotenkin antaa karaktääriä esineelle, jos joku, vaikka tuntematonkin, on katsonut vaivan arvoiseksi raapustaa nimikirjaimensa siihen.
En ole musiikin asiantuntija. |
 Jymi
26.01.2016 11:02:47 | |
|
Kefiiri: Joo, kyllä se jotenkin antaa karaktääriä esineelle, jos joku, vaikka tuntematonkin, on katsonut vaivan arvoiseksi raapustaa nimikirjaimensa siihen.
Tämä oli niin osuva kommentti että plussan nakkasin.
Nyt kun aloin miettimään niin ominiin tekeleisiini olen signeereuksen aina johonkin raapustanut lukuunottamatta ensimmäistä kitaraa, jonka ensimmäisenä olen tietekin pitänyt itselläni. |
MPU
26.01.2016 11:09:03 | |
|
Kefiiri: Joo, kyllä se jotenkin antaa karaktääriä esineelle, jos joku, vaikka tuntematonkin, on katsonut vaivan arvoiseksi raapustaa nimikirjaimensa siihen.
Totta tämäkin. Saatanpa tulevaisuudessa signeerata tuotokseni.
Ite kun tekee saa sellasta kun tulee |
|
MPU: Totta tämäkin. Saatanpa tulevaisuudessa signeerata tuotokseni.
Joo on se ollut ihan mukava löytää esi-isien tekemistä pöydistä ja piirongeista signeeraus. Toki osa pakon edessä, tai ainakin varoiksi sota-ajalta.
Sopivasti tämä aihe esillä, pari kitaraa valmistumassa.
Saatampa raapustaa nimmarin minäkin.
Mikkikoloihin tai kontrollipoteroon, jää häiriösuojaus kuparinteipin alle kylläkin. |
 SirElwood
26.01.2016 12:15:46 (muokattu 26.01.2016 12:16:47) | |
|
Kakarana ruinasin vanhemmiltani dymon kohokirjoittimen, jotta sain tekstit omiin tekeleisiini. Ja nimeni tietty myös. Sitä samaa kirjoitinta on tullut käytettyä toisinaan näihin päiviin asti, vaikka toki nykyisin on kovin helppoa teettää jos jonkinlaista tarraa ja plakaattia.
http://mia-amps.net/images/dymo1.jpg
http://mia-amps.net/images/dymo2.jpg
Eli juu, aina on jonkinlainen puumerkki laitettu, tosin ei välttämättä ihan ikuisesti pysyvällä metodilla tehtynä. |
 Don Felder
26.01.2016 18:16:42 (muokattu 26.01.2016 18:18:29) | |
|
luppa: Vähemmän tunnettuun tekijään voi Googlella löytyä yhteystiedot, vaikka m.netin nimimerkki.
Onhan sitä Jormaa Espoosta varmaankin kiva Googlailla:)
Toisaalta jos kitarassa lukeekin Juha Hyvinkäältä niin homma saa aivan uutta nostetta. Tai jos pedaalin pohjassa lukee J. Paasonen.
Mutta nämähän eivät ole niitä vähemmän tunnettuja tekijöitä.
Siksi olisi hyvä olla joku soitinrakentajamatrikkeli jossa olisi sekä ammattilaiset että harrastelijat listattuina riittävillä tiedoilla.
En juo alkoholia uskonnon takia vaan aivan muun syyn takia. |
|
Eikö Suomikitarat ole joka pimun ja jätkän kirjahyllyssä?
http://readme.fi/product.php?isbn=9789522200129
Täällähän mainostaa se yksi siirtokuvien tekijä - ei ole kovinkaan kallista hankkia omia kustomikuvia ja heitellä ne aina uuteen viritelmään. Tai ottaa yhteyttä laserointipajoihin. Tai kaivertajaan. Tai kultaseppään. Tai... |
|
Moi.
MPU: Minulle ei ole väliä, tunnistaako joku nuo soittopelit minun tekemiksi vai ei.
:), melko tunnistettavia ovat ainakin nuo näkemäni kättesityöt olleet, kiitos innovatiivisten materiaaliratkaisuiden ja valtavirrasta poikkeavan muotoilun.
Monista bassoistasi löytyy myös kuva netistä, joten kohtuullisella etsimisellä löytynee tekijä jos hieman vaivautuu etsimään.
