Rock, pop, alternative ›

Ei se nyt kuollut ole kuten ei kuplettilaulukaan, mutta kyllähän se jo sellaisen museaalisen vaikutelman luo. Tuossa just katselin Michael Monroen uutta keikkaa Tubesta, niin kyllähän se scene on jo ihan mennyttä aikaa. Tämän sanon henkilönä, joka itse soitti aikanaan samanlaista kamaa. Hyvä biisi tulee aina olemaan hyvä biisi, ja sellainen kyllä löytää kuuntelijansa mutta noin yleisesti kyllä rock on jo mennyttä aikaa. Se oli aikansa ilmiö. Teknisenä suorituksena rokkia voi toki soittaa yhä täältä ikuisuuteen kuten barokkimusiikkiakin, mutta ei se enää ole ajassa kiinni.

shuffle: Ei se nyt kuollut ole kuten ei kuplettilaulukaan, mutta kyllähän se jo sellaisen museaalisen vaikutelman luo. Tuossa just katselin Michael Monroen uutta keikkaa Tubesta, niin kyllähän se scene on jo ihan mennyttä aikaa. Tämän sanon henkilönä, joka itse soitti aikanaan samanlaista kamaa. Hyvä biisi tulee aina olemaan hyvä biisi, ja sellainen kyllä löytää kuuntelijansa mutta noin yleisesti kyllä rock on jo mennyttä aikaa. Se oli aikansa ilmiö. Teknisenä suorituksena rokkia voi toki soittaa yhä täältä ikuisuuteen kuten barokkimusiikkiakin, mutta ei se enää ole ajassa kiinni.
 
Mutta eikö se silloin ole juurikin kuollut eikä mitään muuta? Ei ole olemassa musiikinlajia joka taltioidun musiikin aikakaudella ei jättäisi itsestään sellaista jälkeä jota kuka tahansa voi kopsia milloin tahansa, vaikka tuhannen vuoden päästä. Mutta eikö rock ole aivan yhtä kuollut kuin etruskien musiikki josta ei tiedetä tuon taivaallista?

Olen miettinyt, että missä vaiheessa se loppu sitten oikeastaan tapahtui. Jossain tuossa vuosien 1973-6 paikkeilla tapahtui jo jotain ratkaisevaa käännettä, ja siitä lähtien teemaa on voinut ottaa esiin. Ehkä noin vuoden 2005 jälkeen ei sitten ole ilmiöstä ollut paljon mitään jäljellä.
 
Mikä tämä "rock"-juttu sitten on tai oli? Ei kai sitä voi ihan yksinkertaisesti määritellä. Ilmiöllä on yhteiskunnallisia, taiteellisia, kulttuurisia ja kaupallisia ulottuvuuksia. Jos nämä kaikki otetaan huomioon, niin sitten väite rockin kuolemasta ainakin on perusteltu.

Maailmankaikkeus koostuu aineesta ja siten kaikki olemassaoleva on kuollutta ja on aina ollut.
 
Ns. elämä on aivokudoksessa tapahtuva aineellinen ilmiö ja on siten olemukseltaan kuollutta tai pikemminkin ei-elävää, kuten kivenlohkare eli rock.

GiovanniDiRondo: Olen miettinyt, että missä vaiheessa se loppu sitten oikeastaan tapahtui. Jossain tuossa vuosien 1973-6 paikkeilla tapahtui jo jotain ratkaisevaa käännettä, ja siitä lähtien teemaa on voinut ottaa esiin. Ehkä noin vuoden 2005 jälkeen ei sitten ole ilmiöstä ollut paljon mitään jäljellä.
 
Mikä tämä "rock"-juttu sitten on tai oli? Ei kai sitä voi ihan yksinkertaisesti määritellä. Ilmiöllä on yhteiskunnallisia, taiteellisia, kulttuurisia ja kaupallisia ulottuvuuksia. Jos nämä kaikki otetaan huomioon, niin sitten väite rockin kuolemasta ainakin on perusteltu.
 
7.7.1954 - 17.11.1986

velipesonen: 7.7.1954 - 17.11.1986
 
Arvaan ensimmäisen päivän, mutta marraskuusta 1986 en muista mitään yksittäistä tapahtumaa.

GiovanniDiRondo: Arvaan ensimmäisen päivän, mutta marraskuusta 1986 en muista mitään yksittäistä tapahtumaa.
 
Silloin varmaan velipesonen alkoi kuuntelemaan rokkia.

GiovanniDiRondo: Arvaan ensimmäisen päivän, mutta marraskuusta 1986 en muista mitään yksittäistä tapahtumaa.
 
