Musiikin teoria ja säveltäminen ›

heviäijä: Sori, puhelimella kirjoittaessa tulee oiottua reilummin. Sävellajin ulkopuoliset sävelet oli bendeissä, liuissa ym. soitettuna. Ei toistuvasti suurena osuutena melodiaa. Ainakin ekalla sivulla pikaisella analyysillä.
 
Ok. En ole kitaristi, mutta aika usein nuo bendit taitaa alkaa kohdesävelen alapuolelta, jolloin se venytys alkaa ei-sointusäveleltä ja päätyy sointusävelelle, jolloin aloitussävel voi olla joko sävellajin mukainen tai kromaattinen "approach tone". Toki kurkommat voivat lähestyä myös yläkautta.

Otan askeleen taaksepäin esittämällä kysymyksen: Millä keinoin musiikissa voi luoda ja purkaa jännitettä?
 
Nelisormimangusti: Tilanne ratkaisee mikä luo jännitettä ja mikä laukaisee sitä. Sävellyksen sisäisellä logiikalla on merkityksensä, ja harmonian ja melodian lisäksi rytmiikalla, sointiväreillä ja dynamiikalla.
 
Saat plussan. Tuossa on lyhyesti mainittu kaikki, mikä itselleni tuli äkkiseltään mieleen. Voi vain purkaa auki mainitsemiasi asioita ja etsiä käytännön esimerkkejä. Vai onko muilla täydennettävää? Tästähän musiikkitieteilijä voisi kirjoittaa kirjan. EDIT: DVD tai videomateriaalia tarjoava softa olisi enemmän nykypäivää.

levesinet: Otan askeleen taaksepäin esittämällä kysymyksen: Millä keinoin musiikissa voi luoda ja purkaa jännitettä? ...
 
Kiitän.
 
Esimerkeistä puheen ollen: jännitteen luomisen ja purkamisen miettiminen sai minut etsimään kuultavakseni King Crimsonin 21st Century Schizoid Manin. Siinä homma pyörii niin hienosti, jännitettä kehitellään maltilla, eikä laiteta kaikkea peliin heti. Annetaan hetken helpotus ja tuutataan sitten pikkuisen lisää. Välillä jostain annetaan pieni ennakkoviittaus hetken kuluttua tulevaan hengähdystaukoon kun muut vielä rytistelee.
 
Erittäin hienona pidän pikkuisen puolivälin jälkeen tulevaa pätkää jossa koko bändi vetelee samassa rytmissä (muistelin sen olevan unisono, mutta eihän se ihan ollutkaan) nopeita kiperiä nousujohteisia kuvioita joissa tauot ovat jännitettä täynnä, sointumaailman kumartaessa vähän yllättäenkin bluesin perinteeseen, siitä sellaisen lepuuttavamman vaiheen jälkeen vielä uudestaan nousuun, hirmuinen filli ja paluu alkupuolella esiteltyyn riffiin kompin jälleen kulkiessa turboboostattuna. Ja tämä edelleen saadaan vielä vietyä sellaiseen kliimaksiin, että aloitusriffin paluu on suoranainen helpotus, vaikka sekin on "rankka".
 
Tuossa on käytetty kaikkia mainittuja tapoja, ja siitäkin voisi kirjoittaa kirjan mikäli sen kokisi tarpeelliseksi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=SO-Mk-Ysqbs

heviäijä: Sori, puhelimella kirjoittaessa tulee oiottua reilummin. Sävellajin ulkopuoliset sävelet oli bendeissä, liuissa ym. soitettuna. Ei toistuvasti suurena osuutena melodiaa. Ainakin ekalla sivulla pikaisella analyysillä.
 
Ootko tähän törmänny vielä?
https://youtu.be/-OmDoa2SkKY?t=1139
 
Kannattaa katsoa oikeen ajan kanssa. Tuolla videolla Friedman puhuu jonkun verran noista sävellajin ulkopuolisista sävelistä.

Ruutukunkku: Ootko tähän törmänny vielä?
https://youtu.be/-OmDoa2SkKY?t=1139
 
Kannattaa katsoa oikeen ajan kanssa. Tuolla videolla Friedman puhuu jonkun verran noista sävellajin ulkopuolisista sävelistä.
 
