Media ja viihde ›

Funkånaut: Motörheadin Lemmy sanoi elämäkerrassaan jo päältä 10v sitten ettei todellakaan kiinnostaisi veivata enää Ace of Spadesia. Mutta kun fanit haluavat ja itseäänkin vituttaisi jos Little Richardin keikalla ei kuulisi Good Golly Miss Mollyä, niin veti sen takia loppuun asti. Itse olisi halunnut jo vuosikymmen (vähintään) sitten tiputtaa biisin setistä.
 
Varmaan aika monella muulla wanhalla bändillä on biisejä, joita ei kiinnostaisi veivata kertaakaan elämänsä aikana enää, mutta fanit haluavat kuulla niin sehän vedetään. Hendrix kyrpääntyi ekoihin biiseihinsä jo parissa vuodessa, mutta managerin vaatimuksesta ne setissä pysyivät.
 
Olen tämän muuten itsekkin lukenut jostain kirjasta ja myös tuon Hendirixin jutun. En usko, että tuo kappale oli Lemmyn mielestä huono ilmestyessään tai siinä olisi alkujaankaan tehty jotenkin kompromissinä. Samanlaista kamaahan se on kuin Motörhead soitti muutenkin. Bändi kuitenkin keikkali aivan tolkuttomasti ja teki myös tasaiseen tahtiin uusia levyjä. Siltikin Lemmy sai varmaan elämänsä aikana kuulla ja kertoa haastatteluissa tästä originaalikokoonpanosta jossa Fast Eddie oli turhankin paljon. Monihan pitää niitä levyjä todella hyvinä ja kyllä ne sitä ovatkin, mutta samaan aikaan on saattanut unohtua että bändissä on nykyinen kitaristi soittanut paljon kauemmin kuin mitä Fast Eddie oli aikoinaan. Ja myöskin niitä uusia levyjäkin on tehty, mutta siltikin se Motörheadin keikkasetti koostuu puoliksi(jos ei enemmänkin) alle 10 ensimmäisen bändin tekemän vuoden aikana olevista kappaleista.
Ace Of Spades kappale on kuitenkin sellainen, että ei varmaan montaa haastattelua ole tehty jossa ei olisi siitä kappaleesa ja sen suosiosta jotain olisi kysytty. En ihmette yhtään vaikka alkoi tympäisemään, varsinkin kun sitäkin bändi soitti tuhansia kertoja.

Judas Priest ja vaikkapa Accept ovat myös sellaisia, että fanit tykkäävät niistä 80-luvun alun biiseistä eniten(judas Priestin kohdalla myös 70-luvun loppu) ja jos keikoilla soitetaan sen jälkeen tehdyistä levyiltä jokaiseltakin yksi biisi-->Niin sitä 80-luvun "parasta" kamaa ei siihen settiin enää fanien mielestä tarpeeksi mahdu.
Monikaan näiden kahden bändin keikoilla kävijöistä ei ole ehkä edes kuullut niitä uusia levyja(80-luvin jälkeen tehtyjä), eikä ole niistä muutenkaan kiinnostunut. Bändin kannalta tällainen tilanne on varmaan aika raskasta, vaikka varmasti rahallisen korvauksen saa ja on mukava katsoa & soittaa kun yleisö tykkää.
 
Ihminenhän voi tehdä jotain tänään aivan 100% ja se voi olla hänen mielestä jopa onnistunutta vuosienkin päästä. Kuitenkin kaikilla elämä muuttuu ja tuhansia kertoja jonkun kappaleen soittaminen muuttaa väkisin suhtautumista siihen. Varsinkin jos se uudempi materiaali ei enää tunnu kiinnostavan, vaikka siitä soittaja itse tykkäisi ja olisi sen tekemisessä myös ihan kympillä mukana.
 
