Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Kitarat: soittaminen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Miten treenaatte komppaamista?
1 2
hallu
05.01.2016 16:44:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aika paljon täällä jateaan vinkkejä ja kysellään vinkkejä soolosoitosta, asteikoista ja niiden käytöstä. Mutta olen monissa omissa nauhoitusprojekteissa joutunut toteamaan rajalliset taitoni rytmikitaran soitossa ja melkein aina kun alan äänittämään biisiä, joudun treenaamaan komppia saadakseni sen kulkemaan luontevasti ja taimissa.
 
Kertokaapa, miten hallitsette rytmikitaran soiton ja minkälaisilla harjoituksilla pidätte taitoanne yllä tai koitatte kehissää sitä? vinkkejä sopisi jakaa jos jollakulla semmoisia olisi. Myös välineistä eli soitatteko rytmikitaraa sormilla vai plektralla ja käytättekö samanlaista plektraa rytmiin soittamiseen kuin melodian soittamiseen? jne.
 
Itselläni ei ole kummempia vinkkejä antaa ja siksi niitä lähinnä kyselen. Metronomin kanssa harjoittelen ja ehkä rytmikitaran rooli kulloin käsissä olevassa projektissa määrää mitä pitää harjoitella. Tarkoitan, että akustisella omaa lauluani kompatessa soitan ihan eri tavalla rytmikitaraa ja orkesterisovituksessa rytmikitaran rooli on tarkemmin määritelty on tärkeää ettei soita liikaa (ilmaa pois muilta soittimilta tai tuki sovitusta).
 
Rytmikitaraa joutuu harjoittelemaan ihan yhtä paljon kuin soolosoittoakin ja sitä tulee harjoiteltua paljon vähemmän, mikä tulee teenjoka kerta kun rytmikitaraa pitäisi soittaa johonkin projektiin :-).
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
Chunga
05.01.2016 18:35:51
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

perustreenejä on ainakin ns. Piiska ja harjaushommissa:
- metronomin erilainen tiputtelu, eli treeni siten että metronomi lyö jotain muuta kuin tasaista neljäsosaa. Puolitempo (1&3 sekä 2&4), yks napsu / tahti (napsu tarkoittaa mitä tahansa tahdin kahdeksasosista), erittäin vaikea treeni on nelosen takapotku.
 
Näppäilyhommissa mennään saundi edellä, plektra+sormet, pelkät sormet, pelkkä plektra jne. Näissä kannattavaa on äänittää itseään ja kiinnittää erityisesti huomiota äänten tasaiseen sointiin.
 
Sitten vielä, rumpukoneiden sijaan koitan löytää mielummin pätkän jossa on oikea rumpali (YouTube-opetusvideoissa on usein komppia pitkään samassa tempossa ihmisen soittamana). Rumpukoneen kanssa voi tehdä sellaisia vastaavia pudotustemppuja kuin metronomin kanssa, että jättää esimerkiksi joka neljännen tahdin hiljaiseksi.
 
Tällaisilla oon ite menny. Rytmikitaroinnin treenaamista ei voi kyl koskaan treenaa liikaa, parantamisen varaa on kaikilla. aina.
 
Vaikka musiikki kuulostaisi hyvältä, se ei välttämättä ole sitä.
Osteri
05.01.2016 20:47:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen sitä aikaa kun soittaminen opeteltiin kuuntelemalla biisi ja siitä sitten vedät mukana tai kuuntelet pätkä kerrallaan ja otat osa kerrallaan haltuun. Myöhemmässä vaiheessa tuli tietenkin netin antamat mahdollisuudet ja kaikki tuollaiset bassojen ja rumpujen rytmitaustat yourtubesta on toimineet hyvin.
Bändisoitossa tietenkin treenit ilman laulajaa vain soittajien kesken on hyviä tapahtumia sen yhteisen taimin tavoittelussa. Siinä on tilaa soitella sitten muutakin improvisoitua pätkää kuin vain ennalta sovittua listaa.
Tuollaisilla yksinkertaisilla tavoilla cover-soittaja on pärjännyt. Kaikista biiseistä kun on malli jo valmiina niin eipä tarvitse itse keksiä mitään.
 