MPU: Ymmärrän kyllä jos soittimen ostaja haluaa tietoa ostoksestaan. Silloin signeeraus olisi kyllä hyödyllinen.
Juuri tuota ajan takaa, hyvä soitin kun saattaa säilyä hyvinkin pitkään.
Mua kiinnostaisi käytettynä ostamieni tehdastekoistenkin erikoisempien soittimeni historia, mutta eipä ole tuollakaan saralla ollut kummoista menestystä.
Don Felder: Signeerauksesta ei ole paljoakaan hyötyä jos et ole tunnettu tekijä ja jos ei ole mitään paikkaa josta voit katsoa tekijän tietoja. Esimerkiksi taidepuolelta löytyy kuvataiteilijamatrikkeli.
Nimellä/nimimerkillä/logolla netistä etsimällä/kyselemällä löytynee tuntemattomampikin hemmo.
Varsinkin jos instrumentti on tehty nettiaikaan ja rakentaja on ollut edes kohtuullisen aktiivinen tekemisissään.
Toisaalta, eipä siitä kuvataiteilijamatrikkelistakaan juuri hyötyä ole jos genre/muotokieli on yleinen ja/tai signeeraus puuttuu teoksesta.
Don Felder: Siksi olisi hyvä olla joku soitinrakentajamatrikkeli jossa olisi sekä ammattilaiset että harrastelijat listattuina riittävillä tiedoilla.
Erittäin hyvä ajatus.
Tiedostaen toki moiseen tietokantaan liittyvät moninaiset ongelmat, olen jo muutaman vuosikymmenen ajan ihmetellyt miksei kukaan ole vakavissaan soitinrakentajatietokanta-sivustoa laittanut pystyyn.
Alan oppilaitostakaan ei taida asia sen suuremmin liikuttaa, jos en ihan totaalisen väärin ole asiaa ymmärtänyt.
Yllä mainittu kirja on toki parannus asiaan, ja hatunnosto toki puuhan läpiviemisestä, mutta painettu kirja jää aina pakosti ainoastaan pinta-raapaisuksi.
Alasta kuin alasta jolla häärää lukemattomia toimijoita.
Joku vuotuinen "blue-book" tyyppinen ratkaisu voisi toimia, mutta tokkopa kustannuksia saisi tuollaiseenkaan millään muotoa katettua.
T:Samuli |
|
http://www.adlibris.com/fi/kirja/30 … uskoulutusta-suomessa-9789526836508
Tuosta löytyy mun ymmärtääkseni kaikkien koulun käyneiden nimet, ihan 100% varma en kuitenkaan ole. |
|
kojones: http://www.adlibris.com/fi/kirja/30 uskoulutusta-suomessa-9789526836508
Tuo kirja täytyy ostaa.
Olisi hienoa jos vahvistinpuolelta löytyisi vastaava kirja.
En juo alkoholia uskonnon takia vaan aivan muun syyn takia. |
basisti1971
03.02.2016 11:09:09 (muokattu 03.02.2016 14:36:07) | |
|
Moi.
kojones: http://www.adlibris.com/fi/kirja/30 … uskoulutusta-suomessa-9789526836508
Tuosta löytyy mun ymmärtääkseni kaikkien koulun käyneiden nimet, ihan 100% varma en kuitenkaan ole.
Tokkopa kukaan ammatillista opetusta saanut jättää ammatikseen tehtyjä tuotteita alasta riippumatta signeeraamatta tai ainakaan millään tapaa merkkaamatta.
Logo-ajatus lienee myös sisällytettynä opetussuunnitelmaan.
Ja hyvä näin.
Itse lähinnä peräänkuulutan meidän "kotinysvääjien" kättentöiden identifioinnin mahdollistavaa tietokantaa tms.
Veikkaisin että jokaista ammattisoitinsepän tekemää soitinta kohden on tehty kymmenkunta "villiä" aikojen saatossa.
Don Felder: Olisi hienoa jos vahvistinpuolelta löytyisi vastaava kirja.
Ei taida löytyä alan opetuksen suomaa rahoitusta vahvistinpuolelta.
Jos realistisia markkinoita olisi, löytyisi varmasti myös taho joka moisen painatteen markkinoille tuottaisi.
Hyvää hyvyyttään kun harva haluaa puolituttuja tai kilpailijoitaan mainostaa ;).
