Tanssimusiikki ›

Klabbista oon sen sijaan kuullut yhden hauskan tarinan. Joskus reilusti yli parikymmentä vuotta sitten herra oli jossain tod. Jyväshovissa keikalla ja oli 2 keikkaa peräkkäisinä päivinä.
 
Taiteilija oli sitten ekan keikan jälkeen lähtenyt Äänekoskelle viihteelle ystäviensä kanssa ja oli sitten seuraavana päivänä saapunut Hotellille hirveetä krapulaa poteneena. Sitten hotellinjohtaja oli tullut taiteilijan luo ja sanonut, että "Minä voin kyllä istua tässä sinun seurassasi hotellin portailla ennen keikkaa, mutta yhdellä ehdolla, että taiteilija nauttii tästä eteen vain vissy vettä". No näin tehtiin.
 
Keikka oli sitten ilmeisesti mennyt ihan varsin hyvin, kunnes tuli illan viimeisen biisin aika joka oli tuolloin "Päivänsäde ja Menninkäinen". Sitten siinä kohtaa kun säkeistössä on "Pimeys vie hengen multa, enkä tahdo kuolemaa". Sitten iski Klabbiin morkkis ja silmäkulmat olivat kosteina. Toki olihan herra myös muutenkin hieno mies ja sillä tavalla herkempi taiteilija.

Klabbis oli aina mukava ja ystävällinen kun kävi meiltä hakemassa uutta Lexiconia siihen lauluräkkiinsä.
Vitsiä ja juttua kyllä löytyi, alkaen siitä innostuksesta uuden vermeen suhteen
jolla varmasti "takarivin mummojen pöksyt kostuu" :=)
Kerran tosin toi yhden uudemman sukupolven kaiun takaisin keikan jälkeen koska
kuulemma aika meni "perse pystyssä yleisöön päin"
Oli nimittäin vähän enemmän ja ehkä liikaakin lennossa säädettäväksi nappuloita tuossa vehkeessä, tarkka kun oli laulukaiun säädöistä.

Anonymous-jazz: Klabbista oon sen sijaan kuullut yhden hauskan tarinan. Joskus reilusti yli parikymmentä vuotta sitten herra oli jossain tod. Jyväshovissa keikalla ja oli 2 keikkaa peräkkäisinä päivinä.
 
Taiteilija oli sitten ekan keikan jälkeen lähtenyt Äänekoskelle viihteelle ystäviensä kanssa ja oli sitten seuraavana päivänä saapunut Hotellille hirveetä krapulaa poteneena. Sitten hotellinjohtaja oli tullut taiteilijan luo ja sanonut, että "Minä voin kyllä istua tässä sinun seurassasi hotellin portailla ennen keikkaa, mutta yhdellä ehdolla, että taiteilija nauttii tästä eteen vain vissy vettä". No näin tehtiin.
 
Keikka oli sitten ilmeisesti mennyt ihan varsin hyvin, kunnes tuli illan viimeisen biisin aika joka oli tuolloin "Päivänsäde ja Menninkäinen". Sitten siinä kohtaa kun säkeistössä on "Pimeys vie hengen multa, enkä tahdo kuolemaa". Sitten iski Klabbiin morkkis ja silmäkulmat olivat kosteina. Toki olihan herra myös muutenkin hieno mies ja sillä tavalla herkempi taiteilija.
 
Viinasta on moneksi, se on nähty..
Mutta olikohan Toivo Kärki aikanaan joka sanoi, että siinä vasta mies jos uskaltaa itkeä selvinpäin.

Kyllähän näistä muistakin eri säestetyistä solisteista riittäisi paljon juttua kuin vain KT:stä ja TK:stä. Kumpaakaan heistä en ole joutunut säestämään, mutta Karin vain muutaman kerran kerran kohdannut urani aikana eri yhteyksissä, kuten aiemmin olen jo todennut.
 
Näitä nuottikansiot käsissään solisteiksi tulevia laulajia säestettäviksi tanssimusiikkirintamalla eli miehiä ja naisia, on ollut paljon ja säestystilanteet eivät aina ole toimineet harjoittelematta parhaalla tavalla, mutta toki onnistumisiakin joukkoon mahtuu ajan saatossa, kun oma osaaminenkin on kehittynyt vuosien varrella soittajana.
Ikäviä ne ovat silloin olleet, kun keskinäiset kemiat ja säestäminen eivät ole oikein toimineet ja solistien ylimielisyys vielä on ollut kiusana, jopa joskus säestettävän päihtymys. Onneksi näitä ikäviä tilanteita ei ole ollut kovin paljoa, mutta mieleen ne ovat kyllä jääneet, mitään nimiä silti tässä mainitsematta. Aika kultaa muistot ja niille on jo helppoa naureskella näin jälkeenpäin. :)

EP: Viinasta on moneksi, se on nähty..
Mutta olikohan Toivo Kärki aikanaan joka sanoi, että siinä vasta mies jos uskaltaa itkeä selvinpäin.
 