Sanoisin että soittaja joka tykkää rytmikkäästä tanssista, pystyy liittymään aika hyvin basson ja rummun yhteyteen ja saa varmasti edelleen samaa iskua välitettyä omaan komppiinsakin. Koko keho mukaan.
 
- Rock ... erityisesti kasarirock ! -
hallu
05.01.2016 21:32:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Osteri: Olen sitä aikaa kun soittaminen opeteltiin kuuntelemalla biisi ja siitä sitten vedät mukana tai kuuntelet pätkä kerrallaan ja otat osa kerrallaan haltuun. Myöhemmässä vaiheessa tuli tietenkin netin antamat mahdollisuudet ja kaikki tuollaiset bassojen ja rumpujen rytmitaustat yourtubesta on toimineet hyvin.
Bändisoitossa tietenkin treenit ilman laulajaa vain soittajien kesken on hyviä tapahtumia sen yhteisen taimin tavoittelussa. Siinä on tilaa soitella sitten muutakin improvisoitua pätkää kuin vain ennalta sovittua listaa.
Tuollaisilla yksinkertaisilla tavoilla cover-soittaja on pärjännyt. Kaikista biiseistä kun on malli jo valmiina niin eipä tarvitse itse keksiä mitään.
 
Sanoisin että soittaja joka tykkää rytmikkäästä tanssista, pystyy liittymään aika hyvin basson ja rummun yhteyteen ja saa varmasti edelleen samaa iskua välitettyä omaan komppiinsakin. Koko keho mukaan.

 
Itse muuten bassoa soittaessa huomaan tanssivani soittaessa tuon tuostakin. Kroppa vaan rupeaa jotenkin hytkymään :-D. Pitäisi kitaraan saada sitä samaa svengiä.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
Osteri
05.01.2016 22:01:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Toistetaans taas: basso on melodinen rytmisoitin.
Jokaisen kitaristin pitäisi soittaa myös bassoa joskus ;-)
 
- Rock ... erityisesti kasarirock ! -
Funkånaut
06.01.2016 01:56:28
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Komppaamalla. Rumpukone pauhamaan jotakin backbeatia ja siihen päälle vaan diu diu.
 
Eiku siis komppausääniä.
 
"Ja yhdessä vaiheessa se sujautti taskuunsa vielä kaks nakkia, kyllä minä näin."
Numb
06.01.2016 13:09:58
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Funkånaut: Komppaamalla.
 
Mulla sama. Mää kun vokalisoin samalla, ja limited skills sekä kitarassa että voksuissa, niin konppi onpi sitten sitä mitä sieltä sattuu tulemaan.
 
Sävelet ja sanat, kitara ja laulu: Dunnet Head "Dunnet Headin musa on parhaiten kuvattavissa silleen, että se muistuttaa sitä kuin suomalaiset aikuisrokkarit kirjoittais irlantilaisia juomalauluja." - Arttu
tender.insanity
06.01.2016 16:59:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nauhoittelut hoitaa treenin virkaa. Enpä muuten soittelekaan kuin nauhoittaessa.
 
hallu
06.01.2016 17:58:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tender.insanity: Nauhoittelut hoitaa treenin virkaa. Enpä muuten soittelekaan kuin nauhoittaessa.
 
Tuo on aika hyvä:-) itse nimittäin pyrin nauhoittamaan mahdollisimman paljon omaa soittoani ja jos ei nyt ihan päivittäin, niin melkein joka kerta kun otan kitaran esille niin yritän myös jonkinlaisen klipin äänittää. Se on ollut yllättävän opettavaista kuunnella omaa soittoa ja lauluakin.
 
Kolme äänitystapaa tulee mieleen. Ensimmäinen on sellainen, että laitetaan vaan sanelukone kuuntelupisteeseen äänittämään ja sitten soitetaan ihan mitä vaan yrittäen samalla unohtaa, että se menee nauhalle. Illalla sitten nukkumaan mennessä kuuntelee sen koko pitkän (yleensä pitkän) nauhan läpi ajatuksen kanssa. Tällaisen systeemin hyöty on erityisesti kuulla ja löytää ne omat maneerit ja pystyy halutessaan vähän hiomaan sitä tyyliä ja ymmärtämään ainakin joitakin ongelmia omassa soitossa kun kuuntelijan näkökulmasta asiaa tutkii.
 
