Rummut: soittaminen ›

markkuliini: Perin soiton flow kun on ihan älyttömän syvä, mulle sen aiheuttama mielihyvä onnistuu sivuuttamaan jopa muun musiikin laadun, eli pystyn sietämään huonojakin kappaleita kun ne soitetaan tuolla groovella.
 
Tämä on varmasti sitten just niitä makuasioita. Minulle harvemmin kompin leipominen, groovaaminen tai taskussa pysyminen tuottaa kiksejä. Jos kappale on kehno, ja siellä joku leipoo, groovaa ja pitää kutinsa, niin se säilyy minulle kehnona. Kehno kappale ansaitsisi kehnon svengin. Eli en pysty musiikintekijänä ohittamaan kehnoa kappaletta.
 
Itse sain taas älyttömät kiksit tuosta tuoreesta Zappa Plays Zappa hommasta, missä Colaiuta soitti suunsa puhtaaksi minimailistiseen ja kutsuvaan Outside Now'hun. https://www.youtube.com/watch?v=AtqNqcgzySM Tässä Colaiuta tekee musiikin musiikkiin ja tausta "groovaa" omassa rauhassaan. Mutta toisaalta Colaiutan groove ei olekaan kummoinen iisissä ympäristössä, sillä ne kappaleet hyppään suosiolla yli. Mutta kun on kierrosta ja kitkaa tarpeeksi, niin johan alkaa svengata.

markkuliini: Mitäköhän mä yritän tässä sanoa. No ehkä sitä, että tarviiko sanoa mitään jos ei ole kauheasti mitään hyvää sanottavaa. Mulle tulee kritiikistä vain olo, että ehkä tässä ei vain ymmärretä tai tunnisteta Perin soiton tasoa. Tai sitten ehkä mun pitäis kuunnella tuo biisi, ehkä se turaa siinä ihan karmeasti. :D
No anyway, mä kyllä diggaan kaverin soitosta ihan hirveästi!
 
En näe kenenkään häntä mollaavan, mutta totta on, että kirjoitukseni oli turha. Koen lieventävänä asianhaarana sen, että niin ovat kaikki muutkin kirjoitukseni

Tuohan on musiikkia, eikä jatsia. Alun tempo pelkästään riittää tekemään kappaleesta mielenkiintoista, törkeen hitaasti!!
Taskusta on omituista puhua, kun on kyse rumpalista, joka vaihtaa aikafiilistä, joista poketti on vain yksi. Tuo on musikaalisempi veto, kuin se joku aiemmin nurkissa pyörinyt. Jos tuossa jokin häiritsee, liian hyvää soittoa. Säröö hei..
Tavallista että hyvässä bändissä rumpali on paras soittaja. Jos se kuuluu liikaa, kaikki on huonoa ja muut soittajat kuulostaa huonommalta kuin onkaan. Joku joskus sanoi, että rumpalin tehtävä on auttaa muita kuulostamaan paremmalta.
Anonymous-jazz: https://www.youtube.com/watch?v=6zu5UOkHlik

markkuliini: En kuunnellut tuota biisiä kuin hetken, joten en tiedä miten Per siinä, noin niinkuin pitkässä kaaressa soitti. Mutta itselle Lindvallin pocket on ihan rehellisesti sanottuna abot top 5:ssa mitä olen kokenut. Jeff Porcaro, Al Jackson Jr., Steve Gadd, Questlove, Bernard Purdie ja Per Lindvall. Niin, sanoin about top 5:ssä. :)
 
Kaivoin esiin wanhan, mutta tähän väliin sopivan: https://www.youtube.com/watch?v=EUpVNPkupQY
Video ollut siis tässä ketjussa ennenkin.

Nykyinen Pertti: Kaivoin esiin wanhan, mutta tähän väliin sopivan: https://www.youtube.com/watch?v=EUpVNPkupQY
Video ollut siis tässä ketjussa ennenkin.
 
Best.
 
Speaking in Melodies -levy on tietyiltä osin aivan mahtavaa kamaa. Pääsin myös myrkyttämään Nilsille, kun oli meidän pitäjällä käymässä, tästä biisistä sekunnin, johon hän totesi vaan "it was a long time ago".

https://www.youtube.com/watch?v=qQmbozw6_H4
 
Rush - La Villa Strangiato - Isolated Drum Track

https://www.youtube.com/watch?v=JswjWuINTOw
Rennohkoa määläystä.

sahkuifk: https://www.youtube.com/watch?v=JswjWuINTOw
Rennohkoa määläystä.
 
Vetää vielä nimikkosetillä;
http://www.prodipe.com/es/news/item … drums-artist-fusion-20-yes-they-can

En ole suurin Bozzion fanimies, mutta pakko arvostaa hyvin pitkälle vietyä symbaalifetismiä - no drums allowed: http://youtu.be/v4P4luHdFwA

Angry Pierre: En ole suurin Bozzion fanimies, mutta pakko arvostaa hyvin pitkälle vietyä symbaalifetismiä - no drums allowed: http://youtu.be/v4P4luHdFwA
 
Erikoismies. My greatest respects.

jazzmies: Tämä on varmasti sitten just niitä makuasioita. Minulle harvemmin kompin leipominen, groovaaminen tai taskussa pysyminen tuottaa kiksejä. Jos kappale on kehno, ja siellä joku leipoo, groovaa ja pitää kutinsa, niin se säilyy minulle kehnona.
 
