Kitarat: kitarakamat ›

Stone: En tunne yhtään tuota, mutta jos se toimii vähääkään samalla periaatteella kuten Mesan markit, niin niistä saa hyvän soundin ymmärtämällä mesan säätölogiikan (mitä yhä itsekkin opettelen ymmärtämään), mutta myös "halpis-styrkkarin" soundin. Homma on siinä, että ainakin mesan markeissa säätöalue on niin (liiankin?) laaja ja se vaatii ainakin aluksi aikaa/pinnaa.
 
Itellä oli Roadsterin kanssa samaa taistelua, siitä on myös mahdollista saada hämmentävän huonoa soundia ulos. Siinä se varmaan isoin ero Marsun ja Mesan välillä noin geneerisesti; Mesa menee ääripäästä toiseen säätöjensä kanssa ja Marsu kuulostaa aina edes jotenkin iteltään ja useimmiten varsin hyvältä.
 
Mutta ei se huono hankinta ollut, joten sikäli OT, sorry.
 
SG special faded oli aivan paska, siis aivan tuhannen paska, onneks meni kyllä nopsasti eteenpäin. Saatto olla yksilökin, mutta ei ikinä enää semmosta.
 
Muovikassillinen kaikkia saatanan purkkeja joka hemmetin väliin, kesken biisin pitäis polkasta yhtä aikaa kuuttatoista nappulaa hämmentymättä...
 
Ei semmosta enää, pari purkkia riittää.

Kaikki Ibanezit joissa on ollut INF-mikit, hyi helvetti. Onneksi niistä pääsee eroon vaihtamalla.
 
Line6 Pocket Pod, muovisin laitos ikinä ja soundi oli vähintään yhtä muovinen kuin laitteen ulkokuori.
 
Focusrite Scarlett i2 äänikortti, en tiedä oliko vika käyttäjässä vai tietokoneessa mutta ajurit olivat hyvin epävakaat enkä saanut latenssia tällä koneella oikein kuriin.

En tee paskoja hankintoja, koska testaan kaikki tuotteet ennen ostoa. Paskat jäävät kauppaan.
 
testaamatta en osta
ostamatta en kokeile
kokeilematta en testaa

Toinen kitarani, eli LTD M-200FM oli kyllä ihan paska. Siinä ei ollu kaiken lisäks floikan salmiakkeja tai niiden lukitusruuveja olemassa, vaan kielet oli vedetty siitä lukitusruuvin reiästä läpi ja pallo toimi ankkurina. Vaihoin sen vielä välirahalla Squierin Teleen pieksämäkeläisessä jo lopettaneessa musiikkiliikkeessä. Lisäksi Line6 Spider II 150w oli ihan hirvee paska. Eikä Blackstar HT-5:kaan ollu mikään mullistava. Kaikki noi tosin menee sen piikkiin, että olin nuori enkä älynny oikein mistään mittään. Oikeestaan mitkään muut hankinnat ei oo ollu paskoja, oon vaan kyllästyny niihin ja myyny sit veke. Ja sit kun suurimman osan vehkeistäni olen ostanut Torilta hyvään hintaan, niin ei oo tullu takkiinkaan oikeestaan ollenkaan. Joistain olen jopa netonnut.

Ainoa joka tulee mieleen on Groove Tubes Fatfinger, jonka onneksi sain palautettua. Alun perin hommasin sen kokeillakseni, josko saisin yhdestä kitarasta kuolleen kohdan pois. Valitettavasti kuollut kohta siirtyi vain pari nauhaa ylöspäin ja kitarasta tuli ikävän kaulapainoinen. Sustainiin vekottimella ei ollut mitään merkittävää vaikutusta.
 
Muuten on tullut hommattua vain laitteita ja soittimia, jotka eivät ole pidemmän päälle toimineet tarpeisiini tai jotka olen korvannut jollain paremmalla. Mitkään myydyistä eivät ole olleet oikeasti huonoja laitteita.

Epiphonen SG Special, oli aika huono kitara. Halpa tosin.
 
Warwickin bassokaapit 4x10" ja 1x15", aika muhjuisen kuuloiset pömpelit. Varsinkin 4x10", yllättäen.
 
Ibanez EDB-500 basso, en saanut siitäkään järkevää saundia ulos. Oli tehty jostain massasta, eikä puusta, muhjuisen kuuloinen.

Eipä ole tullut pahemmin paskaa osteltua, vaan pääsääntöisesti aina parempaa edellisten kamojen tilalle. Kaikella on siis ollut aikansa ja paikkansa omassa historiassani soittelijana. On mulla ollut Line6 Sprider -vahvistinkin. Nyt en varmaan soittais sillä varttiakaan mutta aikanaan se oli huima askel sysipaskasta (ainakin "säröjen" osalta) 10-wattisesta Squjukasta - joka oli ensimmäinen vahvistimeni, eli silläkin oli paikkansa.
 
Yksi selkeä paska kuitenkin nousee mieleeni: Digitech Death Metal -pedaali. Se oli kuin Minttusuklaa -niminen Alkon juoma joskus junnuna: eka huikka namia, toka pisti miettimään ja kolmas oksentamaan.

samip88: Ainii! Olen ostanut aikoinaan Ibanez smashboxin pariin otteeseen.
 