Toinen tapa on kuten ensimmäinenkin, mutta tällä kertaa yrittää muistaa nauhoituksen olemassa olon ja koittaa esiintyä mahdollisimman eheästi kuin jollekin oikealle ihmiselle soittaen. Myöhemmin voi sitten kuunnella ja todeta onnistuiko siinä tai kuinka kauas tavoitteista jäi.
 
Kolmas tapa on sitten tehdä oikeita demoja orkesterisovituksineen ja miksaa ne ja koittaa tehdä siitä mahdollisimman julkaisukelpoista materiaalia.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
tender.insanity
06.01.2016 19:30:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu: Tuo on aika hyvä:-)
 
No en mä nyt tiedä. Toki soittelisin paljon muutenkin mutta elämäntilanne vähän semmoinen ettei juurikaan pysty/ole aikaa soittelemiseen.
 
Mutta kyllä se nauhoittelu ihan treenistä käy kun monesti tulee tehtyä biisejä, missä mennään ihan omien taitojen äärirajoilla, eikä mitään skeidaa tahdo nauhalle vetää. Komppikitaroita vetelen kaksin kappalein niin tiukasti yhteen kuin vain kykenen ja sitten kaikki leadit vielä mukaan.
 
Ehkä tämä tästä parin vuoden päästä helpottaa kun tuo lapsi ei ole niin pakko-räpeltää-ja-häiritä-kaikkea :D
 
Krice
07.01.2016 09:43:18 (muokattu 07.01.2016 09:44:06)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soittamalla tulee aika paljon harjoiteltua. No, vitsit sikseen. Itse asiassa olen huomannut, että rumpuja soittamalla rytmitaju kehittyy paremmaksi kuin kitaralla, mutta se ei aina ole kovin käytännöllistä. Tosin pieni sähkörumpusetti ei vie paljon tilaa. Välttämättä ei tarvitse ostaa kuin kapulat ja hakata jotakin pahvilaatikkoa.
 
Juzpe
07.01.2016 10:13:13
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hallu:
Rytmikitaraa joutuu harjoittelemaan ihan yhtä paljon kuin soolosoittoakin ja sitä tulee harjoiteltua paljon vähemmän, mikä tulee teenjoka kerta kun rytmikitaraa pitäisi soittaa johonkin projektiin :-).

 
Tässä ollaan asian ytimessä. Paitsi että... mä oon aina ollut sitä mieltä että kitaran rooli on 95% säestys/ "mausto"soitin. Komppauksen voisi jakaa muutamaan eri osa-alueeseen ja pohtia niitä hieman tarkemmin:
 
1. Harmonian ilmentäminen
- Millaisia sointukäännöksiä käytän ja miksi?
- Mitä ääniä voin jättää soinnuista pois ja miksi?
- Mitä basisti tekee ja miten se vaikuttaa siihen miten haluan harmoniaa ilmentää?
 
2. Rytmin ilmentäminen
- Miten saan omalla soitollani tuettua rumpalin ja basistin luomaa svengiä?
- Onko tarkoituksenmukaista ennemminkin soittaa "mattoa" vai soittaa tarkasti jotain tiettyä rytmistä kuviota?
 
3. Variointi
- Melko usein samat soitnukierrot ja rytmiset peruspalikat esiintyvät biisissä useita kertoja. Miten voin tyylikkäästi varioida omaa soittoani, etten joka kerta jyystäisi niitä samalla tavalla?
- Miten improvisoin kompatessani ja miten saan aikaan luontevan musiikillisen etenemän varioimalla perusasiaa?
 
Oisko siinä pari kysymystä joihin voisi soitin kädessä etsiä vastauksia...
 
Töissä "Tuu ihmeessä munanmittauskilpailuihin illalla. Kaks sarjaa, pisin ja lyhin." - Pulkkinen
313
07.01.2016 10:34:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tulinpa vaan sanomaan että hieno topic! ja jakamaan plussia. Vasta pari vuotta soittaneena mulla ei ole muuta annettavaa kuin että: AC/DC, Ramones ja CCR.
 
