| Aihe: Martin D-15 kielten särinä. | 1 |
|---|
|
Tervehdys kaikille. Ostin tuossa pari viikkoa takaperin käytettynä martin D-15 mallisen kitaran vuosimallia 2000. Ostohetkellä kitara soi oikein mukavasti ja ollut melkein kokoajan säilytyksessä kovassa kotelossaan kostuttimen kera. Huomasin kuitenkin viikko takaperin että kitara alkoi särisemään G kieleltä 12 nauhan kohdalta. Sittemmin särinä on lisääntynyt muille kielille ja välille 9-12 vaihtelevin määrin. Kosteusprosentti kotelossa on 33-35% ja huoneilmassakin noin 30%. Säädin kaularaudasta hieman kieliä ylöspäin ja tällä ei tunnu olevan mitään vaikutusta särinään. Lisäksi olen parin viime päivän aikana huomannut että aivan kun kielet olisivat hieman tahmean tuntuiset. Eikai nyt kuitenkaan vielä noilla prosenteilla voi olla liiasta kosteudesta kysymys. Kiitoksia avusta jo etukäteen. | |
Todennäköisesti kosteusolosuhteet on muuttuneet siitä mihin se kitara oli tottunut, joten kaularaudan säädöt sen perusteella, ihan prosenteista riippumatta. Tarkista ensin paljonko relief on nyt, ja tsekkaa säädön jälkeen uudestaan.
Ja toinen ihan yhtä todennäköinen diagnoosi on tietysti että olisko kielenvaihdon aika...
Ja päälle vielä nipotusta: kaularaudalla säädetään kaulan kaarta eli reliefiä eikä kielten korkeutta. Siitä huolimatta että tuolla säädöllä kielten etäisyys kaulasta muuttuukin ;) | |
Kiitos vastauksesta! :) Pitää ruveta hieman opiskelemaan tuota kaulan säätöä kun on aika vierasta hommaa kuitenkin itselleni. Vaihdoin ensitöikseni kielet kun räminä alkoi mutta tilanne pysyi täysin samana. |  73nd3r
26.01.2016 09:19:52 (muokattu 26.01.2016 15:25:49) | |
|
Kaulasäätö ei ole vaikeaa, ja Suomen olosuhteissa sen osaaminen on aikast tärkeää jotta kitara pysyy hyvässä soittotatsissa.
Oikea avain tarvitaan, ettei mene mutteri pilalle. Kannattaa mitata: laita capo ekalle nauhalle, paina alaE 14. nauhalta (kaulan ja kopan liitoskohdasta), mittaa rakotulkilla paljonko on rakoa kielen alapinnan ja 7. nauhan välissä. Ja jos just ei satu rakotulkkia käsille niin kopio- tms. paperikin käy mittariksi, arkin paksuus on riittävän lähellä 0,1 milliä.
Pääperiaate on, että pienempi relief on parempi, suorakaan kaula ei ole huono juttu jos kitara soi sillä rämisemättä omalla soittotyylillä.
Jos puhtaaseen sointiin tarvitaan joku yli puolen millin relief hellälläkin tatsilla niin kitara kannattaa jo tsekata/tsekkauttaa muutenkin.
Edit2: Kirjoitetaan nyt tämäkin ulos:
Vasta-alkajan tai vierasta kitaraa säätävän kannattaa löysätä vire, säätää kaularautaa 1/4 kierrosta kerrallaan, virittää ja odotella vaikutusta pari tuntia, sama uudelleen jos tarvis.
Ja avaimen=mutterin suunnasta katsottuna kierto vastapäivään niin kaula menee käyremmäksi, myötäpäivään suoremmaksi. ;)
Ja onhan D-15 sen hintaluokan kitara, että ansaitsee vuosittaisen pajakäynnin, siellä laitetaan aika kohtuuhinnalla peli malliinsa.
Edit: Vilkaisin tuolta Martinin manuaalista ('care and feeding'...) suosituksia, jos sitä kosteusmittaria haluaa seurailla:
'Martin keeps the factory at a constant 45-55 percent humidity and 72-77 degrees Fahrenheit. If either humidity or temperature get far away from these factory conditions, your guitar is in danger.' |  Myrkky Nuoli
26.01.2016 14:56:55 (muokattu 26.01.2016 15:00:37) | |
|
30-35% on vähän turhan kuivaa. 40-55% on se missä ne valmistetaan, 30% alle kun mennään niin rupeaa olemaan hätä. Alle 20% hajoaa ihan mikä kitara vaan. Tommonen 15% on Suomessa semisti yleinen paukkupakkasilla. Ois hyvä saada se pysymään nelosella alkavassa kosteuslukemassa.
Mutta itse ongelma on luultavasti tosiaan kaularaudalla hoidettavissa. Jos se tuolla yläpäässä kinnaa niin aavistuksen verran kireämmälle. Jos ei lähde raudalla, nauhat hiomalla/hiotuttamalla lähtee.
Just todistin kosteuskontrolloidussa musakaupassa Martin DRS-1 kannen halkeemisen yhen yön aikana. Tyly meno.