Totta! Näinhan se on! :)

Varmaan aika monella ollu joskus ..ainakin mielessä! :)

EP: Ihan sama..
 
Eihän ole.

jukkajylli: Eihän ole.
 
No ei sitten, ihan sama!

Klabista jäi kyllä hienot muistot. Meillä oli aikoinaan säestysbändi (Tapiola Team), jolle buukattiin Markku Aron ja Kari Tapion säestyskeikkoja 90 -luvulla. Klabbi aina roudasi omat laulukamansa ja vaikka kuinka yritin ehdottaa, että vetäisi meidän kamoihin, niin mm. Laurilan Lavalla (Martilassa) muistan hyvin, kun Klabbi otti mikrofonini käteen ja sanoi :" Anttila, Anttila". Sen jälkeen Klabbi spiikkaamaan omiin kamoihinsa:" Stockmann, Stockmann". ...ja se tyytyväinen ilme naamallaan.......Klabin omat laulukamat seurasivat siitä lähtien aina kaikille keikoille :) Kaiun mittaa Lexiconissa ja myöhemmin intelliverbillä testattin aina sanoilla:" Klabbi long, Klabbi Long". Hienoja aikoja olivat...ei voi muuta sanoa.

Irti Humpasta: jolle buukattiin Markku Aron säestyskeikkoja 90 -luvulla.
 
Kerro näistä.
 
Ite kuulin tuon Stockmann-Anttila -läpän v. 1998. Olin Oulussa, lukiossa, enkä tiennyt ollenkaan mihin se liittyi. Myöhemmin viisastuin.

EP: olikohan Toivo Kärki aikanaan joka sanoi, että siinä vasta mies jos uskaltaa itkeä selvinpäin.
 
Voi olla, mutta niinhän se on, että keitto kyllä tietyille promillemetreille noustessa saa usein suomalaismiehissä sen tiedynlaisen tunteellisuuden herkkyyden esiin.

Klabbista täytyy kuitenkin sanoa, että sillä oli se suuri karisma, millä täyttyy konserttisalit. Esko Rahkoset, Pasi Kaunistot jne. eivät ole siihen päässeet koskaan käsiksi, koska heiltä puuttui siihen karismaan riittävä herkkyys, jota taas Klabbilla oli luonnostaan. Irwininkin menestyksen salaisuus oli se, että se uskalsi olla roolinsa takaakin oma itsensä, joka esiintyvässä taiteessa on yhä enemmän vähemmän nykypäivää pudotuspeli realityineen.

Anonymous-jazz: Voi olla, mutta niinhän se on, että keitto kyllä tietyille promillemetreille noustessa saa usein suomalaismiehissä sen tiedynlaisen tunteellisuuden herkkyyden esiin.
 
Paljolti juuri noin -tai sitten itketään salassa muilta piilossa.

Anonymous-jazz: Voi olla, mutta niinhän se on, että keitto kyllä tietyille promillemetreille noustessa saa usein suomalaismiehissä sen tiedynlaisen tunteellisuuden herkkyyden esiin.
 
Juuri sitä tarkoitinkin vaikka mitää syytä ei edes olisikaan!

Epämuusikko: Kerro näistä.
Irti Humpasta: jolle buukattiin Markku Aron säestyskeikkoja 90 -luvulla.

 
Tosiaan 1990 siirryin (Tapiola Teamiin) ja muistan hyvin kun edellinen kosketinsoittaja toivotti onnea ja varoitti suututtamasta Aron Makea. Make oli suuttunut edelliselle koskettajalle yhdellä keikalla, kun ei suostunut soittamaan hiljempaa ja kun kiipparisti oli myös vähän ottanut herneitä nenään käskyistä ja sanonut Makelle:" Kuka puputti? ...niin oli nyrkki heilahtanut". Rintakehä siinä hieman mustui....onneksi ei siis multa.
 