Nämä ovat varmaan musikiintekemisen yksiä varjopuolia ja en usko että kukaan musiikilla menestyvä olisi voinut tältä aivan täysin välttyä. Tekeekö sitä sitten rahan takia kun fanit haluavat kuulla jotain, minkä itse jättäisi pois?
Jos taas bändi tai artisti on sellainen, ettei se välitä ns. faneista tippaakaan, niin kyllä sekin alkaa jossain vaiheessa näkymään. Komromissit ovat sellaisia, että nekin kuuluvat tähän alaan jos meinaa mukana olla kauemmin. Ne eivät ole kyllä välttämättä artistille itselleen aina hyväksi, mutta täysin niiltä ei voi varmaan välttyä. Jos puhutaan artisteista joilla on useiden kymmenien vuosien ura takana.

mpekkanen: Olen tämän muuten itsekkin lukenut jostain kirjasta ja myös tuon Hendirixin jutun. En usko, että tuo kappale oli Lemmyn mielestä huono ilmestyessään tai siinä olisi alkujaankaan tehty jotenkin kompromissinä. Samanlaista kamaahan se on kuin Motörhead soitti muutenkin. Bändi kuitenkin keikkali aivan tolkuttomasti ja teki myös tasaiseen tahtiin uusia levyjä. Siltikin Lemmy sai varmaan elämänsä aikana kuulla ja kertoa haastatteluissa tästä originaalikokoonpanosta jossa Fast Eddie oli turhankin paljon. Monihan pitää niitä levyjä todella hyvinä ja kyllä ne sitä ovatkin, mutta samaan aikaan on saattanut unohtua että bändissä on nykyinen kitaristi soittanut paljon kauemmin kuin mitä Fast Eddie oli aikoinaan. Ja myöskin niitä uusia levyjäkin on tehty, mutta siltikin se Motörheadin keikkasetti koostuu puoliksi(jos ei enemmänkin) alle 10 ensimmäisen bändin tekemän vuoden aikana olevista kappaleista.
Ace Of Spades kappale on kuitenkin sellainen, että ei varmaan montaa haastattelua ole tehty jossa ei olisi siitä kappaleesa ja sen suosiosta jotain olisi kysytty. En ihmette yhtään vaikka alkoi tympäisemään, varsinkin kun sitäkin bändi soitti tuhansia kertoja.

Judas Priest ja vaikkapa Accept ovat myös sellaisia, että fanit tykkäävät niistä 80-luvun alun biiseistä eniten(judas Priestin kohdalla myös 70-luvun loppu) ja jos keikoilla soitetaan sen jälkeen tehdyistä levyiltä jokaiseltakin yksi biisi-->Niin sitä 80-luvun "parasta" kamaa ei siihen settiin enää fanien mielestä tarpeeksi mahdu.
Monikaan näiden kahden bändin keikoilla kävijöistä ei ole ehkä edes kuullut niitä uusia levyja(80-luvin jälkeen tehtyjä), eikä ole niistä muutenkaan kiinnostunut. Bändin kannalta tällainen tilanne on varmaan aika raskasta, vaikka varmasti rahallisen korvauksen saa ja on mukava katsoa & soittaa kun yleisö tykkää.
 
Ihminenhän voi tehdä jotain tänään aivan 100% ja se voi olla hänen mielestä jopa onnistunutta vuosienkin päästä. Kuitenkin kaikilla elämä muuttuu ja tuhansia kertoja jonkun kappaleen soittaminen muuttaa väkisin suhtautumista siihen. Varsinkin jos se uudempi materiaali ei enää tunnu kiinnostavan, vaikka siitä soittaja itse tykkäisi ja olisi sen tekemisessä myös ihan kympillä mukana.
 
Nämä ovat varmaan musikiintekemisen yksiä varjopuolia ja en usko että kukaan musiikilla menestyvä olisi voinut tältä aivan täysin välttyä. Tekeekö sitä sitten rahan takia kun fanit haluavat kuulla jotain, minkä itse jättäisi pois?
Jos taas bändi tai artisti on sellainen, ettei se välitä ns. faneista tippaakaan, niin kyllä sekin alkaa jossain vaiheessa näkymään. Komromissit ovat sellaisia, että nekin kuuluvat tähän alaan jos meinaa mukana olla kauemmin. Ne eivät ole kyllä välttämättä artistille itselleen aina hyväksi, mutta täysin niiltä ei voi varmaan välttyä. Jos puhutaan artisteista joilla on useiden kymmenien vuosien ura takana.
 