More Nintendo, less Marshall. | |
73nd3r: Kaulasäätö ei ole vaikeaa, ja Suomen olosuhteissa sen osaaminen on aikast tärkeää jotta kitara pysyy hyvässä soittotatsissa.
Oikea avain tarvitaan, ettei mene mutteri pilalle. Kannattaa mitata: laita capo ekalle nauhalle, paina alaE 14. nauhalta (kaulan ja kopan liitoskohdasta), mittaa rakotulkilla paljonko on rakoa kielen alapinnan ja 7. nauhan välissä. Ja jos just ei satu rakotulkkia käsille niin kopio- tms. paperikin käy mittariksi, arkin paksuus on riittävän lähellä 0,1 milliä.
Pääperiaate on, että pienempi relief on parempi, suorakaan kaula ei ole huono juttu jos kitara soi sillä rämisemättä omalla soittotyylillä.
Jos puhtaaseen sointiin tarvitaan joku yli puolen millin relief hellälläkin tatsilla niin kitara kannattaa jo tsekata/tsekkauttaa muutenkin.
Edit2: Kirjoitetaan nyt tämäkin ulos:
Vasta-alkajan tai vierasta kitaraa säätävän kannattaa löysätä vire, säätää kaularautaa 1/4 kierrosta kerrallaan, virittää ja odotella vaikutusta pari tuntia, sama uudelleen jos tarvis.
Ja avaimen=mutterin suunnasta katsottuna kierto vastapäivään niin kaula menee käyremmäksi, myötäpäivään suoremmaksi. ;)
Ja onhan D-15 sen hintaluokan kitara, että ansaitsee vuosittaisen pajakäynnin, siellä laitetaan aika kohtuuhinnalla peli malliinsa.
Edit: Vilkaisin tuolta Martinin manuaalista ('care and feeding'...) suosituksia, jos sitä kosteusmittaria haluaa seurailla:
'Martin keeps the factory at a constant 45-55 percent humidity and 72-77 degrees Fahrenheit. If either humidity or temperature get far away from these factory conditions, your guitar is in danger.'
Kiitoksia molemmille vastauksista ! Pitää opetella tuo kaularaudan säätö ja oikean avaimen ostinkin jo :) En tiedä voiko tuohon kosteusmittariin nyt sitte luottaa kun kotelossakaan kera madon kosteus ei tunnu nousevan yli 30%. Tein myös itse koteloon kostuttimen tiskirätistä ja minigrip-pussista aka McGyver. Mutta eiköhän tuo säätöjen kerä rupea pelaamaan. | |
Moi.
Täytyy koputtaa maalaamatonta puuta, mutta mulla ei halkeamisherkkyydestäänkään parjattu Taylorkaan halkea vaikka vuosia on ollut ensin sähkö- ja nyttemmin puulämmitteisessä talossa seinällä vuoden ympäri.
Nykyään tosin wanhassa hirsitalossa eli kosteuden vaihtelut ovat hiiiiitaita.
Akustisessa on toki lukemattomia osa-alueita joiden eläminen kielien korkeutta muuttelee, mutta riippuen lähinnä kaulan ja otelaudan materiaaleista ja pintakäsittelystä, sekä nauhojen asennustiukkuudesta, olen omissa instrumenteissani havainnut pääsääntöisesti että kun kosteus lisääntyy, kielten korkeus laskee, ja kun kosteus vähenee, kielten korkeus kasvaa.
Lähinnä ruusupuu-otelaudalla ja mahonkikaulalla ovat pelini mun.
Pesusieni: En tiedä voiko tuohon kosteusmittariin nyt sitte luottaa kun kotelossakaan kera madon kosteus ei tunnu nousevan yli 30%.
Kaikki (kosteus)mittarit kannattaa kalibroida jos on epävarma toiminnasta.
Itsellä ollut useampia halpishumidoreista yms. pelastettuja kosteusmittareita jotka ovat olleet selvästi markkinointiosaston toiveiden mukaisena hankittuja, tekipä mitä tahansa aina on kosteudet kohdallaan ;).
Käyttötarkoituksesta toki riippuu mikä sattuu "kohdallaan" olemisen määre olemaan.
Jos ei ole luotettavaa mittaria johon verrata, lämpötilakompensoidulla rakenteella valmistetun kosteusmittarin ääripäitä voi yrittää haarukoida pakastimessa ja höyryttämällä.
Tolkku tietysti tuossakin, ettei pärähä paskaks, ei ole tarkoitus herättää uudelleen henkiin 70-luvulla Tekniikan Maailman elektroniikkanurkassa esiteltyä "sulaketesteriä".
Em. laitehan oli monimutkaisesti toteutettu oikosulku = sulake paloi testattaessa = sulake todettu toimivaksi...
Pesusieni: Tein myös itse koteloon kostuttimen tiskirätistä ja minigrip-pussista aka McGyver. Mutta eiköhän tuo säätöjen kerä rupea pelaamaan.
Tuolla tavalla ainakin kosteus nousee varmasti.
Tuosta voit ainakin päätellä mihin suuntaan kosteuden lisäys sinun instrumenttiasi muuttaa.
T:Samuli | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