Rumpalina mä arvostan hyvän komppitatsin omaavaa kitaristia paljon. Perusharjoituksia ihan hyvä vetää metronomin kanssa, mutta pitää osata kuunnella biisiä ja elää muiden mukana. Liveäänitysten mukana soittaminen on mun tapa "treenata".
 
Two wrongs don't make a right, but three lefts do.
hallu
07.01.2016 11:51:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Juzpe: Tässä ollaan asian ytimessä. Paitsi että... mä oon aina ollut sitä mieltä että kitaran rooli on 95% säestys/ "mausto"soitin. Komppauksen voisi jakaa muutamaan eri osa-alueeseen ja pohtia niitä hieman tarkemmin:
 
1. Harmonian ilmentäminen
- Millaisia sointukäännöksiä käytän ja miksi?
- Mitä ääniä voin jättää soinnuista pois ja miksi?
- Mitä basisti tekee ja miten se vaikuttaa siihen miten haluan harmoniaa ilmentää?
 
2. Rytmin ilmentäminen
- Miten saan omalla soitollani tuettua rumpalin ja basistin luomaa svengiä?
- Onko tarkoituksenmukaista ennemminkin soittaa "mattoa" vai soittaa tarkasti jotain tiettyä rytmistä kuviota?
 
3. Variointi
- Melko usein samat soitnukierrot ja rytmiset peruspalikat esiintyvät biisissä useita kertoja. Miten voin tyylikkäästi varioida omaa soittoani, etten joka kerta jyystäisi niitä samalla tavalla?
- Miten improvisoin kompatessani ja miten saan aikaan luontevan musiikillisen etenemän varioimalla perusasiaa?
 
Oisko siinä pari kysymystä joihin voisi soitin kädessä etsiä vastauksia...

 
Nämä ovat juuri niitä niksejä joita vähän toivoinkin tähän topikkiin saavani. Kiitos kovasti. Niin ja plussaa näistä. Varsinkin tuo variointi on asia joka itselläni vaatii harjoittelua, mutta nuo ykkös- ja kakkoskohta myös. Sillin kun soitin bändissä niin sitä harmonia puolta siis sointukäännöksiä ja mitä kukakin soittaa, pähkäiltiin yhdessä kun treenikämpällä biisiä sovitimme, mutta pitäähän jokaisella olla ideoita oman soittimensa suhteen. Aika tarkkaankin välillä mietimme miten kukanenkin soittaa ja sen vuoksi bändimme kuulosti ajoittain ihan tiukalta, mutta toisaalta varioinnille ja improvisoinnille ei jäänyt paljoa tilaa (tai ehkä jos olisin ollut tarpeeksi taitava, niin olisin voinut värittää soittoani ilman "sopimusrikkoja").
 
Akustisella itseäni säestäessä olen paljonkin joutunut pohtimaan harmonisia ja rytmisiä juttuja. Ja monesti poppibiisit on orkesterisovitetuja ja niin niitä joutuu sovittamaan uudelleen että ne toimisi akustiseen trubaduurimeininkiin ja silloin täytyy pohtia biisin tunnelmaa ja minkälaiset koukut on olennaisia biisin kannalta ja miten niitä voi akkarilla ilmentää.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka
GiovanniDiRondo
07.01.2016 13:06:41
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itsellä on ollut voimakas taipumus hakea soittoon svengiä synkopoimalla rytmiä.
Olen ajatellut, että synkoopeissa on jotenkin sen groovin sielu.
 
Nykyisellään pyrin soittamaan pikemminkin vähäeleisesti ja kurinalaisesti ja hakien siitä groovia pikemminkin mikroajastuksen kautta.
 
Soittamalla komppia enimmäkseen iskuilla voi esimerkiksi jossain taitekohdassa ja dynamiikan kehittelyn myötä lisätä muutaman hallitun synkoopin.
 
Minusta kompin varioiminen rakentavasti ja biisiä tukien on todella vaikeata, vaikka komppikitaristina itseäni pidänkin. Pitääpä tutkia joitakin hyviä komppikitaristeja ja seurata miten se voisi tapahtua.
 
Aina täältä jotain uuttakin oppii. Juzpen katsaus oli mainio.
 