Ja jos yksin tai kimpassa jonkun samalla alalla häärivän kanssa painatteen pihalle pukkaa, leimautuu äkkiä oman hännän nostajaksi.
Me Suomalaiset kun olemme hivenen kademieleen taipuvaista sakkia ;).
Varmasti tulevaisuudessa näemme sekä kotimaisten että ulkolaisten toimijoiden pienkustannustuotteiden määrän lisääntyvän, kiitos kustannustoiminnan siirtymisen yhä pienemmille ja pienemmille toimijoille perinteisen kustannustoiminnan hiljalleen murentuessa.
Toki mediassakin viime aikoina esillä ollut painetun sanan todenperäisyyden inflaatiokin siinä samaa tahtia syvenee, mutta eipä tuolle seikalle sen enempää ole tehtävissä kuin netti-informaatiollekaan.
T:Samuli |
kojones
03.02.2016 16:05:01 (muokattu 03.02.2016 16:07:29) | |
|
basisti1971: Moi.
Tokkopa kukaan ammatillista opetusta saanut jättää ammatikseen tehtyjä tuotteita alasta riippumatta signeeraamatta tai ainakaan millään tapaa merkkaamatta.
Logo-ajatus lienee myös sisällytettynä opetussuunnitelmaan.
Itse lähinnä peräänkuulutan meidän "kotinysvääjien" kättentöiden identifioinnin mahdollistavaa tietokantaa tms. Veikkaisin että jokaista ammattisoitinsepän tekemää soitinta kohden on tehty kymmenkunta "villiä" aikojen saatossa.
Ammatillisen koulutuksen saaminen ei kuitenkaan tarkoita että noita ammatikseen päätyisi tekemään, ja mullakin on aika monta opiskeluaikoina tehtyä soitinta jäänyt ilman logoa. Nytkin on kaks sellaista myynnissä. |
Jymi
04.02.2016 14:54:29 (muokattu 04.02.2016 14:55:33) | |
|
basisti1971: Moi.Ei taida löytyä alan opetuksen suomaa rahoitusta vahvistinpuolelta.
Juu ei ja kun mitään soitinelektroniikkaan suuntautunutta koulutusta ei ole edes olemassa, niin taitaa vaihvistinkorjaajat ja muut sellaiset omata ihan tavallisen elektroniikka-alan koulutuksen joltain tasolta.
Jos taas tuollaisen koulutuksen läpikäyneitä alettaisiin listaamaan niin opus muistuttaisi varmaan entisaikojen puhelinluetteloa sillä elektroniikka-alalle eri vuosikymmeninä kouluttautuneita tässä maassa kyllä riittää. |
basisti1971
04.02.2016 17:16:28 (muokattu 05.02.2016 10:20:09) | |
|
Moi.
kojones: Ammatillisen koulutuksen saaminen ei kuitenkaan tarkoita että noita ammatikseen päätyisi tekemään...
Juu, ei tarkoita ei.
Joskus ammoin ko. koulutusta tutkaillessani ja mahdollisia työnantajia kartoittaessani ja pähkäillessäni kaivelin sen verran masentavia työllistymistilastoja että unohdin ammattimielessä koko jutun.
Ja suksin lukioon :).
Ruokankaalta aikanaan 80-90 lukujen taitteen tienoilla sitten kysäisinkin mikä älli on työttömäksi kouluttautua, ja vastaukseksi sain ehkä sen ainoan pätevän: Koska soitinrakennuksella itsensä elättäminen on se oma unelma.
Ja hienosti on herra unelmansa toteuttanutkin, takaiskuista huolimatta.
Nykyään työllistymistilanne lienee -ainakin toivottavasti- jo ihan toista luokkaa.
T:Samuli |
|
Kirjoittelin aikaisemmin vähän puolivaloilla - tarkoituksena oli sanoa, että tekeleestä voi löytyä signeerauksena nimimerkki, joka voi olla vaikka m.netissä seikkaileva rakentelija, moni kun käyttää samaa nimimerkkiä monessa paikassa. Torilla ainakin näkyy usein efektipuolella myynnissä m.netin käyttäjien askartelemia pedaaleja, mitenkähän kaverit signeeraavat?
Semmoinen hyvä lisä on signeeraukseen tehdä, että laittaa siihen sen vuosiluvun mukaan. Vaikka olisi itselleenkin tehnyt, se rakennusvuosi tuppaa välillä unohtumaan... |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