Toki ei varmaan voikkaan välttyä kompromissi ratkaisuilta musauransa aikana. Ja tosiaan mitä pitemmäksi ura tulee sitä vaikeampi niiltä on välttyä.
 
En tiedä voisiko sit olla ratkaisu, että yrittäisi ns. raikastaa jotain vanhaa hittibiisiä, niin että tekis siihen vähän uudenlaisen sovituksen ja raikastaisi sen näin myös omaan mieleensä. Toki sekin kokeilu voi mennä metsään, että fanit ei ota sitä niin hyvin vastaan kuin alkuperäistä, mutta ainahan sitä voi koittaa esim. tälläistä

Janizio: Nimenomaan tässä on nyt tullut loistavia esimerkkejä siitä, että miksi artistin/bändin pitäisi pitää siitä omasta jutustaan kiinni, joka tuntuu 100% omalta ja mukavalta.
 
Mötorhead ei ole edes nimenä tuttu?
 
Ihan varmasti bändin isoin hitti Ace of Spades on alkujaan tuntunut hyvältä ja 100% omalta jutulta. Jo ihan lehtijuttujen/elämänkerran perusteel ja siitäkin päätellen että onhan siitä samasta sapluunasta ammennettu sen jälkeenkin vaikka kuinka.
 
Lemmy vaan veti keskiarvolta yli sata keikkaa vuodessa ja tuo biisi soitettiin niistä jokaisella. Ei ole mikään ihme että siinä on artisti vähän väsynyt. Eikä siihen tarvita edes tuollasia määriä. Samaa on tapahtunut itselle jonkun biisin kohdalla jo 20:n keikan jälkeen vaikka alkujaan se on ollut maailman paras. Saarasta en tiedä mutta ei ole mitenkään poissuljettua etteikö hänelläkin olisi tälläistä tilannetta.
 
Ja mieti itseäsi kuuntelijana. Jos kävisit vuodessa katsomassa Saaran keikan 100 kertaa ja setti olisi joka kerta sama niin etkö alkaisi kaipaamaan vaihtelua?

Janizio: Toki ei varmaan voikkaan välttyä kompromissi ratkaisuilta musauransa aikana. Ja tosiaan mitä pitemmäksi ura tulee sitä vaikeampi niiltä on välttyä.
 
Ainakin osittain olet ihan oikeilla jäljillä. Tosin tämä pätee myös toisin päin että pitkän linjan artistit ovat saavuttaneet aseman jossa taiteellisesti uusien julkaisuiden kohdalla ei kompromissejä tarvitse tehdä. Sitä että jotain vanhaa biisiä soitetaan edelleen keikalla fanien takia voi sitten halutessaan pitää kompromissinä.
 
En tiedä voisiko sit olla ratkaisu, että yrittäisi ns. raikastaa jotain vanhaa hittibiisiä, niin että tekis siihen vähän uudenlaisen sovituksen ja raikastaisi sen näin myös omaan mieleensä. Toki sekin kokeilu voi mennä metsään, että fanit ei ota sitä niin hyvin vastaan kuin alkuperäistä, mutta ainahan sitä voi koittaa esim. tälläistä
 
Tätähän on ainakin rokin puolella tehty jonkin verran, jopa kokonaisia levyjä on tehty uudelleen. Esimerkiksi Apulanta äänitti juuri 1. levynsä uudelleen. Alkuperäinen on tehty todella vajavaisilla taidoilla, pienellä budetilla ja muutenkin päin helvetttiä. Silti se on se juttu ja se uusi yritys olisi musta saanut jäädä tekemättä. Ei tule ainakaan mieleen että ne 20 vuotta myöhemmin tehdyt versiot olisivat koskaan olleet kovinkaan suosittuja.

mpekkanen: Monikaan näiden kahden bändin keikoilla kävijöistä ei ole ehkä edes kuullut niitä uusia levyja(80-luvin jälkeen tehtyjä), eikä ole niistä muutenkaan kiinnostunut. Bändin kannalta tällainen tilanne on varmaan aika raskasta, vaikka varmasti rahallisen korvauksen saa ja on mukava katsoa & soittaa kun yleisö tykkää.
 