Gritsen
07.01.2016 16:08:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ainoa oikea komppitreeni mulle on John Sykesin Whitesnake -rytmiraitojen harjoittelu yks yhteen. Ehkä vähän TNT:n Ronni Le Tekroa sekaan. Itsevarma soitto myy, vaikken ees soita varsinaisesti kasarihevijohdannaista musaa.
 
sustain65
07.01.2016 18:53:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Heitin minäkin plussan Juzpelle, oli kyllä hyvä listaus. Ja lämmitti mieltä, kun huomasin että on tullut viime ajat sitten varmaan oltua jo oikeilla jäljillä, vaikka hyvään on vielä hitosti matkaa. Laitan jotain muita juttuja alle, joskaan eivät varmaan mitenkään kiinnostavia kokeneille soittajilla.
 
Uusien opeteltavien biisien osalta on viime aikoina tullut tehtyä sitä että soitan ikäänkuin bassoa, biisin aluksi läpi pari kertaa ihan vaan juurisävelillä. Oikeasti en siis osaa soittaa bassoa, mutta tuosta yksinkertaistuksesta olen havainnut olevan hieman apua uuden biisin haltuunottamisessa, siis jos sointuja on enemmän kuin 3 tai 4.
 
Välillä harjoittelen tasaista tikityskomppia kiinnittäen huomiota siihen, että alas- ja ylöspäin pikkaukset kuulostaisivat mahdollisimman samoilta. Hyvä kappale tähän on esim. Allen Lande - Down From The Mountain. Sellaista perinneheviä tavallaan.
 
Soiton dynamiikka on varmaan se alue, jossa pitäisi kehittyä vielä komppaajana todella isosti, kuten myös toistuvan sointukierron variointi sopivasti, mistä Juzpe mainitsikin. Viime aikoina on tullut kuunneltua aiempaa enemmän, että mistä kohtaa vedetty sointuversio sopii parhaiten kokonaisuuteen.
 
Suurin osa kotitreenaamisestani on kyllä ihan levyjen päälle soittamista, harrastepohjan cover-bändissä kun soitan. Hyvänä puolena on että listalla on aika monenlaista, uudenlaista komppaamista tulee eteen vähän väliä. Esim. Gary Mooren biisi One Day pakotti opettelemaan akustista kauniisti ja "tasalaatuisesti" soitettua komppia, kun sitä ennen soittelussa oli pääosin räimeosastoa.
 
Välillä tulee otettua pikku treeniksi jokin muutaman tahdin mittainen komppiriffi, joka on omalle tasolle pykälää liian vaikea, mutta ei kuitenkaan aivan kertakaikkisen mahdoton. Riffiin voi sitten taas myöhemmin palata ja testata onko yleistä kehitystä tapahtunut.
 
Uusi TRIO band creator boxi antaa nyt rummut ja basson eri musiikkigenrejen komppailun kokeiluun. Kitaran äänittämistä on tarkoitus alkaa hyödyntämään tänä vuonna kunnolla, se on sellainen itselle tehty "uudenvuodenlupaus". Täytyisi varmaan tehdä vielä yksi toinenkin lupaus, koska metronomi on, mutta se on niin harvoin käytössä.
 
varpio
07.01.2016 21:45:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En treenaa mitenkään, kuten en mitään muutakaan. Tuurilla vaan ja kivespussipohjalta.
 
Kampela77
07.01.2016 22:55:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Metronomi nakuttamaan ja sitten ala-E:tä downstrokeilla kahdeksasosina. Sitten vain metronomia forkkujen kestävyyden noustessa nopeammalle.
 
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?" Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?"
Jucciz
08.01.2016 01:34:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kannattaa kokeilla aluksi vaikkapa 10 000 tuntia soittelua levyjen kanssa ja vähintään yhtä paljon oikeiden ihmisten kanssa. Jos näiden tuloksena ei minkäänlaista tuntumaa saa komppaamiseen, kannattaa jo miettiä, oisko aika kokeilla jotain muuta.
 
Rytmi on kaiken A ja O, sointukäännökset on hyvä ottaa haltuun ja sit tietty kaikista tärkein eli se, että edetään korvat eikä ranne edellä. Kitaristin on hyvä (lue: elintärkeä) kuunnella, mitä rummut ja basso tekevät ja edetä siltä pohjalta mahdollisimman musikaalisesti.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «