Kitarat: kitarakamat ›

Kertokaapa onko merkitystä tai jos on, niin minkälaista merkitystä sillä miten mikrofoni on käämitty? törmäsin tähän seikkaan kun selvittelin parin kitaran mikkijutskia niin tuolla maailman foorumeilla puhuttuun tehdaskäämitystä mikistä ja sillä kai tarkoitetaan koneellista käämin pyörittelyä kelalle. Mitä tämä oiekin tarkoittaa? miten se vaikuttaa mihinkään miten se käämi siihen kelalle pyöritellään?. Minä olen käsittänyt, että käämilangan paksuudella on merkitystä ja käämin kierrosten määrällä on merkitystä ja sitten sillä, että kuparilanka on napakasti kelalla siis riittävän tiukasti ettei pääse heilumaan ja mikki ei mikrofonisoidu :-D . Vahaamalla se käämi tietty saadaan istumaan tiukasti, mutta miten se koneellinen käämiminen eroaa käsin käämitystä?
 
Onko niin että koneella käämitty tarvitsee sen vahan lisäksi ja käsin käämimällä kelan saa niin tiukaksi ettei vahauksia tarvita? vai miksi sillä on väliä?

Ymmärtääkseni myös "käsinkääminnässä" kone pyörittää kelarunkoa, johon ihmiskäden avulla sitten ohjataan käämilanka. Koska kyseessä on tuhansia kierroksia lankaa, ei sitä kukaan sormillaan ohjaa, vaan jostain lankarullasta suoraan. Vailla tarkempaa tietämystä veikkaan, että "käsinkääminnällä" sekaan laitetaan erilaisia epätasaisia kerrostumisia, jotka kultakorvat kuulee heti. Tämän saman saa ohjelmoitua automaattikäämintäänkin helposti. Käämipakan tiukkuus tullee molemmilla tavoilla yhtätiukaksi, ellei sitten konekääminnässä jopa tiukemmaksi, koska siinä voidaan käämiä optimaalisella momentilla koko ajan.

hallu: miten se vaikuttaa mihinkään miten se käämi siihen kelalle pyöritellään?.
 
Mikin kääminnässä suurinpiirtein kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kahta täsmälleen identtistä mikrofonia lienee käytännössä mahdoton saada aikaan vaikka kuinka olis pelit ja vehkeet.
 
e: Ja kyllä mä ainaki vahan laittaisin aina käsinkin käämittyyn.

Vaikea keksiä käsin käämitylle yhtään plussaa verrattuna koneellisesti käämittyyn, paitsi myyjä voi vetästä kaltaisiltani typeriltä kamarunkkareilta ne viimeisetkin pennit taskusta.
 
Tämä on mielestäni malliesimerkki siitä, miten kone (oikein ohjelmoituna) tekee aina parempaa ja tasaisempaa laatua verrattuna ihmiskätösiin...

Alan yksi suurimmista legendoista taitaa olla Abigail Ybarra, joka aloitti mikkien käämimisen Fenderillä vuonna 1956 ja on siis nähnyt melkoisesti alaa!
 
Asiakkaina on staroja, jotka haluavat nimen omaan kyseisen Ladyn käsin käämittyjä mikkejä.
 
Työnäyte:
https://www.youtube.com/watch?v=8M2a1yUmvEQ

petrip: Alan yksi suurimmista legendoista taitaa olla Abigail Ybarra, joka aloitti mikkien käämimisen Fenderillä vuonna 1956 ja on siis nähnyt melkoisesti alaa!
 
Asiakkaina on staroja, jotka haluavat nimen omaan kyseisen Ladyn käsin käämittyjä mikkejä.
 
Työnäyte:
https://www.youtube.com/watch?v=8M2a1yUmvEQ
 
Millaiset hermot on ihmisellä, joka vuosikymmenestä toiseen käämii mikkejä käsin? :)

Laulava Kylätohtori: Millaiset hermot on ihmisellä, joka vuosikymmenestä toiseen käämii mikkejä käsin? :)
 
Juu, ei olisi meikäläisestä tuohon hommaan. Käsittääkseni 50-l mikit tehtiin Fenderillä aika lailla fiilis-pohjalta ja esim. kierroksien määrää ei oltu mitenkään vakioitu. Tämän takia jotkut mikit ovat olleet "taikamaisen hyviä" siis puhtaasti sattumalta. Joku asiasta enemmän tietävä voisi valaista asiaa...

tää varmaan riippuu aika vahvasti siitä, miten kone on ohjelmoitu käämimään mikki.
 
jos lankakierrokset on liian siististi vierekkäin, niiden välille syntyy kapasitanssia ja menetetään ylätaajuuksia
 
käsinkäämimisen (siis kone pyörittää, mutta käsin ohjataan lankaa) etuna on se, että voi ohjailla riittävän satunnaisesti sitä lankaa jolloin kapasitanssia syntyy vähemmän.
 
