Musiikin teoria ja säveltäminen ›

baron: 1. Kuten mun allekirjoitukseni sanoo, mitä tahansa saa soittaa jos se kuulostaa hyvältä.
2. Jos pysytään duuriasteikossa niin suuri terssi ja suuri seiska.
3. Molliasteikoista luonnollisessa mollissa on pieni terssi ja pieni septimi, harmonisessa ja melodisessa mollissa pieni terssi ja suuri septimi.
 
A-duuriasteikossa on gis.
 
Edit: No Dominant ehti sössimään tänne sillä aikaa kun kirjoittelin:-)
 
C-miksolyydinen
C luonnollinen molli = C aiolinen
C-duuri = C-jooninen
C harmoninen ja melodinen molli
 
No eikö A:n maj7 ole G#

heviäijä: No eikö A:n maj7 ole G#
 
On. Se on Amaj7 soinnussa, samoin Ammaj7 soinnussa.

Kysytään vielä tätäkin. Mitä nuo sointujen asteet I II III IV V ym. meinaa. Onko jotenkin näin I=C II=D III=Em IV=F V=G tai jotenkin tonnepäin?

heviäijä: Kysytään vielä tätäkin. Mitä nuo sointujen asteet I II III IV V ym. meinaa. Onko jotenkin näin I=C II=D III=Em IV=F V=G tai jotenkin tonnepäin?
 
Vähän sinnepäin:
Se on numeron mukainen asteikon sävelen kolmi/nelisointu joka käyttää siis asteikon säveliä.
Eli c-duurissa kolmisointuina I =C, II = Dm(!!) III = Em, IV = F V= G, VI = Am VII = Hmb5 (vähennetty sointu).
 
Eli sulla oli muuten alku oikein mutta c-duurin II on mollisointu Dm

baron: Eli sulla oli muuten alku oikein mutta c-duurin II on mollisointu Dm
 
Jep juurikin näin ja oiva tapa koettaa hahmottaa tätä on tutkia muodostamiaan sointuja eriasteille: jos II sointu olisi C-duurissa D-duurikolmisointu, sisältäisi asteikko F#-sävelen mikäli kaikkien sointuasteiden kolmisoinnut muodostetaan saman asteikon sisältä, jolloin IV-asteen sointu ei voisi olla F-duurikolmisointu :) Mikäli kaikki soinnut on muodostanut siten, ettei moisia risteäväisyyksiä synny, on todennäköisesti muodostanut soinnut asteikon sisällä sointuastetta ja käytettyä asteikkoa kunnioittaen oikein.

Jälleen opinahjoni hieno big band eteneepi, ja tuli uuden tyyppistä sovitettavaa. Muistakaa, että allekirjoittanut heiluu about I/II-tolpilla, vaikka nää rytmipuolen jutut voi joskus ehkä vaikuttaa super pro. Eli sävellys on, ja on kirjoitettu pianolle noi realisoinnut. Meillä ei tällä haavaa ole kosketeinsoittajaa, tai vaikka sellainen tuleekin, nyt allekirjoittaneen ilo on olla "varakitaristi", eli soitan aina toista skittaa. No sovituksena kysynkin kahta asiaa. Nuotissa: C7b9 Ehdotukseni I / II kitara: C7/Go7 Että sävelinä tommosta, tosin kitarasta tulee helposti sävelille eri järjestys (tulkittaneen inversio): C, E, G, Bb / G, Bb, Cis, E. Mutta että asiani saan esitettyä. Eikös tossa nyt soi joka sävel.
 
Onko normaalivirityksiselle kitaralle (EADGHE) jossain hyvää matskua "sointujen purkaminen monelle kitaralle tms.". Pitääkö mun lähteä siitä lähtökohdasta, että mun pitää kirjoittaa kahdet nuotit, siis tämmöinen C7/Go7 ei oo käypä. Eli sointu/sointu.

Dimisointu voidaan tulkita X7b9 soinnun vajaamuodoksi josta puuttuu perussävel ja soinnusta voidaan jättää perussävel pois ainakin jos basso on mukana ja kvintti aina. Eikä noita muunnettuja tarvitse joka soittimen soittaa.
Eli sä teet asian turhan monimutkaiseksi: Molemmilla kitaroilla C7b9 mutta eri voicingeilla.
(C7b9 soinnussa on muuten des, ei cis.)
 
Pianolla mä jakaisin vas käsi C, G ja oikea E, Bb, Db

Kiitos Baron, joo des, sorry epätarkkuuteni. Mä tarkoitin lähinnä, että toi C7b9 oli esimerkki, ja "jazz-sointuja" piisaa. Eli rupee löytyy XMaj(#11) jne. Tota mä pohdin, että oisko mielekästä, että toinen kitara soittaa XMaj7 tai ehkäpä XMaj9, mikä olisi sitten toisen kitaran sointu jne. Nämä tosissaan voisin päässäni "päätellä". Ajattelinkin, oiskohan jossain jokin "opus" harmoniaopista kitaralle, jota suositeltaisiin täällä. Sähköbassokitara on orkesterissa (soitan sitä muutoin itse, jos tuuraan basistia, muutoin soitamme kahdella kitaralla ;-) ). EDIT: Tarkistin nuotista, ja korjasin soinnut vastaamaan käytettyä notaatiota.

No mä kyllä näkisin niin, että ei kannata alkaa jakamaan kahdelle kitaralle noita sointuja. Yks sointumerkki ja siitä voi soittaa molemmat.
 
Tarkemmin jos ajattelee komppisoitinten rooleja bigbandissä, niin toisella kitaralla voi tehdä melodista asiaa, toisella harmonista. Tai toisella voi esim. tuplata bassolinjaa (silloin kun ei ole kyseessä walking bass). Kitara(t) voivat myös olla välillä hiljaa, ei tartte soittaa koko ajan.
 
Tzäässimusaa kun soitetaan, niin kaks harmoniasoitinta on jo liikaa adlib.- komppauksessa. Kun bigbandissä on kitara ja piano, niin ne aina jakaa solistien yms. komppaukset, kumpi komppaa minkäkin pätkän biisiä. Ellei ole kyse perinteisemmästä swing-hommasta jossa kitaristi raapii neljäsosia ja pianisti koristelee harvoin ja harkitusti.

Juu, sille toiselle kitaristille kenkää tai joku helistin kouraan, mutta bassolinjoihin ei mennä koskemaan! :)

Dr Dominant: Tarkemmin jos ajattelee komppisoitinten rooleja bigbandissä, niin toisella kitaralla voi tehdä melodista asiaa
 
Eli esim tuplaamaan liidimelodiaa, esim trumpettisektiosta.

Tuli mieleen että miksi joissakin kappaleissa on sävellajiin kuulumattomia säveliä, eikä ne särähdä korvaan sieltä, kuten sointukierron päälle improtessa soittaisi väärän sävelen?

heviäijä: Tuli mieleen että miksi joissakin kappaleissa on sävellajiin kuulumattomia säveliä, eikä ne särähdä korvaan sieltä, kuten sointukierron päälle improtessa soittaisi väärän sävelen?
 
Modulaatiot, hajasävelet ja laajennettu tonaalisuus lisäävät musiikillista ilmaisuvoimaa ja niillä voi osoittaa hyvää makua ja oppineisuutta. Intohimoinen säveltäjä ei täysin ymmärrä, mitä on tekemässä. Jos jokin juttu kuulostaa kivalta mutta tuntuu rikkovan käytäntöjä, sillä on taiteellista arvoa ja se tekee säveltämisestä mielenkiintoista. Sellainen kannattaa kirjoittaa paperille ja laittaa tulkittavaksi. Sama pätee improvisaatioon - maailman vanhimpaan sävellystekniikkaan, jota ei nykyään ole tapana sanoa säveltämiseksi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=3tY2lp5zChs&t=35s
https://www.youtube.com/watch?v=hM6hwgSeGtw&t=30s
https://www.youtube.com/watch?v=K9mViCXAos0

heviäijä: Tuli mieleen että miksi joissakin kappaleissa on sävellajiin kuulumattomia säveliä, eikä ne särähdä korvaan sieltä, kuten sointukierron päälle improtessa soittaisi väärän sävelen?
 
Kaikki sävellajiin kuulumattomat äänet ovat puolisävelaskelen päässä sävellajiin kuuluvasta äänestä, ja usein ne purkautuvatkin asteliikkeellä viereiseen säveleen. Hyvässä melodiassa luodaan ja puretaan jännitteitä sopivassa suhteessa: sävellajin ulkopuolinen ääni edustaa suurta jännitettä, joka täytyy huolellisesti purkaa (mielellään asteliikkeellä) seuraavaan sävellajin mukaiseen säveleen jottei sävellajituntu katoa ja ajauduta vallan toisenlaiseen estetiikkaan. Mikäli melodia toimii nätisti oman sisäisen logiikkansa mukaisesti, voi se sisältää paljonkin kromaattista aineistoa ilman että kuulija havaitsee siinä mitään "väärää".
 
On myös mahdollista, että piipahdetaan hetkellisesti toisessa sävellajissa, mutta tällöinhän äänet eivät oikeastaan ole sävellajiin kuulumattomia, ne vain sattuvat kuulumaan toiseen sävellajiin.
 
Sointukierron päälle improtessakin voi kokeilla väärän äänen sattuessa soittaa pokkana perään viereinen ääni perään suurella suvereniteetilla. Näin sitä jatsia syntyy.
 
http://www2.siba.fi/muste1/index.php?id=15&la=fi

heviäijä: Tuli mieleen että miksi joissakin kappaleissa on sävellajiin kuulumattomia säveliä, eikä ne särähdä korvaan sieltä, kuten sointukierron päälle improtessa soittaisi väärän sävelen?
 
Riippuu siitä, onko ne "väärät" äänet iskulla vai synkoopilla, onko ääni osana sointuäänelle tai soinnun lisä-äänelle purkautuvaa melodiakuviota, sun muista tekijöistä. "Väärä" ääni luo jännitettä, ja jos sitä ei pureta, se suattapi kuulostaa huonolta.
 
E: hidas...

Staattisen harmonian jännite purkautuu modulaatioina muihin sävellajeihin.

Ne "väärät äänet" on kromaattisia hajasäveliä ja niitä käytetään kaikessa musiikissa. Taito on saada ne kuulostamaan hyvältä ja edellähän on annettu neuvot siihen.
Jos ne ei kuulosta hyvältä sitten ne onkin oikeita vääriä säveliä.
 
Mulla oli juuri läksynä ison pianojazztähden plokattu soolo ja pääasiassa väärät sävelet olvat painottomia lähestymisääniä puolta sävelaskelta ylä- tai alapuolelta iskulliseen sointusäveleen mitä nyt lisäksi muutamia tyylikkäitä "ulossoittoja"

heviäijä: Kiitos paljon, nyt selvisi. Huomasin näitä kun vertailin pearl jamin alive ja hendrixin purple haze kappaleiden ääniä ja sävellajia. Pearl Jamin biisissä lähes kaikki oli jollain lailla vibratoissa, bendeissä, liuissa tai kun kitaristi soittaa vapaita kieliä.
 
Tästä postauksesta ei valitettavasti selviä, että selvisi, vaan ainakin minulle jää epäselväksi kuinka nuo vibratot ynnä muut liittyvät sävellajin ulkopuolisiin säveliin.

levesinet: Staattisen harmonian jännite purkautuu modulaatioina muihin sävellajeihin.
 
Juu. Jatkuvat modulaatiot ja ulossoitot voivat myös kuulostaa staattisilta, jolloin jännitettä saattaakin luoda ihan tavallinen kolmisointu ilman krumeluureja. Alkaa ikään kuin odottaa, että kyllä se kohta varmaan jälleen moduloi. Ja jos se sitten moduloi, niin jo vain helpottaa. Tilanne ratkaisee mikä luo jännitettä ja mikä laukaisee sitä. Sävellyksen sisäisellä logiikalla on merkityksensä, ja harmonian ja melodian lisäksi rytmiikalla, sointiväreillä ja dynamiikalla.