Ehkä löyhästi tähän liittyvä arkihavainto: läksin töihin ja autoradiosta alkoi Vesku Loirin Lapin kesä, se alkuperäisversio. Nappi Ikonen siinä taitaa soittaa rumpuja. Kappaletta kuunnellessa tuli mieleen, että se ei lähtisi välttämättä ihan aloittelijalta, ilmeisen hiljaisen voluumin "tassuttelua" joka kuitenkin pysyy nätisti koossa - juuri sellainen esitys, joka ei kuulosta jonnejen korvaan miltään, mutta ei liene helppo.
 
Luonnollisesti aion päätteeksi lesottaa sillä, että menen viikonloppuna Flame jazz-risteilylle: lavalla sekä Steve Gadd että Teppo Mäkynen.
Kuolannen.

AP: Luonnollisesti aion päätteeksi lesottaa sillä, että menen viikonloppuna Flame jazz-risteilylle: lavalla sekä Steve Gadd että Teppo Mäkynen.
Kuolannen.
 
Nice! Meinasin ostaa liput samalle risteilylle, mutta jäi väliin tällä kertaa.
 
Aiheeseen vahvasti liittyen: https://youtu.be/CbCECxGhvsk?t=6m9s
 
Hienot soundit, tuoreita ideoita ja mainio soolo pari minuuttia tuosta eteenpäin.

Angry Pierre: Nice! Meinasin ostaa liput samalle risteilylle, mutta jäi väliin tällä kertaa.
 
Aiheeseen vahvasti liittyen: https://youtu.be/CbCECxGhvsk?t=6m9s
 
Hienot soundit, tuoreita ideoita ja mainio soolo pari minuuttia tuosta eteenpäin.
 
Mun rakentama mesta! Kandee tulla tsekkaamaan tonne bändejä. Keskeinen sijainti kaikkien liikennevälineiden keskipisteessä.
http://www.lavaklubi.fi
 
EDIT
 
Täytyypä ohjelmavastaavalta kysellä miksi on niin vähän musaa.

Kailis: Mun rakentama mesta!
 
Ai niin oot K-teatterilla? Hyvät puitteet.

Angry Pierre: Nice! Meinasin ostaa liput samalle risteilylle, mutta jäi väliin tällä kertaa.

 
Jos vielä tulee mahdollisuus nähdä Gadd livenä, niin en voi kuin suositella. Kyllä sitä niin monttu auki seurasi. Tietenkään ei ole edes ihmettelyn aihe, että tuon tason miehellä on suvereenisti hallinnassa kaikki, mutta kuitenkin. Livenä oikein korostui se, miten Gadd käyttää koko settiä ja lattiatomeja paljon.
 
Kun just edellisenä iltana olin ihmetellyt risteilyn bilebändin rumpalin kauheaa mäiskintää, oli hauska Gaddista huomata, että pirun kovaa voi soittaa myös kauniisti.
Soitto tuki nimenomaan kappaletta ja oli tarvittaessa oikein vähäeleistä.
Lopun sooloilussa sitten kävi ilmi, että tuota nopeuspuoltakin, köh, löytyy.

jazzmies: Tämä on varmasti sitten just niitä makuasioita. Minulle harvemmin kompin leipominen, groovaaminen tai taskussa pysyminen tuottaa kiksejä. Jos kappale on kehno, ja siellä joku leipoo, groovaa ja pitää kutinsa, niin se säilyy minulle kehnona. Kehno kappale ansaitsisi kehnon svengin. Eli en pysty musiikintekijänä ohittamaan kehnoa kappaletta.
 
Nykyisin kun on mahdollista kuunnella pelkkiä rumpuraitoja, niin olen huomannut nauttivani joskus pelkän svengaavaan rumpukompin kuuntelemisesta enemmän kuin koko orkestraarion kuuntelemisesta - jos siis biisi ei ole kummoinen.
 
Makuasioita: En tunnista rumpalia, ei herättänyt ensikuuntelemalla huomiota, enkä pidä rumpalin kampauksestakaan, mutta huomasin tykkäävääni kuunnella tätä konserttikokonaisuutta enemmän kuin Winery dogsin vastaavaa (joka pieninä annoksina kylläkin saa kiinnittämään huomiota basso-/rumpuosaston taidonnäytteisiin, mutta tunnin pläjäyksenä se rumpu- ja bassotilutus alkaa puuduttaa.)
 
https://youtu.be/LkKBcEV75WE
 
(Tuossa Winery dogsin keikka: https://youtu.be/BdfqZoz2ajE )

Bändipläjäys enemmänki, mut perhana kun tällasesta tulee hyvä mieli. Bernard Purdie ja co. https://www.youtube.com/watch?v=i2rByT541zk

Aijjoo. Viikonloppuna tuli kuunneltua myös Nicole Willisiä ja Soul investigators-yhtyettä siinä taustalla.
Pakko kehua rumpuja soittavan Jukka Sarapään työskentelyä; suorastaan Ronnieösterbergmaisen kepeä ride-komppi ja sopivan niukkaa soittoa. Kaverilla ei ollut edes muita peltejäkään kuin vain ride.

Tuosta Per Lindvallista (Rumpali) ja Georg Wadeniuksesta (kitaristi) sekä Lars Danielssonista (basisti) sen verran, että niiltä ilmestyi vuosi sitten Cleo 2 niminen levy, mikä on aika tiukkaa meininkiä ainakin näin fuusiomusiikin ystäville. Vikassa raidassa varsinkin on sellainen groove, että ei jää kenellekään mitään kysyttävää.
 
Levy löytyy Spotifysta "Georg Wadenius - Cleo 2" nimellä Ykköslevyhän ilmestyi jo 80-luvun puolessa välissä, jossa vieraili mm. Dave Weckl.
 
Toi Wadeniushan asui aikanaan pitkään Jenkeissä ja soitti 70-luvulla mm. Blood, Sweat Tearsin kitaristina sekä sessiomuusikkona mm. Nykissä.