MUTTA koneen voisi ohjelmoida myös minimoimaan hajakapasitanssi varmasti vielä paremmin kuin ihminen, käyttämällä ns hunajakennokuviota (https://en.wikipedia.org/wiki/Basket_winding). tällaista en oo kyllä koskaan nähnyt kitaramikeissä. ehkäpä siksi että tolla menetelmällä lankaa kuluu paljon enemmän ulostuloon nähden.
 
p.s. oon kyllä suunnitellut, miten tän vois toteuttaa, ehkä sit joskus eläkkeellä...

petrip: Alan yksi suurimmista legendoista taitaa olla Abigail Ybarra, joka aloitti mikkien käämimisen Fenderillä vuonna 1956 ja on siis nähnyt melkoisesti alaa!
 
Asiakkaina on staroja, jotka haluavat nimen omaan kyseisen Ladyn käsin käämittyjä mikkejä.
 
Työnäyte:
https://www.youtube.com/watch?v=8M2a1yUmvEQ
 
Taitaa olla noiden vanhempien akkeleiden hommaa tuo koska Seymour Duncanilla vastaava legenda Maricela Juarez, joka meikäläisellekin käärässyt yhden mikin. Huomaa kaulakoru :)
https://www.youtube.com/watch?v=xO5IFPLQxLQ

Laulava Kylätohtori: Millaiset hermot on ihmisellä, joka vuosikymmenestä toiseen käämii mikkejä käsin? :)
 
Jaa, itellä menee joissain asioissa nysväämiseen hermo tosi herkästi, mutta mikkien käämimiseen ei oo vielä menny. Tänään pyörittelin yhen humpparin, tosin niissäki se kasaaminen on paskempaa duunia, käämiminenhän on helvetin lepposta.
 
En tosin oo vielä tehny valmiiks ku yhen telesetin, mutta humpparikeloja oon kääminy varmaan kymmenen. Ja yhen piuhaa vaille valmiin humpparin oon vasta saanu aikaseks. :D

petrip: Alan yksi suurimmista legendoista taitaa olla Abigail Ybarra, joka aloitti mikkien käämimisen Fenderillä vuonna 1956 ja on siis nähnyt melkoisesti alaa!
 
Asiakkaina on staroja, jotka haluavat nimen omaan kyseisen Ladyn käsin käämittyjä mikkejä.
 
Työnäyte:
https://www.youtube.com/watch?v=8M2a1yUmvEQ
 
Mulla oli aikoinaan hänen käämimät mikit Stratossa. Enpä huomannut eroa vastaaviin Fnderin CS vintage-mikkeihin. Olihan se tietty hyvä tunnelmankohottaja.

Jaa`a.. vaikea uskoa että sillä olisi merkitystä. Koneen avullahan ne taidetaan tosiaan kietoa kaikki kuitenkin. Saahan sen koneenkin varmaan kietomaan epätasaisesti? Mulla on ollut BKP, Seymour Duncan, Lindy Fralin, Fender, Fender CS, Gibson jne. merkkisiä mikkejä eikä niissä nyt hirveitä eroja ole toisiinsa nähden ollut.

Kyllähän käsin käämiessä sinne sekaan saa mahtumaan paljon enemmän taikapölyä.
 
Muutoin ei järin suurta merkitystä.

Kiitosta vaan kovasti vastauksista, kyllä minä taisin jo kommenteistanne sen olennaisimman oivaltaakin ja kävin lukemassa myös tuota mikkiFAQ:ia ja silleen. Eli käämimisellä on vissi merkitys mikin soundiin ja erilaisia käämintöjä voidaan ohjelmoida koneellekin, mutta käsin käämiessä mukaan tulee semmoinen "yksilöllisyys" että se on lähes mutta ei ihan samanlainen tai että se on ainutlaatuinen se mikki. Taikapöly on myös tärkeä seikka ja aivan liian aliarvostettu kuten mojokin.
 
Toisaalta nuo pari videolinkkiä oli hauskoja ja tule heti mieleen sikarianalogia. Olen nimittäin kuullut, että parhaat kuubalaiset sikarit on valmistettu pensaan keskimmäisistä lehdistä niin, että nuori neito (ehkä jopa neitsyt islamilaisiin maihin myytävien sikarien kohdalla) on käärinyt sen reitensä sisäpintaa vasten. No tämä lienee herrain sikarikerhon höpinöitä, mutta huvitti että parhaat mikit on vastaavasti iäkkäiden tätien käämimiä :-D ei ehkä reittä vasten kuitenkaan :-D.
 
Oikeastaan valmistelen artikkelia tuosta Yamaha SA2200 kitarasta ja kävin maailman foorumeilta ja turuilta etsimässä tietoa siitä ja etenkin noista mikeistä. Minulle selvisi, että Yamaha on itse valmistanut ne mikrofonit ja siitä huolimatta, että ne on AlnicoV magneeteilla molemmat niin ne on yritetty sovittaa tuottamaan samankaltaista sointia kuin Gibsonin 490/498 mikrofonit. Löysin kommentteja joissa noita Yamahan mikkejä moitittiin tehdastekoisena elottomiksi ja mutaisiksi. Yllätyin moisista arvioista kun omasta mielestäni on ovat aivan päinvastoin aika kirkkaat ja raikkaat. Ehkä jonkin verran middlekuoppainen, mutta botnekas soundi tietenkin voi muuttua mutaiseksi jos kuumahkot mikit (kaiketi 8 kiloohmin huitteilla) on säädetty kovin lähelle kieliä ja kitaraa ajetaan huonosti pörisevään signaaliketjuun eli gainit palaa vähän niinkö tukkoon (alapäästään tietenkin ensin koska mikeissä on sitä botnekkuutta aika paljon). Toisaalta myös mielipiteet risteilee maailman foorumeilla aika paljon samaan tapaan kuin täällä kotoisillakin foorumeilla ja ilmeisesti kitarahifistelyssä on vähän samoja piirteitä kansallisuudesta riippumatta.
 
Mutta kuten todettua niin kiitos kaunis kaikille kommenteistanne. Saa nähdä saanko mitään järjellista artikkelia aikaan. Mulla on kolme artikkelia suunnitteilla, mutta jos tuon yhden nyt edes saisi ensin pykättyä.

hallu:
Oikeastaan valmistelen artikkelia tuosta Yamaha SA2200 kitarasta ja kävin maailman foorumeilta ja turuilta etsimässä tietoa siitä ja etenkin noista mikeistä. Minulle selvisi, että Yamaha on itse valmistanut ne mikrofonit ja siitä huolimatta, että ne on AlnicoV magneeteilla molemmat niin ne on yritetty sovittaa tuottamaan samankaltaista sointia kuin Gibsonin 490/498 mikrofonit. Löysin kommentteja joissa noita Yamahan mikkejä moitittiin tehdastekoisena elottomiksi ja mutaisiksi. Yllätyin moisista arvioista kun omasta mielestäni on ovat aivan päinvastoin aika kirkkaat ja raikkaat. Ehkä jonkin verran middlekuoppainen, mutta botnekas soundi tietenkin voi muuttua mutaiseksi jos kuumahkot mikit (kaiketi 8 kiloohmin huitteilla) on säädetty kovin lähelle kieliä ja kitaraa ajetaan huonosti pörisevään signaaliketjuun eli gainit palaa vähän niinkö tukkoon (alapäästään tietenkin ensin koska mikeissä on sitä botnekkuutta aika paljon). Toisaalta myös mielipiteet risteilee maailman foorumeilla aika paljon samaan tapaan kuin täällä kotoisillakin foorumeilla ja ilmeisesti kitarahifistelyssä on vähän samoja piirteitä kansallisuudesta riippumatta.
 
Mulla on itselläni SA-1200S (kuusikantinen malli jostain 80-luvun lopusta tai 90-luvun alusta) ja sen mikit meni vaihtoon lähinnä hieman honottavan tallamikin takia. Eli varmaan ovat vaihdelleet myös vuosimallin mukaan. Tilalle tuli Vintage Viben humpparit ja kyllä nyt kelpaa. Nuo Yammun puoliakustisten push-push-potikat on kyllä parhautta ja ihan mielenkiintoisia nuo tone potikatkin, joissa 10 tiputtaa potikan käytännössä pois ketjusta ja 9 vastaa normikitaran tonea kybällä.

LaXu: Mulla on itselläni SA-1200S (kuusikantinen malli jostain 80-luvun lopusta tai 90-luvun alusta) ja sen mikit meni vaihtoon lähinnä hieman honottavan tallamikin takia. Eli varmaan ovat vaihdelleet myös vuosimallin mukaan. Tilalle tuli Vintage Viben humpparit ja kyllä nyt kelpaa. Nuo Yammun puoliakustisten push-push-potikat on kyllä parhautta ja ihan mielenkiintoisia nuo tone potikatkin, joissa 10 tiputtaa potikan käytännössä pois ketjusta ja 9 vastaa normikitaran tonea kybällä.
 
Juu varmaan vaihtele ja honottavaksi en osaisi noita mikejä kuvata, mutta katsotaan rauhassa ehkä en vaan ole vielä huomannut kaikkea. Push push potikka on kyllä näppärä ja huomasin, että uudessa SA2200 skitassa on se nostopotikka (onko se pull push ?) painettavan sijasta. Tuo mun SA on sieltä sarjan alusta (olisko jotain -92 tms. sarjanumero ei kertonut mutta myyjä kertoi tämän olevan sarjan ensimmäisiä juurikin -90 luvun alusta). Tuo Yamahan tone on tosiaan erikoinen soundiltaan ja olen aluksi suorastaan vierastanut sitä kun siitä tuntuu puuttuvan sen "mutaisuus" jota tonepotikalta odotan. En ole vielä päättänyt onko se hyvä vai huono, mutta en varmaan ala sitä sörkkimään kunhan ihmettelen.
 
E: tuo sun SA1200S on todella hieno keppi kävin vähän netissä vaklaamassa ja sehän on varsin se oikeampi tulkinta Yamahalta ES335 kitarasta, paitisi että umpinainen (se "s") kuusikansi !?!? vaikuttava veto Yamahalta. Sehän tarkoittaa käytännössä käsityönä tehtyä kitaraa..... vai? käsittääkseni se kansi on pakko tehdä (ainakin tuohon aikaan ollut pakko tehdä) veistämällä kuusilankku archtopin muotoon. Varmasti hinosoudinen ja herkästi soiva peli. Sen mikeistä en löytänyt oikein muuta mainintaa kuin Yamahan standardit alnicoV humparit (ilmeisesti samat kuin tuossa SA2200 kitarassakin?).

can you picture someone wrapping 8,000-10,000 turns of wire on a bobbin by hand ?

hallu: E: tuo sun SA1200S on todella hieno keppi kävin vähän netissä vaklaamassa ja sehän on varsin se oikeampi tulkinta Yamahalta ES335 kitarasta, paitisi että umpinainen (se "s") kuusikansi !?!? vaikuttava veto Yamahalta. Sehän tarkoittaa käytännössä käsityönä tehtyä kitaraa..... vai? käsittääkseni se kansi on pakko tehdä (ainakin tuohon aikaan ollut pakko tehdä) veistämällä kuusilankku archtopin muotoon. Varmasti hinosoudinen ja herkästi soiva peli. Sen mikeistä en löytänyt oikein muuta mainintaa kuin Yamahan standardit alnicoV humparit (ilmeisesti samat kuin tuossa SA2200 kitarassakin?).
 
Ihan samaan tapaan se kuusikansi on tehty kuin yleensä puoliakustisissa käytettävä vaahterakansi, materiaali vain on epätavallinen sähköskebassa. Mielestäni pehmentää soundia tilkkasen, mitä olen yhteen SA-2200 vertaillut. Minkähän takia kuusi ei ole sähkökitaran materiaalina käytetty enemmän ainakin puoliakustisissa? Akustisten soitinpuuna lähes standardi kuitenkin.

LaXu: Ihan samaan tapaan se kuusikansi on tehty kuin yleensä puoliakustisissa käytettävä vaahterakansi, materiaali vain on epätavallinen sähköskebassa. Mielestäni pehmentää soundia tilkkasen, mitä olen yhteen SA-2200 vertaillut. Minkähän takia kuusi ei ole sähkökitaran materiaalina käytetty enemmän ainakin puoliakustisissa? Akustisten soitinpuuna lähes standardi kuitenkin.
 
Joo, kuusi kuulemma johtaa ääntä kaikkein tehokkaimmin.... seetrihän on toinen akkareissa suosittu kansipuu (ei ihan kuusi, mutta kuulemma siinä on oma sointinsa. Itse olen soittanut vain kuusikantisia). Itselläni on jazzlootassa (Samick JZ2) kuusikansi (selected spruce top = tarkoittanee laminoitua kuusikantta). Samickin sointi on pehmeä ja akustisesti voimakas, mutta sähköisesti tummahko. Sen Duncan Designed mikit pitäisi imitoida jotain Gibsonin PAF vintage mikkiä. Sain raikastettua sointia hiukan laskemalla mikit sweetspottiin, mutta säröillä menee vähän mutaisen kuuloisiksi.
 
Olisikohan se vaahteran suosiminen semiakkareissa Gibsonialasta kotoisin oleva idea? Gibsonhan käyttää myös akustissa kitaroissaan vaahteraa sarjoissa ja pohjissa (kannet niissä taitaa olla kuusta yleensä).
 
Sullakaan ne Yamahan omat mikit ei olleet mutaiset, vaan honottavaksi sanoit? Voikohan tuo erilainen kansimateraali olla yhteydessä mikkien sointiin?