Minullakin on smash boxi. Varmaan jonakin kauniina päivänä kerään nuo kaikki virheostokset yhteen ja alan tekemään niillä kokeellista musiikkia. Siis ne huonot pedaalit, joita kukaan ei osta vaikka antaisi ilmaiseksi. Mutta ensin on tehtävä tavallista musiikkia tavallisilla välineillä.

Epiphonen halpis SG. Halko kaula joka niiasi.
 
Heti kun opin tietämään mistään mitään, vaihdoin monta kertaluokkaa parempaan.

Muutama multipaavo on nurkissa käynyt, mutta ei niistä oo elätiks ollu. Osa on harmittanut enemmän ku toiset, mutta yhdestäkään ei oo jääny hyvä mieli.
 
Se on se käyttöliittymän tarpeeton hankaluus kun ahdistaa, tommoset peruspedaalit ja vaffaimet on niin välittömiä käyttää että niitten kanssa pärjäilen kivasti,

Karvamammutti: Muutama multipaavo on nurkissa käynyt, mutta ei niistä oo elätiks ollu. Osa on harmittanut enemmän ku toiset, mutta yhdestäkään ei oo jääny hyvä mieli.
 
Se on se käyttöliittymän tarpeeton hankaluus kun ahdistaa, tommoset peruspedaalit ja vaffaimet on niin välittömiä käyttää että niitten kanssa pärjäilen kivasti,
 
Itselläni on ollut Bossin ME-70. Jos sen käyttäminen on vaikeaa, niin sitten on kahvin keittäminenkin :) Toisaalta kyseinen vehje onkin ehkä helppokäyttöisin multipaavo, mihin olen itse törmännyt.

RaskasMielinen: Itselläni on ollut Bossin ME-70. Jos sen käyttäminen on vaikeaa, niin sitten on kahvin keittäminenkin :) Toisaalta kyseinen vehje onkin ehkä helppokäyttöisin multipaavo, mihin olen itse törmännyt.
 
Lempparipedaalini on MXR Phase 45.
 
Tästä voinee päätellä jotain.

Uskokaa tai alkaa mutta Ibanezin J-Custom. Hieno kitara. Lattana kaula ja jumbofretit. Joutu soittaan kun klassista kitaraa. Sormet ruvella.
 
Ja tottakai kaikki multiefektit.

varmaan kaikki kitarat missä on ollu floikkatyyppinen talla,esim ibanez RG760(jos muistan mallin oikein)oli muuten loistokitara mutta kyllä sen floikkatyyppisen(edge)tallan kanssa meni hermot kun kielet piti vaihtaa.

kekkuliheikki: Uskokaa tai alkaa mutta Ibanezin J-Custom. Hieno kitara. Lattana kaula ja jumbofretit. Joutu soittaan kun klassista kitaraa. Sormet ruvella.
 
Ja tottakai kaikki multiefektit.
 
Tästä tuli mieleen Espin sanskrit f7, kaikinpuolin yksi parhaista soitettavista kepeistä koskaan mutta akustinen soundi oli mallia plönk.
 
Hyvältä se vahvistettuna kuullotti mutta ei vaan ei.

Aika harva kama on ollut sinänsä absoluuttisesti huono, ja käytettynä kun ostelee, niin rahalliset tappiot ovat yleensä melko pieniä. Lisäksi jokaisesta hankinnasta kuitenkin yleensä oppii jotain. Ostoja on tullut harmiteltua jälkikäteen lähinnä, jos on jo aiemmin todennut, että asia X ei ole oma juttu, mutta silti sellaiseen tulee kaasupäissään sorruttua uudelleen.
 
Omassa tapauksessa tällaisia ovat olleet perusfenkut (jo kauan sitten on tullut todettua, että alle 10" radiukset eivät ole oma juttu, mutta silti on pitänyt ostaa sekä MIM-teleä että -stratoa) ja erinäiset säröpedaalit (yksikään ei ole miellyttänyt korvaa vahvistimen oman särön lailla, mutta siltä niitä on pitänyt ostella Torilta testiin).

Ei tule mieleen mitään paskaa, päinvastoin. Moni todella hieno laite tai kitara on tullut hukattua suotta, kun on iskenyt kamaähky.
Joitakin efektejä tosin on ollut soundiltaan vieraita, mutta jonkun muun makuun varmasti erittäin jees.
Mulla on luultavasti aarteina näitä, joita kukaan ei huoli. Esimerkkinä MXR-muoviboxi-overdrive (2000-sarja?) Siitä kuulemma lähtee paras soundi, kun sen pudottaa roskikseen.
Ja just se on mun spedu Nro. 1 !!

tele09: Zoom multiefektit, viimeksi oli sellainen noin 12 vuotta sitten mutta sellainen laite vi**ttaa vieläkin.
 
Mutta toimii kesämökillä.

Mesa Mark 3- 87 nuppi. Tein sisukset uusiksi, ja paska saundi jäi.
Marshall 4x12" G12 T 75. . V30 on melkein yhtä huono.
Duncan humpparit. Hurisee.
John Pearse kielet.
 
Onneksi kaikki myyty.