Marginaaliartistien, joista mainitsitkin, kohdalla tämä näkyy siten että liian helposti sitä vain ajautuu soittamaan niitä kusenpolttamia covereita koska niiden kohdalla yleisön reagointi on paljon voimakkaampaa ja positiivisempaa.

Dirtyh: Marginaaliartistien, joista mainitsitkin, kohdalla tämä näkyy siten että liian helposti sitä vain ajautuu soittamaan niitä kusenpolttamia covereita koska niiden kohdalla yleisön reagointi on paljon voimakkaampaa ja positiivisempaa.
 
Tavallaan se on inhimmillstä siinä mielessä, että näillä ns. pienemmän kaliberin artisteilla käy näin, koska onhan se kivaa kun jengi lähtee mukaan fiilisteleen jne. Se sitten onko se pitemmän päälle tämän kyseisen artistin kannalta hyvä että se menee näin on sitten toinen juttu

Janizio:
En tiedä voisiko sit olla ratkaisu, että yrittäisi ns. raikastaa jotain vanhaa hittibiisiä, niin että tekis siihen vähän uudenlaisen sovituksen ja raikastaisi sen näin myös omaan mieleensä. Toki sekin kokeilu voi mennä metsään, että fanit ei ota sitä niin hyvin vastaan kuin alkuperäistä, mutta ainahan sitä voi koittaa esim. tälläistä
 
Tässäpä tämä ongelma oikeastaan piileekin. Kun monille artisteille ja esiintyjille on fanien mielestä joskus jopa joidenkin soittajien vaihdokset bändissä sellaisia, että aina verrataan aikaan jolloin oli joku parempi kitaristi esim.
Jos se uusi versio on kauheasti erilainen, niin fanit eivät yleensä siitä tykkää. Varsinkaan jos puhutaan artistista/bändistä joka on soittanut vuosikymmeniä.
 
Motörhead ehti soittaa tuota Ace Of Spades kappaletta noin 35 vuotta. Ja niinkuin tuossa mainittin oli keikkojen vuositahti noin sata/vuosi. Se on joskus ollut varmasti sitäkin enemmän, mutta olipa se nyt sitten 99 tai 104 se keski-arvo, niin bändi kuitenkin keikkaili todella ahkerasti. Siihen mahtuu aikamoinen määrä samoja kappaleita, muitakin kuin tuota kyseistä.
 
En oikein usko, että iskelmä ja rock puolella voi noita kappaleita kovinkaan paljoa uudistaa etteikö siitä jo aikaisemmat fanit olisi erimieltä.
Jospa sellainen "leipääntyminen" kuuluu vain tuon työn varjopuoliin ja sille ei oikein mitään voi jos alalla on useita kymmeniä vuosia.
 
Jazz ja blues puolella voi asiat olla hieman toisin, kun ne kappaleet voidaan soittaa vaikka joka päivä aina hieman erilailla. Näissäkin genreissä on myös huonopuoli ja se on, että pitää pystyä kokoajan soittamaan todella hyvin. Siinä vaiheessa kun soittaja/laulaja ei pysy muiden mukana ja musa ei enää svengaa, niin ura on ohitse.
Pääsääntöisesti näin, mutta kyllä tietysti vieläkin on muutamia veteraaneja jotka voivat tehdä melko huonojakin keikkoja ja se annetaan heille anteeksi legendaarisuuden ja vanhuuden vuoksi. Chuck Berry vaikka yhtenä esimerkkinä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Chuck_Berry

mpekkanen: Tässäpä tämä ongelma oikeastaan piileekin. Kun monille artisteille ja esiintyjille on fanien mielestä joskus jopa joidenkin soittajien vaihdokset bändissä sellaisia, että aina verrataan aikaan jolloin oli joku parempi kitaristi esim.
Jos se uusi versio on kauheasti erilainen, niin fanit eivät yleensä siitä tykkää. Varsinkaan jos puhutaan artistista/bändistä joka on soittanut vuosikymmeniä.
 