Tuttu video. Koskaan en oo läpi kattonu. Jos sitä tänään. Asiasta kukkaruukkun, kerran katoin videon jossa oli sointukierto Am Fm Dm7 ja E7, ja siinä kerrottiin harmonisesta mollista, ja miten viimeisessä soinnussa soi G# joten piti vähän sointujen mukaan soitella. Kiitti katon ton tänään.

heviäijä: Tuttu video. Koskaan en oo läpi kattonu. Jos sitä tänään. Asiasta kukkaruukkun, kerran katoin videon jossa oli sointukierto Am Fm Dm7 ja E7, ja siinä kerrottiin harmonisesta mollista, ja miten viimeisessä soinnussa soi G# joten piti vähän sointujen mukaan soitella. Kiitti katon ton tänään.
 
Aika usein mollipiisit menee muuten doorisessa tai aiolisessa mutta viidennen asteen sointu (tässä tapauksessa E7) lainataan harmonisesta mollista jotta saadaan siihen dominanttisointu ja johtosävel perussäveleen.

baron: Aika usein mollipiisit menee muuten doorisessa tai aiolisessa mutta viidennen asteen sointu (tässä tapauksessa E7) lainataan harmonisesta mollista jotta saadaan siihen dominanttisointu ja johtosävel perussäveleen.
 
Tällöin lienee usein kyse melodisen mollin perinteisestä muodosta, jossa laskeva asteikko on kuten luonnollinen molli ja nousevassa on korotettu kuudes ja seitsemäs. Toki voidaan lainata harmonisestakin mollista ja soittaa korottamaton kutonen.
 
Esimerkin Fm-soinnussa on muuten mielenkiintoisesti as (enharmonisesti gis) - oudolta tuntuu käydä asteikon perussäveltä alentamaan. Jonkunlainen modulaation fiilis siitä tulikin, kun tuota kiertoa kiipparilla makustelin, enkä oikein osannut päättää mitä asteikkoa siinä kannattaisi noudattaa, kun tuo harmonisessa mollissa esiintyvä ylinouseva sekunti onkin tässä tapauksessa soinnun perussävelen terssi, eivätkä normijuoksutusten painolliset iskut sitten osukaan enää sointusävelille.
 
Mollissa esiintyy aika paljon vaihtelevia käytäntöjä, kun tuohon puuttuvan johtosävelen aiheuttamaan soinnutuksen funktionaalisuuden epämääräisyyteen ovat eri tekijät eri aikoina hakeneet erilaisia ratkaisuita. Harvassa tosiaan taitavat olla mollibiisit, joissa viidennen asteen sointu esiintyy yksinomaan mollimuodossa.
 
E:Normaalisti harmonisessa a-molliasteikossa olisi kuudennen asteen sointuna siis Fmaj, jolloin ylinouseva sekunti f-gis olisi soinnun #9 ja sen päälle voisi luritella skaalan mukaisesti sen enempää päätään vaivaamatta.

Nelisormimangusti:. Harvassa tosiaan taitavat olla mollibiisit, joissa viidennen asteen sointu esiintyy yksinomaan mollimuodossa.
 
Tällä palstalla käytiin aikoinaan verinen taisto Black Magic Womanin soinnuista, onko viidennen asteen sointu Am7 vai A7.
Santana itse tekee asian hankalammaksi kun satunnaisesti soittaa A7#9!

baron: Tällä palstalla käytiin aikoinaan verinen taisto Black Magic Womanin soinnuista, onko viidennen asteen sointu Am7 vai A7.
Santana itse tekee asian hankalammaksi kun satunnaisesti soittaa A7#9!
 
Epämääräinen muistikuva on tästä. Mitähän mahtoi Peter Green soittaa...

baron: Tällä palstalla käytiin aikoinaan verinen taisto Black Magic Womanin soinnuista, onko viidennen asteen sointu Am7 vai A7.
Santana itse tekee asian hankalammaksi kun satunnaisesti soittaa A7#9!
 
Sait plussan ku muistutit! :) +

Nelisormimangusti: Mollissa esiintyy aika paljon vaihtelevia käytäntöjä, kun tuohon puuttuvan johtosävelen aiheuttamaan soinnutuksen funktionaalisuuden epämääräisyyteen ovat eri tekijät eri aikoina hakeneet erilaisia ratkaisuita. Harvassa tosiaan taitavat olla mollibiisit, joissa viidennen asteen sointu esiintyy yksinomaan mollimuodossa.
 