Voisiko olla kyseessä Rock and Roll Hall of Fame museon perustamiseen ensimmäisine museoituine artisteineen liittyvä päivämäärä? - Olisi kiva vihdoinkin kyllä tietää mikä selkeä tapahtuma oli kyseessä.

Askr: Voisiko olla kyseessä Rock and Roll Hall of Fame museon perustamiseen ensimmäisine museoituine artisteineen liittyvä päivämäärä? - Olisi kiva vihdoinkin kyllä tietää mikä selkeä tapahtuma oli kysees
 
väärä hlö...

Askr: Voisiko olla kyseessä Rock and Roll Hall of Fame museon perustamiseen ensimmäisine museoituine artisteineen liittyvä päivämäärä? - Olisi kiva vihdoinkin kyllä tietää mikä selkeä tapahtuma oli kyseessä.
 
Kyllähän nuo päivät vois myös Elvariin tosiaan liittyä. Sun Records -> Hall of fame

Syntymä ja kuolema ovat hyvin erilaisia tapahtumia kun on kyse kulttuuri-ilmiöstä. Rockin kuolema sijoittuu päivämäärään joka esiintyy ainoastaan imaginaarisesti ja se esiintyy Wim Wendersin elokuvassa Der Himmel über Berlin. Siinä Nick Cave papin roolissa suorittaa rockin hautaamisen; hautaus siis merkitsee kuolemaa.
 
Rock reaalitasolla kuoli siihen että se nääntyi, se nääntyi kahteen asiaan, vaihtoehtoistumiseen ja tuotteenomaistumiseen, siis hippeihin ja businekseen. Rockin elinvoiman kadottamisen päivämäärä on sen HAUTAAMISEN imaginaarinen päivämäärä(!) joka ilmoitetaan em. elokuvassa, jossa myös hautaus kuvataan.

Tsugu Way: 17.11.1986 menehtyi Jermaine Jackson.
 
Ei ainakaan se Michaelin veli Jermaine.

Itse määrittelen rockin kuoleman päiväksi jolloin Kurt Cobain ampui itsensä. Tämä käsitys on tietenkin mitä suurimmassa määrin puhtaan subjektivinen, eikä tarkoita edes sitä että Kurt olisi ollut jokin ylijumala allekirjoittaneelle, mutta hänen jälkeensä on ollut kyllä aika leutoa.
 
Yksittäisiä hienoja biisejä on tullut toki ja jopa hienoja albumejakin tuon jälkeen, mutta samanlaista karismaattista staraa ei oikein.
Rockilla ei enää ole sitä yhteiskunnallista merkitystä kuin ennen. Nykyään konservatismi, jota vastaan rock kapinoi, on kapinallista. Ne samat sointukierrot ja riffit alkavat olla kuultu jo vähän liian monta kertaa kitararockissa.
 
Nykyään kun kuulee biisin niin usein tulee heti mieleen viisi biisiä, missä tuo sama sointukierto oli jo ennen. Että rock voisi nyt olla samaan tapaan kapinallista kuin ennen sillä pitäisi olla vahvan arvokonservatiivinen sanoma. Mikä alkaa jo ajatuksenakin huvittaa. Se pelkkä särökitara ei riitä, täytyy olla jotain messagea joka vituttaa keski-ikäisiä työssäkäyviä ihmisiä, kuten meitä.
 
Isäukko sai aikanaan raivarin pelkästään julisteen laittamisesta seinälle. Mistä ihmiset nyt saisivat raivarin? Sitä täytyis jonkun tarjoilla.

shuffle: Itse määrittelen rockin kuoleman päiväksi jolloin Kurt Cobain ampui itsensä. Tämä käsitys on tietenkin mitä suurimmassa määrin puhtaan subjektivinen, eikä tarkoita edes sitä että Kurt olisi ollut jokin ylijumala allekirjoittaneelle, mutta hänen jälkeensä on ollut kyllä aika leutoa.
 
Aijai, nyt tulee väärää infoa. Vähän päälle neljä kuukautta Kurtin kuoleman jälkeen Oasis julkaisi Definitely Mayben, jonka vaikutuksella jokainen nuori halusi elää ikuisesti ja olla rokkitähti. Grungen masentava fatalismi oli pahinta, mitä rockille saattoi tapahtua ja Cobain veti lähes kokonaisen musiikkigenren mukanaan alimpiin syövereihin. Onneksi briteistä tuli kaksi nälkäistä ja röyhkeää blokea, Liam ja Noel, jotka pelastivat rockmusiikin joka voi hyvin vielä tänä päivänäkin (kiitos Kurt Vile, Brian Fallon, Robert Pollard ym. soihdunkantajat).