Oma ensimmäinen keikkani Aron Maken kanssa oli katastrofi, koska en tuntenut hänen ohjelmistoaan ja ensimmäinen keikka oli myyty Poriin johonkin messutapahtumaan ja vaikka olin nuotit muistaakseni saanut etukäteen, niin en oikein kunnolla ollut lappuja tarkastellut ja primavistani ei todellakaan ollut edes tyydyttävä tuohon aikaan... No, yleisöä oli pirusti ja eka biisi oli "Keskiyön aikaan".... eihän siitä introsta tullut mitään mulla ja kun biisi oli ohi, niin Make tuli viereeni ja kysyi:" Joko alkaa kipsi rapista?"... No kipsi rapisi sen päivän jälkeen, koska muistan elävästi, että seuraavana iltana olisi Aron säestys Someron Teeriharjulla ja ei siinä auttanut kuin ottaa biisit haltuun...
 
Make oli aika räjähtävä tapaus :) Koskaan ei käynyt kyllä mun aikana käsiksi paitsi tanssiravintola Thrinaxin lavan kaiteeseen. Kun Make oli settinsä vetänyt ja istahti kaiteen päälle ja se notkahti ja Make tipahti lattialle yleisön joukkoon, niin sen jälkeen sai kaide sellaisen käsittelyn, että ei siinä mutterit kauaa kiinni ollu lavassa...
 
Aron Make oli reilu kaveri ja niitä harvoja artisteja, jotka oikeasti osasivat laulaa ja laulaa myös muutakin kuin tanssimusiikkia...

Irti Humpasta: Tosiaan 1990 siirryin (Tapiola Teamiin) ja muistan hyvin kun edellinen kosketinsoittaja toivotti onnea ja varoitti suututtamasta Aron Makea. Make oli suuttunut edelliselle koskettajalle yhdellä keikalla, kun ei suostunut soittamaan hiljempaa ja kun kiipparisti oli myös vähän ottanut herneitä nenään käskyistä ja sanonut Makelle:" Kuka puputti? ...niin oli nyrkki heilahtanut". Rintakehä siinä hieman mustui....onneksi ei siis multa.
 
Oma ensimmäinen keikkani Aron Maken kanssa oli katastrofi, koska en tuntenut hänen ohjelmistoaan ja ensimmäinen keikka oli myyty Poriin johonkin messutapahtumaan ja vaikka olin nuotit muistaakseni saanut etukäteen, niin en oikein kunnolla ollut lappuja tarkastellut ja primavistani ei todellakaan ollut edes tyydyttävä tuohon aikaan... No, yleisöä oli pirusti ja eka biisi oli "Keskiyön aikaan".... eihän siitä introsta tullut mitään mulla ja kun biisi oli ohi, niin Make tuli viereeni ja kysyi:" Joko alkaa kipsi rapista?"... No kipsi rapisi sen päivän jälkeen, koska muistan elävästi, että seuraavana iltana olisi Aron säestys Someron Teeriharjulla ja ei siinä auttanut kuin ottaa biisit haltuun...
 
Make oli aika räjähtävä tapaus :) Koskaan ei käynyt kyllä mun aikana käsiksi paitsi tanssiravintola Thrinaxin lavan kaiteeseen. Kun Make oli settinsä vetänyt ja istahti kaiteen päälle ja se notkahti ja Make tipahti lattialle yleisön joukkoon, niin sen jälkeen sai kaide sellaisen käsittelyn, että ei siinä mutterit kauaa kiinni ollu lavassa...
 
Aron Make oli reilu kaveri ja niitä harvoja artisteja, jotka oikeasti osasivat laulaa ja laulaa myös muutakin kuin tanssimusiikkia...
 
Qsine saa kohta koostettua näistä seuraavan Humppa Anekdootteja kirjan, vai olisiko jo saanut :)

Anonymous-jazz: Qsine saa kohta koostettua näistä seuraavan Humppa Anekdootteja kirjan, vai olisiko jo saanut :)
 
Joo, näitä (s)äestys kyntöjä on täälläkin muutama.

EP: Jos ei kuule esim. "laskua" niin huono on lähtee oikeesta kohtaa, tiiät varmaan? Vaan totta, voihan siihen lähtee myöhemmin sopivassa kohtaa mukaan ja kääntää kohdalleen varsinkin tutussa biisissä.
Jostain syystä ei niin halunnu tehdä?
 
E: Ok, se on sun veikkaukses.
 
Tostahan toi on helppo tsekkaa. Ihan oikeesta kohasta lähtee, ehkä aavistuksen takana, silti pistää poikki. https://youtu.be/e8LMCW2h2qU

bossguitar: Tostahan toi on helppo tsekkaa. Ihan oikeesta kohasta lähtee, ehkä aavistuksen takana, silti pistää poikki. https://youtu.be/e8LMCW2h2qU
 
Juuri näin. Oikeasta kohdasta lähtee.
Ei sillä ole mitään ongelmia laulaa tota.
Kuulee ihan hyvin,mutta kun unohti sanat ekalla kerralla.