Olen tolppa-analysoinut popbiisejä kesästä lähtien ainestoksi tulevaa projektiani varten, ja huvitti nopeasti laskea, että 62 mollibiisistä 16 on sellaisia, joissa ei esiinny harmonisesta mollista johdettuja sointuja. Tavallisesti niiden tilalla on sitten bVII- tai IV#-sointuja.

baron: Tällä palstalla käytiin aikoinaan verinen taisto Black Magic Womanin soinnuista, onko viidennen asteen sointu Am7 vai A7.
Santana itse tekee asian hankalammaksi kun satunnaisesti soittaa A7#9!
 
Sekin vääntö oli kyllä ei hyvää päivää :D

Mulla on opus "Play Guitar With Santana, The Early Years", johon on plokattu Santanan kitaransoittoa.
Black Magic Womanista on sekä kitarakomppaus että kitarasoolo. Kertaakaan tämän opuksen mukaan ei cis esiinny eli kaikki viidennen asteen soinnut on komppauksessa Am7 ja soolossa vain a-aiolisen säveliä.

baron: Mulla on opus "Play Guitar With Santana, The Early Years", johon on plokattu Santanan kitaransoittoa.
Black Magic Womanista on sekä kitarakomppaus että kitarasoolo. Kertaakaan tämän opuksen mukaan ei cis esiinny eli kaikki viidennen asteen soinnut on komppauksessa Am7 ja soolossa vain a-aiolisen säveliä.
 
Selvyyden vuoksi keltanokka kysyy. Tarkoitatko a-aiolisella a-luonnollista mollia, vai A-duuriasteikon aiolista moodia? Jälkimmäinen ei varmaankaan kuullosta kovin hyvältä.

heviäijä: Selvyyden vuoksi keltanokka kysyy. Tarkoitatko a-aiolisella a-luonnollista mollia, vai A-duuri asteikon aiolista moodia? Jälkimmäinen ei varmaankaan kuullosta kovin hyvältä.
 
A-luonnollisessa mollissa ja a-aiolisessa on samat sävelet. Jotkut teoreetikot on joskus yrittäneet selvittää ne ei oo sama asia, mutta mulle ei ole mennyt läpi. A-duurissa aiolinen moodi on fis-aiolinen, sitä en tarkoittanut.

baron: A-luonnollisessa mollissa ja a-aiolisessa on samat sävelet. Jotkut teoreetikot on joskus yrittäneet selvittää ne ei oo sama asia, mutta mulle ei ole mennyt läpi. A-duurissa aiolinen moodi on fis:istä alkava, sitä en tarkoittanut.
 
Joo. Varmistin vain. Aiolinen=luonnollinen molli on tuttu asia.

Aika jännää että Terry Burrowsin kitarakirjassa neuvotaan soittamaan D-noonisointu (D9) D, F#, A, C, ja E, mutta alla olevassa demonstraatiokuvassa D ei soi. Onko tämä "sallittua", vai onko kirjassa virhe?

heviäijä: Aika jännää että Terry Burrowsin kitarakirjassa neuvotaan soittamaan D-noonisointu (D9) D, F#, A, C, ja E, mutta alla olevassa demonstraatiokuvassa D ei soi. Onko tämä "sallittua", vai onko kirjassa virhe?
 
Jos bändissä on basisti niin perussävelet ja kvintit voi jättää sen huoleksi (eiks se bändin yksinkertaisin jätkä pärjääkin niitten kanssa) ja muut soittaa soinnun "hienot" äänet:-)
Tärkeät äänet soinnussa on terssi ja septimi sekä mahdolliset muunnetut ja lisä-äänet.

baron: Jos bändissä on basisti niin perussävelet ja kvintit voi jättää sen huoleksi (eiks se bändin yksinkertaisin jätkä pärjääkin niitten kanssa) ja muut soittaa soinnun "hienot" äänet:-)
Tärkeät äänet soinnussa on terssi ja septimi sekä mahdolliset muunnetut ja lisä-äänet.
 
Noh, niin no.. paitsi, että se basisti voi olla niinkin tyhmä että soittaa sen noonin tai seiskan, riippuen bassolinjasta?
Tämä siis jos ei ole mitään sovittu..
 
E: Oikeestaan onko sillä niin väliä.. :D