Kyllä se oli Jukka ja Jytämimmit joka todisti, että rock voi olla rajaton riemu yhä edelleen.

carnation: ... Onneksi briteistä tuli kaksi nälkäistä ja röyhkeää blokea, Liam ja Noel, jotka pelastivat rockmusiikin joka voi hyvin vielä tänä päivänäkin (kiitos Kurt Vile, Brian Fallon, Robert Pollard ym. soihdunkantajat).
 
..blokea..
 
Sain silmäsyövän kun luin ton kohdan tekstistä, mutta noin muutoin puhut kyllä asiaa. Kaikkinainen rockin kuolemasta vinkuminen kertoo (edelleen) mun mielestä lähinnä mielikuvituksettomuudesta ja mielenkiinnon puutteesta.

Varmaan aika monelle rock merkitsee erilaisia asioita. Taisipa alkujaan olla hieman samanlainen ilmiö kuin myöhemmin Punk musan kanssa. Vanhemmat ihmiset eivät tykänneet ja jo pelkkä pukeutuminen oli jo monelle aivan liikaa.
Sellaisena sekä rock, punk ja moni muukin on kuollut koska ei ole enää sellaista kapinaa. Tai voi olla ehkä kapinaa, mutta ei vastarintaa...Itse en oikein usko tuohon kapinaankaan, että kunnolista sellaista olisi. Halua tehdä musiikkia joka aiheuttaa pahennusta ja pukeutua sekä elää myös sillä tyylillä.
 
Varmasti blues musassakin on eletty kulta-ajat, mutta siltikin sitä tykätään soittaa. Aivan samoin on rock musiikinkin kanssa, mutta kyllä sekin on varmasti parhaat päivänsä jo nähnyt.
Olihan blues musa myös aikanaan sellaista, ettei sitä ihan kaikkialla hyväksytty eikä hyvällä katsottu sen esittäjiä eikä kuuntelijoita.
 
Nykyään ei ole sellaista kapinointia ja pukeutumisellakaan ei voi tehdä mitään sellaista jota ei olisi jo tehty.
Ennen rockstarat joivat, käyttivät huumeita ja polttivat tupakkaa. Nykyään ei tuollaisella käytöksellä saa levytyssopimusta ja sellaiset rockmuusikot alkavat olla jo hävinneet.
Nykyään rockmuusikko on terveitä elämän tapoja noudattava kunnollinen ihminen jonka elämästä ei löydy luurankoja. Ei sillä, että pitäisi sekaisin olla. On vain hyväkin, että porukka on tolkuissaan.
 
Minusta rock on kapinaa, mutta enää sitä ei ole. Edes juustonaksuilla elävä nörtti, joka on tietokoneella suurimman osan kun on hereillä ei herätä pahennusta.
Kanteletta soittava kaveri on rock enemmän kuin monet oikeasti rock-musaa soittavat. Siinäkin on vain se ongelma, että kanteleella soitetaan kansanmusiikkia, eikä rokkia(ainakin pääsääntöisesti).
 
Monikin musiiki tarvitsisi jonkinlaisen uuden jutun. En tarkoita, etteikö jokainen voi silti soittaa sellaista musiikkia kuin itse haluaa. Kuitenkin niin rock kuin moni muukin tyyli ovat nähneet jo aikoja sitten ns. parhaat päivänsä jatilalle on tullut aika yhdentekevää jumputusta ja vanhan kertaamista. Voi tietysti olla, että kaikki musantekijät eivät sitä jo tehtyä tee uudestaan tarkoituksella. Kuitenkin aika harvoin enää kuulee mitään oikeasti tuoretta ja uutta.
Toki monessakin tyylissä on varmasti poikkeuksiakin, mutta pääsääntöisesti näin. Kyllä ne 12 säveltä on jatsissa ja muissakin tyyleissä kertaalleen varmaan laitettu jos ei enemmänkin jo samoihin kohtiin. kappaleiden rakenteissakaan ei kovinkaan montaa pyörää voi keksiä, jos puhutaan jostain tosiaan aivan uudesta.
 
Sitä milloin rock kuoli, en tiedä varmasti. Ehkä siitäkin on vielä pieniä hitusia hengissä, samoin kuin monesta muustakin tyylistä. Kunnollista uutta genreä ei kuitenkaan taida olla näköpiirissä ja se on aika ikävää se. Jotain uutta pitäisi saada koko musiikkialalle, ainakin minusta.

Varmaan joskus kylmän sodan päättymisen aikaan. Lännen ei ole sen jälkeen enää tarvinnut harjoittaa kulttuuripropagandaa.

carnation: Aijai, nyt tulee väärää infoa. Vähän päälle neljä kuukautta Kurtin kuoleman jälkeen Oasis julkaisi Definitely Mayben, jonka vaikutuksella jokainen nuori halusi elää ikuisesti ja olla rokkitähti.
 
Se oli kuolleen kissan hyppy.