Motörhead ehti soittaa tuota Ace Of Spades kappaletta noin 35 vuotta. Ja niinkuin tuossa mainittin oli keikkojen vuositahti noin sata/vuosi. Se on joskus ollut varmasti sitäkin enemmän, mutta olipa se nyt sitten 99 tai 104 se keski-arvo, niin bändi kuitenkin keikkaili todella ahkerasti. Siihen mahtuu aikamoinen määrä samoja kappaleita, muitakin kuin tuota kyseistä.
 
En oikein usko, että iskelmä ja rock puolella voi noita kappaleita kovinkaan paljoa uudistaa etteikö siitä jo aikaisemmat fanit olisi erimieltä.
Jospa sellainen "leipääntyminen" kuuluu vain tuon työn varjopuoliin ja sille ei oikein mitään voi jos alalla on useita kymmeniä vuosia.
 
Jazz ja blues puolella voi asiat olla hieman toisin, kun ne kappaleet voidaan soittaa vaikka joka päivä aina hieman erilailla. Näissäkin genreissä on myös huonopuoli ja se on, että pitää pystyä kokoajan soittamaan todella hyvin. Siinä vaiheessa kun soittaja/laulaja ei pysy muiden mukana ja musa ei enää svengaa, niin ura on ohitse.
Pääsääntöisesti näin, mutta kyllä tietysti vieläkin on muutamia veteraaneja jotka voivat tehdä melko huonojakin keikkoja ja se annetaan heille anteeksi legendaarisuuden ja vanhuuden vuoksi. Chuck Berry vaikka yhtenä esimerkkinä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Chuck_Berry
 
Näinhän se menee, että jos jäsen bändissä vaihtuu niin joskus sekin on huono juttu. Alkuperäisyys saattaa kadota fanien mielestä ja sit ollaan ns. lirissä tai vähintäänkin fanit aika kriittisellä silmällä makustelee, että mites tää uus heppu pärjää
 
Yksilö artisin kohdalla tälläinen ei ongelma on poissa, koska ei sitä kukaan huomaa jos siinä sun tausta bändissä vaikka kitaristi vaihtuu tai saattaa huomata ja noteerata sen, mutta ei se ole niin iso juttu, kun siinä on se yksilö artisin status eli kysyisin esim itseltäni, että huomaisinko jos Saaran tausta bändissä joku soittaja vaihtuu. Ää kenties joo huomaisin, mutta koska Saara on yksilö artisti ja sen ryhmä ns. vahva keulakuva niin se muutos olis aika mitätön, kun taas bändissä tän muutoksen seurakset vois olla suuremmat

Nuo bändin jäsenten vaihdokset ovat tietysti hyvinkin paljon bändistä/artististi ja siitä musatyylistä kiinni.
 
Esimerkiksi Esa Pulliainen oli hyvinkin pidetty Tuomari Nurmio ekalevylla ja myös myöhemminkin kun teki Topi Sorsakosken kanssa musiikkia. Soittaa hän nykyäänkin, mutta ei taida suosio olla enää ihan samaa kuin aikoinaan vaikka Sorsakosken kanssa.
 
Nurmiohan on uudistunut lähes joka levylla ja soittajat ovat myös vaihtuneet. Kaikista kappaleista on monenkinlaisia versioita, mutta silti moni haluaisi siellä keikalla kuulla sen originaalin version tai ainakin hyvin lähelle samanlaisen.
Oikeastaan väittäisin, että roots puolen kuuntelijat hyväksyvät paljon paremmin kappaleiden erilaiset versiot kuin ne ihmiset jotka kuuntelevat iskelmää etupäässä.
 
Itse en Saaran laulusta tiedä, mutta kyllä hänkin joutuu pelaamaan myös joukkuepeliä ja laulamaan bändinsä kanssa. Siinä orkesterissa voi olla hyvinkin suuri merkitys jokaisella soittajalla. Musiikkiin kuuluu myös tauotkin ja koko homma on kokonaisuus. Ei yhden tai useamman ihmisen suoritus, vaan yhteistyö. Silloinkin kun "taustabändi" vain säestää laulajaa.

Motörheadilla on ihan loistava tulevaisuus vielä, kunhan Adam Lambert vapautuu Queenin keikalta. Ace of spades, ace of spades!

Joku dallapekin olisi paljon mielenkiintosempi bändi, jos kaikki alkuperäiset soittajat olisivat vielä mukana..

Lennu: Motörheadilla on ihan loistava tulevaisuus vielä, kunhan Adam Lambert vapautuu Queenin keikalta. Ace of spades, ace of spades!
 
Seuraavaks sit Nirvanaan ja Alice In Chainsiin. Ja tietty Doorsiin ja Allman Brothersiin.

mpekkanen:Itse en Saaran laulusta tiedä, mutta kyllä hänkin joutuu pelaamaan myös joukkuepeliä ja laulamaan bändinsä kanssa. Siinä orkesterissa voi olla hyvinkin suuri merkitys jokaisella soittajalla. Musiikkiin kuuluu myös tauotkin ja koko homma on kokonaisuus. Ei yhden tai useamman ihmisen suoritus, vaan yhteistyö. Silloinkin kun "taustabändi" vain säestää laulajaa.
 
Tottakai ja pitääkin pelata joukkuepeliä. Tarkoitin vain, että jos Saaran taustalla vaihtuu nyt vaikka kitaristi niin se ei paljon missään näy jos on pätevä ja hyvä kaveri. Tai huomaahan sen, että siellä on uus tyyppi, mutta ei siihen silleen kiinnitä huomiota kun Saara kuitenkin ns. kaiken keulakuva siinä kokoonpanossa. Sehän ei missään nimessä poista sitä, että se porukka ei olis hyvin kykeneväinen joukkuepelaamiseen. Riippuen tietysti siitä, että jos se vanha porukka on kovinkin kaveripohjalta kasattu ja sit siihen tulee joku ulkoapäin niin siihen porukkaan voi olla haasteitä päästä sisään.
 
Mut mä veikkaisin, että esim. Yö yhtyeen yhden jäsen vaihto huomataan ja noteeretaan helpommin ja suuremmin kuin jonkun yksilöartistin taustabändin jäsenen vaihtuminen. Tää oli se ydin pointtini

Vaihtovirta: Joku dallapekin olisi paljon mielenkiintosempi bändi, jos kaikki alkuperäiset soittajat olisivat vielä mukana..
 
Niin juuri tätä minä tarkoitan tolla bändin jäsenten vaihtumisen kohdalla olevaan ns. ongelmaan, joka voi ilmaantua, että bändin mielenkiinto vähän ainakin laskee kun kaikki alkuperäiset ei ole enää mukana.
 
Saamaan ongelmaan ei todennäköisest ainakaan niin herkästi ja usein yksilö artisti törmää jos hänen tausta bändissään jäseniä vaihtuu

Janizio: Niin juuri tätä minä tarkoitan tolla bändin jäsenten vaihtumisen kohdalla olevaan ns. ongelmaan, joka voi ilmaantua, että bändin mielenkiinto vähän ainakin laskee kun kaikki alkuperäiset ei ole enää mukana.
 
Dallapen kohdalla kyllä jo toivoo ettei alkuperäisjäsenet enää palaa lavoille.

Juzzu: Dallapen kohdalla kyllä jo toivoo ettei alkuperäisjäsenet enää palaa lavoille.
 
En nyt tiedä, olisi kerrankin keikka jossa soitto ei tulisi liian kovalla. :)

Piti oikein katsoa että mistä tuossa Dallapessa oikein oli kysymys... Aika erikoislaatuinen orkka näkyy olevan.

Se on tollaista kiikkulaudalla keinuskeula ja tasapainottelua toi artistin ura ainakin jossain vaiheessa.
 
Asiat ja ratkaisut kannattaa puntaroida tarkkaan ettei tee hallaa uralleen

Janizio: Se on tollaista kiikkulaudalla keinuskeula ja tasapainottelua toi artistin ura ainakin jossain vaiheessa.
 
Asiat ja ratkaisut kannattaa puntaroida tarkkaan ettei tee hallaa uralleen
 
Ja vaikka puntaroi niin siltikin menee väärin. Jossain kohtaa virheitä ja huteja tulee, niistä pitää vana päästä yli.